| Aihe: Fender asiaa | |
|---|
|
Saas nähdä kauanko fendereitä saa vielä uutena, lainaa on firmalla ihan riittävästi
http://www.nytimes.com/2012/09/30/b … tml?pagewanted=1&_r=2&smid=fb-share
Kun en soittele, niin olen varmaan lenkillä http://www.movescount.com/members/tjj2000 |
 käsi
01.10.2012 18:59:38 | |
|
Koko musiikkia ympäröivä bisnes tuntuu olevan ongelmissa. Soitinkaupallahan on mennyt aika huonosti jo vuosia. Moni suuri firma on ongelmissa ollut ja on edelleen. Ei gibsonillakaan taida hyvin pyyhkiä. Japaniasta tosin tuntuisi tulevan hyvää tavaraa hyvällä imagolla ja ennen kaikkea kate on kunnossa.
Onko jenkkienkin työvoima kustannukset nousunkin korkeiksi, onko hyvän materiaalin saaminen suhteettoman kallista? |
|
käsi: Onko jenkkienkin työvoima kustannukset nousunkin korkeiksi, onko hyvän materiaalin saaminen suhteettoman kallista?
Tuota tuota.....japanialaisten liksat ei ole sieltä ihan pienimmästä päästä. Eiköhän jenkkivalmistajat ole itsensä ajaneet nurkkaan ahneuksissaan liian isoilla katteilla. Tai ei mene ainakaan minun ajatuksiin, että miten suomalainen kitaraveistäjä veistää kitaran samaan hintaan toivotuilla specseillä, kuin joku G tai F saa liukuhihnatuotoksensa pihalle. Kyllä siinä puhuu jokin ihan muu kuin korkeat kustannukset. |
|
oiva tumpeloinen: Kyllä siinä puhuu jokin ihan muu kuin korkeat kustannukset.
Keinottelua, suhmurointia, voittojen ahnehtimista ja pimittämistä. Luovaa kirjanpitoa, turhia projekteja veljenpojan firmalle, ahneutta, varastamista ja laillista varastamista. Kyllä ne rahat katoamaan saadaan, ei se ole ongelma.
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. |
käsi
01.10.2012 19:46:48 | |
|
oiva tumpeloinen: Tuota tuota.....japanialaisten liksat ei ole sieltä ihan pienimmästä päästä. Eiköhän jenkkivalmistajat ole itsensä ajaneet nurkkaan ahneuksissaan liian isoilla katteilla. Tai ei mene ainakaan minun ajatuksiin, että miten suomalainen kitaraveistäjä veistää kitaran samaan hintaan toivotuilla specseillä, kuin joku G tai F saa liukuhihnatuotoksensa pihalle. Kyllä siinä puhuu jokin ihan muu kuin korkeat kustannukset.
Onhan tuo kummaa tosiaan. Oon varmasti väärässä tuossa liksa asiassa. Sellainen kuva tullut itelle että siellä ei soitinrakennuspuolella ole liksat jenkkien tasolla. Varmasti katteet on liian isot eli hinta kuluttajalle suuri. Jotain tilanteesta kertoo mulle se että esim gibsoni on alkanut tuoda myyntiin mallistoja jotka on "halpoja" kuluttajalle. Onhan noi mallit riisutumpia mutta varmasti myös kate on pienempi heille.
Fenderiä en ole juuri seurannut. |
 jyrkalt
01.10.2012 19:51:37 (muokattu 01.10.2012 19:55:56) | |
|
*kääk*
Alkoholiongelma se on sekin kun viina ei maistu. |
|
editoin tuon juttuni pois.. oli vissiin of topic
Alkoholiongelma se on sekin kun viina ei maistu. |
|
Voi voi:-(
Täytyy kai tyytyä Ruokankaaseen tai Suhriin, jos aidot Fenderit loppuu;-).
