Keskustelua raskaammasta musiikista ›

HulluNieminen:
http://www.youtube.com/watch?v=03KeowiN4CM
 
Toihan olis ollu hauska jos olis ollu hauska :)

Morningrise on kyllä uskomaton levy. Se on vasta nyt myöhemmin näyttänyt syvyytensä allekirjoittaneelle. Olin soundihifisti pitkään ja dismissasin levyn huonojen soundien takia mutta nykyään pidän myös levyn soundeista älyttömästi. Orgaaniset, pehmeät ja miellyttävät soundit.
 
Huh huh.. kappaleen To Bid You Farewell tunnelmat on aivan käsittämättömiä.

Vestu: Morningrise on kyllä uskomaton levy. Se on vasta nyt myöhemmin näyttänyt syvyytensä allekirjoittaneelle. Olin soundihifisti pitkään ja dismissasin levyn huonojen soundien takia mutta nykyään pidän myös levyn soundeista älyttömästi. Orgaaniset, pehmeät ja miellyttävät soundit.
 
Huh huh.. kappaleen To Bid You Farewell tunnelmat on aivan käsittämättömiä.
 
Se on ehdoton mestariteos Opethilta. Joskin melankolinen, mutta tunnelma on huipussaansa koko levyn ajan. Jopa Opethin pisimmässä kappaleessa, Black Rose Immortalissa, joka on minun lempikappaleita Opethilta.

Nyt on hyllyssä kaikki Opethin studiolevyt. Vielä kun Roundhouse Tapes boxi tulee, niin olen onnellinen. On kyllä liian rankkaa kamaa meikäläiselle nämä Candelightin levyt. Watershed, Ghost Reveries, Blackwater Park ja Damnation on suosikkeja. Ei Heritage ja Slill Lifekään huonoja ole, mutta Deliverance on ehkä vähän liian rankkaa miulle. Tykkään enemmän noista rauhallisista fiilistelyistä. Esim. Burden ja Hex Omega saa ihon kananlihalle. Uskomattoman upeita biisejä ovat ne.

Mun mielestä Deliverancen rankkuus on liioiteltua. Onhan siinäkin A Fair Judgement ja For Absent Friends, sekä kaikissa biiseissä on kauniit fiilistelyosiot Wreathia lukuunottamatta. Yksi Damnationin biisi sekaan, ja meillä on ihan tavallinen Opeth-albumi käsissä. Oli miten oli, Damnation ja Deliverance ovat omat suosikkini.

Mulle ei ole koskaan uponnut Deliverance kokonaisuutena. Ghost Reveriesillä on kyllä monia biisejä mitä ei ole vissiin koskaan soitettu livenä, suurin osa niistä on vielä mun suosikkibiisejä. Beneath The Mire, Atonement, Hours Of Wealth ja Isolation Years.

Jos kaks ekaa ja Deliverance olis MAYHin tuotannolla ja soundeilla, olis ne hyvin hyviä.

ekikoo: Jos kaks ekaa ja Deliverance olis MAYHin tuotannolla ja soundeilla, olis ne hyvin hyviä.
 
Mun mielestä ne on jo nyt hyviä, mutta ennemminkin Blackwater Parkin/Ghost Reveriesin tuotannolla kuin MAYHin.

Ite joteki ihmettelen tota Ööpethin '70s- progeen vaihdon sujuvuutta. En usko et asia on niin, vaikka se siltä vaikuttaaki, et Åke on vaan päättäny, et nyt loppu murinat ja mätöt ja homma vaihtu totaalisesti siinä missä koko muu bändi on siinä vaan nyökytelly päätänsä vieressä ja selittäny yhteen ääneen "joo, mie oonki tässä oottanu et millo vedät esiin idean, et soitettaiski tän bändin kanssa just miun toisen ehdottoman lempparityylilajin musiikkia! Metallit syrjään ja menoks!".
 
