Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Koska mahtaa tulla myyntiin relicoituja autoja?
 
Ei nyt ihan sama asia, mutta uusia autojahan saa esimerkiksi teipattuna mattamustaksi. Muutaman vuoden voi ajella härskit värit päällä ja ehkä suojaa naarmuilta, sitten vaan riipasee teipin pois niin autosta saa myyntikelposemman.

rakinraato: Samat ryhmät nostetaan myös esille kun halutaan tuoda esille oman maailmankuvan ylevyyttä. Näin tapahtuu aina ja erityisesti vaalien alla. Olen asemassa jossa voin puhua useamman kuin yhden mainitun ryhmän puolesta.
 
Todella huono kirjoitus täydellisesti poliittisella biasilla ja aivan ohi aiheen.
 
Aivan ohi aiheen tämä tekstien irroitteleminen kokonaisuudesta.
 
Tämä on se pointti, niin kitaroiden kanssa kuin muunkin suhteen:
 
Vapaus valita - inhimillinen perusoikeus

Laulava Kylätohtori:
Koska mahtaa tulla myyntiin relicoituja autoja?
 
Miten jokainen keskustelu tuntuu menevän lopulta tähän relikointiasiaan?
 
Täytyy kuitenkin muistaa että auto- ja kitarateollisuus toimivat hyvin eri lähtökohdista. Autoteollisuus uudistuu koko ajan. Toisinkuin kitarateollisuus jossa nykyäänkin suosituimmat mallit ovat niitä, jotka suunniteltiin jo 50-60 luvulla, ja ne ovat säilyneet tähän päivään lähes samanlaisina.
 
Nykyisin noita 50-60 luvun Vintagesoittimia pidetään kuitenkin parempina kitaroina kun nykypäivän vastaavia. Sen seurauksena taas soittajat tahtovat itselleen noita lommoisia ja naarmuisia Vintagekitaroita, ja niiden kysyntä kasvaa. Vintagekitaroita ei kuitenkaan tule mistään enää lisää, ja nykypäivän soittimet eivät aja samaa asiaa.
 
Kitarateollisuus vastaa tähän siten, että se alkaa tuottaa kitaroita jotka näyttävät ja tuntuvat 50-vuotta vanhoilta. Ja monikaan Vintagekitara ei ole selvinnyt tähän päivään ilman tuota iän tuomaa relikoitumista, joten voiko kitara vaikuttaa vanhalta jos se kiiltelee uututtaan ja vaikuttaa juuri kaupasta kanneltulta? Ei voi.
 
Tässä yhtälössä ostajat saavat mitä haluavat, ja yritys saa mitä haluaa. Kaikki voittavat mutta silti löytyy jengiä joka ajattelee että tuo on ihan pelleilyä. Mielipiteensä kullakin mutta toki tuota asiaa voi yrittää ajatella toisesta näkökulmasta.
 
Melko perinnehenkisenä kitaristina itsekkin unelmoin 60 -luvun Vintagestratosta. Moiseen ei minulla varaa ole, joten olen miettinyt vielä joku päivä hankkivani Fenderin Custom Shopin reliikkikepakon. Miksikö? Se on minusta erittäin hieno soitin ja todella vaikuttaa siltä miltä alkuperäisen Stratocasterin kuuluukin.
 
Koska mahtaa tulla myyntiin relicoituja autoja?
 
Kyllahän noita jo on. Sarjatuotannossa ei tosin vielä. Googletappa vaikka Rat Rod niin jo löytyy.
 
Hyvällä maulla toteutetut ovat oikein tyylikkäitä.
 
http://www.championmusclecars.com/i … 7_ford_rat_rodpatinarear_view_1.jpg
 
Lopulta se ei sitten eroa tästä oikeastaan sen suuremmin:
 
http://cdn.mos.musicradar.com/image … p/custom-shop-jazzmaster-660-80.jpg
 
Jos olisi vain tuota rahaa niin hommaisin itselleni vaikka molemmat. Onneksi ihmisten jotka noita pitävät rumina, ei tarvitse. :)

Laulava Kylätohtori: Lapsellista. Elämme ennemminkin näennäisdemokratiassa ja virkamiesdiktatuurissa. Vai kuinka monta ministeriöiden korkeaa virkamiestä, jotka todellisuudessa käyttävät valtaa, on valittu vaaleilla? Virkamiehet valmistelevat lakiesitykset ja usein ministeri on vain kumileimasin käsittämättä asiasta yhtään mitään...
 
