Rock, pop, alternative ›

Jokapaikanapina: Mitäs mieltä velipesonen on Ponon bioenergiasta? http://www.rollingstone.com/music/n … al-to-analog-music-service-20120927
 
Tämä ei liene mielipidekysymys.
 
Kiinnostava uutuus, pitää tarkastaa kun kohdalle sattuu.
 
Stiiq: Analoginen videolevy lanseerattiin 80-luvun puolenvälin jälkeen, mutta ei siitä tullut suosittua.
 
Juu niin oli, eikös sellainen formaatti ollut olemassa jo 70-luvulla.
 
Ja tämähän ei liity Beatlesiin mitenkään. Minä tykkään biitlesistä, hyvä bändi.
 
Minäkin tykkään, on maailman paras bändi.

Minäkin pidän. On maailman paras bändi.

Love Me Do:n julkaisusta 50 vuotta tänään.

Exhausted: Love Me Do:n julkaisusta 50 vuotta tänään.
 
Loistava levy. Bändin ensimmäinen single (käytännnössä) harvoin on noin hyvä.
Myös B-puoli on loistava.

P.S. I Love Youn olettaisin olevan jonkinlainen calypso-mukaelma.
 
Lippu salkoon!

velipesonen: P.S. I Love Youn olettaisin olevan jonkinlainen calypso-mukaelma.
 
Lippu salkoon!
 
P.SI I Love You on yksi lempparibiiseistäni...

Number 9: P.SI I Love You on yksi lempparibiiseistäni...
 
Kaikki Beatles-kappaleet ovat eräitä lempikappaleistani.

Beatles on kyllä mahtava bändi, ai että.

Kaikki Beatles-kappaleet, paitsi yksi ovat eräitä lempikappaleistani.

No, kukaan ei sitten noteerannut Lennon syntymäpäivää. Kumpikohan on kuolleelle legendalle tärkeämpi, syntymäpäivä vai kuolinpäivä? 40 vuotta hengissä ja 31 kuolleena. Välillä tuntuu vähän väärältä, että murhaaja saa kuolla vanhuuteen vankilan suojassa.
 
Love Me Do -juhlasinkkusekoilusta tuli mieleen, miksi ei julkaistu juhlasinkkua, jossa olisi ollut ne kaikki kolme eri versiota: Peten, Ringon ja Andy Whiten rumpaloimat.
 
Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan huomannut mitään ratkaisevaa eroa sen suhteen, että miten biisi kulkee noiden kolmen eri rumpalin komppaamana. George Martin taisi olla aikamoinen pilkunviilaaja, vaikka pääasiassa huumorilevytyksiä tekikin silloin 1962. GM:n epäilykset taisi tosin kohdistua Peten soittoon. Suurin ero noissa kolmessa versiossa on se, että Andy White soittamassa albumiversiossa rummut on miksattu eniten pintaan. Pete soittaa virvelin reunalyönneillä ja koko äänityksestä on osa alapään taajuuksista hukassa, joten bassorumpua ei biisissä kuulu teknisistä syistä. Singleversio, jossa Ringo soittaa on jotenkin suttuinen, liikaa päällekkäisiä ääniä alataajuuksilla. Andy Whiten soittama albumiversio kuulostaa parhaalta, mutta pelkästään sen takia, että se on parhaiten miksattu äänitystilanteessa, aivan sama kuka kolmesta olisi ollut rummuissa. GM ja Norman Smith vasta opettelivat äänittämään rokkibändiä.

Rodger: No, kukaan ei sitten noteerannut Lennon syntymäpäivää. Kumpikohan on kuolleelle legendalle tärkeämpi, syntymäpäivä vai kuolinpäivä? 40 vuotta hengissä ja 31 kuolleena. Välillä tuntuu vähän väärältä, että murhaaja saa kuolla vanhuuteen vankilan suojassa.
 
Onnen toivottaminen tuntuu epäsopivalta...
 
Love Me Do -juhlasinkkusekoilusta tuli mieleen, miksi ei julkaistu juhlasinkkua, jossa olisi ollut ne kaikki kolme eri versiota: Peten, Ringon ja Andy Whiten rumpaloimat.
 
Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan huomannut mitään ratkaisevaa eroa sen suhteen, että miten biisi kulkee noiden kolmen eri rumpalin komppaamana. George Martin taisi olla aikamoinen pilkunviilaaja, vaikka pääasiassa huumorilevytyksiä tekikin silloin 1962. GM:n epäilykset taisi tosin kohdistua Peten soittoon
 
Olen sitä mieltä, että perimmäinen syy löytyy henkilökemioista.
 
Itsekin pidän eniten albumiversiosta, toki olen sitä eniten kuunnellutkin.
 
Taisin tuolla valittaa pari sivua sitten, että en pidä With the Beatles-albumista.
Nyt sitä pitkästä aikaa enemmän kuunnelleena en oikein ymmärrä miksi tunsin sen olevan niin heikko.
Oikeastaan ainoa joka tökkii on All My Loving, voi tosin mennä puhkisoiton piikkiin, vrt. Yesterday.
 
On kuitenkin selvästi bändin yliarvostetuin kappale.

Love Me Do:n Whiten ja Ringon soittamissa levyversioissa ei paljon eroa ole. Pete Bestin Anthology-versio vähäsen laahailee, vaikka täytyy sanoa että silloin ei oltu tekemässä levyä ja sinkun Ringo-otto oli sen päivän seitsemästoista. Pete vaihtaa välillä suoraan komppiin mikä on periaatteessa kiva juju, bändi ei vain soita sitä kohtaa kovin skarpisti.
 
