Kitarat: kitarakamat ›

Tsugu Way: Katsoin tuon linkin, mutta en tajunnut höykäsen pöläystä :-O
 
Mutta kiinnostaa kyllä kaikki, millä vois olla lähempänä Garya.
 
No sitten se on Marshallia all the way. JMP Super Bass, JMT45, DSL... Ja siihen eteen Marshall Guvnor -säröspedu (alkuperäinen musta, ei se uusi kiiltävä mkII, joka tosin on ihan hyvä sekin). Noilla luulis lähtevän Mooret.
 
JuSu

Tsugu Way: Tämä voisi olla itselleni jotenkin selkeä ja mukava tapa hoitaa kolme tarvittavaa soundia: suht clean - komppisärö - soolot.
 
Voitko (tai voitteko) vielä rautalangasta vääntää vähän purkkien järjestyksestä ja ehkä säädöistäkin? Toki kokeilemallahan tuo selviää, mutta voisi olla jotain osaviittaa mistä aloitan, jos nyt viikonloppuna kiikutan läjän purkeja treenikselle ja alan testaileen.
 
Itelläni on (pölyttymässä) tuo Bad Monkey. Jospa sen otan joko komppisäröksi (tai boostiksi?) ja sille haen liikkestä testiin kaveriksi jonkun tiukemman..
 
Itsellä nyt laudassa, jos puhutaan muista kuin Fuzzeista.
 
1. Klon Kentaur cleanboostina, säädöt: Vola klo 14 (klo12 on unity) särö klo9 tone klo13 (semisti kirkastava ylämiddleä korostava)
 
2. OCD perussärönä, säädöt: (LP moodi) vola klo13, särö klo 9, tone klo 13
 
Homman niksinä siis se, että pedaaleista tulee volaboostia sen verran niin että sen ansiosta etuaste säröytyy aina pikkuisen enemmän per pedaali, särönappulaa pidetään aika pienellä ja sitä käytetään vain tuomaan sellaista tiettyä luonnetta saundiin, isommilla asetuksilla pedaalien omat säröt saundaa usein aika suhisevalta.

Mulla on laudassa tämmöiset säröttimet: Fulldrive 2 (comp cut -asennossa eli clean boost) -> Ibanez Metal Screamer (varsinainen säröttäjä) -> Boss OD-3 (drive hyvin pienellä). Eli kaksi lähes kliiniä ja välissä särö. Keskimmäisellä paikalla poljin vaihtuu välillä TS-9:n tai Boss SD-1:een, nuo kaksi muuta ovat olleet paikoillaan ties kuinka kauan. Joskus kun tarvitaan rujompaa rosoa, laitan pedaaliketjun alkuun Little Big Muffin tai Vintage RATin.

Klapp: Mad Professor Sweet Honey Overdrive. Siinäpä se, end of story. Monta kävin läpi etsiessäni, oli OCD:t, oli Fulldrivet, mutta vasta SHOD toi autuuden..
 
Komppia tälle. Itse juuri hommasin tämän ja on tähän mennessä kokeilussa olleista pedaaleista paras. Pienen hetken mulla oli myös Joyon SHOD, joka oli sinänsä ihan hyvä, mutta ei kyllä missään tapauksessa sama kuin SHOD.
 
SHODin lisäksi on käytössä
- Maxonin VOP-9: Hyvä pedaali ja 18 voltin ominaisuus on myös hyvä. Ainoa, mikä tässä tökkii on jonkin asteinen tummuus, mutta varmasti oikeassa paikassa oikeilla säädöillä loistava peli. En ole malttanut vielä myydä, koska soundissa ja varsinkin soittotatsissa on jotain todella hyvää.
 
- MP Sky Blue OD: Hyvä myös, mutta SHOD on IMO parempi. Tässä on enemmän säröä. Soundi on selkeä, mutta "löysä". Tämän kanssa paikasta laudassa kilpailee:
 
- Mi Audio Blue Boy Deluxe: Hyvä pedaali, mutta IMO liikaa säädettävää. Hyvällä tavalla tiukempi soundi kuin SBODissa, mutta jotenkin taas huonompi.
 
