Rock, pop, alternative ›

J.Hollström: Ritchie on edelleen maailman paras elossa oleva kitaristi ever.
 
Ooh, olen samaa mieltä.
Ritchiellä on aina ollut sellainen aura ympärillä, että vaikka kävelisi ilman kitaraa lavalle olisi siinä jotain taikaa.

mlehtinen: Tuossa on kyllä sitäkin mukana että Ritchie monasti jyräsi muiden mielipiteet ja ehdotukset sekä yksinkertaisesti kieltäytyi hyväksymästä muiden ideoita. Ei siinä mitään, loistava kitaristi ja mainiota musiikkia tuollakin tavalla syntyi.
 
Turneria lainaten: Ritchie oli ainut joka teki mitään kappaleiden eteen ja kun tein sanoitukset niin loput jätkät istui perseellään ja sanoivat että ei oikein sovi Purpleen, koikeile jotain muuta.

locoloco: Arielin ohella mun mielestä lätyn helmi on Black masqurade!!!. Hieno biisi
 
Onko kyllä yksi omia suosikkejanikin tuo Black Masquarade. Ihan koko Rainbow:n tuotanto huomioiden. Jotain hienoa mahtipontisuutta siinä on. Ja on tuo Stranger In Us All myös albuminakin hieno kokonaisuus kyllä.

Harmi ettei Rainbowlta ole koskaan tehty virallista live DVD:tä ajalta jolloin Doogie White oli mukana. Olisihan se magee nähdä tän ajan Rainbow livenä. Sitä DVD:tä odotellessa tässä yks makupala joka voisi olla hienoa kokea kotiteatterilla + DVD-soittimella:
 
http://www.youtube.com/watch?v=muqX9ZetMRg

Eb-tuning: Harmi ettei Rainbowlta ole koskaan tehty virallista live DVD:tä ajalta jolloin Doogie White oli mukana. Olisihan se magee nähdä tän ajan Rainbow livenä. Sitä DVD:tä odotellessa tässä yks makupala joka voisi olla hienoa kokea kotiteatterilla + DVD-soittimella:
 
http://www.youtube.com/watch?v=muqX9ZetMRg
 
Toi Rikun peruukki on kyl aika mauton.

^^ Tuo on kyllä Parhautta... Rockpalastin keikka löytyy kokonaisenakin netin syövereistä kun viitsii etsiä. Itse asiassa tuostakin pilkottuna: http://www.youtube.com/playlist?list=PLC816FBDC5A0B055B
 
Temple of the Kingistä on todella hieno versio ja onhan siinä noita muitakin...
 
Edit: Doogielta sujui kyllä mainiosti edeltäjiensä biisit. Harmi että kokoonpano jäi niin lyhytaikaiseksi.

balanced1: Mielestäni Ritchie oli parhaimmillaan juuri tuolloin. Tuo Japsi-keikka on täyttä timanttia kokonaisuudessaan. Olen itse hillitön Blackmore-fani ollut kohta 30-vuotta. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Rainbow:n seuraava levy.Veikkaan, että Bent out of shape linjoilla olisi menty, siihen suuntaanhan Ritchie halusi bändiä viedä. Levy-yhtiön juonitteluahan se oli saada Rainbow hajoamaan. Ritchielle valehdeltiin Joe:n haluavan soolouralle ja Joelle Ritchien haluavan kasata Purplen.
Olisiko seuraavalla levyllä ollut Perfect Strangerisin riffejä mukana, kuka tietää?
Gloverin mukaan Ritchie soitteli jo -79 Perfect starngersin maagista riffiä, muttei osannut käyttää sitä missään vielä.
 
Tiedä aitoudesta, mutta tuossa on pätkä kyseisestä aiheesta :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=utXgiReGYsk

balanced1: Tuosta soundista nyt voi olla montaa mieltä. Toimi välillä ihan hyvinkin.
 
