Studiotyöskentely ›

Kallekorvola: Mä oon Jannun kans samaa mieltä tosta, et hommat alkaa mennä puihin jos lähtökohtasesti re-ampataan.
 
Itse kyllä ymmärsin tämän pointin, että kannattaa varmuuden vuoksi ottaa DI talteen, mutta lähtökohtaisesti hakea jo äänittäessä hyvä saundi. Jos sitten pitää saundia muuttaa myöhemmin, ei tarvi soittaa enää uudestaan.

darkus: Aloittajalle, soiton tarkkuus on kaiken a ja o. Träkkäyksessä lyhyet punch init, tarvittaessa alle tahti. Keskity siihen että soitto on täysin priimaa, iskut on kovia, transientit ja sun muut peakit selkeitä ja dempatut kohdat dempattuja. Varmista ettei chuggauksissa ylimääreiset kielet soi taustalla... .. .. blöblöblö
 
Musta on varmaan tulossa vanha, kun tää postaus jostain syystä nosti mun verenpainetta, vaikka pohjimmiltaan asiallista neuvoa olikin täynnä.
 
Olin kirjottamassa jotain siitä, kuinka tuo on aivan mainio keino riisua kaikki humaanit, orgaaniset ja mahdollisesti tunteita herättävät tekijät soitosta.. Ja sitten olin kommentoimassa jotain siitä kuinka mua vituttaa nykyinen liukuhihna-hiirikäsi-Sturgis-Slate-pillujuntta-tuotantomalli mikä modernissa metallissa vallitsee..
 
Sitten kävin tsekkaamassa Darkuksen profiilia ja älysin, että oon vaan ihan väärässä laivassa..

+1 lyhyille piuhoille. Ero on A/B:ttavissa. Sitä yläpäätä on tosiaan pirun vaikea saada takasin, jos se katoaa sinne kuparin sekaan. Etenkin jos joillekkin (esim minulle :D) se yläpää on olennainen osa kitarasaundia. Jos se ylin yläpää ei kiinnosta, niin ainakin vahvarin suhinat pysyy aisoissa, kun ei ole (niin) hulluna boostailemassa treblejä. Itse laitan ihan suosiolla Reamp-boxin signaalitielle, jos piuhojen yhdistetty pituus rupeaa ylittämään 2-3m (Joku bufferi alkuun jo näilläkin matkoilla kiitos). Myös kahden passiivisen DI-boksin avulla saa signaalia kuljetettua vähän pidemmän matkaa balansoituna. Tosin silloinhan siihen signaalitielle tulee muuntajia, mutta näiden vaikutusta alapään (mahdolliseen) suttaantumiseen en kuule (tai välitä), toisin kuin yläpään katoamisen. Täytyy myöntää, että paikoitellen tekee pahaa lukea joitakin rautalankafoorumeita jossa jengi fiilistelee McPullliainen-pedaaleita.

Sekkari ja samplet. Ei pääse soittaja turhaan pilaamaan epätarkkuudellaan muuten täydellistä musaa! :D

Yks hyvä kikka saada aikaseksi hallittu ja erotteleva hevikomppisoundi on ajaa (mahdollisesti tuplatut) komppikitararaidat (yhteen) multiband kompuraan josta kompressoidaan maun mukaan pelkästään about 70-200 Hz aluetta. Tällä saa kitaroiden usein poukkoilevan alakerran hyvin haltuun. Olettaen tietysti että tuplaus on tehty tiukasti.

En mä pidä pahana tapana sitä että kitarat automaattisesti reampataan, enempi kai se on musatyylistä kiinni. Jos puhutaan pelkästään raskaammasta metallista niin eihän siinä musiikissa välttämättä mitään muutakaan aitoa enää ole. Jos kitarasoundi ei sovi bassoon tai rumpusoundeihin, niin vaihdellaan sämplejä tai reamppailaan kitaroita uusiksi, tai vedetään bassot podilla tai jollain muulla virtuaalivirityksellä.
 