Koska mahtaa tulla myyntiin relicoituja autoja?
 
No jaa, ei ehkä samalla tavalla relikoituja kuin kitarat. Itse suunnittelin moottoripyörän relikoimista vähän samaan henkeen kun ameriikoissa on niitä rottapyöriä, mutta sehän ei ole aivan helppoa. Nimittäin kitaran voi naarmuttaa ja kuluttaa ja sen jälkeen se pysyy samanlaisena eli lisäksi tulee vain normaalia kulumaa. Auton tai moottoripyörän jos hiekkapuhaltaa ja hapolla ruostuttaa, niin se ruostumisprosessi ei pysähdy siihen mihin relikoija haluaa vaan se selkeästi huonontaa sitä autoa eli kun ruostesuojat pyyhkäistään pois, niin sitten se ei enää kestä. Toki moottoripyörissä harrasteaaan juurikin happokäsittelyjä ja hiekkapuhallusta relikoinnissa, mutta itse ehkä päätyisin tekemään ne ruostevauriot maalaamalla jolloin se jälki säilyy juuri sellaisena kuin haluaa. Autoakaan en ruostuttaisi, vaan koristemaalauttaisin ne ruostevauriot siihen, mutta onko se silloin enää varsinaista relikoimista vaan enemmänkin vain tyylikästä koristelua.

Ite ajattelin lähettaa puolentoistahuntin squierin relikoitavaksi. Meinasin myös uusia mikkikattausta kyseisessä ritsassa noin kolmella huntilla.
 
Onko tässä järkeä?
 
On.
 
Aiheeseen liittyen: Olen huomannut joissain kitaroissa laatueroja toisen hintaluokan kitaraan. Toisissa en.
 
Köyhäthän ne hintoja vertailee.

BigPapa: Aivan ohi aiheen tämä tekstien irroitteleminen kokonaisuudesta.
 
Tämä on se pointti, niin kitaroiden kanssa kuin muunkin suhteen:
 
Vapaus valita - inhimillinen perusoikeus
 
Niin tosiaan, linkitit sivustolle josta lainasit pitkän kirjoituksen. On minulla jonkinlainen hämärä käsitys mitä on esimerkiksi klassinen liberalismi. Onneksi vaalit ovat kohta ohi ja kaikki unohtavat erityisryhmät ja ajavat taas omaa asiaansa. Uskokoon kukin omiin näkemyksiinsä. Taidanpa lopettaa tähän tämän irroittelemisen. Saat halutessasi viimeisen sanan.

rakinraato: On minulla jonkinlainen hämärä käsitys mitä on esimerkiksi klassinen liberalismi.
 
Niin, eikös se tähtää se siihen, että vahvoilla on vapaus valita vintakekitaransa ja heikot ostakoon 140 euron lastulevykitaran. Ja jos ei tähänkään ole vara, niin se on vain rajoittattoman, vapaan ja sääntelemättömän talouden mekanismien luonnollinen tulos.

rakinraato: Niin tosiaan, linkitit sivustolle josta lainasit pitkän kirjoituksen. On minulla jonkinlainen hämärä käsitys mitä on esimerkiksi klassinen liberalismi. Onneksi vaalit ovat kohta ohi ja kaikki unohtavat erityisryhmät ja ajavat taas omaa asiaansa. Uskokoon kukin omiin näkemyksiinsä. Taidanpa lopettaa tähän tämän irroittelemisen. Saat halutessasi viimeisen sanan.
 