Mää kyllä veikkaan, että Fendereitä saa vastakin. Jos firma menee konkkaan, niin joku ostaa halvalla arvokkaan merkin ja jatkaa kitaratuotantoa (eiköhän ne tehtaat saa kaupan päälle). Firman historiahan on ennenkin tapahtunut näitä "puhtaalta pöydältä" aloittamisia. Ne "aidot" Fenderithän loppuivat jo vuonna -75 kun Leksa myi puljunsa CBS:le. Ne "aidot" Fenderit maksaa nyt ihan perkeleesti eikä niitä ole juuri saatavana, mutta hyvinhän nuo uudemmatkin on kelvanneet. Miksi ei kelpaisi jatkossa?
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
|
.. "aidot" Fenderithän loppuivat jo vuonna -75 kun Leksa myi puljunsa CBS:le. Ne "aidot" Fenderit maksaa nyt ihan perkeleesti eikä niitä ole juuri saatavana, mutta hyvinhän nuo uudemmatkin on kelvanneet. Miksi ei kelpaisi jatkossa?
CBS osti pajan Leksalta jo 1965. |
|
Vildascq: CBS osti pajan Leksalta jo 1965.
Öh... kiitos, olen oikaistu. Mutta siis asian pointti on edelleen sama;-)
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
|
Olisikohan tuossa sitä, että vanhemmat käytetyt Fenderit menee paremmin kaupaksi kuin uudet konsanaan. Mitä vanhempi sitä parempi. Eli tavallaan brändi on tuhonnut itsensä, kun kukaan ei enää osta uusia kitaroita. |
 Gabe
01.10.2012 22:56:29 (muokattu 01.10.2012 22:57:17) | |
|
Krice: brändi on tuhonnut itsensä, kun kukaan ei enää osta uusia kitaroita.
Ehkä vähän radikaalisti sanottu, jos kukaan ei osta uusia kitaroita ei niitä käytettyjäkään oikein myyntiin tupsahtele ;) Mutta joo, eiköhän noita Fendereitä voi olettaa saavansa jatkossakin.
" Good music comes out of people playing together, knowing what they want to do and going for it. You have to sweat over it and bug it to death. You can't do it by pushing buttons and watching a TV screen. "
- Keith Richards - |
|
Kitarabisnes on rakenteellisestikin tuhoontuomittu.
Kitarat ovat kestokulutushyödykkeitä siinä vanhanaikaisessa merkityksessä, että ne kestävät isältä pojalle. Kun soittajasukupolvien koko ei enää kasva, ei jatkuvaa tarvetta uusille kitaroille ole, varsinkaan kun käytetyt kelpaavat oikein hyvin.
Jos markkina ei kasva, on yksittäisen yrityksenkin vaikea kasvaa. Ilman kasvua ei lopulta pysy pystyssä, koska kustannukset kuiitenkin jatkuvasti kasvavat.
Yleinen elintason nousu auttaa hieman - keskimääräinen kitaristi saattaa omistaa vaikkapa kymmenisen kitaraa yhden sijaan - mutta kyllä se raja tässäkin suhteessa tulee vastaan.
Lisäksi bisnes läksi alunperin siinäkin mielessä väärille raiteille, että edellisvuotinen malli ei ole auttamattoman vanhanaikainen, vaan haluttava. Näin on vaikea luoda kuluttajale sellaista vimmaista uudenostamistarvetta.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
|
varakeef: Kitarabisnes on rakenteellisestikin tuhoontuomittu.
Kitarat ovat kestokulutushyödykkeitä siinä vanhanaikaisessa merkityksessä, että ne kestävät isältä pojalle. Kun soittajasukupolvien koko ei enää kasva, ei jatkuvaa tarvetta uusille kitaroille ole, varsinkaan kun käytetyt kelpaavat oikein hyvin.
Jos markkina ei kasva, on yksittäisen yrityksenkin vaikea kasvaa. Ilman kasvua ei lopulta pysy pystyssä, koska kustannukset kuiitenkin jatkuvasti kasvavat.
Yleinen elintason nousu auttaa hieman - keskimääräinen kitaristi saattaa omistaa vaikkapa kymmenisen kitaraa yhden sijaan - mutta kyllä se raja tässäkin suhteessa tulee vastaan.
