Kitarat: kitarakamat ›

fox: Alan liikkeistä on kyl saatavana ihan sellasia lyhyitä testipiuhoja, joissa on joko pikkuset hauenleuat, tai mini-klepsit päissä. Niillä tuo käy paremmin kuin verhonipistimillä. Eikä 3 verhonipistintä mahdu ees minipotikan jalkoihin rinnakkain.
Verhonipistin on leuoiltaan jotain 8 mm leveä, kun tuollanen pikku hauenleuka on jotain millin, puoltoista kärjestään.
 
Hyvä tietää. Voisikin hankkia noita oikeita testipiuhoja varastoon. :) Yleensä on oikein menneet juotokset, mutta jos joku menee monimutkaisemmassa (puolitukset, vaihekäännöt jne) mönkään niin sitten ketuttaa suutata trabolia.

musikaalihopeisia hauenleukoja pitäisi olla, soundi muuten tuhoutuu 8)

jkourula: Valideja pointteja. On toki syitä miksi toinen puu on kalliimpaa kuin toinen, mutta on aika mutua sanoa että tällaiset syyt vaikuttaisivat sitten positiivisesti saundiin.
 
Skeptisyyteni lähtee aika pitkälti havainnoista, mitä ihmiset yleensä sanovat puiden eroiksi. Olen mm. kuullut toisaalta, että mahonki olisi tummasaundista, mutta sitten taas toisaalla sanotaan, että se resonoi kirkkaammin. Höpöhöpöä ja markkinointipuhetta kaikki tällainen.
 
Akkareissa puu kyllä tuntuisi vaikuttavan saundiin. Ainakin olen huomaavinani eroa kuusi- ja seetrikantisten akkareiden välillä.
 

 
Luulisi, että jossain custom shop tasolla voidaan jo vähän valikoida puita ja tehdä jonkinlaista naputtelua ja koputtelua. Se sitten, että onko sillä loppujen lopuksi väliä siinäkään, on vaikea sanoa. Pari jotain tutkimuksen tapaistahan näistä on ollut, mutta niiden metodologia on ollut vähän kyseenalaista. Viittaavat kyllä siihen, että puulla ei olisi niin väliä.
 
Pahoittelen tulevaa off-topicia. Topicista sen verta notta voit sen mikin 'aidoimman' soundin kyseisessä kitarassa testata kolvaamalla suoraan ulostulo-jakkiin. Ei mitään (mahdollisesti) huonosti toimivia potikoita siinä välillä. Kuuletpa ainakin eron..
 
Nyt se off-topic:
 
Puilla kyllä on väliä, eikä puun tarvitse olla 'harvinainen' ja kallis kuulostaakseen hyvältä. Joo onhan suosaarni keskimäärin kalliimpaa kuin esim. leppä, mutta niiden soundillinen paremmuus on mallia musti & pallien nuoleminen.
 
Jos puilla ei olisi väliä niin kaikki muodoltaan, mitoiltaan ja elektroniikoiltaan samanlaiset kitarat kuulostaisivat samalta.
 
Mahongin kuvailu nyt on monen puolelta umpea ja lampea, sillä nimikkeellä myydään varmaan sataa puuta kitaroihin. Hyvä mahonki ei ole varsinaisesti tumma, mutta vahva keskialue siinä on. Se puskee soundissa lävitse. Hyvissä (lue: osaavan soitinrakentajan valitsemissa) puissa on keskimäärin selkeämpi soundi, enkä tarkoita kirkkautta. Vähempi ylenmääräistä pöhöä ja suttua vaan.
 
Hyviä yksilöitä löytyy kuiten joka hintaluokasta, samoin susia. Pääsääntöisesti laatu kuitenkin noudattelee hintaa jokaisen valmistajan mallistossa.
 
Kuultavat erot kyllä pienenevät huomattavasti kun kitaraan pistetään tehokkaat mikit ja vahvistimesta säröä vitusti. Signaali kompressoituu ja siinä ne erot häviävät. Mikä on monelle ihan ookoo!

Frankster: Pahoittelen tulevaa off-topicia. Topicista sen verta notta voit sen mikin 'aidoimman' soundin kyseisessä kitarassa testata kolvaamalla suoraan ulostulo-jakkiin. Ei mitään (mahdollisesti) huonosti toimivia potikoita siinä välillä. Kuuletpa ainakin eron..
 
Nyt se off-topic:
 
Puilla kyllä on väliä, eikä puun tarvitse olla 'harvinainen' ja kallis kuulostaakseen hyvältä. Joo onhan suosaarni keskimäärin kalliimpaa kuin esim. leppä, mutta niiden soundillinen paremmuus on mallia musti & pallien nuoleminen.
 
