Rock, pop, alternative ›

arppah8: Mitäs hittoa. Äxän sivuilla lukee pelkän blurayn kohdalla "Blu-ray audio". Kait siinä ny kuvakin on?
 
Joo, cdon.comissakin on vaan tuo audio-blu-ray myynnissä. Outo juttu sikäli kun amazonissa ja playcomissa tuota "Celebration Dayta" myydään vaikka missä muodossa. Kyllähän se blu-raykin (siis kuvalla) sieltä tulee myyntiin ennen julkaisupäivää.

Juu pitäneekin olla tarkkana että ostaa ihan kuvan kera;)... En muuten edes tiennytkään että audio-blueraykin on olemassa.

Regalis Apertura: Juu pitäneekin olla tarkkana että ostaa ihan kuvan kera;)... En muuten edes tiennytkään että audio-blueraykin on olemassa.
 
Joo ja sit pitä olla tarkkana myös, että ostaako pure audio blu-rayn vai normaalin audio blu-rayn. Oliko tätä Zeppeliiniä jossain myynnissä yksistään blu-rayna kuvan kera?

Umpihullu: Joo ja sit pitä olla tarkkana myös, että ostaako pure audio blu-rayn vai normaalin audio blu-rayn. Oliko tätä Zeppeliiniä jossain myynnissä yksistään blu-rayna kuvan kera?
 
Enpä itse ainakaan äkkiseltään löytänyt.

Tampereella ainakin tuli toinen näytös Plevnaan tuosta leffasta, samalle illalle tosin.

Kiitos Finnkino. Olipahan elämys.

Olipa uskomattoman paskat saundit ainakin Tampereella. Toki modernin kuuloiset ovat trailerissakin, mutta siinä sentään erottelevat. Kiinnostavaa oli näin muuten katsoa, mutta vain muutama biisi säväytti (Misty Mountain Hop ja Kashmir).

Jokapaikanapina: Olipa uskomattoman paskat saundit ainakin Tampereella. Toki modernin kuuloiset ovat trailerissakin, mutta siinä sentään erottelevat. Kiinnostavaa oli näin muuten katsoa, mutta vain muutama biisi säväytti (Misty Mountain Hop ja Kashmir).
 
En kuvitellut siis omiani, nimittäin sama meininki Kuopiossa. Kitaran soundi puuroutui täysin eikä välillä saanut laulustakaan selvää, mutta ihan hieno kokemus joo. Kashmir ja In My Time of Dying toimivat parhaiten. The Song Remains The Same -DVD:n nähtyä odotti jotain aivan muuta kuin mitä sieltä nyt tuli. Mutta syytän tästä teatterin soundeja, DVD menee vielä tilaukseen paremman toivossa.

Porissa homma skulasi ja saundit olivat kohdallaan. Odotetun loistava konsertti ja tilauksessa olevalla blu-rayllä on varmastikin käyttöä kotona.

derringer: Porissa homma skulasi ja saundit olivat kohdallaan. Odotetun loistava konsertti ja tilauksessa olevalla blu-rayllä on varmastikin käyttöä kotona.
 
Samaa mieltä, ei valittamista. Välillä papat jyräsi sen verran vahvasti, että idioottivirne oli päällä koko keikan ajan. Itselle parhaiten toimivat Black Dog, No Quarter ja Kashmir.

Oli aika juhlallinen fiilis pätkän jälkeen. Hyvin Papat veti.

Kaksijakoinen elämys. Toisaalta soitto ja laulu pelasi paremmin, kuin uskalsin kuvitellakaan. Mutta toisaalta tuosta huomasi kyllä turhankin hyvin sen, että kyseessä ei ole enää oikea bändi, vaan porukka joka esittää hetken Led Zeppeliniä ja ajoittain jopa kuulostaa siltä.
 
Soitannollisesti tuossa tökki eniten Jason Bonhamin liiankin tiukka soitto. Ymmärrettävästi kaveri ei varmaan edes halua kuulostaa isältään, mutta kyllä sitä Bonzon irtonaisempaa soittoa tuli monta kertaa ikävä. Page oli yllättävänkin hyvässä kuosissa, kun ottaa huomioon millaista kuraa se soitto on monesti ollut viimeisen 35 vuoden aikana.
 
Kokonaisuus jäi positiivisen puolelle.

Oulussakin sai hyvin selvää ja volumea oli riittävästi (oli jossain päin maailmaa valitettu, että liian pienellä tulisi).
 
