| Aihe: Vinkkejä melodisempaan soittamiseen | 1 |
|---|
 play
03.10.2012 22:25:54 | |
|
Hei
Itseäni kiinnostaa soittamisessa mm. hyvät melodiat. Vaikka tuota onkin varmasti vaikea määritellä, niin kuulisin mielelläni, onko teillä vinkkejä tässä asiassa. Eli toivoisin vinkkejä siitä, kuinka soitosta voisi saada melodisempaa. Itselläni ei ole oikein antaa vinkkejä paitsi, että melodian hyräily/laulaminen jonkin taustan päälle auttaa keksimään niitä. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että ne omat parhaat melodiat syntyvät esimerkiksi jammaillessa lähinnä sattumalta tai tuurilla.
Tätä kirjoittaessa mielessäni on ollut lähinnä Mark Knopflerin Dire Straitsin aikainen soitto. Toki olisi mukava myös kuulla, keitä te pidätte "melodisina" kitaristeina. | |
Melodisimmin soittava kitaristi on se joka soittaa eniten eri nuotteja ajanjakson sisällä. Yksi hyvä on Yngwie Malmsteen. Vai mitä tässä haettiin.
Täydellinen on hyvän pahin vihollinen. -Voltaire | |
Itse ajattelen musiikista, että se kertoo aina jotakin. Sama koskee kaikkea taidetta, jos ihmisellä on jotakin sanottavaa niin se ilmenee tekstinä, kuvina yms. Jos ei ole, silloin on hankala tuottaa mitään ja voi ajatella asiaa kokonaan tekniseltä kannalta, mistä ei välttämättä ole hyötyä. | |
Mielestäni yksi parhaimpia keinoja on opetella soittamaan päässä kuulemansa melodiat ja asiat kitaralla. Ei se hirveän helppoa ole aluksi, mutta pikkuhilja korva alkaa hahmottaa eri sävelten välisiä välimatkoja kitaran otelaudalla. Sitten kun oikeat sävelet alkavat löytyä, lisäät mukaan liutukset, venytykset ja mitä kaikkea. Noilla jutuilla saadaan melodioihin paljon laulumaisuutta ja eloa melodiaan.
Toinen tärkeä asia on oman soiton reagoiminen taustan sointuihin, tempoon ja dynamiikan muutoksiin. Kuuntelen paljon mieluummin pentatonisella soitetun, taustaa hienosti mukailevan 6 sävelen soolon, kuin täysin tyyliin ja dynamiikkaan sopimattoman dimiarpeggiokavalkadin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Melodiatajun kehittymiseen auttaa merkittävästi myös taustanauhojen päälle laulamisen ja hyräilyn ohessa omasta mielestään hyvien ja eritoten iskevien melodioiden blokkaaminen kitaralla. Erityisesti hyvät laulumelodiat ovat oikeita kultakaivoksia, sillä usein laulumelodiat tuppaavat olemaan omalla tavallaan yksinkertaisia, vailla turhia kommerverkkejä. Laulumelodien blokkaaminen kitaralla, ja niiden tulkitseminen venytyksillä (sekä sormin että kammen avulla), liuilla ja legatolla saavat sähkökitaran soiton kuulostamaan juurikin laulunomaiselta.
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas | |
Krice: Itse ajattelen musiikista, että se kertoo aina jotakin. Sama koskee kaikkea taidetta, jos ihmisellä on jotakin sanottavaa niin se ilmenee tekstinä, kuvina yms. Jos ei ole, silloin on hankala tuottaa mitään ja voi ajatella asiaa kokonaan tekniseltä kannalta, mistä ei välttämättä ole hyötyä.
Still Living At Home Blues.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" |  John Titor
04.10.2012 15:05:29 (muokattu 04.10.2012 15:07:06) | |
|
Wild String Of Voodoo Strat: Melodiatajun kehittymiseen auttaa merkittävästi myös taustanauhojen päälle laulamisen ja hyräilyn ohessa omasta mielestään hyvien ja eritoten iskevien melodioiden blokkaaminen kitaralla. Erityisesti hyvät laulumelodiat ovat oikeita kultakaivoksia, sillä usein laulumelodiat tuppaavat olemaan omalla tavallaan yksinkertaisia, vailla turhia kommerverkkejä. Laulumelodien blokkaaminen kitaralla, ja niiden tulkitseminen venytyksillä (sekä sormin että kammen avulla), liuilla ja legatolla saavat sähkökitaran soiton kuulostamaan juurikin laulunomaiselta.