Jos puilla ei olisi väliä niin kaikki muodoltaan, mitoiltaan ja elektroniikoiltaan samanlaiset kitarat kuulostaisivat samalta.
 
Mahongin kuvailu nyt on monen puolelta umpea ja lampea, sillä nimikkeellä myydään varmaan sataa puuta kitaroihin. Hyvä mahonki ei ole varsinaisesti tumma, mutta vahva keskialue siinä on. Se puskee soundissa lävitse. Hyvissä (lue: osaavan soitinrakentajan valitsemissa) puissa on keskimäärin selkeämpi soundi, enkä tarkoita kirkkautta. Vähempi ylenmääräistä pöhöä ja suttua vaan.
 
Hyviä yksilöitä löytyy kuiten joka hintaluokasta, samoin susia. Pääsääntöisesti laatu kuitenkin noudattelee hintaa jokaisen valmistajan mallistossa.
 
Kuultavat erot kyllä pienenevät huomattavasti kun kitaraan pistetään tehokkaat mikit ja vahvistimesta säröä vitusti. Signaali kompressoituu ja siinä ne erot häviävät. Mikä on monelle ihan ookoo!
 
Kyllä minäkin uskon, että niillä on jotakin merkitystä koska miksipä niitä muuten soittimeen valikoitaisiin ja ulkonäksikihän riittäisi, että liimattaisiin vain nätti viilu siihen kanteen (niinhän monissa halvemmissa kitaroissa on tehtykin). Itseäni vain hiukan ärsyttää se puusta puhumsen epämääräisyys. Tai oikeastaan en usko yksioikoiseen lähestymistapaan, koska myös sillä miten puuta on käsitelty ja työstetty vaikutta paitsi soundiin, niin myös soittimen rakenteelliseen kestävyyteen.
 
Puun laatuhan ei ole lajisidonnainen vaan enemmän siitä puun kasvatusolosuhteista riippuva.Esimerkiksi suomessa tehokasvatettu sellu ei kai kelpaa edes betonimuotin laudaksi saatikka soitinrakentamiseen. Jos puu ylipäätään kelpaa rakentamiseen, niin kai siitä soittimenkin voi rakentaa.

hallu: Esimerkiksi suomessa tehokasvatettu sellu ei kai kelpaa edes betonimuotin laudaksi saatikka soitinrakentamiseen.
 
Nyt tulee pahaa off-topic-hassuttelua:
Eikös sellu ole semmosta puusta tehtyä mössöä, josta tehdään paperia? Siitä ei varmaankaan helpolla voi betonimuotteja väsäillä eikä oikein kitaroitakaan, heh. Wikipedian mukaan "sellu valmistetaan yleensä harvennushakkuissa saatavasta melko ohuesta puutavarasta" eli ei sellun raaka-ainekaan (tätä varmaankin tarkoitit) taida olla soitinrakennuksessa tai rakentamisessa kovin käytettyä kamaa. Tai en tiedä minkälaisesta materiaalista lastulevyä tehdään. Sitä kuitenkin käytetään rakentamisessa yleisesti, soitinrakentamisessakin kuulemma joskus.

hallu: Kyllä minäkin uskon, että niillä on jotakin merkitystä koska miksipä niitä muuten soittimeen valikoitaisiin ja ulkonäksikihän riittäisi, että liimattaisiin vain nätti viilu siihen kanteen (niinhän monissa halvemmissa kitaroissa on tehtykin). Itseäni vain hiukan ärsyttää se puusta puhumsen epämääräisyys. Tai oikeastaan en usko yksioikoiseen lähestymistapaan, koska myös sillä miten puuta on käsitelty ja työstetty vaikutta paitsi soundiin, niin myös soittimen rakenteelliseen kestävyyteen.
 
Minä näkisin asian niin että laadukas puu on hyvin työstettyä, kuvattua ja sopivan kokoista. Kalliimpien kitaroiden rungot on yleensä 1-3 palasta, hyvin kuivattua ja suhteellisen kevyttä. Halpis kitaramalleissa yleensä on runko ties kuinka monesta palasta ja nätti viilu päällä, tietääkseni kuivaus ja käsittely ei ole näissä myöskään ihan niin tarkkaa ja paino vaihtelee paljon. Ja kyllä nuo soundiin vaikuttaa myös väkisin.
 
Eri puulajikkeet vaikuttavat paljon myös. Joku amerikan leppä on aika samanpainoista eikä siinä niin suuria yksilöllisiä eroja ole. Kun taas mahonki on ihan toinen juttu. Monen tonnin Custom Shop Les Paulit painaa vähemmän kokopuisina kuin vastaavat edullisemmat kevennysporatut. Saarni on toinen puulaji missä paino vaihtelee tosi paljon.