Siinä on aivan mieletön veto bändiltä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=wojX3RS2M5s&feature=related
 
Siinä taas omasta mielestäni upein soolo Ritchieltä:
Ritchien ei koskaan tarvinnut todistella osaamistaan vaan soitti biisiin sopivan sopivan soolon.
 
http://www.youtube.com/watch?v=JhMFreH_fDM&feature=related
 
Kuinka monta kitaristia tarvitaan soittamaan kitarasoolo? Vastaus: 10, yksi soittaa soolon ja loput yhdeksän kertovat kuinka sen olisi voinut soittaa paremmin ja nopeammin. -R. Blackmore-
 
Täytyy kyllä sanoa, että tuo stone cold on hieno biisi. Soolo on loistava ja toi ns. "outrosoolo" on aivan maaginen :) Taitaa vain loppua kesken.

mlehtinen: ^^ Tuo on kyllä Parhautta... Rockpalastin keikka löytyy kokonaisenakin netin syövereistä kun viitsii etsiä. Itse asiassa tuostakin pilkottuna: http://www.youtube.com/playlist?list=PLC816FBDC5A0B055B
 
Temple of the Kingistä on todella hieno versio ja onhan siinä noita muitakin...
 
Edit: Doogielta sujui kyllä mainiosti edeltäjiensä biisit. Harmi että kokoonpano jäi niin lyhytaikaiseksi.
 
Multa löytyy harvinainen tuon periodin keikka Ruotsista videokameralla kuvattuna katsomosta ja ihan ok kuvalla. En tiedä onko sitä missään julkaistu. Ostin sen joskus isolla rahalla ennenkuin tuli nettiin kaikki tarjolle. En ole nähnyt sitä kyllä missään.

Riku Mustalisä: Täytyy kyllä sanoa, että tuo stone cold on hieno biisi. Soolo on loistava ja toi ns. "outrosoolo" on aivan maaginen :) Taitaa vain loppua kesken.
 
Blackmoren hienoutta soittaa mitä tarvitaan, eikä mitä osaa. Turnerin kanssa olen päässyt juttelemaan jopa ja sanoi, että Blackmore osaa soittaa mitä vaan, mutta ei koskaan edes yrittänyt työntää mitään turhaa sooloihin ikinä vaan biisi oli aina tärkein.

http://www.youtube.com/watch?v=WwvfyjfDkJk&feature=related
 
Minulle tämä on sitä maagista Rainbowta parhaimmillaan. Kaikeista aistii hyvä fiiliksen ja koko bändi on kovassa vedossa ja Ritchie on suorastaan tulessa.
Cozy Powell sanoi joskus, että Ritchie on aina joko tai ei, ei mitään siltä väliltä.
Varmaan hyvin kuvaa Cozyn tokaisema: That´s Ritchie and that´s why Ritchie`s Ritchie.
Harmittelen kovasti tuota Rainbowin hajoamista -84 vieläkin, koska nyt myöhemmin ajatellen senhetkistä musiikin suuntautumista olisi lopulinen läpimurto tuolla Bent out of shape-gentrellä ollut todennäköinen.Purple-paluu oli dinosaurus ja ilman Blackmorea olisi jäänyt pannukakuksi samantien.Erimielisyydet saivat Ritchien kuoren sisään uudelleen ja motovaation pois.

balanced1: http://www.youtube.com/watch?v=WwvfyjfDkJk&feature=related
 
Minulle tämä on sitä maagista Rainbowta parhaimmillaan. Kaikeista aistii hyvä fiiliksen ja koko bändi on kovassa vedossa ja Ritchie on suorastaan tulessa.
Cozy Powell sanoi joskus, että Ritchie on aina joko tai ei, ei mitään siltä väliltä.
Varmaan hyvin kuvaa Cozyn tokaisema: Thats Ritchie and thats why Ritchie`s Ritchie.
 
Ihan hirveetä sontaahan tuo on verrattuna Dion ajan parhaimpiin. Oikeen kunnon ö-luokan radioheviä.

antnis: Ihan hirveetä sontaahan tuo on verrattuna Dion ajan parhaimpiin. Oikeen kunnon ö-luokan radioheviä.
 
No puhutaan ihan eri asiasta vaikka nimi on sama. Tuota Dioa vedetään keikoilla kovasti, mutta tuo Turner periodi oli ihan eri bändi käytännössä.
Sehän oli Ritchie, joka sanoi että nyt loppuu lohikäärmeistä laulaminen.

balanced1:
Sehän oli Ritchie, joka sanoi että nyt loppuu lohikäärmeistä laulaminen.
 
Nykyisiä hommia katsoessa tämä kommentti on aika ironinen jos on totta.
Mulle Dion aika on parasta aikaa. Sillä vaan on niin hiton komea ääni. Sama vaikka laulais mikkihiirestä.

MarkoA: Nykyisiä hommia katsoessa tämä kommentti on aika ironinen jos on totta.
Mulle Dion aika on parasta aikaa. Sillä vaan on niin hiton komea ääni. Sama vaikka laulais mikkihiirestä.
 