Andy Whiten Please Please Me jää Ringosta jälkeen aivan tavattomasti, siinä ei ole tyyliä (mauton tomifilli) eikä se rokkaa.

velipesonen: Love Me Do:n Whiten ja Ringon soittamissa levyversioissa ei paljon eroa ole. Pete Bestin Anthology-versio vähäsen laahailee, vaikka täytyy sanoa että silloin ei oltu tekemässä levyä ja sinkun Ringo-otto oli sen päivän seitsemästoista. Pete vaihtaa välillä suoraan komppiin mikä on periaatteessa kiva juju, bändi ei vain soita sitä kohtaa kovin skarpisti.
 
Andy Whiten Please Please Me jää Ringosta jälkeen aivan tavattomasti, siinä ei ole tyyliä (mauton tomifilli) eikä se rokkaa.
 
Kerro lisää. Toi biisihän on silleen kiva esimerkki että ensikuulemalta se on suora neljä joka on pakotettu karkuun shufflesta mutta hassusti menee teräs- ja hiilikaivoksien mukaan aika jäykästi kun ajatellaan sitä oikeaa shufflea. Pint! Fucker!
Vähän sellaista kamaa että liika analysointi tappaa sen. Jotenkin mulle tulee mieleen Elvis englantilaisessa puvussa. Jos se olisi tehnyt Suspicious Minds - biisin shufflena, (Jailhouse Rock), niin se ehkä olisi tajunnut jostain jotain.
Minähän vihaan vitun sufflea. Aika harva pop/rock-rumpali on saanut sellaisen kombinaation missä se toimii. Esimerkiksi tähän soittaisin jotain shufflen ja straightin väliin.
http://www.youtube.com/watch?v=ehSzUX4dDRc&feature=relmfu

velipesonen: Love Me Do:n Whiten ja Ringon soittamissa levyversioissa ei paljon eroa ole. Pete Bestin Anthology-versio vähäsen laahailee, vaikka täytyy sanoa että silloin ei oltu tekemässä levyä ja sinkun Ringo-otto oli sen päivän seitsemästoista.
 
Oliko välttämättä Ringosta kiinni? Kun kaikki soittavat ja laulavat yhtä aikaa.
http://www.youtube.com/watch?v=LRofQjEbZy0

Andy Whiten rummuttamassa versiossa Ringo soittaa mukana tamburiinia, mikä sekin antaa perkussiiviseen ulottuvuuteen oman värinsä. Bestin versiossa tempo tosiaankin tipahtaa rajusti aina kompin vaihtuessa, ja kappaleen palatessa A-osioon.

Calliope: Oliko välttämättä Ringosta kiinni? Kun kaikki soittavat ja laulavat yhtä aikaa.
http://www.youtube.com/watch?v=LRofQjEbZy0
 
Bändit yleensä pääsevät parempaan tarkkuuteen silloin kun ottoja on enemmän kuin yksi. Teoriassahan voidaan soittaa niin kauan ja niin monta ottoa että se "tarpeeksi täydellinen" sieltä putkahtaa, mutta psykologia määritellee tähän jonkinlaisen optimin. Kokonaan eri asia sitten on ns. meininki.
 
Kertoman mukaan Ringon takia ottoja jouduttiin keskeyttämään kaikkein harvimmin eli hän oli ainakin studio-olosuhteissa se suoritusvarmin soittaja.

Kailis: Pint! Fucker!
 
Piti ihan tarkistaa mitä pint tarkoittaa.
 
Minähän vihaan vitun sufflea.
 
Kunnon shuffle ei ole Suomi-Finlandin jäykkää kangertelua vaan siinä synkoopin paikka elää hyvin laajalla säteellä suoran kahdeksasosan ja aivan seuraavassa iskussa kiinni olevan nuotin (aika-arvo riippuu temposta) välillä. Ringon soitossa tämä kuuluu selvästi ja jazzrumpaleille tämä on itsestäänselvyys, joskin moni on tässä suhteessa ilmaisullisesti köyhä = epämelodinen.
 
Esimerkiksi tähän soittaisin jotain shufflen ja straightin väliin.
http://www.youtube.com/watch?v=ehSzUX4dDRc&feature=relmfu
 
Niin minäkin ja toivottavasti mahdollisimman moni muukin.

Number 9: Oikeastaan ainoa joka tökkii on All My Loving, voi tosin mennä puhkisoiton piikkiin, vrt. Yesterday.
 
On kuitenkin selvästi bändin yliarvostetuin kappale.
 
Kyllä se oli kova sana vuonna -63 ja nousi ykköseksi suunnilleen joka maassa missä julkaistiin sinkkuna.

velipesonen:
Kertoman mukaan Ringon takia ottoja jouduttiin keskeyttämään kaikkein harvimmin eli hän oli ainakin studio-olosuhteissa se suoritusvarmin soittaja.
Mä olen lukenut että Ringo otettiin bändiin, kun tarvittiin vähän kokeneempaa rumpalia, joka klaaraa hommat. Ex-Beatlet ja muutama muukin nimekäs muusikko on kehunut Ringoa hyväksi rumpaliksi ja mä olen heidän kanssa samaa mieltä. Ei rumpusooloja, mutta svengaavaa, tarkkaa ja monipuolista soittoa.