Tässäpä se.
Suosittelen tosiaan, että alkaa soittaa ihan korvakuulopohjalta melodioita - laulumelodioita, instrumenttimelodioita jne. ja sitten myös ihan muiden soittamia kitarasooloja. Jos mahdollista, koittaa soittaa vielä niihin yksinkertaisempiin melodioihin jonkun harmonian alle kitaralla. Tällöin ne melodiset asiat yhdistyy johonkin harmoniseen asiaan ja treenattuja asioita on luonnollisempaa yhdistää sooloihinsa esmes bändisoitossa.
Kantsii siis pyrkiä siihen, että A) päässä olisi riittävästi melodisia ideoita ja että B) ne pystyy viemään päästään otelaudalle.
Kun tommosia hitaampia, yksinkertaisempia melodioita soittaa HYVIN, eli hyvällä saundilla, hyvin fraseeraten, on jo aika pitkällä semmosessa Knopfler-ideologian soitossa.
Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti. | |
Melodisuutta saanee myös soittamalla soinnut auki. Eli tutkimaan sointuja, niihin liittyviä asteikoita jne.
"Ei mun tartte virittää, soitan säröllä".
-Kuultu musiikkiliikkeessä 2005 |  baron
04.10.2012 22:22:39 (muokattu 04.10.2012 22:23:50) | |
|
Ville81: Melodisuutta saanee myös soittamalla soinnut auki. Eli tutkimaan sointuja, niihin liittyviä asteikoita jne.
Mun opet sanoo että kun tulee uuteen sointuun sen tärkeällä sävelellä, terssillä tai septimillä niin saa aikaiseksi kauniilta kuulostavia melodioita.
Jos tsekkaa niin monien piisien melodia menee just noin eli sama toimii sooloiluissakin.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Ei siihen mitään oikopolkuja ole. Sinun pitää vaan harjoitella improvisointia niin, että yrität kokoajan kuulla itseäsi, kun soitat ja jos et pidä siitä mitä soitat, niin yritä soittaa jotain muuta. Yritä kuulla tunteella soittoasi.
Kitara on elämä. | |
Tulipa vielä eräs käyttämäni ajatusmalli mieleen. Jos soitat esim. sooloa biisiin, jonka rakenne on tuttu, pyri ajattelemaan koko soolon kaari alusta loppuun etukäteen. Harva soolo, jossa vedetään alusta loppuun täysillä, kuulostaa oikeasti hyvältä ja pitää mielenkiinnon yllä. Rakenna draaman kaarta ja seuraa taustan dynaamisia vaihteluita.
Itselleni oli aikoinaan aikamoinen ahaa-elämys, kun hoksasin taustan mukana soittamisen tärkeyden. Soolon pitäisi olla osa biisikokonaisuutta, ei joku irrallinen kitaristin taidonnäyteosio.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
OrangeD: Yritä kuulla tunteella soittoasi.
Voisitko heittää jotain vinkkejä miten kuulla tunteella? Entä miten kuullaan tunteetta? | |
OrangeD: Ei siihen mitään oikopolkuja ole. Sinun pitää vaan harjoitella improvisointia niin, että yrität kokoajan kuulla itseäsi, kun soitat ja jos et pidä siitä mitä soitat, niin yritä soittaa jotain muuta. Yritä kuulla tunteella soittoasi.
Eikä kannata vetää playbackina, jos haluaa omaa tunnetta soittoon mukaan.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" | |
Räkkipeli: Voisitko heittää jotain vinkkejä miten kuulla tunteella? Entä miten kuullaan tunteetta?
Jos ei tuota tiedä, ei kannata haaveilla soolo urasta.
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta et sinä sitä tiedä. | |
Vladilla on viisaita ajatuksia, sanonpahan vain.
Nuoleskelu sikseen: omasta mielestäni melodisen soittamisen ydinasia on se, että soitetaan nimenomaan melodioita, eikä asteikkoja, valmiita sormituskuvioita, "patterneja", sormitreeneistä puhumattakaan. Hyvä melodia on jotain semmoista, jonka keskimääräisillä lahjoilla varustettu soittaja kykenee hyräilemään enemmän tai vähemmän onnistuneesti ulos ihan ilman mitään instrumenttia. Tällöin voidaan myös olla varmoja siitä, että soolosoitossa käytetyt melodiat ovat jotain, mikä kumpuaa ihan oikeasti jostain muualta kuin esim. lihasmuistiin juurtuneista sormituksista - eli jostain paljon syvempää.