Niinhän se yleensä onkin mielipide, että Dion aika oli parasta. Dio lauloi hienosti Sabbathissa myös ja mielestäni Dio pääsi oikeuksiinsa vasta Holy diverin aikaan.
Rainbow Rising on varmaan kovin levy ikinä, mutta tuo Turnerin aikakausi on minulle SE juttu. Luulen, että jos Dio olisi jatkanut laulussa ja tyyli pysynyt samana, olisi Rainbowille tullut" Led Zeppelin-syndrooma"..ne eivät uusiutuneet..
Tulihan Blackfoottinkin syntikat ja ZZ-top, Nugent, Fleetwood mac ym kaikki uusivat tyylinsä ajan henkeen.

balanced1: Luulen, että jos Dio olisi jatkanut laulussa ja tyyli pysynyt samana, olisi Rainbowille tullut" Led Zeppelin-syndrooma"..ne eivät uusiutuneet..
 
Siis Led Zeppelin on tyyppiesimerkki bändistä, joka ei uusiutunut?
 
En jaksaa ottaa kantaa, tarkistan vain luetun ymmärtämiseni.

balanced1: Niinhän se yleensä onkin mielipide, että Dion aika oli parasta. Dio lauloi hienosti Sabbathissa myös ja mielestäni Dio pääsi oikeuksiinsa vasta Holy diverin aikaan.
Rainbow Rising on varmaan kovin levy ikinä, mutta tuo Turnerin aikakausi on minulle SE juttu. Luulen, että jos Dio olisi jatkanut laulussa ja tyyli pysynyt samana, olisi Rainbowille tullut" Led Zeppelin-syndrooma"..ne eivät uusiutuneet..
Tulihan Blackfoottinkin syntikat ja ZZ-top, Nugent, Fleetwood mac ym kaikki uusivat tyylinsä ajan henkeen.
 
Juu ja ZZ Topin kasarikausi jää historiaan häpeäkautena. Nyt ne valot päälle.

antnis: Juu ja ZZ Topin kasarikausi jää historiaan häpeäkautena. Nyt ne valot päälle.
Tiedän kyllä mitä tarkoitat, mutta se oli ajan henki ja wanhan liiton bändit muuttivat monet tyyliä, niin typerältä kuin se tuntuukin. ei tuo ZZ-topin kasari nyt niin paskaa ollut, olin itse katomassa vasta kun wanhat parrat soittivat tylsää boogie-paskaa parrat vinossa ja epäilen Gibbonisin nukahtaneen pari kertaa setin aikana. Mitä tulee Zeppeliiniin, niin olen sitä ikäpolvea joka muistaa mitä tapahtui.
70-luvun mammuttibändit olivat sukupuuttoon kuoleva laji Punkin ja uuden aallon tullessa. Ilman Bonhamin kuolemaakin Zeppeliinin taru olisi ollut lopussa.
Ne jotka kykenivät uusiutumaan pärjäsivät, monille muile kävi huonosti. Tuohon viittasin lohoäärmeistä laulamisen lopettamisella.

Niin. Mun mielestä Rainbowin voi jakaa kahteen eri aikakauteen..Dion aikaiseen ja Dion jälkeiseen aikakauteen. Ilman Dioa tuskin olisi Rainbow noussut koskaan siihen maineeseen, mihin se nyt nousikaan. Taitavia muusikoita ollut aina bändissä ja viimeistään Cozyn lähdön jälkeen alkoi lopullisesti se toinen aikakausi. Muistaakseni Cozy ei tykännyt linjasta, mihin Blackmore halusi viedä bändiä ja minkä vuoksi Diokin poistui bändistä jo aikaisemmin.
 
Itse pidän kyllä kaikista Rainbowin levyistä tavalla tai toisella. Down to earth ehkä se mikä vähiten kolahtaa itselle. Kyllä Dion jälkeen on hienoja ja todella kovia biisejä lähtenyt Blackmoren kynästä. Makuasia mitä niistä haluaa nostaa esiin. Omaan makuun kaksi parasta biisiä löytyy eri aikakausilta :) Kill the king ja spotlight kid. Tuosta ei perkele kitaralla soittaminen enää paremmaksi mene. Kill the kingin soolo aiheutttaa aina erektion ja sama tunne tulee koko spotlight kidin kitararaidasta :)
 
Makuasioitahan nämä loppupeleissä taitaa olla.