| Aihe: Onko kitara jolla opettelit soittamaan paras soittaa nykyään? | |
|---|
 Jester44
15.10.2012 20:06:49 (muokattu 15.10.2012 20:07:47) | |
|
Onko sinulla kitara jolla opettelit soittamaan, kenties kauan sitten? Miten se sopii käteen? Vaikka kuinka kokeilen eri kitaroita, kauankin kun omia ovat, niin tuo 90 luvun lopulla ostettu Kelly, jolla ihan oikeasti aloin kunnolla treenaamaan, tuntuu vaan helpoimmalta/mukavimmalta soittaa. Ei ole vastinetta.. Ja sitä en myy, ikinä! |
|
Eei, se on todennäköisesti hirveä soittettava nykyään. Siis 14 vuotta vanha Squierin Strato, joka kolhiintui ennen itseäni ainakin kahden muun aloittelijoiden käsissä. Kaula on varmaan aika makee, kun keppi on lojunut pari vuotta vähän turhankin lämpimässä varastossa. Elektroniikatkin toimii vähän miten sattuu, jos toimii, ja tremololla on (yritetty) tehdä liian monta divebombia. Nooh, joskus ripustan ton takan yläpuolelle nostalgiasyistä.
if you mostly play metallica get kirk hammets signature dunlop wahh pedal |
Jester44
15.10.2012 20:14:10 (muokattu 15.10.2012 20:15:44) | |
|
Olisi varmaan pitänyt lisätä ylempään kirjoitukseeni että olettaen että se eka kitara oli mistään kotoisin :) (ei millään pahalla)
Mistään kotoisin = "ehjä" tässä tapauksessa... |
|
Ite diggaan ekan oman sähköskeban tatsista eniten. Strato-johdannainen kyseessä. Kaulan tyypistä en tiedä, mutta diggaan namiskoiden sijoittelusta + leikeistä.
Mut, todennäkösesti Fenkun vastaavalla kaulamallilla ja kielten korkeudella on parempi minunkin soittaa. Miehet jotka menevät, näkevät ja tekevät, vetävät ne väkevät.
Kuuntelen tämmöist |
|
Siellä se Squier lojuu treeniksen nurkassa. Ihan hirveä kapistus: ei pidä virettä, mikit ovat susipaskat ja jotenkin se on vaan todella kolhon oloinen. Slide-kepin ajattelin siitä tehdä sitten, kun hetki on sopiva...
~ Love broke out and I forgot it's war. |
|
Ei varmasti oo.. Omat ongelmansa tuon oman kepin kanssa jonka kanssa sähkökitaran saloja on lähteny dissektoimaan. Sain 15-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi Ibanezin jumpstart kitin, sen kitaralla on tullu tähän päivään asti vedeltyä. Jos annettas tuhansia euroja käteen niin vaihtasin heti johonkin Olympusvuoren ikitammesta Zeuksen kyynelillä veistettyyn keppiin:D |
|
Tän hetken ykköskeppini kaula on kopsattu mun ekasta Squier-stratosta. Kyllä se siinä mielessä kai on ainakin jossain määrin paras.
"If you're going to be crazy, you have to get paid for it or else you're going to be locked up."
Hunter S. Thompson |
|
Mun eka oli Yamaha. Taisi olla joku sgv-malli. Vitun ohut kaula. Hyvin se pelitti. |
|
No tämä kysymys on vähän vaikea kun välttelen arvioimasta asioita hyvä - huono akselilla enkä näin ollen osaa sanoa onko joku kitara parempi kuin joku toinen (olettaen että kitara on siis ehjä ja sellainen joksi rakentajansa sen tarkoitti). Toinen juttu mikä tekee tästä kysymyksestä minulle vaikean, on se etten ole opetellut soittamaan yhdellä kitaralla vaan oikeastaan opettelen edelleen soittamaan.