Volle: Nyt tulee pahaa off-topic-hassuttelua:
Eikös sellu ole semmosta puusta tehtyä mössöä, josta tehdään paperia? Siitä ei varmaankaan helpolla voi betonimuotteja väsäillä eikä oikein kitaroitakaan, heh. Wikipedian mukaan "sellu valmistetaan yleensä harvennushakkuissa saatavasta melko ohuesta puutavarasta" eli ei sellun raaka-ainekaan (tätä varmaankin tarkoitit) taida olla soitinrakennuksessa tai rakentamisessa kovin käytettyä kamaa. Tai en tiedä minkälaisesta materiaalista lastulevyä tehdään. Sitä kuitenkin käytetään rakentamisessa yleisesti, soitinrakentamisessakin kuulemma joskus.
 
No juu tietenkin on, mutta viittasin lähinnä siihen että kun meillä on keskitytty kasvattamaan nimenomaa sellun raaka-aineeksi sopivaa puuta mahdollisimman tehokkaasti, niin siitä seuraa että rakennuspuuta ei oikein ole enää saatavilla. Perimmäinen tarkoitus ei ollut ottaa kantaa metsätalouteen, joka ei minua hirveästi kiinnosta, vaan vihjata että puuta on monenlaista. Toisessa ääripäässä suunnilleen valmiiksi paperiksi kasvatettua höttöä ja toisessa ääripäässä aidot ikimetsien hongat, joiden perimä on aidosti luontoäidin muovaama eikä tiettyä tarkoitusta varten jalostettu.
 
Mutta tämä puuaihe vie minut niin kauas heikoille jäille, että jätän omien leukojeni repimisen tähän ja jään seuraamaan mitä viisaammilla on asiasta sanottavaa.
 
Mitä kitaraan puiden merkitykseen tulee, niin minä uskon että puilla on jotakin merkitystä, mutta en vain tiedä mitä. AKustisissa soittimissa enmmän ja länkkusähkiksissä varmasti arvioitua enemmän. Eli yhtä paljon kun uskon että niillä on jotakin merkitystä, niin olen lähestulkoon varma, että keskusteluissa foorumeilla sitä merkitystä usein liioitellaan.
 
Mutta täältä tähän tällä kertaa..... tai katsotaan nyt, ehkä vielä jotain kommentoinkin.

hallu: Kyllä minäkin uskon, että niillä on jotakin merkitystä koska miksipä niitä muuten soittimeen valikoitaisiin ja ulkonäksikihän riittäisi, että liimattaisiin vain nätti viilu siihen kanteen (niinhän monissa halvemmissa kitaroissa on tehtykin). Itseäni vain hiukan ärsyttää se puusta puhumsen epämääräisyys. Tai oikeastaan en usko yksioikoiseen lähestymistapaan, koska myös sillä miten puuta on käsitelty ja työstetty vaikutta paitsi soundiin, niin myös soittimen rakenteelliseen kestävyyteen.
 
Puun laatuhan ei ole lajisidonnainen vaan enemmän siitä puun kasvatusolosuhteista riippuva.Esimerkiksi suomessa tehokasvatettu sellu ei kai kelpaa edes betonimuotin laudaksi saatikka soitinrakentamiseen. Jos puu ylipäätään kelpaa rakentamiseen, niin kai siitä soittimenkin voi rakentaa.
 
Ja kauneushan on kuulijan korvassa :) Hyvää kitaraa on ilo soittaa ja se inspiroi. Omien käsien kautta on ehtinyt kulkea omistuksessa ja testauksessa monta soitinta. Osa on ollut OK, osa heikkoja, osa hyviä. Nykyiset omassa omistuksessa olevat sähkikset ovat soittimia joissa on kaikissa oma persoonallinen juttunsa ja vastaavat soittoon. Vuorovaikutteista hommaa mikä saa myös soittamaan paremmin.
 
OK-kuuloisiin soittimiin voi myös vaihdella elektroniikkaa, näin minäki tein ekan(kin) sähköskittani kohdalla. Parani, mutta ei se kitaran hienoista nuhaisuutta ja tunkkaisuutta loppupeleissä poistanut mihinkään, se oli ihan lähtökohtaisesti akustisessa soundissa havaittavissa. Varsinkin kun kouraan saa muutamaa kertaluokkaa paremman instrumentin, oli se pudotus arkeen karu.
 
Että mulla henkilökohtaisesti ei tartte jättää puiden merkitystä sointiin uskomisen varaan. Tieto se on.
 
-Frankster

markkuilari: niistä parhaiten akustisesti soi pihakitarana toimiva lastulevystä tehty Ltd.
 
Toi on vähän niin, että mikä nyt sit on paras akustinen sointi. Onko se äänenvoimakkuuteen sidoksissa? Ehkäpä ennemminkin "rikkaampi" sointi, tätä on aika hankalaa tarkemmin kuvailla.
 
