Bassot ›

Miikss: Nyt on jo vähän yritystä vittuilussa, pointsit siitä.
 
Ei, minusta ei tunnu pahalta lukea niitä. Kyllä, minulla on vain yhdestä bassosta ja kolmesta kielisetistä syvempää kokemusta, mutta aika paljon olen soitellut myös lainabassoilla ja erilaisilla seteillä.
 
Toisekseen, en ole väittänyt, että kuuloaistini olisi kehittynyt aistimaan "basson finessit niinkuin ne pitäisi kuulla". Kuulen ne tällä hetkellä vaan sillä tavalla. Olen varma, että sinun tapasi on "oikeampi" yksinkertaisesti siitä syystä, että olet soittanut jokusen kymmenen vuotta pitempään kuin minä. Toki siinä oppii kuulemaan niitä pienempiäki eroja tarkemmin (tai ehkä suurempiakin, joita en itse vielä kykene erottamaan). Itsellä on tällä hetkellä sen verran vähän kokemusta, että en erota pahemmin materiaalien vaikutuksia soundissa selkeästi. Mikkien ja kielisettien erot taas on suhteellisen hyvin hallinnassa, joten jo tästä syystä erotan niiden soundin paljon paremmin. Ymmärretty?
 
Tuo raskasmetallianalysaattori taas ei liittynyt tähän bassonsoittoon muuten, kuin esimerkkinä siitä, että korva kehittyy ja oppii kuulemaan eri asioita soundista. Sama pätee bassonsoittoon ja sen vuoksi sanoinkin, että mielipiteeni voi hyvinkin muuttua kokemuksen myötä. En tiedä muuttuuko se samanlaiseksi kuin sinulla, ehkä hyvinkin.
 
Sulla vaan tuntuu olevan joku kumma oletus, että minun pitäisi yhtäkkiä voida vetää semmonen 27 vuotta lisää bassokokemusta ja alkaa aistimaan ne bassosoundin erot samanlailla kun sinä, vaikka mulla ei yksinkertaisesti korvan erottelukyky vielä siihen riitä. Tätä olen koittanut jauhaa pitemmän aikaa tässä, mutta ehei herralle kelpaa.
 
Ymmärrän sun pointin. Sulla on mielipide, josta pidät lujasti kiinni ja pidät sitä oikeutettuna koska sulla on vielä paljon opittavaa. Hyväksyn tämän.

hollstro: Ymmärrän sun pointin. Sulla on mielipide, josta pidät lujasti kiinni ja pidät sitä oikeutettuna koska sulla on vielä paljon opittavaa. Hyväksyn tämän.
 
tähän toraan sen enempää puuttumatta. meillä kaikilla on vielä paljon opittavaa, niin paljon jopa, että kukaan ei kerkiä kaikkea oppimaankaan. jotkut vaan on oppinut enempi.

hollstro: Ymmärrän sun pointin. Sulla on mielipide, josta pidät lujasti kiinni ja pidät sitä oikeutettuna koska sulla on vielä paljon opittavaa. Hyväksyn tämän.
 
Noniin päästiin muutaman sivun taistelun jälkeen sentään jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. En minä tuosta mielipiteestä edes lujasti pidä kiinni, muutan sitä heti jos / kun opin erottelemaan ne bassosoundin eri nyanssit paremmin. Opittavaa toki on, kuten jo useampi sivu sitten sanoin.

Kaverin käytettynä ostetulla iäkkäällä Trace Elliot-kombolla soitellessa voin vaan surkutella kuinka perkeleen hyvänkuuloinen kampe se on, jos tehoja olisi enempi, olisin naimisissa sen kanssa. Verrattuna omaan Hartken nuppikaappi-säätöön, joka kuulostaa lähinnä DI:ltä mutta isolla volalla. Tää elliot lisää jo muuten nenäkkääseen jatsarisoundiin jotain mitä en sanoin osaa selittää, mutta aika lähellä ollaan jotain Geddy Leetä joka omaan korvaan on aivan vitun hyvä. Uudet tai semiuudet kielethän on ihanteellinen tilanne, mikeistä en osaa sanoa yhtään mitään.
 
