Media ja viihde ›

Meadow: Die Another Day viimeistään osoitti, että kyllä tämä camp-paskan tie on nyt käyty. James Bondista oli tullut parodia itsestään, ja koko sarja olisi kuollut pystyyn ilman kasvojenkohotusta. Arvostan kovin, että hahmoja, joita yritetään puskea johonkin tiettyyn muottiin, uskalletaan kuvata uudesta näkökulmasta. Craig tuo Bondiin ihmisyyttä. Varsinkin Casino Royalessa kuvattiin voimakkaasti miten ihmishengen vieminen vaikuttaa Bondiin, siinä missä Mooret ja Conneryt lahtasivat kasoittain porukkaa silmää iskien.
 
Plussa. Toi seuraava Bond näyttää kyllä aika lupaavalta, kerännyt hyviä arvioitakin.

Meadow:
 
Die Another Day viimeistään osoitti, että kyllä tämä camp-paskan tie on nyt käyty. James Bondista oli tullut parodia itsestään, ja koko sarja olisi kuollut pystyyn ilman kasvojenkohotusta. Arvostan kovin, että hahmoja, joita yritetään puskea johonkin tiettyyn muottiin, uskalletaan kuvata uudesta näkökulmasta. Craig tuo Bondiin ihmisyyttä. Varsinkin Casino Royalessa kuvattiin voimakkaasti miten ihmishengen vieminen vaikuttaa Bondiin, siinä missä Mooret ja Conneryt lahtasivat kasoittain porukkaa silmää iskien.
 
Tältä kantilta kun miettii, niin on ihan selvää että Craigin esittämä Bondi on paljon syvempi ja moniulotteisempi hahmo, kuin nuo aikaisemmat 007:at.
 
Tajunta laajeni taas piirun verran. ++

Tuomoo: Minkähän vuoksi sitten Fleming ei ensimmäisiä Bond-elokuvia tehtäessä puuttunut luotavaan ja yli 45 vuotta kestäneeseen Bond-jatkumoon? Mies kuitenkin oli huomattavan paljon läsnä ensimmäisiä Bondeja filmatessa.
 
Lisäksi, jos elokuvasarjasta on tehty jo kaksikymmentä osaa, niin minkä helvetin takia sitten yhteäkkiä pitää tehdä sarjan jatkumoon "synkempi ja sosiopaattisempi Bond"? Kirjoissa ei kuitenkaan liiemmälti anneta viitteitä Bondin tuollaisesta puolesta. Onhan meissä jokaisessa toki tuollainen puoli, mutta onko tästä synkkyydestä ja sosiopaattisesta päähahmosta tullut joku itseisarvoisen tärkeä tavoittelemisen kohde Batmanien myötä? Ja miksi elokuvasarja pitää muuten ylipäätäänsä aloittaa uudelleen 20 elokuvan jälkeen, ja lähteä liikkeelle "puhtaalta pöydältä"? Ei varmasti johdu ideoiden vähyydestä, sillä kirjoja on kymmenittäin.
 
Alkuperäisessä Casino Royale -kirjassa James Bond suunnilleen haistattaa vitut sille kuolleelle "heilalleen", ja jättää asian sikseen, eikä ala edes suunnittelemaan kostoretkeä. Jotenkin vielä voin ymmärtää ja sietää sen tavan, millä Casino Royale on tehty, mutta tämä Quantum of Solace on vain niin infernaalista paskaa, että tämä elokuva olisi saanut oikeasti jäädä kokonaan tekemättä, kukaan ei olisi menettänyt mitään.
 
Kaksi viimeisintä Bondia ovat olleet niin rajuja pettymyksiä, että en tiedä, tohtiiko Skyfallia edes katsoa. Siinähän MI6:tta vastaan hyökätään M:n menneisyyden takia, mutta mitä helvettiä, jos elokuvasarja on juuri rebootattu, niin eihän kukaan voi tietää M:stä yhtään mitään, varsinkaan jos elokuvan konteksti ampuu yhtä pahasti ohi kaikista lähdeteoksista (kirjoista) mitä edelliset kaksi osaa.
 
