Roots ›

fiesta2: Onhan se aika huvittavaa kun kaveri alkaa tiluttamaan blues soolossa ja yrittää soveltaa heavy lickejä muutenkin.
Varmaan menisi toisinpäin yhtä lailla metsään jos Clapton yrittäisi soittaa jotain raskasta osastoa.
En tarkoita etteikö Ynkkä olisi jollain toisella alueella yksi maailman parhaita kitaristeja.
Osastolla kitarat/soittaminen/paras kitaristi hyvä listaus siitä miten joku on jollain soittamisen alueella paras, kukaan ei ole sitä kaikilla alueilla.
 
höpö höpö katso tämä pätkä!!!!
https://www.youtube.com/watch?v=ZaPECjw8TD4

badcompany: höpö höpö katso tämä pätkä!!!!
https://www.youtube.com/watch?v=ZaPECjw8TD4
 
Hirveetä skeidaa, noin bluesina ajatellen. Mikäli taas aatellaan tätä vaikkapa Yngwie -neoklassismina, niin voihan siinä jotain olla. Mut tää keskustelu on jo käyty.

BigPapa: Hirveetä skeidaa, noin bluesina ajatellen. Mikäli taas aatellaan tätä vaikkapa Yngwie -neoklassismina, niin voihan siinä jotain olla. Mut tää keskustelu on jo käyty.
 
Mun mielestä tossa on MUnaaa!!;)

Mun mielestä se on munattu.

BigPapa: Hirveetä skeidaa, noin bluesina ajatellen. Mikäli taas aatellaan tätä vaikkapa Yngwie -neoklassismina, niin voihan siinä jotain olla. Mut tää keskustelu on jo käyty.
 
No jaa, enemmän tuossa kyllä liikuttiin 'perinteisen' pentatonisen skaalan piirissä, kuin viljeltiin näitä neoklassismeja. Sen tuosta kuulee kuka tahansa, jolla on korvat. Eri juttu sitten on tietysti se, kenen mielestä Yngwie tuossa soittaa noi jutut oikein ja kenen mielestä väärin.
 
Mutta bluespohjaiseksi vingutteluksi tuo nyt on kuitenkin suht helposti tulkittavissa. Ei mitään deltaa tietysti kuitenkaan.
 
Eikös Gary Mooren pitäisi muuten olla parhaimpia blueskitaristeja maailmanhistoriassa? Kukaan ei ilmeile niin tuskallisesti kuin se esiintyessään - siinä on taatusti sitä tunnetta!!!!

sticky fingers: No jaa, enemmän tuossa kyllä liikuttiin 'perinteisen' pentatonisen skaalan piirissä, kuin viljeltiin näitä neoklassismeja. Sen tuosta kuulee kuka tahansa, jolla on korvat. Eri juttu sitten on tietysti se, kenen mielestä Yngwie tuossa soittaa noi jutut oikein ja kenen mielestä väärin.
 
Mutta bluespohjaiseksi vingutteluksi tuo nyt on kuitenkin suht helposti tulkittavissa. Ei mitään deltaa tietysti kuitenkaan.
 
Eikös Gary Mooren pitäisi muuten olla parhaimpia blueskitaristeja maailmanhistoriassa? Kukaan ei ilmeile niin tuskallisesti kuin se esiintyessään - siinä on taatusti sitä tunnetta!!!!
 
Ei ole deltaa ei, eikä muutenkaan tyylikäs veto. Skeida mikä skeida. Olkoon vaikka mitä pentatonista, mutta on siellä muutakin, minkä tarkkakorvaisimmat kyllä kuulevat. Gary Mooresta päänaukominen on varsin turhaa. Kannattaa kuunnella vaikka Blues For Greeny, se on hyvä blues levy ja onhan Garyllä muitakin. Ilmeet eivät levyiltä välity, eikä ole tarviskaan, koska soitto on pääasia ja se toimii. Tää parhaimpien nimeäminen on niin turhaa hommaa kuin vain olla voi.

BigPapa: Ei ole deltaa ei, eikä muutenkaan tyylikäs veto. Skeida mikä skeida. Olkoon vaikka mitä pentatonista, mutta on siellä muutakin, minkä tarkkakorvaisimmat kyllä kuulevat. Gary Mooresta päänaukominen on varsin turhaa. Kannattaa kuunnella vaikka Blues For Greeny, se on hyvä blues levy ja onhan Garyllä muitakin. Ilmeet eivät levyiltä välity, eikä ole tarviskaan, koska soitto on pääasia ja se toimii. Tää parhaimpien nimeäminen on niin turhaa hommaa kuin vain olla voi.
 
Oli siellä sitä neoklassismia myös, mutta vähemmässä määrin.
 
Enkä mä Garysta sulle mitenkään päätä aukonut erityisesti. Mua on vaan aina tuo tunteen välittyminen soitossa kiinnostanut - tai lähinnä se, että voi soittaa joko nopeasti tai tunteella niin, että nämä käsitteet ovat toisensa pois sulkevia.
 
Parhaiden mainitseminen on todellakin turhaa.

sticky fingers: Oli siellä sitä neoklassismia myös, mutta vähemmässä määrin.
 
Enkä mä Garysta sulle mitenkään päätä aukonut erityisesti. Mua on vaan aina tuo tunteen välittyminen soitossa kiinnostanut - tai lähinnä se, että voi soittaa joko nopeasti tai tunteella niin, että nämä käsitteet ovat toisensa pois sulkevia.
 
Parhaiden mainitseminen on todellakin turhaa.
 