Plant oli positiivinen yllätys ja kiekunat lähtivät komeasti. Ota nyt selvää kuinka paljon noita vaikeimpia kohtia oli paikattu jälkikäteen studiossa, mutta en antanut sen häiritä. Päällimmäisenä jäivät mieleen No Quarter ja Kashmir, jotka kuulostivat todella massiivisilta. Heikoin veto oli ehdottomasti Stairway, jonka Page soitti tönkkösormillaan jotenkin kankeasti. Puhtaissa näppäilyissä oli liikaa säröä ja soolo meni ihan harakoille. Myös lopun Rock And Roll oli aika kaaosta.
 
Mutta arvosanaksi antaisin 9. Kannattaa tsekata.

Tykkäsin kyllä nihkeitä ennakko-odotuksia enemmän. Olin alunperin vähän skeptinen noihin kokosävelaskeleen verran alennettuihin versioihin. Mutta kyllähän Plant pysty vetään varsin mallikkaasti osan biiseistä ihan alkuperäissävellajissakin.
 
Enemmän fiiliksistä myöhemmin, mutta jos jotain muutakin jäi kiinnostaan Pagen nykyinen soitinlaitearsenaali niin tollasen artikkelin löysin.
 
http://guitarinternational.com/2010 … ear-during-the-age-of-led-zeppelin/
 
Mietin myös että onko se kokosävelaskeleen alemmas viritetty kitara elektronisesti vai fyysisesti viritetty, kun Page tykkää ohkasista kielistä. Muistaakseni Pagella oli sellanen suht viimetten päälle viritysvehje, jolla pystyy elektroniikan avulla napin painalluksella saamaan esim. DADGAD vireen. Kashmirin kohdalla mietin, että oliko se G-kielen namiska vaan joku intonaationparannukseen kehitetty vermes, mutta ton artikkelin perusteella se on joku B-benderin tyyppinen viritys.

Helsingissä soundit oli hyvät. Isossa salissa tuli mukava illuusio siitä että se on osa kankaalla näkyvää stadionyleisöä. Itse musiikista jäi sekalainen olo. Taustalla on se, että olen kuunnellut lähes kaikki hyvät LZ bootlegit 1970-80, sekä Page/Plant ajan pätkiä ja Page'n Black Crowes -levyn. Tiesin ennakkoon aika hyvin mitä olisi tulossa (y-tuubissa on koko keikka ollut nähtävillä pitkään), että Jason Bonham on erityylinen rumpali kuin isänsä jne. Olen vähän Flashin kanssa samoilla linjoilla: ilman John Bonhamia Led Zeppelin ei voi olla muuta kuin jonkinlainen korvike Led Zeppelin. Loppua kohti Jason kyllä sai hitusen Bonzomaista fiilistä aikaiseksi, ehkä siksi Kashmir on monella jäänyt mieleen. Itse pidin eniten live debyyteistä: Ramble On ja For Your Life, josta jälkimmäisen kitarasoolo oli jotain ennenkuulematonta, mielestäni illan paras.
 
Kyllähän tarkoitus oli pojilla paikata menneiden vuosien eri syistä mynkään menneitä reunion-keikkoja, ja siinä onnistuttiin. Tarjoiltiin hyvä läpileikkaus Led Zeppelinin tuotannosta hienosäädettyinä varttuneempina versioina, jotain mitä tribuuttibändit eivät voi tehdä.

Pitää pitkästä aikaa hehkuttaa ja sanoa, että Houses of Holy on älyttömän hieno levy.
 
Levyn julkaisun aikoihin oli tietysti jo proge kuviot, mutta No Quarter varmasti toimi suurena innoittajana mm. Porcupine Treelle ja Toolille. Hyvin samanlaisia viboja löytyy.

Toolin versio... :D
 
Höpö höpö.

Ziggy Bubba: Toolin versio pesee kyllä alkuperäisen, ainakin puhtaassa rock-jyräyksen koossa (Zepukka ketjussa voidaan ottaa provona, mutta ei se sitä ole). Harvinaisen onnistunut cover-veto noinkin haastavasta kipaleesta.
 
Kuuntelin Toolin version ja ei kyllä vedä alkuperäiselle vertaa. Zeppelinin versiossa rokin tuo Bonhamin rummut ja kaiken muun fiiliksen koko loppu biisi, eritoten JPJ. Siihen kuuluisaan fiilikseen Tool ei päässyt. Onnistunut coveri, itseasiassa yksi parhaista mitä oon kuullu, mutta ei.

Toiseksi paras versio löytyy Pagen ja Plantin Unledded levyltä. Se on todella komea ja erilainen.