Omien kokemusten mukaan kitara vaikuttaa puineen ja liitoksineen sointiin mielettömän paljon. Mulla on itsellä tosi hyvä mex-strato. Tilasin siihen custom-mikit kokeiltuani sellaisia kitaranrakentajan pajastratossa. Mikit ovat periaatteessa identtiset, mutta lopputulos ei. Mex-stratosta puuttuu napakkuus kokonaan, vaikka mikit mille korkeudelle laittaisi, sointi ei vaan ole lähelläkään tota toista kitaraa samoilla mikellä. Itseasiassa puoliksi omatekemässä telessä (samalla kitaranrakentajalla teetetty kaula) on sointi enemmän samankaltainen tuohon hyvin soivaan pajastratoon. Telessäni runkopuu on pähkinää ja kaula vaahteraa.
 
Voihan olla, että tohon stratoonkin voisi hakemalla löytää sopivat mikit, mutta vähän olen luopunut toivosta....ihan jees keppi se on, mutta se jokin siitä puuttuu.

markkuilari: Nyt kun tämä meni tähän mielenkiintoiseen "hyvät puut" aiheeseen, niin millä määritetään mikä on hyvä puu. Vuosien varrella täällä on ollut siitä niin monta faktaa, niin mikähän niistä pitää paikaansa. Aluksihan painavat kitarat olivat in ja nyt kevyet. Sehan on monen soitinrakentajan toimesta todettu että painolla ei ole mitään merkitystä sointiin. Palojen määrällä tai akustisella soinnilla ei myöskään pitäisi olla merkistystä. Esimerkkinä 3 palasta 4,5kg painava Custom omaa huonommat puut, kuin 1 palasta 3,7kg painava halppis, vai?. Itse omistan 9 sähkökitaraa(Usa,Japani,Suomi,Korea,Indoneesia), niin niistä parhaiten akustisesti soi pihakitarana toimiva lastulevystä tehty Ltd. Voi soitella tuulisellakin säällä ulkona. Sokkotestihän olisi kaikkein paras ratkaisu. Otetaan 10 samoista materiaaleista tehtyä eri hintaista kitaraa samoilla mikeillä yms, ja jokainen valitsee 3 soinniltan omasta mielestä parasta. Toistetaan sama vaikka 5 eri päivanä. Sitten tarkistetaan kuinka moni sai saman oman top 3 joka päivä. Ja sitten tehdään sama vielä koko bändin soittaessa.
 
Niinkuin sanoin, kauneus on kuulijan korvassa :) Kevyt puu syttyy helposti soimaan, olettaen että puu muuten on soinniltaan korvaa miellyttävä. Soundi on yleensä tummempi kuin painavammassa puussa, joka taas on kirkkaampi. Mistä pääsemme siihen että..
 
Molemmista löytyy hyviä, ja hyvyys on edelleen siinä kuulijan korvassa. Jos custom shop -tason instrumenteista puhutaan, ensimmäinen kuulija on puuta valikoiva heppu, joka soundin ja ulkonäön perusteella valikoi puuta. Itse ainakin kelpuutan muitakin naisia kuin C-kupin tisseillä ja blondeilla hiuksilla varustettuja. Niin niitä hyviä löytyy monenlaisia noissa puissaki. Ja on sitte niitä norsun mallisia kans jostain perähikiän suolta raahattuna.
 
Tästä nyt seuraa että custom shopin -instrumentti on keskimäärin sellainen jonka puut toimivat soinnillisesti, mutta ei se välttämättä silti ole se ultimaalinen kitara kaikkien mielestä. Jos pääset itse soitinrakentajan kanssa neuvottelemaan tulevan kitaras toivotuista sointiominaisuuksista, niin todennäköisyys omaa korvaa miellyttävälle soinnille kasvaa kivasti.
 
Erään toisen forumin kitaranrakentaja-heppu kertoi valikoituaan mahonkilankkuja kaulapuuksi verranneensa kahta valitsemaansa kappaletta. Molemmat samankokoisia palikoita, mutta toinen huomattavasti painavampi. Sanoi että molemmista tulee kyllä todella hyvä kaula, mutta erilaisia ne ovat.
 
-Frankster

Frankster: Niinkuin sanoin, kauneus on kuulijan korvassa :) Kevyt puu syttyy helposti soimaan, olettaen että puu muuten on soinniltaan korvaa miellyttävä. Soundi on yleensä tummempi kuin painavammassa puussa, joka taas on kirkkaampi. Mistä pääsemme siihen että..
 