Tarkoitin Garystä pään aukomista yleisella tasolla, en itseeni kohdistuvana.
Tunteen välittyminen on varmastikin aika monimutkainen juttu. Eri ihmisille eri asiat herättävät erilaisia tunteita. Joillekin jopa samanlaisia. Siinä sitä on pohdiskeltavaa, jos haluaa sitä tehdä.

Hohhoijaa... kuinkahan montaa kertaa minun pitää sanoa etten tarkoittanut parhaalla blues-kitaristilla "parasta", vaan tarkoitin omia susikeitanne ja tietää keitä pidätte merkityksellisimpinä kitaristeina.
 
Ja jos haluatte tietää mitä "blues-tunnelma" on, niin kuunnelkaa Son Housen John The Revelator (ÄO:ni ei riittänyt sen linkittämiseen :D ).

Blues man -99: Ja jos haluatte tietää mitä "blues-tunnelma" on, niin kuunnelkaa Son Housen John The Revelator (ÄO:ni ei riittänyt sen linkittämiseen :D ).
 
Tai sitten Blind Willie Johnsonin Dark Was The Night, Cold Was The Ground.

Jussiman: Valkoisista bluesmiehistä vain ehkä Duane Allmanilla on enemmän bluesfiilistä.
 
Bluesfiilistä haettaessa kehottaisin kuuntelemaan moderneja valkoisia country blues- kitaristeja. John Faheyn päivistä lähtien ko. genre on todella uudistanut vakiintunutta bluesilmaisua ja esitellyt uudenlaista virtuositeettia, josta hyvänä esimerkkinä toimii nykyisten slidekitaristien taso - huipputason tekninen osaaminen yhdistyy juurevaan ja bluesin perinteitä kunniottavaan ilmaisuun, muodostaen tuoreen kokonaisuuden.
 
Muutama esimerkki:
 
Steve James
 
http://www.youtube.com/watch?v=uVdTapKWnHA
 
Toby Walker
 
http://www.youtube.com/watch?v=2m6aoucWMLQ
 
Nathan James
 
http://www.youtube.com/watch?v=nvRG2wKzsfQ
 
Kaikella kunniotuksella Eric Claptonia, Peter Greenia ja muita "valkoisen bluesin" pioneereja kohtaan, mutta uskon että "valkoinen blues" alkaa vasta hiljalleen tarjota parastaan - nimenomaan akustisen ilmaisun muodossa.

P.P.King: Kaikella kunniotuksella Eric Claptonia, Peter Greenia ja muita "valkoisen bluesin" pioneereja kohtaan, mutta uskon että "valkoinen blues" alkaa vasta hiljalleen tarjota parastaan - nimenomaan akustisen ilmaisun muodossa.
 
Se nyt ois kurjaa, jos kaikki ois jo nähty. Joskin, ite diggaan ainakin Rory Gallagherin akustisesta kitaroinnista, mitä "vanhempiin valkoisiin blues-miehiin" tulee. http://www.youtube.com/watch?v=OK0T-fVVFhc Eihän se nyt identtistä "aitoon deltaan" verrattuna ole, mut kyseessähän on ukko Irlannista delta-suistoalueen sijaan.

siis näin piti vastaamani edellisessä viestissä:
 
Steve James on aito asia! Hänellä loistava tekniikka palvelee täydellisesti kokonaisuutta, eikä meno muutu kliiniseksi missään vaiheessa. Kova gubbe!
 
Toinen samanhenkinen skittavirtuoosi on Paul Rishell, joka on suoltanut ykkösluokan levyjä jo pitkän aikaa. Mielestäni tuoreimmat julkaisut ovat parasta ja kypsintä tavaraa, joten siitä vaan tilailemaan.

Tervehdys kaikille!
Kirjauduin juuri käyttäjäksi ja tämä on ensinmäinen kirjoitukseni, varsin mielenkiintoista ja mielipiteitä jakavaa komenntointia täällä. Se on vain hyvä, mielipiteitä kun maaailman mahtuu !!
En kaikkia sivuja aiheesta ole lukenut, mutta onko kukaan maininnut Mike Bloomfieldiä ?
Mielestäni yksi aiheen parhaista, jos halutaan rajata, valkoisista soittajista, ok, Duane Allman myös...

Eräs loistava blues/roots kitaristi on menettänyt henkensä aivan liian nuorena..jälleen......R.I.P Nick Curran
 
http://www.youtube.com/watch?v=FMlO3uBNIMc&feature=related

Blooze56: Tervehdys kaikille!
Kirjauduin juuri käyttäjäksi ja tämä on ensinmäinen kirjoitukseni, varsin mielenkiintoista ja mielipiteitä jakavaa komenntointia täällä. Se on vain hyvä, mielipiteitä kun maaailman mahtuu !!
En kaikkia sivuja aiheesta ole lukenut, mutta onko kukaan maininnut Mike Bloomfieldiä ?
Mielestäni yksi aiheen parhaista, jos halutaan rajata, valkoisista soittajista, ok, Duane Allman myös...
 
Terve terve, kyllähän mie oon tuosta Bloomfieldistä yrittänä, en tässä ketjussa, mutta muutamassa muussa. Sitten tuo Shuggie Otis tuli mieleen, että siinä on kanssa mainio ja miksei Elvin Bishop ja vaikkapa Buzzy Feiten ja Dicky Betts. Onhan näitä.

Blooze56: ..onko kukaan maininnut Mike Bloomfieldiä ? ...
 
Bloomfieldin Supersession erehdyin antamaan lainaan koulukaverille. Eipä ole kuulunut kummastakaan, kaverista tai levystä, yli kolmeen kymmeneen vuoteen...
 
Hieno kitaristi. Siis Bloomfield.

Robert Petwaytä ei ollakaan mainittu. Hieno kitaristi mielestäni, vaikka onkin jäänyt hyvin vähälle huomiolle.