Sujuuko se ihmisluonnon kanssa tekemisissä ollessa muka noin yksinkertasesti, olkoon mukana sitte demokratiaa millä tasolla tahansa tai vaikka ihan just ja noin kärjistetty esimerkki tosta päätöksenteosta koko homman tirehtöörin toimesta? En usko, vaik onha se mahollista. Siis bändin musiikkityylin vaihto niin, että kaikki on kybällä mukana ja homma toimii? Kiipparistihan lähti, liekö tää ollu sit syynä. Tuntuu vaa et koko muu porukka veivaa progea mutisten et "no soitetaa nyt tätä ku kerra toi yks haluaa, saapaha rahaa".
 
Seuraavan levyn musiikkia ootan mielenkiinnolla, sillä jos saavat ton prouge-meininkin toimimaa ihan kunnolla ni voi morjens mitä settiä sieltä varmaa tulee.

Stalkah: Ite joteki ihmettelen tota Ööpethin '70s- progeen vaihdon sujuvuutta. En usko et asia on niin, vaikka se siltä vaikuttaaki, et Åke on vaan päättäny, et nyt loppu murinat ja mätöt ja homma vaihtu totaalisesti siinä missä koko muu bändi on siinä vaan nyökytelly päätänsä vieressä ja selittäny yhteen ääneen "joo, mie oonki tässä oottanu et millo vedät esiin idean, et soitettaiski tän bändin kanssa just miun toisen ehdottoman lempparityylilajin musiikkia! Metallit syrjään ja menoks!".
 
Sujuuko se ihmisluonnon kanssa tekemisissä ollessa muka noin yksinkertasesti, olkoon mukana sitte demokratiaa millä tasolla tahansa tai vaikka ihan just ja noin kärjistetty esimerkki tosta päätöksenteosta koko homman tirehtöörin toimesta? En usko, vaik onha se mahollista. Siis bändin musiikkityylin vaihto niin, että kaikki on kybällä mukana ja homma toimii? Kiipparistihan lähti, liekö tää ollu sit syynä. Tuntuu vaa et koko muu porukka veivaa progea mutisten et "no soitetaa nyt tätä ku kerra toi yks haluaa, saapaha rahaa".
 
Mut eikös se Åke ole sanonu, että seuraavalla levyllä voi ihan hyvin olla kaameata örinää? Ei ole sulkenu mitn pois. Watershedin jälkeen Åkehan oli tehny jo jotain demoja, sitä perus Opethia, mut Mendezhän oli niihin todennut että vitut.
 
Ja eihän Opethin äijistä kukaan ole mitään henkeen ja vereen metallityyppejä edes. Tuskin niistä kukaan siellä hampaat irvessä vääntää pakkopullana niitä biisejä.

Hetfield: Näinpä. ^ Mutta siis onhan ne taas livenäkin vedelleet paljolti myös örinäbiisejä. En jaksa uskoa, että Åke sen tyylin vokalisointeja ainakaan vielä kokonaan hylkää.
 
täytyykin ottaa kuunteluun jos tubesta löytyy jotain kämä nauhotuksia noista uudemmista vedoista. Ite en kauheasti tykkää siitä ulosannista mikä on tossa Royal Alber Hall livessä. Siitähän on kaikkea spekulaatiota iollu että eikö enää irtoa örinät vai mikä. Jossain haastattelussa se sanoi, että korvamonitorien käytöstä johtui se, kun tottunu normi monitoreihin ja sitä kautta se tyyli ördätä muuttunu jne. Sanoi vaihtaneensa takasin normimonitoreihin.
 
Mutta, tiedä sitten.
 
EDIT: http://www.youtube.com/watch?v=82rICbVps8o Tuossa se ainakin on tuommosta vähän niinku....mölinää. Mitä edellä mainitulla tallenteella löytyyy.

pehko: Mut eikös se Åke ole sanonu, että seuraavalla levyllä voi ihan hyvin olla kaameata örinää? Ei ole sulkenu mitn pois. Watershedin jälkeen Åkehan oli tehny jo jotain demoja, sitä perus Opethia, mut Mendezhän oli niihin todennut että vitut.
 