Ongelmaahan ei kokonaisbalanssin kannalta tavallaan ole olemassakaan, jos kaikki voidaan vaihtaa tai korvata toisella soundilla miksauksessa. Ongelma siinä kohtaa on enempikin valinnan vaikeus ja erilaisten soundien loputon suo.
 
Toisaalta nyt kun tuo tuli sanottua, niin yllättävän usein se miksaus rakentuu jonkin persoonallisen ja monasti aidon soundin ympärille. Kun äänitysvaiheessa jokin soundi kuulostaa tosi hyvältä niin melko helposti sitä lähtee kasailemaan koko hommaa sen ympärille.

Groovi: Ongelmaahan ei kokonaisbalanssin kannalta tavallaan ole olemassakaan, jos kaikki voidaan vaihtaa tai korvata toisella soundilla miksauksessa. Ongelma siinä kohtaa on enempikin valinnan vaikeus ja erilaisten soundien loputon suo.
 
Tuo loputon suo on se syy miksi tuo reamppaus tuntuu itsestä niin vastenmieliseltä. Ja onko se sitten enää edes miksausta jos kaikki soundit on vaihdettavissa?
 
Toisaalta nyt kun tuo tuli sanottua, niin yllättävän usein se miksaus rakentuu jonkin persoonallisen ja monasti aidon soundin ympärille. Kun äänitysvaiheessa jokin soundi kuulostaa tosi hyvältä niin melko helposti sitä lähtee kasailemaan koko hommaa sen ympärille.
 
Monesti ne hienot jutut syntyy siinä hetkessä ja ovat oman aikansa tuotoksia. Saattaahan ne jälkikäteen sitten tuntuakin huonoilta ratkaisuilta, mutta en usko että reamppaus on siihen mikään ratkaisu. Sitten vituttaa vaan eri asiat :D
 
Mutta itsekin myönnän olevani ulkona tosta nykymetallimeiningistä ja ulkona haluan pysyäkin.

saastara: liukuhihna-hiirikäsi-Sturgis-Slate-pillujuntta-tuotantomalli
 
Tää oli nyt kyllä plussan arvoinen termilanseeraus, vaikka diggaankin Slaten tuotteista lähes poikkeuksetta.

Niinno, tekijöitä on monenlaisia ja tyyliä luoda haluamaansa soundia vielä enemmän.
 
Ite en tykkää käyttää äänitysvaiheessa kompressoreita tai eq:ta laisinkaan. Pidän siitä että matsku on mahd raakaa miksaukseen saakka. Pitää auki vaihtoehtoja.
 
Kyllä mä ainakin tiedän jo DI raitaa äänittäessäni aivan tasan just eikä melkeen tarkkaan, että millaset soundit meinaan jälkeenpäin siitä leipoa. Ei mulla oo ikinä tullut ongelmia sovittaa reampattuja raitoja rumpujen ja basson kanssa miksaukseen.
 
Pikemminkin silloin kun sen DI raidan on jättänyt pois.
 
Pointti siinä mun etuasteen ja sen hinnan suhteessa oli se että alle satasen etuaste tod. näköisesti värittää soundia paskempaan suuntaan (kohinasuhde jne) ja tonnin API todennäköisesti vähän paremman kuulosesti....miksauksesta ei kuitenkaan kukaan osaa sanoa onko raita vedetty narulle Mboxilla vai API:lla.

Metalliac: Yks hyvä kikka saada aikaseksi hallittu ja erotteleva hevikomppisoundi on ajaa (mahdollisesti tuplatut) komppikitararaidat (yhteen) multiband kompuraan josta kompressoidaan maun mukaan pelkästään about 70-200 Hz aluetta. Tällä saa kitaroiden usein poukkoilevan alakerran hyvin haltuun. Olettaen tietysti että tuplaus on tehty tiukasti.
 
Kompressoinnilla voi myös saada lisää voimakkuutta kitararaitaan, joka on äänitetty normaalia vähemmällä säröllä, kuten enempi särökin olisi kompressoinut saundia.

Exhausted: Kompressoinnilla voi myös saada lisää voimakkuutta kitararaitaan, joka on äänitetty normaalia vähemmällä säröllä, kuten enempi särökin olisi kompressoinut saundia.
 