Bassoista en kyllä muutenkaan tiedä paljoa paskaakaan, ainoat mitkä tunnistan ominaissoundeiltaan on J- ja P-bassot ja Stingray. Ehkä myös se Lemmyn ja Indican Heinin (!!!!) basso.

Olen mielenkiinnolla seurannut kirpeää keskustelua bassosaundeista; on ihan ok, että välillä väitellään kunnolla mielenkiintoisesta bassoasiasta eikä polkupyöräilystä. En malta olla sekoittamatta soppaa omalla vaatimattomalla mielipiteelläni.
 
Ensimmäinen bassoni, vuonna 1969, oli Kent, vuodesta 1974 noin 13 vuotta tein leipäni basso/taustalaulajana kevyessä osastossa, rockbändejä, tanssibändejä, lopulta 5 vuotta yökerhoja ja laivoja. Keikkaa noin 250-300 per vuosi, bassoja monta.
 
Vuodesta 1987 pyöritin päätomisesti leipäni eteen "kusenpolttamaa" kellaristudiota Akaan korvessa 13 vuotta kunnes terveys petti. Äänitin kaikkea, mutta paljon oli metallia eri lajineen, punkkia, hevyä, folkkia....vaikka mitä, mitä ei aina oikein pystynyt määrittelemään.
 
Mutta asiaan: Mielestäni harvoin bassoa kuullaan yksin, tosin on biisejä, joissa esim. bassolla joku alku (esimerkkiksi vanha Gimme Some Lovin'/The Spencer Davis Group) + monet biisit, missä bassovälike tai soolo. Mutta usein basso on vähän niinkuin bassorumpu, että siis on muutakin biisissä mukana.
 
Itse tarkastelisin bassosaundia siten, miltä se kuulostaa kokonaisuuden kannalta, tai miltä sen halutaan kuulostavan kokonaisuuden kannalta, ja tämä on mielestäni täysin makuasia. Ei ole olemassa hyvää tai huonoa bassosaundia, on vain makuasioita. Tähän liittyy olennaisesti se, miten basso siihen kokonaisuuteen volyymin kannalta miksataan, mikä sekin, pakko myöntää vaikka en haluaisi, on myös makuasia.
 
Väitän, että kokonaisuudesta basson nimen, vahvistimen tai mahdollisten lisäefektien nimeäminen nimeltä sokkokuuntelussa on mahdotonta, sitä tuli aikoinaan kellaripajassa muutamien änkkä-einarien kanssa harrastettua, ja vedonlyönnissä meikäläinen voitti yhden jos toisenkin saunakaljan.
 
Jo 90-luvulla kellaripajassa sähköisillä lisälaitteilla halvoistakin bassoista sai mahtavia saundeja, kunhan kone oli oikein trimmattu ja soittajalla jakopään kettingit kohtuullisen kireällä. Jopa vanhat kielet sai soimaan hyvinkin uudenoloisina, jos vain jaksoi vääntää nappeja ja kuunnella, ei välttämättä ihan kahden minuutin homma.
 
On olemassa muutamia bändejä/basisteja, joiden saundi on ollut varsin tunnistettava, esimerkkinä Yes/Chris Squire, mutta valtaosa perustuu siihen, että olemme nähneet jonkun soittavan jollakin bassolla + vahvistin/kajariosastolla. Eli itsekkin olen eräitä vuosia kuunnellut musaa silmilläni, en niinkään korvilla. Mitä basistit ovat äänitteitä tehdessään studioissa käyttäneet, on usein arvoitus jopa heille itselleen. Letkut vedetään miljoonan euron pöytään, mikkisaundi lisäksi ja miksatessa ja masteroinnissa loput suolat ja sokerit.......Väittäisin tähän lopuksi, että mitähän siinä puulaji otelaudassa merkitsee, noin niinkuin prosentteina.
 