Kyllä Åkerfeldtin haastatteluista mielestäni paistaa aika vahvasti läpi jonkinlainen kyllästyminen vanhaan tyyliin, ja kyllä hän muistaakseni jossain haastatteluissa myönsikin, että vanhaan tuskin on enää paluuta. Uusien biisien soittaminenkin on kuulemma paljon tyydyttävämpää, kun niitä soittaessa lavalla on kunnon bändimeininki. Metallibiisejä soittaessa kuulemma hädin tuskin pystyy kuuntelemaan bändikaverien soittoa, kun omaan soittoon pitää keskittyä niin kovasti. Åkerfeldt vielä korosti sitä kuinka tärkeää on että biisejä on hauska soittaa livenä, koska se on sitä mitä jätkät tekevät suurimman osan vuodesta.

Täytyykin enää toivoa, että jos progeviiksiin puhiseminen on tyypeillä prioriteetti numero yksi nykyisin, niin saisivat seuraavasta levystä oikeasti hyvän. Heritage on kyllä mielestäni yhä edelleen opethin paskin lätty, ihan hirveää muniinpuhaltelua. Ei vakuuta vaikka kuinka kuuntelee. Onneksi kerkesin nähö opethin livenä heti watershedin ilmestymisen jälkeen, niin sai kuulla vielä hyvässä kuosissa olevan örinänki.

laakeri: Uusien biisien soittaminenkin on kuulemma paljon tyydyttävämpää, kun niitä soittaessa lavalla on kunnon bändimeininki. Metallibiisejä soittaessa kuulemma hädin tuskin pystyy kuuntelemaan bändikaverien soittoa, kun omaan soittoon pitää keskittyä niin kovasti.
 
No siltä se kieltämättä kuulosti ja näytti tuossa edellä linkittämässäni Download pätkässä. Deliverancea veivatessa näytti siltä että ei kiinnostais pätkääkään olla siellä lavalla.

pehko: No siltä se kieltämättä kuulosti ja näytti tuossa edellä linkittämässäni Download pätkässä. Deliverancea veivatessa näytti siltä että ei kiinnostais pätkääkään olla siellä lavalla.
 
Voi olla, että juuri tuota biisiä on tullut jokusen kerran vedettyä. Varmaan yleisölle kelpaisi välillä joku muukin?

Exhausted: Voi olla, että juuri tuota biisiä on tullut jokusen kerran vedettyä. Varmaan yleisölle kelpaisi välillä joku muukin?
 
Onhan sitä paljon vedetty, mut vielä Watershed-aikoihin Åkerfeldt kutsui Deliverancea "joka keikan pelastajaksi". Siis jos oli huono mesta, nihkee yleisö tai ei muuten vaan sujunut niin sanoi et Deliverance toimii aina. Bändille ja yleisölle. Kai sitä kaikkeen silti voi kyllästyä...
 
Saas nähdä tuleeko näistä Unplugged-keikoista jotain julkaisua. Mun tulee katteltua tuota Lamentations-DVD:tä enemmän kuin kuunneltua Damnationia levyltä vaikka hieno albumi onkin.

http://ultimateclassicrock.com/stev … enesis-revisited-ii-album-premiere/
 
Åkerfeldt laulaa biisissä Supper's Ready, tuolta voi kuunnella.

Stalkah: Ite joteki ihmettelen tota Ööpethin '70s- progeen vaihdon sujuvuutta...jne...
 
noh, ottiatuota....onhan Miihkalin kitaransoitosta jo pidemmän aikaa paistanut läpi duden Camel-diggailu, aina kitarasoundia myöten. Hitto, Åkerfeldt soittaa toisinaan hienompia Andy Latimer-kuvioita kuin herra Latimer itse! Toisaalta Opethin ilmaisupaletista katosi jotain noiden ördäys-riffittelyjen katoamisen myötä, mutta toisaalta taasen: onhan nyt jumalauta Heritagen soundimaailma paras mitä Opethin tuotannosta löytyy. Kunnon vintagetuhnua! Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Kun tekee mieli kuunnella sitä örkkimetallia, pistän vanhempaa rieskaa soittimeen ja sillä hyvä. Itse odotan mielenkiinnolla minkälaisiin progesfääreihin Opeth vielä seuraavilla lätyillään pääsee...

ganesha: onhan nyt jumalauta Heritagen soundimaailma paras mitä Opethin tuotannosta löytyy. Kunnon vintagetuhnua!
 
Kunpa samaa voisi sanoa biisimateriaalista.