Kitarat: kitarakamat ›

Ziggy Bubba: Jotenkin vois erittäin alkeellisellakin ymmärryksellä päätellä, että noita malleja on firmalla vaan aivan liikaa jotta homma tosissaan pysyisi tuottavana. Erittäin monet nykyisistä menestysfirmoista panostavat vain kouralliseen tuotteita. Näiden kohdalla sitten optimoidaan suunnittelu, materiaalit ym. kustannukset.
 
Ainakaan se Fender-logo kitarassa ei nykyään tuo just mitään lisäarvoa, edes sen aloittelevan petterin silmissä. Kapula kun voi olla ties mistä. Tässä mielessä vaikkapa Gibson on musta tehnyt fiksusti pitäessään G-logolla myydyt kitarat MIA-kamana.
 
Tämä valmistusmaa juuri on kiinnostava kysymys, koska sillähän ei pitäisi olla väliä soittimen laadun kannalta. Sillä on varmasti väliä amerikkalaisille vaikkapa työpaikkojen ja verotulojen kannalta tai sillä voi olla väliä ekoihmisille ekologisita syistä (ettei tarvitse kuljettaa sitä tavaraa markkinoiden luokse). Mutta laadun kannaltahan sen ei pitäisi merkitä.
 
Me elämme juuri nyt kansallisvaltioiden rapautumisen aikaa jossa tavarat valmistetaan ja myydään globaalisti silloinkin kun merkki on leimautunut johonkin maahan (no totta kai kitarat valmistetaan siinä leimatussa maassa ainakin 51 prosenttisesti). Kaikissa muissa tuotteissahan ei enää valmistusmaata edes ilmoiteta kun ne valmistetaan monessa maassa. Esimerkiksi autot Toyota voi olla tehty japanissa tai turkissa, mutta missään ei mainita missä se on tehty, vaan asian voi päätellä rungonnumerosta, mutta autokaupassa ei edes puhuta siitä missä se ostettava auto on tehty (toyota on japanilainen auto, vaikka se olisi tehty turkissa). Tai vaikka Bemari joita kai tehdään venäjälläkin, mutta saksalaiseksi autoksi sen useimmat mieltää eikä kai siinäkään voi mistään päätellä missä maassa mikäkin autoyksilö on kasattu.
 
Kansallisvaltiosta ei ole jäljellä enää muuta kuin meidän mielikuvat jostakin abstraktista kansallisaatteesta, josta kukaan ei ihan tarkalleen enää tiedä mitä ne meinaa. Kaikki yhtenäistyy kovaa vauhtia niin ihmiset kuin kulttuurikin.
 
Olennaista kitaran laadussa on sen sijaan se minkälaisista materiaaleista se on tehty ja kuinka huolellisesti ja kuinka korkealla osaamisen tasolla se on tehty niin ja tietenkin missä olosuhteissa se on tehty. Minä luulen, että kansalliskulttuuri on korvautunut yrityskulttuurilla. Siinä kun ennen ajateltiin, että amerikassa asiat tehdään noin ja kiinassa näin, niin nykyisin ajatellaan että Fenderilla asiat tehdään noin ja Gibsonilla näin. Me soittajat edelleen ajattelemme että amerikkalainen on laadukasta ja kiinalainen ei ole, mutta muu maailma on jo hyväksynyt, että Sony tai Nikon on laadukkaita, vaikka ne olisi tehty missä.