Sinänsä en bond-leffoista välitä, paitsi joistakin lapsena katsotuista, lähinnä Roger Mooren tähdittämistä teoksista, (niistäkin luultavasti enemmän nostalgia-arvon vuoksi) mutta kyllähän asia nyt niin on, että Flemingin James Bond oli ja on paljon syvempi (synkempi?) hahmo kuin monet elokuvat antavat ymmärtää. Tuo Skyfall tosiaan on viemässä tätä suuntaa vielä askelta pidemmälle.
 
Pikaisella googlettamisella löytyi ohjaajan kommentteja juuri tästä näkökulmasta: http://www.hitfix.com/articles/sam- … rue-to-ian-flemings-bond-in-skyfall
 
Muutama relevantti lainaus artikkelista:
 
"You always go back to the Fleming because the character Fleming created over a number of novels was incredibly complex."
 
"Some people sometimes forget in the cliche of Bond, which is the international playboy, and someone who's always untroubled, and almost never breaks a sweat, that actually what (Fleming) created was a very conflicted character" -Suoraan Sam Mendesin itsensä suusta nämä kaksi.
 
"Fleming created a secret agent who was sometimes frustrated and ambivalent about his job. Many Bond movies sidestepped the inner demons, showcasing instead a debonair 007 whose exploits were enhanced with gaudy gadgets and special effects."
 
"In Fleming's last novels, Mendes said, Bond suffered from a "combination of lassitude, boredom, depression, difficulty with what he's chosen to do for a living, which is to kill. That makes him a much more interesting character, and some of those things are explored in this movie, because Daniel as an actor is capable of exploring them."" -Nämä kaksi linkittämäni artikkelin leipätekstistä, suoralla lainauksella höystettynä.
 
Toisille eli monille toki se oikea Bond on tämä keikarimainen naistenkaataja (eikä siinä mitään vikaa ole, jos tällaisesta kevyen simppelistä toiminnasta nauttii), mutta kyllä mun mielestäni jokaisen elokuvasarjan täytyy uusiutua jollain tavalla, etteivät leffat muuttuisi itseään toistavaksi liukuhihnapuuroksi. Bondia tässä on tosin avittanut pitkät aikavälit, jolloin pääosan näyttelijä on vaihtunut useasti sekä leffoja ohjannut jos jonkinmoiset jampat. Quantum of solacea en itse ole vaivautunut vielä katsomaan sysipaskan Casino Royalen jälkeen, mutta menee syteen tai saveen, Bondin oli uusiuduttava. Omasta mielestäni esimerkiksi Pierce Brosnanin aikakauden bondit olivat melko perseestä, lukuunottamatta ehkä Golden eye:ta.
 
E: Vähän pehmennystä väärinkäsitysten välttämiseksi.

Rhapa: Vaikka Quantum ei leffana mikään erikoisen hyvä ollutkaan, niin ennemmin katson sen uudestaan, kuin yhtäkään Piercen rainoista.
 
Kyllä mä GoldenEyen nostaisin ihan reippaasti Quantumin yläpuolelle. Saattaa tietysti johtua nostalgialaseistakin. Casino Royale oli kyllä hieno ja Skyfallia odotan mielenkiinnolla.
 
Daltonin Bondit pitäisi katsella uudestaan jossain vaiheessa, kun en muista niistä tunnusbiisejä lukuunottamatta oikein mitään.

Tuomoo: Lisäksi, jos elokuvasarjasta on tehty jo kaksikymmentä osaa, niin minkä helvetin takia sitten yhteäkkiä pitää tehdä sarjan jatkumoon "synkempi ja sosiopaattisempi Bond"? Kirjoissa ei kuitenkaan liiemmälti anneta viitteitä Bondin tuollaisesta puolesta. Onhan meissä jokaisessa toki tuollainen puoli, mutta onko tästä synkkyydestä ja sosiopaattisesta päähahmosta tullut joku itseisarvoisen tärkeä tavoittelemisen kohde Batmanien myötä? Ja miksi elokuvasarja pitää muuten ylipäätäänsä aloittaa uudelleen 20 elokuvan jälkeen, ja lähteä liikkeelle "puhtaalta pöydältä"?
 