- Boostauksen hoitaa MP:n Ruby Red Booster: Loistava soundinen pedaali, joka IMO on parempi kuin Tim, joka kävi pyörähtämässä laudassa.
 
Itse käytän myös paria od:tä peräkkäin, jolloin jokaisella polkaisulla saa hieman lisää säröä soundiin. Vahvistin on puhtaalla. Tällä hetkellä iso ongelma on päättää, mitkä noista pistää toivottavasti pian valmistuvaan pedal boardiin ja mitkä torille. Olen testannut noita rinnakkain, mutten ole vielä pystynyt päättämään, koska jokaisessa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos joskus kuvitteleekin löytäneensä oikeat soundit, niin seuravalla kerralla kokeillessa on taas täysin päinvastaista mieltä....
 
Koska en ole vielä löytänyt täydellistä järjestystä pedaaleille, olisin itsekin kiinnostunut kuulemaan tarkemmin, millaista järjestystä muut käyttävät. Alustavasti itsellä on kitara -> Boost -> VOP -> SHOD -> SBOD -> BBD -> vahvistin, mutta pari pitäisi vielä saada pois. Yksinkertaisuus on kaunista.

Säröpedaaleitahan kannattaa keräillä nurkkiin vaikka ne vaan pölyyntyisikin ilman käyttöä. Siks et toisinaan tulee, etenkin nauhoitellessa, tilanteita jolloin tarttis just sen tietyn jutun esim. persoonallisen middle korostuksen minkä jollain tietyllä pedaalilla saa. Ni sit harmittaa jos sul on ollut se pedaali mut oot menny myymään sen.

PJS: Säröpedaaleitahan kannattaa keräillä nurkkiin vaikka ne vaan pölyyntyisikin ilman käyttöä. Siks et toisinaan tulee, etenkin nauhoitellessa, tilanteita jolloin tarttis just sen tietyn jutun esim. persoonallisen middle korostuksen minkä jollain tietyllä pedaalilla saa. Ni sit harmittaa jos sul on ollut se pedaali mut oot menny myymään sen.
 
Näin on. Olen parikin kertaa joutunut metsästämään pedaalia, josta tyhmyyttäni luovuin. Siksi mulla on nykyään aika korkea kynnys luopua pedaalista, vaikka tarvetta ko. muljuttimelle ei tuntuisi olevankaan. Näitä virattomia speduja mulla on pahvilaatikollinen. Välillä tongin sitä lootaa ja teen "löytöjä" :-D

Käytössä jo useamman vuoden, ja tällä hetkellä ainoa säröpedaalini: Barber LTD Silver.
 
Erittäin tervesoundinen ja naturaali purkki, joka ei väritä soundia vaan antaa kamojen loistaa.
 
Toisaalta vähän tylsä, mutta kai se ihan hyvä on kun on selvinnyt jäätävästä pedaalirumbasta voittajana.
 
Kiertoon menneistä hieman haikailen: Himmelstrutz Fetto, Barber DD SS, Barber Burn Unit EQ, OCD v2 ja Skreddy Screw Driver.

Onko täällä muuten kenelläkään kokemuksia Rockettin Blue Notesta, kun haulla ei löytynyt mitään?

Mulla tällä hetkellä laudassa seuraavat:
 
Rams head Fuzz klooni
Proco RAT2 Ruetz modilla
Paul cochrane Timmy
Fulltone OCD
 
Ja "varalla"
 
BBE Green Screamer
Visual Sound Jekyll&Hyde
 
Joku pienikokoinen Marshall in a box tyyppinen tarttis löytää. MXR:n distortion III kuulostaisi Youtube clippien perusteella sopivalta mutta tiedä sitten taas käytännössä. Jekyll&Hydestäkin saisi ruuvailemalla sinnepäin, mutta kun on turkanen niin iso ettei oikein mahdu lautaan...

- Mitä säröpedaaleja te käytätte ja miksi (ja minkä tyyliseen musiikkiin)?
- Miten erottelette komppi- ja soolosärön?
- Onko teille säröpurkista otetun särön alla jotain vahvistimen pohja- tai reuna(?)säröä?
 