No saivartelut sikseen, tässä varmaan tarkoitetaan ensimmäistä kitaraa. Voin sanoa suoraan että ei ole. Ei ollut silloin eikä koko kitaraakaan ole enää olemassa. Ensimmäinen akustiseni oli joku nylon kielinen landola joka unohtui vesisateeseen ja meni piloille. Ensimmäinen sähkökitarani oli Rocky merkkinen lastulevykummitus (niin huonoja soittimia ei tänä päivänä ole edes saatavana ja olisin hihkunut riemusta kaikkein surkeimmastakin tänä päivänä tarjolla olevasta Anttilan Williamsista), se skitta meni yhdessä rakennusprojektissa piloille. Ensimmäinen "oikea" sähkökitarani ihan amerikan Fender Stratocaster on vuosimallia -79 ja itse ostin sen käytettynä kahdeksankymmentä luvun alkupuolella ehkä -83 tms. ja se oli hyvä kitara ja on hyvä kitara edelleen ja on yhä tänä päivänä minulla aktiivisessa käytössä. Ei se häpeä tämän päivän stratoille yhtään. Olen ostanut kitaroita sen jälkeenkin, mutta eivät ne ole tuoneet oikeastaan mitään sen enempää paitsi Gibson LesPaul, joka on selkeästi eri luonteinen ja mielestäni yhdessä straton kanssa kattaa kaikki lankkusähkökitaran ilmenemismuodot ja oikeastaan muuta ei tarvita.... tai oikeammin minä en tarvitse. Kuten sanoin etten tiedä mikä on parasta kitarassa, mutta mitä olen vertaillut vuosien varrella kitaroita niin kyllä tuo mun vanha starto on ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin kitara.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
 Ianuarius
17.10.2012 09:28:50 (muokattu 17.10.2012 09:30:41) | |
|
No... ei.
Oli se ihan hyvä, mitä koululla väännetään ja värkätään harley bentoneilla, williamseilla, squiereilla ja ibanezin hyväntekeväisyyskappaleilla, niin toi Yamahan EG-112 on kyllä nykyselläänki sellanen ihan soitettava kitara.
Nyt mulla on ESP LTD F-250 joka taas on itelle niin mieluinen, etten haluaisi alkaa vaihtamaan sitä mihinkään. Mikit oon jo pistäny uusiksi ja miettiny, että jos korvais ton lisenssifloikanki, ku ei se oikein taho palvella enää edes kielten kiinnikkeenä.
Jotain muita kitaroita oon testaillu musaliikkeissä, mutta ei ainakaan vielä oo tullu vastaan sellasta, jota soittelisin mielummin ku tota LTD:tä. :)
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein |
 Räkkipeli
17.10.2012 14:53:31 (muokattu 17.10.2012 14:53:45) | |
|
Kitarat on lähinnä parantuneet ajan ja hankintojen myötä. Ihan ensimmäinen oli siis aivan basaka. |
|
Kitara jolla opettelin soittamaan oli Washburn G5-V, 80-luvun puolivälissä tehty erittäin hyvä (ainakin hinta/laatu -mielessä) sähkökitara.
Joku sähkövika kitaraan tuli ja nauhatkin kulahti turhan totaalisesti. Nyt en enää muista missä kitara majailee enkä siis pääse kokeilemaan, mutta uskoisin että hyvin sillä soittaisi edelleenkin kunhan vähän noita nauhoja ja elektroniikkaa huoltaisi. |
 Jucciz
18.10.2012 02:58:41 (muokattu 18.10.2012 02:59:24) | |
|
Ei todellakaan ole. Silti se oli paras, joka sillä hetkellä oli saatavilla. Turhaa spekulointiahan tämmöinen on: jokainen "senhetkinen ykköskitara" on luultavasti paras, millainen on mahdollista omistaa. Harvoin vaan se ihan eka kitara on loppupeleissä kauhean häävi instrumentti, ellei nyt sitten omat vanhemmat ole olleet muusikoita, jotka ovat tahtoneet lahjoittaa muksullensa ensimmäiseksi soittimeksi jotain Custom Shop -vempelettä. Eikä siinä mitään, jos näin tapahtuukin, mutta tietysti hommaan saa enemmän perspektiiviä, jos matkan varrella pääsee (joutuu?) kokeilemaan sekä huonoja että vähän parempia soittimia - mielellään vielä tuossa järjestyksessä.