Eikös se ole ihan tervettä, että nimenomaan tuollaisia 20 elokuvaan venähtäneitä sarjoja koitetaan välillä uudistaakin? Tietysti aikaisempiakaan Bondeja ei ole tehty samaan muottiin, mutta mielestäni fakta, että elokuvasarjassa on parikymmentä osaa, on peruste juuri sille, että sitä pitää jotenkin uudistaa.

Stradlin: Kyllä mä GoldenEyen nostaisin ihan reippaasti Quantumin yläpuolelle. Saattaa tietysti johtua nostalgialaseistakin. Casino Royale oli kyllä hieno ja Skyfallia odotan mielenkiinnolla.
 
Daltonin Bondit pitäisi katsella uudestaan jossain vaiheessa, kun en muista niistä tunnusbiisejä lukuunottamatta oikein mitään.
 
Koitin eilen GoldenEyeta katsella. Pierce uiskenteli altaassa ja Famke Janssenin esittämä hieman skitso nainen tuli paikalle. Kohta alkoi rankka lemmiskelymäinen paini, joka huipentui siihen, kun Bond heittei Famken perseelleen kiukaalle, jonka jälkeen heitti hänet hienolla kaarella kanveesiin. Hetken päästä Bond istuu takapenkillä, Famken istuessa edessä. Näpäkällä lyönnillä Bond iskee muijalta taas tajun kankaalle. :)

Meadow:
 
Die Another Day viimeistään osoitti, että kyllä tämä camp-paskan tie on nyt käyty. James Bondista oli tullut parodia itsestään, ja koko sarja olisi kuollut pystyyn ilman kasvojenkohotusta. Arvostan kovin, että hahmoja, joita yritetään puskea johonkin tiettyyn muottiin, uskalletaan kuvata uudesta näkökulmasta. Craig tuo Bondiin ihmisyyttä. Varsinkin Casino Royalessa kuvattiin voimakkaasti miten ihmishengen vieminen vaikuttaa Bondiin, siinä missä Mooret ja Conneryt lahtasivat kasoittain porukkaa silmää iskien.
 
Minä taas olen sitä mieltä, ettei Craigin Bond ole enää Bond, vaan aivan joku muu sankari, joka seikkailee vain temaattisesti samassa ympäristössä. Craigin Bond on kuin yksi toimintajanari muiden joukossa. Sinänsä inhimillisempi ja syvempi, mutta realistisuuttako Bondilta nyt oikeasti haetaan?
 
Itse kasvoin katsellen Conneryn ja Mooren Bondeja videoilta kymmeniä kertoja, joten nostalgia luonnollisesti on lukinnut Bond-käsitykseni. Solacea katsoessani välillä unohdin, että kyseessä on Bond-leffa. Onhan tuo toki ihan arvostettava veto kun uskalletaan tehdä jotain uutta kestohittiformaatilla, mutta silti jään kaipaamaan sitä kylmäveristä sadisti-Bondia, joka naureskelee hassusti kuoleville ihmisille. Ne Bondit ovat ihan erilaista viihdettä kuin nämä uudet, menevät liki Arskan tasolle. Itselle tuleekin näistä uusista Bondeista usein vähän sama fiilis kuin Momoan uutta Conania katsoessa jne.
 
Onhan noita Bondeja tosiaan tehty samalla reseptillä jo niin paljon ja touhu uudempiin tultaessa karkasi hieman käsistä, mutta hahmon tunnisti vielä samaksi kuin alkuperäisissä Bondeissa. Mutta niin, en väitä että olisit väärässä. Makuasia nostalgian kautta.

allupatukka: Minä taas olen sitä mieltä, ettei Craigin Bond ole enää Bond, vaan aivan joku muu sankari, joka seikkailee vain temaattisesti samassa ympäristössä. Craigin Bond on kuin yksi toimintajanari muiden joukossa. Sinänsä inhimillisempi ja syvempi, mutta realistisuuttako Bondilta nyt oikeasti haetaan?
 