Mä komppaan tätä. Sitä säröä ei oikeesti tartte olla niin vitusti
 
Kuulostaa muutenkin paremmalta kun saa soittotatsiaan koventamalla enemmän säröä pienemmillä vahvarin gain asetuksilla, jos tajuutte mitä tarkotan.
 
Jos joku ripulirannekitaristi tulee studioon jonkun 6505:n kanssa ja sillä on ihan hirveesti säröä siinä niin roimasti vaan gainia pois...sit kun se inisee että on niin rokkisoundit niin käskee sen soittaa kovempaa että sieltä tulee tarpeeks säröä....
Hyvä soitto kunniaan.
 
Mulla on tapana käyttää limitteriä kitara busin lopussa, ihan vaan siitä syystä että limitteri reagoi kompuraa nopeammin. Waves L1, yleensä.

jhakwe: Tää oli nyt kyllä plussan arvoinen termilanseeraus, vaikka diggaankin Slaten tuotteista lähes poikkeuksetta.
 
Juu, kyllä itsekkin Triggerin omistan ja aivan ässä softanpätkä, ei siinä mitään. VCC ja VTM:kin löytyy ostoslistalta..
 
Eihän se työkalujen vika ole.

darkus: Jos joku ripulirannekitaristi tulee studioon jonkun 6505:n kanssa ja sillä on ihan hirveesti säröä siinä niin roimasti vaan gainia pois...sit kun se inisee että on niin rokkisoundit niin käskee sen soittaa kovempaa että sieltä tulee tarpeeks säröä....
Hyvä soitto kunniaan.
 
Ei se kyl ihan noinkaan mee. En tiedä sun taustoja, enkä tiedä mitä teet ammatiksesi (selkeesti et ole äänialan ammattilainen), mutta äänittäjän ja tuottajan pitää saada paras mahdollinen lopputulos ulos soittajasta. Ei tehdä soittajan suorituksesta vaikeeta. Et sä voi laittaa kiipparistia, joka on koko elämänsä soittanut DX7:lla, soittamaan midiflyygeliä, koska se "soundi paranee ku lyö kovaa". Säröä pitää olla niin paljon kunnes soittaja tuntee soittamisen olevan helppoa ja kivaa. Varsinkin kun on soittajalle tutut kamat. Kompromisseja voi aina tehdä, mut aina soittajan ehdoilla.

Ambitus: Ei se kyl ihan noinkaan mee. En tiedä sun taustoja, enkä tiedä mitä teet ammatiksesi (selkeesti et ole äänialan ammattilainen), mutta äänittäjän ja tuottajan pitää saada paras mahdollinen lopputulos ulos soittajasta.
 
Juurikin näin..
 
Kumpaakohan lopputulosta sitä mielummin kuuntelee, jotakin missä kitaristi joutuu koko ajan tappelemaan oman suorituksensa kanssa ja joutuu vetämään sundilla josta ei pidä, koska äänittäjällä on omasta mielestään parempi idea siitä, miltä kitaroiden tulee kuulostaa.. Vai sitten veto, jossa kitaristi vetää itselleen tutulla ja mieluisalla soundilla?
 
Itse ja varmasti aika moni muukin, valitsisi sekunttiakaan miettimättä jälkimmäisen vaihtoehdon, soundi < fjiilis. Tosin jos kaikki kitarat vedetään sisään tahdin parin punch ineilla, on varmaan parempi keskittyä suoraan siihen upeaan soundiin, koska kaikki muu siitä suorituksesta onkin sitten jo varmaan tapettu.
 
Ei tehdä soittajan suorituksesta vaikeeta. Et sä voi laittaa kiipparistia, joka on koko elämänsä soittanut DX7:lla, soittamaan midiflyygeliä, koska se "soundi paranee ku lyö kovaa". Säröä pitää olla niin paljon kunnes soittaja tuntee soittamisen olevan helppoa ja kivaa. Varsinkin kun on soittajalle tutut kamat. Kompromisseja voi aina tehdä, mut aina soittajan ehdoilla.
 