Hei! tämän ilmiön minäkin tunnistan. Minulla itselläni nimittäin on noita saarnirunkoisia Fendereitä kolme joista yksi on uudehko Liteash ja toinen on Telekaster baja ja kolmas on vanha seiskaysi strato. Nuo kaksi uutta kitaraa ovat selvästi vanhaa stratoa kevyempiä ja olen akustisessa soinnissa huomannut juurikin tuon soinnin kirkkausasian. Nämä uudetkevyet saarnit soivat voimakkaamman oloisesti, mutta tuon vanhan straton sointi on kirkkaampi ja vaimeampi. Olen itse ajatellut tuon eron johtuvan rakenteellisesta eroista siis telen erilainen talla ja Liteashissahan on tremolo vähän erilainen ja siinä on messinkinen tremoloblokki. Liteash stratossa on lisäksi yksikerroksinen pleksi ja HSH routtaukset, minkä olen arvellut vaikuttavan akustisen soinnin voimakkuuteen ja tummempaan sävyyn (vanhassa stratossa on SSS routtaukset ja kolmikerroksinen pleksi). Olen miettinyt, että puustako tässä nyt on kysymys, mutta en ole millään voinut asiaa tietää vaan ainoastaan epäillä. Nyt tästä sinun kommentistasi sain varmuuden, että puuhan se siellä soipi, kiitos sinulle.
 
Frankster: löytyy hyviä, ja hyvyys on edelleen siinä kuulijan korvassa. Jos custom shop -tason instrumenteista puhutaan, ensimmäinen kuulija on puuta valikoiva heppu, joka soundin ja ulkonäön perusteella valikoi puuta. Itse ainakin kelpuutan muitakin naisia kuin C-kupin tisseillä ja blondeilla hiuksilla varustettuja. Niin niitä hyviä löytyy monenlaisia noissa puissaki. Ja on sitte niitä norsun mallisia kans jostain perähikiän suolta raahattuna.
 
Tästä nyt seuraa että custom shopin -instrumentti on keskimäärin sellainen jonka puut toimivat soinnillisesti, mutta ei se välttämättä silti ole se ultimaalinen kitara kaikkien mielestä. Jos pääset itse soitinrakentajan kanssa neuvottelemaan tulevan kitaras toivotuista sointiominaisuuksista, niin todennäköisyys omaa korvaa miellyttävälle soinnille kasvaa kivasti.
 
Erään toisen forumin kitaranrakentaja-heppu kertoi valikoituaan mahonkilankkuja kaulapuuksi verranneensa kahta valitsemaansa kappaletta. Molemmat samankokoisia palikoita, mutta toinen huomattavasti painavampi. Sanoi että molemmista tulee kyllä todella hyvä kaula, mutta erilaisia ne ovat.
 
-Frankster
 
Minä en voisi tilata kitaraa pajalta kun en tietäisi mitä siihen pitää toivoa;-) yleensä ostan valmiin kitaran. Osaan vertailla useammasta kitarasta mikä niistä on mieleinen, mutta en osaa absoluuttisesti määritellä minkälainen sen pitää olla tai mikä siitä tekee hyvän.

hallu: Hei! tämän ilmiön minäkin tunnistan. Minulla itselläni nimittäin on noita saarnirunkoisia Fendereitä kolme joista yksi on uudehko Liteash ja toinen on Telekaster baja ja kolmas on vanha seiskaysi strato. Nuo kaksi uutta kitaraa ovat selvästi vanhaa stratoa kevyempiä ja olen akustisessa soinnissa huomannut juurikin tuon soinnin kirkkausasian. Nämä uudetkevyet saarnit soivat voimakkaamman oloisesti, mutta tuon vanhan straton sointi on kirkkaampi ja vaimeampi. O
 
Minä en voisi tilata kitaraa pajalta kun en tietäisi mitä siihen pitää toivoa;-) yleensä ostan valmiin kitaran. Osaan vertailla useammasta kitarasta mikä niistä on mieleinen, mutta en osaa absoluuttisesti määritellä minkälainen sen pitää olla tai mikä siitä tekee hyvän.
 
Heh, unohin juurikin mainita tuossa painavamman vs. kevyemmän sointierossa notta saman puulajikkeen eri kappaleita vertaillessa :) Näin nyrkkisääntönä, ohan niitä poikkeuksia. Toki tuossa soinnissa tuo rautapuoli vaikuttaa kans, mitä metallia ja kuin paljon (esim. floyd vs. vintage-vibra).

Frankster: Ja kauneushan on kuulijan korvassa :) Hyvää kitaraa on ilo soittaa ja se inspiroi. Omien käsien kautta on ehtinyt kulkea omistuksessa ja testauksessa monta soitinta. Osa on ollut OK, osa heikkoja, osa hyviä. Nykyiset omassa omistuksessa olevat sähkikset ovat soittimia joissa on kaikissa oma persoonallinen juttunsa ja vastaavat soittoon. Vuorovaikutteista hommaa mikä saa myös soittamaan paremmin.
 