Taidampa itsekin irroittaa sellaisen mikä mielestäni oli myös oleellista tuossa kirjoituksessa. Olisin tietenkin voinut editoida sen, mutta en jonkun toisen kirjoittamaa lähtenyt pilkkomaan. Kai se on sitten tehtävä näin jälkikäteen, kun sieltä kukin mieleisiään pätkiä lainailee ja näin. Siis kitaroihin liittyen:
 
Valinnan vapaus on tarjonnan vapauden vastapaino. Jos tuottajilla on oikeus tuottaa, kansalaisilla on vastaavasti oltava vapaus valita.
 
Jopa ilman M.Net approved -leimaa.
 
Tätähän yritetään kovasti näissäkin keskusteluissa hämärtää mitä ihmeellisimmillä teorioilla ja mielipiteiden totuudeksi vääntämisellä. Se kuka saa viimeisen sanan, on mulle aivan sama.

Räkkipeli: Tämä on sitä kyynisyyttä, ladies and gentlemen.
 
Kai nyt kun asialla on foorumin kyynisin mies. Kaikki on lähtökohtaisesti paskaa. Paitsi se oma Squier ehkäpä.

Jucciz: Kai nyt kun asialla on foorumin kyynisin mies. Kaikki on lähtökohtaisesti paskaa. Paitsi se oma Squier ehkäpä.
 
juuri kirjoitin että vintage kitaroitten hinnat puoliintui ja että nykyään tehdään paremmin kitaroita kuin koskaan, et taida ymmärtää lukemaasi.

aristoteles666: juuri kirjoitin että vintage kitaroitten hinnat puoliintui ja että nykyään tehdään paremmin kitaroita kuin koskaan, et taida ymmärtää lukemaasi.
 
"et tiedä, et ymmärrä, ei se noin mene, väärä käsitys" jne.
 
Siinäpä keskeinen verbaalinen antisi lähimenneisyydestä pähkinänkuoressa: tyhjentävää asioiden perustelua ja ylipäätään melko herkulliset ainekset hedelmälliseen keskusteluun, aihe kuin aihe, ketju kuin ketju. En edes aio mennä välimerkkien tai isojen kirjainten käyttöön - tai lähinnä niiden puutteeseen - sen verran paljon isompiakin asioita pitäisi näköjään ensin huoltaa. Pahimman puberteetin kourissa rimpuilevan alexilaiho-teinin (jollaisen nimimerkkisi takaa ensimmäisenä olettaisi löytyvän) suuhun moinen vielä jotenkin istuisi luontevasti, mutta jos kertomasi työhistoria pitää paikkansa, todellinen ikäsi keikkunee pahiimmillaan jossain keski-iän ja kuoleman välissä. Tästä saattaisi joku olla huolissaan. En kuitenkaan ole ammattiauttaja, joten en tiedä, miten tilanteessa tulisi edetä. Tyytynen katsomaan sivusta silmiäni (tai koko päätäni) pyöritellen.
 
Eikä se kyynisyys ihan heti hälvene vain toteamalla, että nykyään osataan tehdä myös laadukkaita soittimia. Senhän nyt ymmärtää jokainen.

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … mp;t=208176&o=40&#p10571198
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … amp;t=185190&o=40&#p9020543

hallu: No jaa, ei ehkä samalla tavalla relikoituja kuin kitarat. Itse suunnittelin moottoripyörän relikoimista vähän samaan henkeen kun ameriikoissa on niitä rottapyöriä, mutta sehän ei ole aivan helppoa.
 
http://www.jepjep.fi/shop/catalog/h … .php?cPath=37&products_id=23585

Tinippa84: http://www.jepjep.fi/shop/catalog/h … .php?cPath=37&products_id=23585
 
Olipa hieno. Minulle noissa relikoiruissa prätkissä on jotain vastustamattoman hienoa, mutta suomessa noita ei juurikaan näe. Joskus olen nähnyt mattamaalattuja harrikoita ja nekin ovat ihan viehkoja, mutta kunnon ruosteisia romuja ei tule vastaan... en ainakaan muista sellaista. Ruosteen kanssa on suomessa varmaan juuri se ongelma, että miten ruostuttaa metallin pinta syöttämättä ruosteelle koko pyörää.

hallu: Olipa hieno. Minulle noissa relikoiruissa prätkissä on jotain vastustamattoman hienoa, mutta suomessa noita ei juurikaan näe. Joskus olen nähnyt mattamaalattuja harrikoita ja nekin ovat ihan viehkoja, mutta kunnon ruosteisia romuja ei tule vastaan... en ainakaan muista sellaista. Ruosteen kanssa on suomessa varmaan juuri se ongelma, että miten ruostuttaa metallin pinta syöttämättä ruosteelle koko pyörää.
 