Monesti tuntuu täällä internetin villissä maailmassa olevan valloillaan semmoinen käsitys, että äänittäjä/miksaaja kaikessa kultaisessa viisaudessaan, tietää PALJON muusikkoa paremmin miltä heidän hengentuotteensa tulee ja pitää kuulostaa.
 
Toki soundi-ihanteita on monia, ja makuja vielä useampia.. Mutta kenen levyä siinä enää oikeasti tehdään kun äänittäjä / miksaaja haluaa rummut midinä / triggerinapsuina, kitarat ja bassot di:nä, ja miksei vaikka synatkin saman tien midinä, voidakseen sitten jälkeenpäin ettiä niihin omaa näkemystään mielyttävät soundit ja samplet.. Toki luonnollisesti on ensin kaikki vedetty 1mm-2mm tarkkuudella gridiin ja tunetettu kaikki bassosta ja kitara DI:stä lähtien aivan paskaksi.
 
Vielä vähemmän mä tajuan bändiä joka antaa NOIN valtavan taiteellisen vastuun musiikistaan miksaajalle.
 
Mä luulen, että tää "minä, miksaaja / ääniteknikko / ostin äänikortin ja kräkkäsin wavesin paketin, tiedän parhaiten ja muusikot ovat vihollisia pilaamassa mun visioni"-mentaliteetti, liittyy ennen kaikkea ikään.. Mikä osaltaan sitten vaikuttaa siihen, että tämmöisiä ihan käsittämättömiä (omaan makuun aivan vammaisia), tuotantomalleja nousee pintaan kamassa jota nuoret diggaa duunaa.. Itsekin omasin moisen asenteen vuosia(vaikka live-puolella duuniani teen).. Sen jälkeen kun otin fudut helvetin mageasta porukasta, joka olisi ollut uran kannalta melkoinen menolippu ison maailman meininkeihin, otin taukoa hommista ja totesin, että mun on pakko muuttaa asennettani, jotta mä voisin oikeasti toimia kuin ammattilainen joka mä luulin olevani.
 
Ränt ouver. Kids, stay in school.
 
E: Ei jeesus, musta on tullut vanhus vaikka on vasta neljännesvuosisata takana.

Tossa on oikeesti yksi aika hyvä syy reamppaamiselle. Jos sillä kitaristilla on seksuaalista hipova pakkomielle siitä Zoomin 505:n ja pikku trankkukombonsa saundista, antaa sen vetää sillä studiossa. Jännittää vähemmän, ei tarvitse totutella uuteen ja jää parempi mieli. Jos se saundi kuitenkin on - niin kuin todennäköisesti onkin - ihan perseestä, niin vot, iltasella vaan se 5150 hönkimään dirkkojen tahdissa. Omien kokemusteni perusteella palaute on lähes poikkeuksetta linjaa "mitä vittua, miten sä sait näistä kepeistä näin massiiviset?"
 
On taiteellisia näkemyksiä ja sitten on ihan vaan yksinkertaisesti paskoja saundeja. Ei siinä ole kyse siitä, että "nyt toteutetaan mun visiota ja TÄTS IT", vaan mun mielestä äänittäjän ja miksaajan tärkeimpiä hommia on tietää, mitä ne muusikonlupaukset ihan oikeasti haluaa, vaikkei ne sitä itse tietäisikään. Tää on palveluammatti, ja omalla tavallaan se on meidän tehtävä auttaa artistia löytämään se äänimaailma, joka hänen musiikillista hengentuotettaan parhaimmin palvelee.
 
Sitten on toki myös näitä kavereita, jonka joka ikisessä tuotoksessa on ne samat rumpusamplet ja POD-presetit, mutta tokkopa niistä tarvitsee enää enempiä jutella.

jhakwe: Tossa on oikeesti yksi aika hyvä syy reamppaamiselle. Jos sillä kitaristilla on seksuaalista hipova pakkomielle siitä Zoomin 505:n ja pikku trankkukombonsa saundista, antaa sen vetää sillä studiossa. Jännittää vähemmän, ei tarvitse totutella uuteen ja jää parempi mieli. Jos se saundi kuitenkin on - niin kuin todennäköisesti onkin - ihan perseestä, niin vot, iltasella vaan se 5150 hönkimään dirkkojen tahdissa. Omien kokemusteni perusteella palaute on lähes poikkeuksetta linjaa "mitä vittua, miten sä sait näistä kepeistä näin massiiviset?"
 