OK-kuuloisiin soittimiin voi myös vaihdella elektroniikkaa, näin minäki tein ekan(kin) sähköskittani kohdalla. Parani, mutta ei se kitaran hienoista nuhaisuutta ja tunkkaisuutta loppupeleissä poistanut mihinkään, se oli ihan lähtökohtaisesti akustisessa soundissa havaittavissa. Varsinkin kun kouraan saa muutamaa kertaluokkaa paremman instrumentin, oli se pudotus arkeen karu.
 
Että mulla henkilökohtaisesti ei tartte jättää puiden merkitystä sointiin uskomisen varaan. Tieto se on.
 
-Frankster
 
Ah sinä onnellinen:-). Minä olen sitä vastain täysin sumussa näiden puuasioiden kanssa ja ihan täysin mutulla mennään. Olen kyllä havainnut kitaroissa eroja joiden olen arvellut voivan johtua puista, mutta aina kitaroissa on ollut myös muita eroja jotka olisivat voineet selittää huomaamani erot ja siksi en tiedä ihan varmaksi mitä ne puut tekee. Musakaupoissa olen käynyt paljon rämpyttämässä ja koputtelemassa kitaroita, mutta en juurikaan ole tullut hullua hurskaammaksi siinä asiassa.
 
Kerran minulla oli tilaisuus käpistellä ja vertailla viittä uutta Gibson LesPaulia ja yhtä Epiphone LesPaulia rinnakkain. Ja Gibson LesPauleissa en huomannut minkäänlaista keskinäistä eroa, en siis pienintäkään. Aivan arpomalla olisin siitä rivistä voinut kitaran ottaa jos olisin ostamassa ollut. Epiphoneen verratessani huomasin akustisesti aivan hätkähdyttävän selvän eron Gibsonin eduksi, mutta jälleen tiesin niiden rakenteiden olevan erilaisia. Gibson oli kevyt (se oli uusi ontoksi koverrettu malli) jossa ääni syttyi nopeasti ja soi voimakkaasti. Epiphone oli painavampi ja soi vaimeasti (mielestäni jotenkin veltosti ja jäykästi soittoon reagoivana). Tässäkin asiasssa epäilin että olisiko kyse puista mutta ei voi olla ihan varma koska kitarat olivat eri tavalla rakennettuja vaikka näyttivät ihan samanlaisilta.

hallu: Minä en voisi tilata kitaraa pajalta kun en tietäisi mitä siihen pitää toivoa;-) yleensä ostan valmiin kitaran. Osaan vertailla useammasta kitarasta mikä niistä on mieleinen, mutta en osaa absoluuttisesti määritellä minkälainen sen pitää olla tai mikä siitä tekee hyvän.
 
Olipas hyvin sanottu. Minulla on ihan sama tilanne - myös soundin kanssa. En pystyisi antamaan vahvistinrakentajalle tarkkoja speksejä, että näin ja näin, vaan kyllä minun pitää vertailla jo olemassa olevia laitteita ja ehkä niiden pohjalta voisi antaa jotain parannusehdotuksia...

Huomasin itse tuon puiden vaikutuksen parhaiten kun olen vertaillut noita omistamiani Telecastereita. Squier CV oli akustiselta soundiltaan vähän mitäänsanomaton... sähköt päällä ihan ok, mutta sitä jotain siitä silti jäi uupumaan. MIM Telecaster siltä väliltä ja MIJ Telecaster taas on todella rikas soundiltaan niin akustisesti kuin sähköt päälläkin. CV lähti kiertoon, nuo kaksi ovat jääneet mutta kaikkein eniten tulee soiteltua japanissa valmistetulla.

hallu:
 
... mutta tuon vanhan straton sointi on kirkkaampi ja vaimeampi.
 
Tarkastellaanpa tätä huomiota vähän tarkemmin niin huomataan, että kyse on aika itsestään selvästä asiasta. Perusasetelma on se, että kitaran bodyn ja kaulan sointi on se mitä käytännössä ihmiskorva kuulee akustisena sointina, koska kielen pinta-ala suhteessa body ja kaulan yhteenlaskettuun pinta-alaan on mitättömän pieni.
 
Otetaan ensin tuo jälkimmäinen havainto eli painavampi soi vaimeammin. Lienee aika selvää, että kun soittaja laittaa kielen värähtelemään niin kielellä on tietty määrä energiaa ja mitä painavampaa on puu, jota sillä energialla pitää saada värähtelemään niin sitä pienemmällä amplitudilla se puu värähtelee eli sitä vaimeampi akustinen ääni kuulijan korvaan kuuluu. Eli painavampi kitara soi hiljempaa kuin kevyempi jos kitarat muuten ovat saman kokoisia.
 