Itse kasvoin katsellen Conneryn ja Mooren Bondeja videoilta kymmeniä kertoja, joten nostalgia luonnollisesti on lukinnut Bond-käsitykseni. Solacea katsoessani välillä unohdin, että kyseessä on Bond-leffa. Onhan tuo toki ihan arvostettava veto kun uskalletaan tehdä jotain uutta kestohittiformaatilla, mutta silti jään kaipaamaan sitä kylmäveristä sadisti-Bondia, joka naureskelee hassusti kuoleville ihmisille. Ne Bondit ovat ihan erilaista viihdettä kuin nämä uudet, menevät liki Arskan tasolle. Itselle tuleekin näistä uusista Bondeista usein vähän sama fiilis kuin Momoan uutta Conania katsoessa jne.
 
Onhan noita Bondeja tosiaan tehty samalla reseptillä jo niin paljon ja touhu uudempiin tultaessa karkasi hieman käsistä, mutta hahmon tunnisti vielä samaksi kuin alkuperäisissä Bondeissa. Mutta niin, en väitä että olisit väärässä. Makuasia nostalgian kautta.
 
Varmasti monelle on tässä vuosien varrella kehittynyt elokuvien perusteella käsitys ns. oikeasta Bondista, jonka takia lienee vaikea hyväksyä 007:aa, joka ei käytä hölmöjä agenttileluja ja jonka piirteitä ei ole liioiteltu koomisiin mittoihin. Casino Royalessa Craig oli edelleen tunnistettava Bond, komea ja tyylikäs ja läppäkin lensi. Quantum of Solacessakin oli paljon hyviä hetkiä, vaikka elokuva oli kokonaisuudessaan heikko. Lähdemateriaali suo Bondin olevan muutakin kuin hassunhauska camp-sankari. Varmasti Batman Beginsilla oli osansa reboot-päätöksessä, mutta en näe miten se olisi automaattisesti huono asia.
 
Totean myös erilaisena nuorena, että niistä vanhoista Bondeista hyvät ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Meadow: Totean myös erilaisena nuorena, että niistä vanhoista Bondeista hyvät ovat laskettavissa yhden käden sormilla.
 
Asioita, joita ei voi sanoa ääneen.

Kre-per: Asioita, joita ei voi sanoa ääneen.
 
Mutta joka on kuitenkin totta.

Raw Deal (1987)
 
Arska soluttautuu mafiaan entisenä agenttina ja tappaa porukkaa. Yksi paskimmista Kaikkivaltiaan elokuvista.
 
5/10
 
Drive (2011)
 
Tämähän oli aika hyvä.
 
8/10

Dipsetcityboy: Mutta joka on kuitenkin totta.
 
Kyllä. Ei virhettä.

Meadow: Totean myös erilaisena nuorena, että niistä vanhoista Bondeista hyvät ovat laskettavissa yhden käden sormilla.
 
Kaikki leffatfriikit omista kavereista on kyllä tuota mieltä myös. Nehän pitää mua täytenä idioottina, koska itse pidän vanhoista Bondeista enemmän.

Tuli katsottua Menetetty maa (No Country For Old Men). Ensireaktio oli lievä pettymys, mutta tää taitaa olla ns. groweri eli hyvän jugurtin tavoin paranee vanhetessaan. Bardemin tappaja oli kyl jäätävän synkkä ja hullu hahmo, ja varmaan yks mieleenpainuvimpia näyttelijäsuorituksia ever. ***

Seeking a Friend for the End of the World
 
Asteroidi on matkalla tuhoamaan maapallon kolmen viikon päästä ja Steve Carellin esittämän ukkelin vaimo häipyy. Ukkeli päättää lähteä etsimään vanhaa ihastustaan ennen maailmanloppua ja saa mukaansa Keira Knightleyn näyttelemän naapurintytön. Jotain tässä tehtiin oikein koska leffa sai meikäläisen nauramaan ja liikuttumaan monta kertaa. Carell ja Knightley vetivät hyvin, varsinkin Knightley josta en ole ennen niin välittänyt mutta tämä ja Never Let Me Go-leffa ovat nostaneet neidin pointseja roimasti. Hieno elokuva.
 