Lisäksi bisnes läksi alunperin siinäkin mielessä väärille raiteille, että edellisvuotinen malli ei ole auttamattoman vanhanaikainen, vaan haluttava. Näin on vaikea luoda kuluttajale sellaista vimmaista uudenostamistarvetta.
Tämä on teoriassa totta. Mutta ainakin jos soveltaa omaa elämänkokemusta, niin aika monta 'isältä pojalle' kitaraa on mennyt vaihtoon uusien mieltymysten mukana :) Joitakin kitaroita on jopa hankittu myöhemmin uudestaan samanmoinen. |
 Artist
02.10.2012 15:47:29 (muokattu 02.10.2012 15:50:08) | |
|
varakeef: Kitarabisnes on rakenteellisestikin tuhoontuomittu.
Toki näin, mutta kovan talouskasvun maissa, jossa keskiluokka kasvaa (ja sitä mukaa kulutustottumukset länsimaistuu) voidaan vielä varmaan myydä kitaroita aika monelle, ainakin periaatteessa.
Myös erilaiset oheistuotteet voivat jatkossa olla yhä tärkeämmässä roolissa. Kauan sitten ylipäänsä nykyisen kaltainen kulutus, ja sitä kautta kasvu, voi maailmassa jatkua...
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
|
Nyt selvästikin tarvitaan uusia petetownsendeja pelastamaan uusien kitaroiden markkinat :D
En sitten malttanut olla sanomatta. |
|
varakeef: Kitarabisnes on rakenteellisestikin tuhoontuomittu.
Kitarat ovat kestokulutushyödykkeitä siinä vanhanaikaisessa merkityksessä, että ne kestävät isältä pojalle. Kun soittajasukupolvien koko ei enää kasva, ei jatkuvaa tarvetta uusille kitaroille ole, varsinkaan kun käytetyt kelpaavat oikein hyvin.
Jos markkina ei kasva, on yksittäisen yrityksenkin vaikea kasvaa. Ilman kasvua ei lopulta pysy pystyssä, koska kustannukset kuiitenkin jatkuvasti kasvavat.
Yleinen elintason nousu auttaa hieman - keskimääräinen kitaristi saattaa omistaa vaikkapa kymmenisen kitaraa yhden sijaan - mutta kyllä se raja tässäkin suhteessa tulee vastaan.
Lisäksi bisnes läksi alunperin siinäkin mielessä väärille raiteille, että edellisvuotinen malli ei ole auttamattoman vanhanaikainen, vaan haluttava. Näin on vaikea luoda kuluttajale sellaista vimmaista uudenostamistarvetta.
En
1) usko etteikö kustannuksia olisi mahdollista saada nykyisestä laskemaankin. Ei kitaran tekeminen vaadi välttämättä juuri mitään sellaista raaka-ainetta josta olisi pulaakaan tulossa.
2) usko etteikö tehokkaalla tuotekehityksellä ja tuotteistamisella olisi mahdollista luoda loputtomasti uusia ns välttämättömiä laitteita jo kitaroita omistaville sukupolville
3) usko etteikö joka vuosi tulisi uusi ikäluokka ostamaan sitä ensimmäistä kitaraansa. Kitarat ovat vielä kuitenkin kaikkien ulottuvilla, toisin kuin esim. autot
4) usko tuohon "edellisvuoden malli haluttavampi" -ilmiöön. Nostalgialla on mahdollista rahastaa ns loputtomiin mikäli se vain markkinoidaan oikein, etenkin fenderin kaltaisen legendaarisen brändin.
5) usko etteivätkö markkinatkin kasvaisi ihan siinä missä millä tahansa muullakin alalla samaa vauhtia ihmisten ostovoiman kanssa, jos oikeisiin maihin vain tarjotaan oikeita tuotteita.
Kyse on ennemminkin vähän samasta kuin Nokian tilanteessa. Riittävän markkinaosuuden omaava ja asemansa vakiinnuttanut tekijä ei kykene riittävään riskinottoon ja innovaatioon aikana, jona sellaista eniten nimenomaan kaivattaisiin. Takapakkia otetaan varmasti, mutta mihinkään tuskin ollaan häviämässä. |
|
Krice: Eli tavallaan brändi on tuhonnut itsensä, kun kukaan ei enää osta uusia kitaroita.