Sanomattakin on selvää, että hyvä melodia on sellainen, joka kuulostaa hyvältä instrumentista riippumatta. Kääntäenhän tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että kun pitää korviaan auki, minkä tahansa instrumentin soitosta voi ammentaa hyviä melodioita. Itse suosittelenkin erittäin lämpimästi sitä, että kaikki kitaristit kävisivät säännöllisesti tutustumassa siihen, mitä muiden instrumenttien soittajat soittavat. Tämä on jo klisee, mutta sanon sen silti, koska se on itse keksimäni ajatus: "mikään ei ole niin tylsää kuultavaa kuin kitaristi, joka on kuunnellut pelkkiä kitaristeja".
Laulumelodioiden plokkaaminen on erittäin hyvä idea. Sen jälkeen kannattaa kokeilla ympätä sekaan fraseerausteknisiä jippoja esim. puhaltajilta ja jousisoittajilta. Näin saattaa hyvässä lykyssä syntyä jotain hieman omaperäisempää kuin Stevie Ray:tä tai Kirk Hammett:ilta yks yhteen pöllityt iänikuiset lickit - mitenkään em. loistavien ja tunnettujen soittajien aikaansaannoksia väheksymättä. Yleensä myös elämänkokemus ja kaikki kuulemansa musiikki jalostaa soittajaa ja hänen ilmaisuaan. Eletty elämä saattaa tuoda soittoon uusia piirteitä, vaikka elämä itse ei olisikaan pelkkää instrumentin treenaamista. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | play
06.10.2012 11:20:00 | |
|
Kiitoksia hyvistä neuvoista, vinkeistä ja ajatuksista. Minulle (toivottavasti muillekin) näistä on apua ja iloa pitkäksi aikaa. Puhumattakaan siitä, että treenattavia ja mietittäviä asioita löytyi lisää; mikä on hyvä asia. | |
Vladi: Tulipa vielä eräs käyttämäni ajatusmalli mieleen. Jos soitat esim. sooloa biisiin, jonka rakenne on tuttu, pyri ajattelemaan koko soolon kaari alusta loppuun etukäteen. Harva soolo, jossa vedetään alusta loppuun täysillä, kuulostaa oikeasti hyvältä ja pitää mielenkiinnon yllä. Rakenna draaman kaarta ja seuraa taustan dynaamisia vaihteluita.
Itselleni oli aikoinaan aikamoinen ahaa-elämys, kun hoksasin taustan mukana soittamisen tärkeyden. Soolon pitäisi olla osa biisikokonaisuutta, ei joku irrallinen kitaristin taidonnäyteosio.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Tässä tulee sitten itselläni mieleen asiaa jatkaakseni että sitä draaman kaarta rakentaessa on suotavaa huomioida niiden soitettujen sävelien lisäksi myös sitä, miten soitat sävelen, millä voimalla ja millä volyymilla. Kitaroissa yleensä on jonkinlaiset tone-/volume-potikat, tai ainakin se volume, sekä mikkikytkin(paitsi ehkä jos mikkejä on yksi) ja niillä saa myös vaikutettua paljon siihen, miltä soitto kuulostaa. Myös plektravalinta sekä sen kulma ja pikkaustyyli ovat huomioitavia seikkoja. Jos taustalla soiva musiikki esimerkiksi "hiljenee" kepeäksi hempeilyksi tai yltyy täydeksi rähinäksi, soitossa on suotavaa reagoida tähän jotenkin. Ei kai se pakko ole mutta itse ainakin olen alkanut kiinnittää tähän huomiota. En ole varma termistöstä mutta olen jotenkin saanut semmoisen käsityksen että tässä kai puhutaan nyt siitä "fraseerauksesta". :)
"If you're going to be crazy, you have to get paid for it or else you're going to be locked up."
Hunter S. Thompson |  cbs
06.10.2012 23:32:33 (muokattu 06.10.2012 23:39:20) | |
|
Molliskaalaa. Hieman surkuhupaisaa, mutta 90% hittibiiseistä totta. Eikä ole edes vitsi, vaikka esmes tässä mollia A:stä oikein olantakaa. http://www.youtube.com/watch?v=qJYkAZeFIKI
vrt Sultan of Swing | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