Ihan hirvee! Sorry :D

Tinippa84: Ihan hirvee! Sorry :D
 
No älä suotta sorittele, makuasioitahan nämä on:-). Itse suhtaudun prätkiin ajaminen edellä. Minusta ajaminen määrittelee siinä pyörässä kaiken muun, mutta ulkonäksellisesti olen hiukan kierautunut ja minusta ruoste ja ajan patina on kaunista. Pidän kuluneesta nahasta, vanhasta kelottuneesta puusta ja teipistä. Minä haluan että pyöräni on teknisesti täysin moitteeton enkä tosiaankaan halua mitään romuläjää josta tippuu osia pitkin teitä, mutta jollain tavalla kulunut on aina kaunista.
 
Kävin loppukesästä Turengissa suvirannassa torstaikahveilla ja siellä oli ihan hemmetisti moottoripyöriä ja kyllähän ne olivat enimmäkseen kiiltäävää kromia ja kaunista maalausta ja hienoja totta kai. Muutamia retropyöriä näkyi ja ne kyllä käänsi ainakin minun pään ja pirun makeita sellaiset,vaikka pyöränä joku seitytluvun honda ei olekaan saman veroinen kuin nykypyörät.

hallu: No älä suotta sorittele, makuasioitahan nämä on:-).
 
Toki toki. On semmoset oikeassa käytössä kuluneet siistejä vehkeitä. Semmoset missä aika näkyy. Joskaan en ymmärrä noita keinovanhennettuja soittimiakaan tuon linkitetyn pyörän lisäksi.

Tinippa84: Toki toki. On semmoset oikeassa käytössä kuluneet siistejä vehkeitä. Semmoset missä aika näkyy. Joskaan en ymmärrä noita keinovanhennettuja soittimiakaan tuon linkitetyn pyörän lisäksi.
 
Joo ymmärrän hyvin näkökulmasi. Minusta esimerkiksi joku bemari joka pysyy teipillä kasassa ja sillä on vedetty kaksi kertaa maapallo ympäri ja takalaukut täynnä tarroja, herättää ihan erilaista kunnioitusta kuin joku ruosteinen harrikka joka näyttää siltä kuin olisi lojunut ladon nurkalla viimeiset vuosikymmenet sään armoilla. Toinen on käytetty ja toinen hylätty.
 
Sitten on ihan esteettinen näkökulma ruoste on kaunista ja kulunut on elävää. No joo sisällöllisesti tietenkin on ihan perusteltua kysyä onko relikoitu kitara tai prätkä feikkiä. Toisaalta ihan yhtä perusteltuahan on kysyä onko vanha kitara joka näyttää uudeltä ja kulumattomalta feikkiä.
 
Itse ajattelen noita reliikkejä puhtaasti kauniina esineinä oli ne sitten kitaroita tai prätkiä. Mutta kuten aikaisemmin totesin, että prätkissä oikea ruoste huonontaa laadullisesti sitä ja siksi ajattelin, että ruosteennäköinen maalaus olisi ehkä kuitenkin parempi kuin oikea ruoste.

Ehkä tässä on syy, miksi joku kitara maksaa 1500 ja toinen 500 eurorahaa. http://www.youtube.com/watch?v=VbU1R4KDymw Yllättävän paljon käsityötä näinä huipputeknologian aikoina.
 
Tai mistäs minä tiedän, kuinka paljon Korean pojat ja tytöt käyttävät aikaansa lähettääkseen meille lukemattomissa rähmätassuissamme kuluvat Tokait. Joku muu voi tietääkin. Koska sellaisia ihmisiä aina on, jotka tietävät.