Joo, paloi soihtuna tosiaan 1965 koko brändi. Sen jälkeen kukaan ei olekaan fenkkuja ostanut.
Omat post-1995 Fenderini sain hammaskeijulta.
No, huumori sikseen. Lafkan tilanteessa lienee enemmänkin kyse rahoitusrakenteesta ja myös asiakaskunnan preferenssien muuttumisesta. Vähemmän ja vähemmän uudesta musiikista on kitaravetoista. Softasynat, audiosekkarit ja kaikki muu läppärillä pyöritettävä on kovemmassa huudossa.
Pessimisti voisi ajatella, että vanhojen rokkibändien reunion-boomi oli kuolevan dinosauruksen ensimmäinen selvästi näkyvä haimasyöpäoire...
http://www.youtube.com/watch?v=DRBOyYy6ldk
"There's something both hysterically funny and totally great about SUCKING at something and REFUSING TO GIVE UP... It really irritates the fuck outta some people."
- Slipperman |
|
slapvete: No, huumori sikseen. Lafkan tilanteessa lienee enemmänkin kyse rahoitusrakenteesta ja myös asiakaskunnan preferenssien muuttumisesta. Vähemmän ja vähemmän uudesta musiikista on kitaravetoista. Softasynat, audiosekkarit ja kaikki muu läppärillä pyöritettävä on kovemmassa huudossa.
Kyllä niitä rokin harrastajiakin riittää ihan hyvin tänä päivänäkin. Kitaraa ränkyttäviä sankareita on enemmän kuin koskaan aiemmin. Mutta jos hyvin toimivan itämaan kitaran saa tänä päivänä 500 euroon, niin siinä on miettimistä, miksi ostaa 2k euron kitara. Esim. Gibson on herännyt vasta viime vuosina paremmin tähän aiheeseen tuomalla faded-mallistoja kilpailemaan hinnalla. Fenderillä on toki halvempaa kamaa, mutta ne lyö kuitenkin pienen lisän nimestä halpakitaroihinkin, milloin moni ostaa nimettömämmän, kun ne on laadullisesti ihan samassa luokassa.
Samasta hintasodasta kertoo myös esim. Gibsonin LP-Stankkujen hinnoittelu. Jokunen vuosi sitten ne maksoi uutena lähemmäksi kolme donaa, kun tällä hetkellä ne on parin donan pinnassa. Isot putiikit on vaan hinnoitelleet itsensä ulos massamyynnistä, mikä korostuu talouden alamäessä. Eikä tämä koske pelkästään Gibsonia, Fender on ihan samassa junassa Custom Shoppeineen ja jenkkisarjoineen. |
|
Itseään saavat syyttää. Usein tuntuu ettei kitaravalmistajien keskuudessa tunneta sanaa asiakaslähtöisyys. Halutaan pikemminkin kertoa millä sinun tulisi soittaa.
Toki muutamille kitarastaroille tehdään niiden haluamilla spekseillä omat mallit, 2K hintalapulla mutta perusmallit on aina sitä samaa. Ibanez:kin joka on jossain määrin ollut edelläkävijä kehityksen suhteen on sekin sortunut sanelupolitiikkaan, kun moniin vuosiin ei S-sarjan skebaa enää ole saanut perinteisillä tolpila ja veitsenterillä, vaan joka malliin on laitettu ZR kuulalaakereilla. Ellet sitten halua Herman Li:n nimikkomallia 2500e hintalapull.
Tulispas jokin yhtiö joka todella kuuntelisi ja tutkisi mitä tavalliset soittajat aina harrastajista myöten haluavat kitaroihinsa ja tekisi niitä sen perusteella. Tältä ei minusta ainakaan tällä hetkellä vaikuta.
How many guitarist does it take to screw in a light bulb? Answer 50, one to screw it in, and 49 to stand back and say I could do that better |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