Toinen havainto eli painavampi soi kirkkaammin. Tähänkin löytyy aika selvä syy kun vähän miettii. Kielisoittimen soittajalle pitäisi olla aika tuttua se, että samalla volyymilla soivat matalammat kielet tekevät soidessaan ihan silmämääräisestikin suurempaa värähtelyliikettä kuin korkeammat kielet eli matalampi taajuus vaatii isomman amplitudin kuin korkeampi taajuus ja on luonnollista, ettei kielen värähtelyn energia pysty tuottamaan yhtä suurta liikepoikkeamaa painavaan bodyyn kuin kevyempään.

Jos nyt palataan ihan perusasioihin niin karkeasti ottaen kitaran akustisen soinnin synnyttää bodyn ja kaulan värähtelyt jotka ihmisen korva aistii, ja sähköinen soinnin kielen värähtely jonka taas nappaa kitaramikki, josta se vahvistimen ja kaiutimen muokkaamana päätyy kuulijan korvaan. Tärkeintä tässä on ymmärtää, että muokkaamalla kielen värähtelyominaisuuksia vaikutetaan bodyn/kaulan värähtelyyn ja päin vastoin.
 
Arkielämän analogia tälle voisi olla vaikka trampoliinilla juoksu, missä sähköistä sointia vastaisi videokuva juoksijan etenemisestä ja akustista sointia videokuva trampoliinin pinnan liikkeistä. On helppoa mielikuvitella, miten trampoliinin jännitys tai joustavuus tjsp. ominaisuudet vastaa bodyn/kitaran puulaatujen fyysisiä ominaisuuksia ja kuinka muuttamalla jotain tiettyä ominaisuuttaa se vaikuttaa sekä juoksijan (sähköinen sointi) että trampoliinin (akustinen sointi) liikkeisiin, mutta ei välttämättä aina samalla tavalla tai samaan suuntaan. Analogiaan voidaan lisätä vielä juoksijan jalkineet, joiden ominaisuudet vaikuttaa samalla tavalla juoksija ja trampoliinin pinnan liikkeisiin kuin tallan ominaisuudet kitaran sähköiseen ja akustiseen sointiin.

PIM: Tarkastellaanpa tätä huomiota vähän tarkemmin niin huomataan, että kyse on aika itsestään selvästä asiasta. Perusasetelma on se, että kitaran bodyn ja kaulan sointi on se mitä käytännössä ihmiskorva kuulee akustisena sointina, koska kielen pinta-ala suhteessa body ja kaulan yhteenlaskettuun pinta-alaan on mitättömän pieni.
 
Otetaan ensin tuo jälkimmäinen havainto eli painavampi soi vaimeammin. Lienee aika selvää, että kun soittaja laittaa kielen värähtelemään niin kielellä on tietty määrä energiaa ja mitä painavampaa on puu, jota sillä energialla pitää saada värähtelemään niin sitä pienemmällä amplitudilla se puu värähtelee eli sitä vaimeampi akustinen ääni kuulijan korvaan kuuluu. Eli painavampi kitara soi hiljempaa kuin kevyempi jos kitarat muuten ovat saman kokoisia.
 
Toinen havainto eli painavampi soi kirkkaammin. Tähänkin löytyy aika selvä syy kun vähän miettii. Kielisoittimen soittajalle pitäisi olla aika tuttua se, että samalla volyymilla soivat matalammat kielet tekevät soidessaan ihan silmämääräisestikin suurempaa värähtelyliikettä kuin korkeammat kielet eli matalampi taajuus vaatii isomman amplitudin kuin korkeampi taajuus ja on luonnollista, ettei kielen värähtelyn energia pysty tuottamaan yhtä suurta liikepoikkeamaa painavaan bodyyn kuin kevyempään.
 
Erittäinkin järkeenkäypiä pointteja kerrot. Itseasiassa akustisissa kitaroissa nämä puut vaikuttavat ihan hätkähdyttävän paljon ja itse huomasin sen kun ostin ensimmäisen kokopuisen akustisen. Kun otin kitaran kaupassa kokeiluun, niin ihan oikeasti sen soittimen herkkyys liikutti minut ihan kyyneliin saakka (myyjä kertoi etten ollut ainoa, vaan sillä olimuitakin kokeilijoita käynyt niiskuttamassa:-)). Tosin olen antanut kertoa että akustisessakaan se puu ei ole ainoa vaikuttava seikka, vaan avain asemassa on se miten kansirimoitus on sovitettu juuri sille kyseiselle kansiyksilölle sopivaksi (siksihän akustisissa kitaroissa aina mainostetaan erikseen käsin sovitettua kansirimoitusta).
 