Mutta, että on toinenkin puoli asiassa, se puulaji, basson merkki, malli, vahvistin....ne vaikuttaa sen basistin sieluun. Jos on sellainen värkki, mistä tykkää, niin kyllähän sitä soittaa erillailla kun Kentillä vuonna 1969 kuin Musarin Stingraylla 2012, niin, ja se Rickenbacker oli kerran myös omistuksessa, mutta kun on tyhmä yksinkertainen havuhattu, niin myytyä se helvetti vieköön tuli. Aamen

Sir Henrylle plussaa! Studiohommissa ja isommilla lavoilla ainakin meikä on aivan kuutamolla oman soundini rakentumisen suhteen. Minä soitan bassoa ja miksaaja soittaa sitten sitä mun soundia kuten parhaaksi näkee. Jalo tavoite on tarjota ääniveijolle sellaista signaalia, jonka kanssa on mukava toimia = ei älyttömiä leikkauksia eikä ainakaan korostuksia EQ:ssa ja tatsi järkevänä.
 
Mitä tuohon rakenne vs mikit vs kielet vs mikä vaan -juttuun tulee, niin oman kokemuksen mukaan selkeästi omanlaisissa bassomalleissa on myös selkeästi omanlainen perussoundinsa, joka on aina läsnä. Oli mikit tai kielet sitten mitä vaan. Aikanaan jouduin Warwickeistani luopumaan kun niistä ei saanut sitten millään tarpeeksi löysää soundia, ei vaikka vaihdoin mikit ja vahvistimen ja kaapit ja kielet. Ois pitänyt vaihtaa musatyyli bassolle sopivaksi :D Tai sitten en vaan osannut.
 
Kyllähän tuon jo akustisesti kuulee.

Väittäisin tähän lopuksi, että mitähän siinä puulaji otelaudassa merkitsee, noin niinkuin prosentteina.
 
Tapoja on monia ja niistä on hyvä valita se mikä palvelee parhaiten omaa musan tekoa. Jos miettii tuota soundiasiaa ikäänkuin ketjuna mikä alkaa basistista ja päättyy musan kuuntelijaan jolle pitäisi tarjoilla vision mukainen lopputulos, niin itse olen pyrkinyt (todennäköisesti laiskuuttani) minimoimaan kaiken jälkiduunin koittamalla tehdä mahdollisimman valmista soundia alusta alkaen ja tällöin pienemmilläkin yksityiskohdilla on väliä.
 
Mä en edes osaa soittaa liian pitkään ja kirkkaasti soivilla bassoilla kuten Warvickeilla tms. Niiden soitto ja sen soundin kontrollointi on aivan erilaista kuin perinteisemmillä bassoilla.

Jos otetaan esimerkkinä jazz basso mistä eniten kokemusta niin se mikkien asema on kyllä todella tärkeä tekijä sen tyyppisen basson ominaissoundissa.
 
Minun mielestä ainoastaan roundwound ja flatwound-kieli eroaa niin paljon toisistaan että sen voi kuulla korvalla äänitteeltä tai livemusan seasta.

JoKo: Tapoja on monia ja niistä on hyvä valita se mikä palvelee parhaiten omaa musan tekoa. Jos miettii tuota soundiasiaa ikäänkuin ketjuna mikä alkaa basistista ja päättyy musan kuuntelijaan jolle pitäisi tarjoilla vision mukainen lopputulos, niin itse olen pyrkinyt (todennäköisesti laiskuuttani) minimoimaan kaiken jälkiduunin koittamalla tehdä mahdollisimman valmista soundia alusta alkaen ja tällöin pienemmilläkin yksityiskohdilla on väliä.
 
Mä en edes osaa soittaa liian pitkään ja kirkkaasti soivilla bassoilla kuten Warvickeilla tms. Niiden soitto ja sen soundin kontrollointi on aivan erilaista kuin perinteisemmillä bassoilla.
 