8/10

Superman II
 
Piti verestää lapsuusmuistoja ja melko karvas pettymys tuli. Efektit ja trikkikuvat vielä olisivat menetelleet ajankuvana, mutta kun käsikirjoitus, leikkaus ja suurin osa näyttelijätyöstä ovat aivan täyttä sontaa... Plussaa hienosta tupakkayhtiön product placementista.
 
3/10

True grit (2010)
 
Erittäin viihdyttävä, mutta tunnetasoltaan tyhjäksi jättävä Coen-pläjäys. Matt Damon on maailman turhin jätkä. Jeff Bridges ei.
 
3,5/5
 
Sherlock Holmes
 
Hohhoijaa, nykystandardien mukainen pökäle. Lawin ja Downeyn välinen kemia olematon, ennalta-arvattava juoni ja visuaaliselta ilmeeltään tylsä ja mielikuvitukseton. Ok krapula-leffa.
 
2/5
 
Bring me the head of Alfredo Garcia
 
Tämä ei sitten olekaan hyvä krapula-leffa. Helvetin ahdistava, hieman erilainen rakkaustarina. 70-luvun molemmin puolin tehtiin kyllä hienoja leffoja. Warren Oates on kova. Välillä hieman liikaa tyhjäkäyntiä.
 
3,5/5
 
Brüno
 
Kun heti leffan alussa Paula Abdul saadaan istumaan Meksikolaisen tuoli-ihmisen päälle, niin silloin tietää että leffa on mahtava. Myötähäpeän määrä on kyllä suuri tätä leffaa katseltaessa. Pissakakka-huumori väsyttää välillä mutta onhan tämä helvetin hauska. Jenkit on läskejä ja tyhmiä.
 
4/5
 
The Illusionist
 
Tämä on se Norton/Giamatti taikuripläjäys. Leffan idea on hyvä mutta toteutus aika kuraa. Perus B-pläjäys.
 
2/5
 
Viimeinen partiopoika
 
Paras Bruce Willis-leffa. Melkein jopa Commandon tasoinen. Melkein.
 
4/5

Ichi the Killer
 
Aika kaksijakoinen leffa kyllä. Periaatteessa ihan mielenkiintoinen juoni paperilla, mutta jotenkin tuntui että kuitenkin se itse pääpointti jäi puuttumaan. Nyt meni vaan vähän väkivaltasähläämiseks, joka ei sekään mitenkään hirveän hyvin toiminut edes. Olihan tuo kyllä ihan suhteellisen viihdyttävä, joskin pituudesta ois helposti voinut leikata puoli tuntia pois mitään oleellista menettämättä.
 
5/10

Miikss: Ichi the Killer
 
Aika kaksijakoinen leffa kyllä. Periaatteessa ihan mielenkiintoinen juoni paperilla, mutta jotenkin tuntui että kuitenkin se itse pääpointti jäi puuttumaan. Nyt meni vaan vähän väkivaltasähläämiseks, joka ei sekään mitenkään hirveän hyvin toiminut edes. Olihan tuo kyllä ihan suhteellisen viihdyttävä, joskin pituudesta ois helposti voinut leikata puoli tuntia pois mitään oleellista menettämättä.
 
5/10
 
Katoin tämän itekin vasta taas vaihteeksi. Häiritti entistä enemmän ne muutamat CGI-väkivaltaisuudet ja -efektit, muutoin yhtä karu kuin ennenkin. Juonesta sen verran, että mie en vieläkään täysin ymmärrä mitä siinä tapahtuu. Noin puolessavälissä oli muutama kohtaus(esimerkiksi se, jossa Ichi ja Jijii keskustelevat samassa huoneessa, mutta Jijii ei olekaan samassa huoneessa), ja varsinkin leffan lopetus on kysymysmerkki. Netistäkään en ole kummempia avauksia löytänyt, häirittee. Tässä leffassa on joku syvällisempi juju vielä.