Palatakseni sähkökitaroihin ja lankkukitaroissa puun vaikutus ei tietenkään ole ihan samaa luokkaa kuin herkässä akustisessa, mutta vaikuttaa se kuitenkin. Nyt sitten voisimme pureutua siihen vaikeampaan osuuteen, mihin itse olen viimeistään kompuroinut. Eli sähkökitarahan on sähköinen nimenomaa niiden magneettimikrofonien takia. Eli vahvistimesta kuuluva ääni on nimenomaan sähköinen eikä vahvistettu akustinen ääni. Eli kun puu ei ole magneettista niin sehän ei siinä sähköisessä soundissa kuulu suoraan, vaan välillisesti. Toisin sanoen sähkökitaran mikrofoni ei "kuule" sitä puuta vaan ainoastaan kielen, niin itselleni on hiukan hämärän peitossa miten se puu lopulta siihen lopulliseen vahvistettuun soundiin vaikuttaa.
 
Ymmärrän sen verran, että kieli pistää rungon resonoimaan ja rungon resonointi vaikuttaa takaisin kieleen, jonka voi joku tarkkakorvainen havaita jopa erilaisina äänen väreinä (puu vaikuttaa niihin kielessä täriseviin harmonisiin kerrannaisiin tai jotain....). Itsekin käsitän sen verran että puun resonointi voi tappaa kielen soinnin joltakin yksittäiseltä taajuudelta tai huonontaa sitä koko matkaltakin, mutta toisaalta myös huonosti istutettu satula voi tehdä saman. Kaiken kaikkiaan tämä osuus sähkökitaran äänenmuodostuksesta on minulle vähän hämärä.
 
Palataanpa omakohtaisiin kokemuksiin. Eli mainitsin aikaisemmassa viestissäni, että Litesh straton ja vanhan amerikan straton akustinen sointi on keskenään pikkuisen erilainen. Niiden sähköinen sointi on kuitenkin lähestulkoon identtinen. Ei aivan identtinen, mutta niin lähellä toisiaan, että vasta pitkän ajan kuluttua useiden huolellisten vertailujen jälkeen pystyin erottamaan niissä oikein mitään eroa. Ne erot joita lopulta onnistuin havaitsemaan liittyivät enemmän puhtailla soundeilla äänen elävyyteen eli LiteAsh on soinnillisesti paljon tasaisempi kuin vanha amerikan strato ja särösoundeilla huomasin, että amerikan stratossa säröytyi ensin keskialueen alaosa ja LiteAshissa taas ne ylätaajuudet mikä sai sen särön kuulostamaan enemmän sirittävältä. Näissä kitaroissa on ihan erilaiset mikit eli toisessa on fenderin kompensoimattomat yksikelaiset ja toisessa Seymour Duncanin kompensoidut yksikelaiset. Kitarat ovat kylläkin muuten varsin samanlaisissa säädöissä toisessa on kelluva tremolo ja toisessa tremolo on säädetty kellumaan.
 
Joskus aikeisemmin vertailin omaa stratoani ja kaverin squierstratoa samoilla vehkeillä rinnakkain lyhyesti, mutta siinä testissä havaintoni oli aika saman suuntaisia eli kitarat kuulostivat hätkähdyttävän samanlaisilta, mutta huomaamani ero oli soinnin hienoinen sävyero eli oma fenderini soi hiukan lämpimämmän sävyisesti, mutta kuitenkin kitarat kuulostivat hätkähdyttävästi toisiltaan.
 
Yllä kuvattujen havaintojen ja joidenkin muiden paljon vähäisempien ahvaintojen perusteella olen päätellyt että sähköisessä soinnissa puiden eroja on paljon vaikeampi eritellä. Kommentoikaa kiitos, tahtoisin niin kovin valaistua tässä asiassa, jonka vuoksi olen valvonut öitäni tuskaillessani ymmärrykseni rajallisuutta.

Mielenkiintoista tekstiä Hallulta ja PIMiltä. Pitää nostaa vielä se seikka esiin että noiden soundillisten erojen (oli ne sitten lopulta isoja tai pieniä) huomattavasti merkittävämpi asia puiden laadussa on minusta se soittimeltä odotettavissa oleva käyttöikä ja mukavuus. Hyvälaatuiset, hyvin kuivatut ja työstetyt puuosat pidentävät kitaran käyttöikää huomattavasti vastaavanlaisiin edullisempiin nähden. Ja hyvälaatuinen kaula on stabiilimpi eikä vaadi jatkuvaa säätöä.
 
Monesti edullisissa kitaroissa on myös muut osat huomattavasti huonompaa laadultaan. Ja kun laskee kuinka paljon rahaa menisi esimerkiksi satulan, tallan ja sähköosien uusimiseen aletaan olla siinä tilanteessa että olisi alunperinkin ollut sama ostaa se kalliimpi malli. Eli ei ne puut ole se ainoa tai edes suurin hinnan nostaja.