Minulla on käytössä tällä hetkellä Zvex:sin Distortron. Käytän tuota pusertamaan jo säröllä olevasta Marsusta vähän vielä enemmän irti. Ainakin meidän trio:lle tuo sopii tosi hyvin että saa kitarasoundiin vähän lisää "massaa". Huonona/hyvänä puolena pitäisin pedaalin kokoa. Itse kun en pedaalilautaa käytä, pyörii pedaali pienestä koostaan johtuen pisin lattiaa. Mielestäni myös pedaalin säädöt ovat turhan lähellä on-off namiskaa, maiharilla kun sohaisee tuon päälle niin aika helposti myös säädöt muuttuvat, no nyt on vedetty jeesusteipillä säädöt piiloon jotta saa rauhassa sohia :).
Puhtaat soundit sitten kitaran volumella kikkailemalla, vaikka täysin puhdasta en juuri käytäkään.
Tässä ääninäyte:
http://dryasdust.bandcamp.com/album/dryasdust-demo
 
Tuo on kokonaisuutena vedelty livenä mihinkään säätöihin koskematta setillä:
Archtop->Zvex->viritin->Marsu->2x12

Rämppy: Näin on. Olen parikin kertaa joutunut metsästämään pedaalia, josta tyhmyyttäni luovuin. Siksi mulla on nykyään aika korkea kynnys luopua pedaalista, vaikka tarvetta ko. muljuttimelle ei tuntuisi olevankaan. Näitä virattomia speduja mulla on pahvilaatikollinen. Välillä tongin sitä lootaa ja teen "löytöjä" :-D
 
Todellakin. Vaihtelu virkistää ja tarpeet muuttuu -- oli sitten kyse soundipolitiikasta tai signaaliketjun muista laitteista. Ei ole kerta eikä kaksi, kun jokin The Pedaali ei toimi enää täysin yksiin uuden kamppeen kanssa ja toinen vaihtopenkillä ollut lunastaa ykkösketjun centerin paikan.
 
Evoluution kourissa napatut boardiotot indikoi pientä jatkuvaa muutosta, mutta kaikkien reseptistä löytyy vastaavat raaka-aineet: pitää olla boosteria, parin sortin od:ta ja fuzzia. Näitä ajetaan rokkimeiningissä mieluiten 1-kanavaiseen hyvän headroomin, ison dynamiikan, volalla puhdistuvaan ja valmiiksi hieman muroutetun vahvarin etuseen. Toisaalta joihinkin SRV jne juttuihin Fender clean konekin on pohjana käyttis, mut heavymmissä sitten säröt pääasiassa putkista, joita voi tietty boostailla menestyksekkäästi TS middlepompulla.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/89898.jpg
feat. Micro Amp, Precision OD, Eternity ja Fuzzy Lady
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/2642.jpg
feat. Micro Amp, Phantom OD, Signa Drive, Eternity, Tubedriver ja OctaFuzz
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/2954.jpg (nykytilanne)
feat. EQ, Forest Green, Eternity, Rust Driver, OctaFuzz / OxFuzz

Black_Bubblegum:
 
BK Butler Tube Driver
 
Tää on kyllä monitaituri - testailin muuten teikäläisen vinkistä -tänks vaan!- joskus putkia (12ax7, 12at7, 5751, 12au7 eri merkeiltä..uusia ja nos..) ja jätin myös 12au7 paikalle. Säätövaraa riittämiin..

Tsugu Way: Itsekin laitoin tämän - jostain syystä - vaikka irtopurkkina olin jotenkin kyllästynyt tubescreamerin nuhaisuuteen.
 
Jaksatko laittaa vinkkejä, miten säädät ja käytät ko. vahvistinta. Ittestä tuntuu, että joutuu vahvistimen oman gainin laittaa melko täysille ja sitten sen päälle vielä ts:n säröt melko kovalle, jotta vahvistin alkaa kunnolla murista. Ja bändikaverit valittaa, että alapäätä ei ole tarpeeksi. Ja reverb ja delaykin täytyis vielä jotenkin ketjuun saada..
 
Kyllähän se TSA-30:n idea lieneekin juuri se, että vahvistimen GAIN-säädöllä haetaan kevyt pohjaroso, joka puhdistetaan cleaniksi kitaran volume-potikalla tai kevyemmällä soittotatsilla. Sooloihin sitten polkaistaan päälle sisäänrakennettu TS, jonka DRIVE on aika pienellään, mutta vastaavasti LEVEL enemmän auki.
 