On taiteellisia näkemyksiä ja sitten on ihan vaan yksinkertaisesti paskoja saundeja. Ei siinä ole kyse siitä, että "nyt toteutetaan mun visiota ja TÄTS IT", vaan mun mielestä äänittäjän ja miksaajan tärkeimpiä hommia on tietää, mitä ne muusikonlupaukset ihan oikeasti haluaa, vaikkei ne sitä itse tietäisikään. Tää on palveluammatti, ja omalla tavallaan se on meidän tehtävä auttaa artistia löytämään se äänimaailma, joka hänen musiikillista hengentuotettaan parhaimmin palvelee.
 
Sitten on toki myös näitä kavereita, jonka joka ikisessä tuotoksessa on ne samat rumpusamplet ja POD-presetit, mutta tokkopa niistä tarvitsee enää enempiä jutella.
 
Rautaa.
 
En muista kuka alunperin on sanonut: 'Give them what they want, not what they ask for.'

saastara:
Mä luulen, että tää "minä, miksaaja / ääniteknikko / ostin äänikortin ja kräkkäsin wavesin paketin, tiedän parhaiten ja muusikot ovat vihollisia pilaamassa mun visioni"-mentaliteetti, liittyy ennen kaikkea ikään.. Mikä osaltaan sitten vaikuttaa siihen, että tämmöisiä ihan käsittämättömiä (omaan makuun aivan vammaisia), tuotantomalleja nousee pintaan kamassa jota nuoret diggaa duunaa.. Itsekin omasin moisen asenteen vuosia(vaikka live-puolella duuniani teen).. Sen jälkeen kun otin fudut helvetin mageasta porukasta, joka olisi ollut uran kannalta melkoinen menolippu ison maailman meininkeihin, otin taukoa hommista ja totesin, että mun on pakko muuttaa asennettani, jotta mä voisin oikeasti toimia kuin ammattilainen joka mä luulin olevani.
 
Itsellä on samanlaista kokemusta, se kasvattaa kummasti kun joutuu tajuamaan sen, että jonkun toisen levy ei ole omien henkilökohtaisten ambitioitesi toteutuskohde...
 
On tosiaan eri asia ymmärtää siitä mitä sanotaan haluttavan se mitä todella halutaan, kuin tehdä homma väkisin omalla "paremmalla" tavallaan. Sitten on tietysti niitäkin asiakkaita, joita on täysin mahdoton miellyttää ja se mikä eilen oli hyvä on tänään ihan paskaa.

jhakwe: ...ja niitä, joille kelpaa tasan se -4dB RMS klippaushelvetti, vaikka alun perin on ohjeistettu, että ei sitte vedetä masteria hirveen lyttyyn. Sitten pyydetään kohteliaasti, että voiskos mitenkään jättää nimeä pois krediiteistä, niellään tyytyväisenä "kannet meni jo painoon, sori!"-vastaus ja vedetään ihan järjettömät lärvit itekseen kotosalla Baywatchin uusintoja katsoen.
 
Siis ihan näin hypoteettisenä esimerkkinä. Kröh. Kröh. Tais mennä offtopiciksi.
 
Joskus joku sanoi, että jos on ollut pokkaa ottaa rahaa äänitteen tekemisestä, niin silloin olis oltava pokkaa myös jättää nimensä näkyville. :)

jannu: Joskus joku sanoi, että jos on ollut pokkaa ottaa rahaa äänitteen tekemisestä, niin silloin olis oltava pokkaa myös jättää nimensä näkyville. :)
 
Toi sotii tätä vanhaa sanontaa vastaan "on moraalitonta antaa hölmön pitää rahansa". :P