Tämä on juuri ok tapa vetää, eli se saundi + soitin mikä itselle antaa hyvän sottotatsin, äänitystä ja livetouhua ajatellen sitten se lopullinen saundi ja volymi siellä biiseissä on varmaan bändin ja tuottajien kompromissi, elei yksi touhua.

piivei: Jos otetaan esimerkkinä jazz basso mistä eniten kokemusta niin se mikkien asema on kyllä todella tärkeä tekijä sen tyyppisen basson ominaissoundissa.
 
Minun mielestä ainoastaan roundwound ja flatwound-kieli eroaa niin paljon toisistaan että sen voi kuulla korvalla äänitteeltä tai livemusan seasta.
 
Niin, itse kyllä suhtaudun noihin eroihin nimenomaan niin, että pelkkää bassoa yksin kuunnellessa eroja huomaa, mutta pakka menee sekaisin kun on muuta mukana.
 
Äänitteeltä ja livenä, jos ei näe ja tiedä bändiä ja soittajia, on kyllä vaikeeta hahmottaa millä basso on vedetty ja mikä on vahvistin, kaappi, efektit. Toisaalta, kohta vokalisointikin varmaan pystytään editoimaan niin, että matolaatikosta saadaan tarvittaessa Frank Sinatran, Tapani Kansan ym. saundit nappia painamalla eli ei tiedätä kuka Martti tai Merja siellä tosiasiassa henkäilee.

Oppia ikä kaikki!
Maailman parhaimpia sellistejä Mtislav Rosropovits levytti Bachin soolosellosarjat vasta vanhoilla päivillään, ja toimittaja tivasi levyn tiedotustilaisuudessa: Miksi levytitte Bachin sarjat vasta nyt? Niin tiedän että niiden oppiminenhan kestää ihmisiän..." Johon maestro vastasi: Ei. Ei se riitä.

poland: Oppia ikä kaikki!
Maailman parhaimpia sellistejä Mtislav Rosropovits levytti Bachin soolosellosarjat vasta vanhoilla päivillään, ja toimittaja tivasi levyn tiedotustilaisuudessa: Miksi levytitte Bachin sarjat vasta nyt? Niin tiedän että niiden oppiminenhan kestää ihmisiän..." Johon maestro vastasi: Ei. Ei se riitä.
 
Joo, tavallaan näin on, mutta nuorissa, myös basisteissa on tulevaisuus, ja jos ei olisi nuori Stanley Clarke, Jaco Pastorius. Steve Harris ja lukemattomat monet muut taitajat tehneet oman tyylinsä vetää, niin meininki olisi pysähtynyt 1920-luvulle.
 
Tämän Bach-herran, jonka musiikkia en osaa soittaa ja jota olen kuunnellut erittäin vähän, on tiettävästi lausunut musiikista seuraavasti (lieneekö totta vai tarua, mutta ok heitto ihan ateistinkin mielestä): "On kolmenlaista musiikkia, musiikkia jumalan kunniaksi, musiikkia ihmisten iloksi ja loput on pirunmoista liruttelua".
 
Vielä vanhan pierun näkemys: Basso ja sen taitaja yksin on niinkuin ihminen yksin, eli voi olla ihan helvetin hyvä yksilö, mutta porukassa se hyvyys vasta erottuu ja saa ne arvosanat.

Sir Henry:
 
Äänitteeltä ja livenä, jos ei näe ja tiedä bändiä ja soittajia, on kyllä vaikeeta hahmottaa millä basso on vedetty
 
Voi kuulostaa jopa lesoilulta, mutta kyllä tietyt bassotyypit aika hyvin tunnistaa ellei ole miksattu ihan persielleen.

2541: Voi kuulostaa jopa lesoilulta, mutta kyllä tietyt bassotyypit aika hyvin tunnistaa ellei ole miksattu ihan persielleen.
 