Mutta kun tuo "unelmahöttö" kokee kolauksen siinä vaiheessa, kun haluttaisiin mukaan kaijut ja muut mausteet, jotka yleensä sijoitetaan säröjen jälkeen. Päreeksi menee rankemmilla säröillä, vaikka luuppiin tunkisi vehkeensä.
 
Siksi olen tullut siihen tulokseen, että pidänkin nykyään vahvaimen GAIN-säädön aika pienellään (klo 9-11), jotta soundi pysyy puhtaana joka tilanteessa. Aina en käytä edes sisäistä TS:a, koska se - pedaalimallin mukaisesti - ohentaa soundia melkoisesti. Tällöin en myöskään laita vahvistimen luuppiin mitään, vaan ajan koko efektiketjun normaaliin INPUTiin. Kaikki säröt otan muista pedaaleista, ennen vahvistinta.
 
Jos sitten käytän kevyenä etumikkisärönä sisäistä TS:a, on DRIVE-säätö minimissään, TONE n. klo 12-13, ja LEVEL "unity" -tasolla. Tässä tapauksessa kaijut, chorukset, tremolo, tulevat vahvistimen efektiluuppiin. Piuhoja ja kytkemistä tulee lisää, joten vähemmälle on jäänyt sisäisen TS:n käyttö, varsinkin kun käytettävissä on pedaalimallejakin (alkuperäiset TS9 ja 808) samasta aiheesta.
 
Mielestäni Bad Monkey toimii tosi hyvin tässä vahvistimessa, ja kun pedaalista löytyy vielä säädin matalien taajuuksien boostaamiseen, löytyy särösooloihin alakertaakin riittävästi jopa straton takamikillä.

juki: Tää on kyllä monitaituri - testailin muuten teikäläisen vinkistä -tänks vaan!- joskus putkia (12ax7, 12at7, 5751, 12au7 eri merkeiltä..uusia ja nos..) ja jätin myös 12au7 paikalle. Säätövaraa riittämiin..
 
Hyvä jos on ollu vinkistä hyötyä. Juuri viime treeneissä ällistyin lopullisesti BK:n ja Bluetonen yhteisestä dynamiikasta. Puhtaasta suoranaiseen säröön pelkällä lyöntivoimakkuuden muuttelulla.
 
Toi 12au7 alkaa myös setlaantumaan sissään ja BK:sta saa kyllä paljon enemmän irti kuin 12ax7:lla. Itse kun en juurikaan sitä Driveä käytä kyseisestä spetaalista.

Mielenkiintosta juttua tässä topiikissa, mut ois kiva myös tietää minkälaista musiikkia näillä purkeilla sitten soitetaan ja millä kamoilla. (Siis mikä kitara, mitkä mikit, mikä vahvistin yms...)

LaMotta: Tai molemmat. Onhan nuo kuitenkin keskenään melko erilaiset soundiltaan.
 
Juu, mutta molemmat ovat tummempia soundiltaan kuin SHOD. Sitä tuossa ehkä sillä nuhaisuudella tarkoitettiin. Diskantit ei kurota musta kummallakaan perus-TS:llä kovin ylös (eikä toki alaskaan, varsinkaan TS9). Keskialueen puraisuhan on se toki koko spedujen juju.
 
Mulla on myös tuo Sweet Honey, kaikki potikat näköjään noin klo kymmenessä :) Kuten totesin, tossa on varsin kirkas ja nätti soundi ilman mitään riipivyyttä. Sellaista tiettyä "likaa" tuossa on myös jonniin verran perus TS-speduja enemmän. Ite asiassa tämä on buusterinakin aika hauska, sellainen hiukan suttuisempi ja persoonallisempi lisä tulee isoihin säröihin.
 
