| Aihe: Kitaraan tuli ikäviä lommoja; mitä kannattaa tehdä? | 1 |
|---|
 welton
30.09.2012 14:56:19 (muokattu 30.09.2012 14:56:52) | |
|
Hei kaikki,
Tippui pari kirjaa uutukaisen akustisen kitarani päälle. Kansi on kokopuinen setri. En ole päässyt vielä asiasta yli mutta voin jo ajatella järkevästi. Katsokaa kuvat ja antakaa neuvoja mitä kannattaa tehdä ja onko nuo kuinka vakavia vammoja?
Kiitos paljon, auttakaa ko keljuttaa.
Pahin ruhje: http://aijaa.com/CpOW1V
Toinen: http://aijaa.com/dJmKtG
Sijainnit: http://aijaa.com/wTMdzr | |
Eivät nuo näytä sellaisilta vammoilta, että niillä olisi vaikutusta kitaran toimivuuteen soittimena. Jos kosmeettinen haitta menee yli kipurajan, niin kannattaa näyttää kitaraa jollekin asiansa osaavalle soitinrakentajalle. Helsingissä esim. Juha Lottoselle.
Itse kotikonstein korjailemalla ei tahdo saada siistiä jälkeä, ellei ole menetelmät ja materiaalit hallussa.
En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Mie tekisin tuon pahimman ruhjeen uusiksi hankkimalla palan seetriä ja hioisin sen hienoksi seetripuruksi/mujuksi. Sitten sekoittaisin mujun esmes. polyuretaanilakkaan, töpöttelisin vaikka topsy-puikolla, antaisin kuivahtaa muutaman päivän ja hioisin siitä kohdalta tarkkaan tasaiseksi jollain +600 hiomapaperilla pyörivin liikkein. Kansi on ilmeisesti mattalakattu, joten kiillottaminenkaan ei ole tarpeen. Paikkakohdasta tulisi näin näkyvä, mutta voisi mennä läpi puun omana ominaisuutena, "virheenä", kuten jotkut nimittävät.
Jos otat kollin voit hörhiä muiden natu kissojen kanssa. Ja näin saat extraa tekemiseen eli tekeminen nousee yli maximin. Kissan elämää -tietokonepeli | |
Mä oletan kuvat katsottuani, että kansi ei ole vaurioitunut, nämä ovat ainoastaan kosmeettisia jälkiä (ainakin se toinen on, vakavampi on siinä ja siinä). Mä en tekisi mitään, 600 hiomapaperia tms, aivan ohut hionta, ja sitten kannen vahaaminen tms voisi tasata kannen värin. Muutoin toi on ammattilaisen työ, ja siihen jää toden näköisesti näkyvämpi jälki, mitä siinä nyt on. Eli jos ei kannessa ole soinnillista vikaa, älä tee mitään muuta, kuin mitä edellä esitin. Mulla on ollut kerran Maccaferri kitara, ja siihen tuli just yhdellä keikalla tollaisia jälkiä, niin ohut hionta kotikonstein ja vahaus oli oikea ratkaisu. | |
Itse olen sitä mieltä, että yleisesti ottaen kolhuja ei kannata paikata, koska
- se on hyvin tehtynä kallista
- kolhuista ei ole kuin korkeintaan esteettistä haittaa
- esteettinen haittakin on makuasia
- kolhuja tulee kuitenkin lisää
Esimerkkitapauksessa kolhut ovat vielä suhteellisen vähäisiä. Tähän pitäisi lisätä kuva Neil Youngin nykyisin omistamasta Hank Williamsin vanhasta Martinista.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | |
