Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Minulla on natural-värinen Stratocaster 70-luvun alusta. Kuten jo tiedetään, niin tämän ajan, kuten muuten myös 60- ja jopa 50-luvun Fendereissä, löysä kaulatasku ei ole mikään harvinaisuus. Löysyyden vaikutuksesta soundiin voidaan kiistellä loputtomiin mutta ainakin se rako kerää likaa ja eikä ainakaan tue 3-pulttisen kaulan tasapainoa sivuttaissuunnassa.
 
Nyt olen ajatellut täyttää kaulataskun mutta puulastun tai muun ylimääräisen esineen tunkeminen kaulan ja bodyn väliin ei sytytä. Haluan pysyvän ratkaisun.
 
Tässä välissä huomautan, että rako ei ole iso. Ja mikä olennaista, kitara on siis väriltään natural. Sen vuoksi raon voisi saada täytettyä jopa hyvännäköiseksi jollain kirkkaalla liimalla tai jopa usealla lakkakerroksella. Liima vaan olisi jähmeämpää, kuin juokseva lakka. Sitten on olemassa myös erilaisia "puuntapaisia" tahnoja, joilla peitetään vaikka bodyssa olevia reikiä mutta koska tahnat eivät ole kirkkaita, en usko, että lopputulos olisi kovinkaan siistin näköinen. Kirkkaalla lakalla tai liimalla lopputuloksesta voisi tulla jopa erittäin siisti.
 
Mitä mieltä olette?

tuome: Mitä mieltä olette?
 
Hommaa sinne puuviilua samasta puulajista, kuin mitä oma runko nyt on. Riippuen raon koosta voi sen viilunpätkän alueen myös lakata ja petsata vastaamaan väriltään runkoa.

Liian tiukkaa ei kannata tehdä, huonolla tuurilla halkeaa jos huonosti käy ihan normi käytössä tai säilytyksessä. Joku ohut viilu ja jotain paikkalakkaa vaikka sellakkaa päälle olisi minun ehdotus
 
Tosiasia minusta että pulttikaulaisessa on ne teräsruuvit joiden lujuus enimmäkseen ylittää vetäen ja puristaen puuaineksen ominaisuudet joten se lienee yksi selitys siihen että yksi sun toinen ja useampi kitaralegenda ja kansainvälinen asiantuntija on kertonut haastattelussa että on käyttänyt jotain vanhaa luottokorttia tai mitä tahansa tavaraa kaulataskussa kulman säätämiseen eikä se asia ole haitannut tahtia. Näin puukorvanäkövinkkelistä, hifistelijät on toista mieltä ja se heille sallittakoon.
 
Sivuttaispitoa saa kun laittaa jotain hammastettuja aluslevyjä tai karkeaa hiekkapaperia tms kitkalevyä kaulataskun pohjalle

Älä nyt sitten ainakaan liimaa kaulaa kiinni taskuun, teetpä sitten mitä tahansa.
 
Itse en tuollaiseen hienoon vanhaan instrumenttiin mitään ylimääräistä liimaisi, perinteisesti 70-luvun Fendereitten väljät kaulataskut täytetään puukiiloilla, plekuilla, kuoletetuilla luottokorteilla tms.

varakeef: Älä nyt sitten ainakaan liimaa kaulaa kiinni taskuun, teetpä sitten mitä tahansa.
 
Liimasihan Ritchie Blackmorekin. ;o)
 
Mutta joo, en suosittele liimausta minäkään. Sain yhteen kitaraan sopivan fyllin kun tein "köyhänmiehen viilut" jäykästä kartongista.

Kiitokset avusta ja hyvistä vastauksista.
 
Hammastetuista aluslevyistä tai karkeasta hiekkapaperista kaulataskun pohjalla tulee mieleen Fenderin ne tehdasasentamat "viralliset Neck Shimit", joissa oli karhea pinta. Ainakin 60-luvun Stratoissa niitä on ollut antamaan lisää kulmaa, kunnes sitten micro tilt -säätö keksittiin. Sellainen voisi olla 70-luvun Stratoonkin micro tilt -säätöä parempi vaihtoehto, koska se tukisi sivuttaissuunnassa.
 
Joo en tosiaan liimaa kaulaa kiinni, enkä muutenkaan aio pilata hienoa kitaraa. Ajattelin juuri sitä, että esim. millin lakkakeroksen lisääminen kaulataskun reunaan olisi vielä varsin harmiton temppu ajatellen vanhemman instrumenttin kunnioittamista. Parhaassa tapauksessa lopputulos olisi, kuin siinä ei olisi koskaan löysää kaulataskua ollutkaan.
 
Jos nyt päätyisin sivelemään muutaman kerroksen lakkaa kaulataskun reunaan, niin onko ehdotuksia, miten välttää mahdollinen ryssiminen? Esim, millä on viisainta lakatessa suojata kaulataskun pohja tai kitaran kansipuoli, joihin ei lakkaa halua sotkeutuvan? Jollain tietynlaisella teipillä? Voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa teippi on jämähtänyt lakan vuoksi kiinni kitaraan :)
 
Ohutkin viilu on valitettavasti irtonainen osa, joka usein pistää silmään. Varsinkin, kun kaulataskun reuna näissä 70-luvun Stratoissa harvoin on tasainen tai edes ihan suora. Mutta tottahan se on, että viilu on sellainen ratkaisu, minkä kanssa ei voi mennä pieleen kun se on irto-osa.

mattim: Onko tuo kitaran vire epävakaa oikeasti vaiko vain ajatuksissa ? Lika on helppo poistaa esim kerran vuodessa.
 
Ei, kitaran vire ei ole epävakaa. Ainahan sitä voi miettiä, että voisiko virettä ja tasapainoa parantaa entisestään mutta tämä kitara on toiminnallisesti aivan loistava. Kyse on minulla nyt enemmänkin henkimaailman asioista. Joku haluaa punaisen kitaran, minä taas haluan 70-luvun alun Straton hyvin istuvalla kaulataskulla. Olisin voinut tehdä asian itselleni helpommaksi tykkäämällä vaikka Fenderin Custom Shopin Stratoista mutta näissä aidoissa 70-luvun Stratoissa on ainakin minulle sitä jotain.
 
Eikö keltään löytyisi vinkkejä pikkutarkan lakkaamisen toteuttamiseen? Kai niitä pahoja lommojakin korjataan lakkaamatta sen suurempaa pinta-alaa?

Liperon puu kittiä?
 
Itse täyttelin juuri värjätyllä liperoni puu kitillä jyrsintäkoneen lohkaisun mikkin reijän reunasta.
 
Kovettuu kovaksi ja voi hioo petsaa jne...