Anyhoo, jos ihan vaan tiukennusta haluan vaikka hevisäröön, Sparkle Driven kaivan esiin... TS808 se on tuokin, clean-boostilla vaan varustettuna. Jos taas kaipaan oikein kirpeää ja rähisevämpää boostia otan vanhan Ibanezin TS9:n käyttöön. Näistä TS:stä voisi jauhaa maailman ääriin :)
 
Oikeastaan ainoana fuzzina mulla on ollut jo useamman vuoden Neo Fuzz. Tosta saa erittäin tervettä pörinää, joka muuttuu tosi räyhäkäksi jos edessä on vaikka joku noista OD-speduista. Tämä ei ole mikään ääriouto ruttuloota, kuten monet fuzz-nimellä kaupatut, vaan todella moneen hommaan sopiva, ehkä vähän OD-speduja muistuttava muristin. Germanium-transistori kaiketi tuo oman soundinsa, mutta sen takia tätä ei voi käyttää samasta virtalähteestä kuin muita speduja, siitä tietty pieni miinus.
 
Loppupeleissä otan kuitenkin suurimman osan säröistä ihan vahvareista, spedut tuovat sitten oman lisänsä. Monasti näissä omissa säröissä juuri se gain-numiska on erittäin pienellä.

Ziggy Bubba: Juu, mutta molemmat ovat tummempia soundiltaan kuin SHOD. Sitä tuossa ehkä sillä nuhaisuudella tarkoitettiin. Diskantit ei kurota musta kummallakaan perus-TS:llä kovin ylös (eikä toki alaskaan, varsinkaan TS9). Keskialueen puraisuhan on se toki koko spedujen juju.
 
Hmmm... Minulla on Maxonin VOP-9 ja mielestäni se on loistava pedaali, mutta se on vain jotenkin liian "nuhainen" tai tumma - muuten kyllä selkeä ja smooth. Ehkä se on juuri tuo, mitä tuossa kirjoitit. Mahtaako sitten olla niin, että vihreät pedaalit ovat (kuuluu olla) tuon luonteisia, eikä näin ollen minua varten. Eli mahtaako kannattaa edes kokeilla Maxonin OD9 tai OD808:a, vai lieneekö niissä sama perustavaa laatua oleva ongelma? Toisaalta lisätesteillä VOP voisi hyvinkin löytää paikkansa laudasta..
 
Tuo SHOD on kyllä mahtava. Paras OD, mitä olen kokeillut. Siitä en luovu. Mutta miten LGW vertautuu SHODiin? Minulla on myös Sky Blue OD, mutta se on huomattavasti gainikkaampi ja jotenkin ehkä myös riipivämpi kuin SHOD, joten olisikohan LGW parempi. Tosin SBOD on todella selkeä, mutta huonolla tavalla löysäsoundinen, joten tiedä sitten. Vaikeaa on päättää, mitä jättää ja mitä myy. Tavallaan pakko myydä jotain, kun pitäisi rahoittaa haaveissa oleva Bluetone...

Laulava Kylätohtori: Eli mahtaako kannattaa edes kokeilla Maxonin OD9 tai OD808:a, vai lieneekö niissä sama perustavaa laatua oleva ongelma?
 
Voihan niitä kokeilla, eipä siinä. En muuten ole noista kumpaakaan ite testannut, mutta aika perinteisiä tubescreamereitä ne taitavat olla. Joku spedut tosissaan tunteva saa kertoa lisää.
 
Mun kokemusten mukaan 808:t tuppaa värittämään pikkasen vähemmän soundia, eli klangia ja alapäätä on enemmän. Oma Iban TS9 on tosin erittäin kirkas, mutta ei siinä ns. headroomia (tai ylempää diskanttia) ole juurikaan.
 
Vaikea sitä on sanoa mikä noista just sulle toimii, eli kannattaa vaan testailla kärsivällisesti :)

Minulla on laudassa tällä hetkellä TS10, SHOD sekä Xoticin BB-preamp. Nuppina on Splawnin Super Comp, joka on tällainen hotrodattu marsu. Siitä gain on n. klo 9:ssä eli mukavassa AC/DC-murossa.
 
TS:ää käytän enempi middleboostina kuin varsinaisesti lisäsärön tuottajana. SHOD:ta ja BB:tä sitten maun mukaan sooloulinoihin.
 
Jos vain yhden saisi pitää, ainakin tällä hetkellä lautaan jäisi BB.