Oma jujunsa on myös siinä, jos omat soittimet lopulta ovatkin niitä, jotka on omalla työllä tai ahkeruudella ansaittuja. Jotenkin niitä kai yleensä arvostaa hieman enemmän silloin. Ainakin oppii sen, ettei raha kasva puussa. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
 blues guitar
22.10.2012 18:41:10 (muokattu 22.10.2012 18:58:08) | |
|
Tuossahan tuo on olohuoneen seinällä. Ei kuitenkaan sama yksilö jolla aloittelin soittamista -70 luvun puolenvälin tienoilla.
http://db.tt/WWykFDVK
Eihän toi ihan samalta tunnu eikä kuulosta kuin nykyiset kitarani, mutta sillon kun sen sain kovalla vaivalla hankituilla säästöilläni ostettua (250mk) niin kyllä se oli ihan huippu.
...ajan H-D:llä pitkin suomee...antaa kitaran laulaa vaan...juomaksi kelpaa vain Scotch Single Malt... |
 Gafa
23.10.2012 01:44:28 (muokattu 23.10.2012 01:45:29) | |
|
kyllähän sen perään joskus haikailee :)
kevät joskus -84
ibanez sg noin -76 pulttikaulalla. pensselliä maalattu siniseks ja päälle tuhrittu valkoisella baby. nauhat aivan loppu. sointuja ei saanut soimaan puhtaast millään, no ehkä joku fakiiri olis voinu hoitaa homman. se oli oikea keihäs, koska se oli lentänyt partsilta ales. body murtunut kaulaliitoksesta ja potikkakotelosta puolet tiessään. virittimet oli ihan kauheet, ... se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
veistossa sirkkelillä alakulmasta pala pois ja uutta puuta tilalle. maalit veks ja mustaa päälle. ja sit opettelee soittoo ilman opettajaa. siskon mies viritti sen ja näytti 12-tahdin bluus- ja rokkikompin. sillee meni pari ekaa vuotta ja voi onnee ku sai ekan vahvarin kahden vuoden jälkeen :D
ja sit joku nuija pölli sen verkkokellarista. |
|
Gafa: kyllähän sen perään joskus haikailee :)
...
ja sit joku nuija pölli sen verkkokellarista.
Tää oli niin sympaattinen tarina, että plussan paiskasin. :) Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
|
Jucciz: Tää oli niin sympaattinen tarina, että plussan paiskasin. :)
Todella symppistä.
Mä en edes tiedä mis mun eka kitara on. Ko muutin kotoa, ni skitta jäi pikkusysterille. Niin jäi mun eka autokin, mut systeri kolaroi sen lunastuskuntoon parin kuukauden päästä.
Sen sijaan toinen skittani (vm 82 tai sinnepäin) on mulla vieläkin, enkä siitä koskaan luovu. Sen kans on ollu niin paljon elämää, muistoa ja keikkaa, et ne on hirveesti enemmän arvoiset ko ne parisataa mitä siit ehkä myydessä sais.
One kind of music only - the good kind |
|
en muista mihin hukkasin ekan keppini, panttihuutokaupasta ostettu vasurin maya strato johon laitettiin vaan kielet oikeekätisesti. Ei kyllä isommin oo ees ikävä, jopa seuraava ritsa, eli kieliä työkseen pilhova epiphone explorer halko oli jotain jumalaista tuohon nähden :)
kaikki paitsi on turhaa. |
|
joku stratokopio oli,en muista merkkiä.
Paska oli se,ihan polttopuuta.
onneksi sain sen vaihdettuapois,elikkäs ei.
-lopeta!!!
-vielä kerran? |
|
Ei ole yhtään ikävä sitä mummon venäjältä tuomaa akustista, jolla soiton alkeita opettelin. Ritsa lienee tuhoutunut jossain vaiheessa, kun ei ole vuosiin näkynt.
Toisaalta enpä paljon kaipaa sitä ekaa sähkistäkään: Yamaha rgx110.
Mutta kolmas kitara on se, jonka myyminen hieman harmittaa. Se Charvette oli ihan kelpo peli ja pakko ei olisi ollut edes myydä.... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