Varmala potuttaa. Mutta ei isompaa hätää: jos aikaa riittää, höyrytä kohdat pienen höyrypesurin pienellä suuttimella - tarvittaessa muutamaan kertaan - jolloin kuopat pienenevät kun puu turpoaa. Aina ne eivät tunnu kovin nousevan lakkapinnan ollessa tiivis. Höyrytyksen jälkeen kunnolla kuivuttuaan voi kolot täyttää akryylillä (pikaliimalla). Kokonaan kuivuttuaan ne voi hioa tasoon ja kiillottaa. Kannattaa(!) kokeilla harjoitella johonkin joutavaan lakkapintaan, jossa on kolhuja. Kovaksi kuivuneen akryylimöntin ympäristö teipataan, hiotaan karkealla hiomapaperilla lähelle tasoa, ja siklataan tasoon. Joskus hyvän siklin jäljiltä - esim. partakoneen terästä tehdyn - voi suoraan kiillotusaineella kiillottaa. Joskus taas vaatii paikkalakkauksen ruiskulla - ei saa vain teipata liian läheltä jottei jää lakkaukseen rajoja jotka on työlästä häivyttää. Itse hankin siihen pienen ruiskun. Näin toimimalla jää kolhu kyllä vähän näkyviin paikkauksen alta, mutta potutus vähenee. On totta, että tuollaisen teettäminen maksaa, mutta voin suositella kitarankorjaajia, jotka parhaimmillaan saavat tommoiset kolhut lähes huomaamattomaksi - tällöin esimerkiksi puun kuvio voidaan piirtää (seetrin rannut) paikkaan ja lakataan päälle. Paikka täytyy vain olla seetrijauhon ja paikka-aineen sekoitusta. Ammattilaiset voivat todella saada aikaan uskomattomia. | |
Tässä esimerkki katkenneen 1. kielen tekemästä vauriosta ja sen yksinkertaisesta korjaamisesta. Kyseessä on seetrikantinen klassinen kitara. Ensin höyrytin ja sitten täytin akryylilla (pikaliimalla), sen jälkeen siklasin ja kiillotin - ei hiomista eikä lakkausta. En yrittänytkään täyttää koloa seetripurulla tms. Vaurio siis näkyy, muttei niin kamalan ärsyttävästi - höyryttäminen toi aika lailla kolon pohjaa pinnemmaksi. Kun en lakannut, niin tulevaisuudessa mahdollisesti katkeava kieli ei teekään koloa kovaan akryyliin - ainakin toivon ja uskon niin. Kuitenkin suosittelin kitaran omistajalle kielen pään solmimista, kuitenkaan hiottua kieltä ei tarvitse solmia vaan ainoastaan kirkas nailonkieli. (toivottavasti kuvat näkyvät)
https://picasaweb.google.com/lh/pho … jNZETYmyPJy0liipFm0?feat=directlink
https://picasaweb.google.com/lh/pho … jNZETYmyPJy0liipFm0?feat=directlink | |
Katu-uskkottovuutta noi ruhjeet tuo enemmän. Näkisit missä kunnossa mun landola on ja hyvin toimii naarmuja enemmän kun sallii ja sentti kertaa sentti reikä kopassa. | |
rabitti88: Katu-uskkottovuutta noi ruhjeet tuo enemmän. Näkisit missä kunnossa mun landola on ja hyvin toimii naarmuja enemmän kun sallii ja sentti kertaa sentti reikä kopassa.
Mainio esimerkki tästä on Tommy Emmanuelin kitarat, joista yhdestä on kuva oheisen jutun yhteydessä. http://www.guitarmasterclass.net/wiki/index.php/Tommy_Emmanuel
Kuitenkin, on se aika raakaa kitaranrakentajaa kohtaan, jos soitinta käsittelee miten sattuu - onhan rakentaja käyttänyt siihen paljon aikaa, ja kyllähän kauniin soittimen arvo on myös sen kauneudessa. Tietysti vieläkin tärkeämpää on soittimen suorituskyky - nopeus, keveys, volyymi, äänenväri, kiihtyvyyt, polttoai... no niin no... Toki kauneusarvoja on monenlaisia: klassinen, moderni, rumankaunis=kuvauksellinen eli pittoreski, erikoinen design jne. Vanhemmissa esim. Välimeren kaupungeissa juuri rähjäisyys ja kuluneisuus miellyttää turistia - ei ehkä niinkään paikallista asukasta. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