Joo, on kyllä olemassa bändejä ja basisteja, joiden saundi on persoonallinen ja tunnistettava, kuten esim. Yes ja Chris Squire, mutakin kyllä löytyy.
 
Jos ei tiedä bändiä, biisiä, ei näe kuvaa, on vielä musaa josta niin ei pidä, on yksittäisen käytetyn soittimen plokkaaminen äänitteeltä käsittääkseni melkoista salatiedettä.
 
Miksauksia on monenlaisia ja mikä nyt sitten on oikea miksaus, samoin yhdestä bassosta saadaan monenlaista saundia irti pelkästään soittajan tatsilla ja potikoita vääntämällä, tuskin potikoille on olemassa ns. oikeaa asetusta puhumattakaan lukuisten soittajien tavoista tuottaa ääntä.
 
En siis pilkkua viilaa, vaan olen sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia, makuasioita tämä musiikkia on oikeastaan alusta loppuun, nuorissa on tulevaisuus ja saunassa on mukava käydä. Jatkakaa muut tästä, olen puhunut, aamen.

Harja-Pekka, alias 2541, tarkoittanee sitä, että perusmallit eli jazzin/presarin/hifibasson tunnistaa kyllä, jos vaan miksaus on tarpeeksi avoin.

Johannes_t: Harja-Pekka, alias 2541, tarkoittanee sitä, että perusmallit eli jazzin/presarin/hifibasson tunnistaa kyllä, jos vaan miksaus on tarpeeksi avoin.
 
Lisäksi pitää kuulijan vielä olla Harja-Pekka. Äärimmäisen harvassa ovat ne, jotka oikeasti nuo erottavat bändisoiton seasta. No Hollstro varmaan kohta ilmoittautuu. Varsin pientä osaa edes Suomen väestöstä kuitenkin edustavat he.

Kefiiri: Lisäksi pitää kuulijan vielä olla Harja-Pekka. Äärimmäisen harvassa ovat ne, jotka oikeasti nuo erottavat bändisoiton seasta. No Hollstro varmaan kohta ilmoittautuu. Varsin pientä osaa edes Suomen väestöstä kuitenkin edustavat he.
 
Älkäähän nyt nostako meikäläistä miksikään kultakorvaksi. Tarkoitin vaan (niinkuin Johanneskin sanoi), että kyllä saa aika aika paljon ruuvata ja soittaa persoonallisesti, että saa kaulahumbuckerilla varustetun Telebasson kuulostamaan pelkkä tallamikki päällä olevalta Jazzilta. On niissä kuitenkin niin erilainen soundi.
 
Squiren tyyppiset hyvin persoonallisen soundin omaavat soittajat on itseasiassa paljon vaikeampia tässä asiassa. Squiren kohdalla kuulostaa aina Rickenbackerillta vaikka ei näin olisikaan.:)

2541: Tarkoitin vaan (niinkuin Johanneskin sanoi), että kyllä saa aika aika paljon ruuvata ja soittaa persoonallisesti, että saa kaulahumbuckerilla varustetun Telebasson kuulostamaan pelkkä tallamikki päällä olevalta Jazzilta. On niissä kuitenkin niin erilainen soundi.
 
No juu, toki perustavanlaatuisesti erilaisia bassosoundeja on olemassa. Ei kai Sir Henrykään tarkoittanut että kaikki bassot kuulostavat samalta kunhan tarpeeksi ruuvaa.

Mutulla sanoisin että nykylevyistä 90% on niin lytyssä, että se on todellakin se ja sama, soundin puolesta, minkälaisella bassolla signaali on digisekuun syötetty. Kaikki ne miksaukset, joissa basso ja särökitara jatkuvat saumattomana vallina bassotaajuuksista alamiddleen edustavat tätä geneeristä maisemaa.
 
Soundikaraktäärin tunnistamiseen vaadittava aines kun sijaitsee jossain aivan muualla kuin bassopuurossa (ja nyt siis kyse taajuuksista, ei soittimesta).