Koskettimet ›

Undying Dreams: En ole vielä itse päättänyt moraalista kantaani koko asiaan. Onko niin, että
 
1) Tietämätöntä myyjää pitäisi valistaa tuotteensa arvosta ja on suorastaan huijausta hakea tuo pois tuollaisella hinnalla, koska myyjä kuitenkin voi jälkeenpäin saada tietoonsa soittimen todellisen arvon (jossa on yksi nolla lisää). Sitten harmittaa varmaan aika paljon kun on kuvitellut myyvänsä vanhan romun alta pois ja tajuaa jälkeenpäin, että tuosta olisi saanut kymmenkertaisen summan.
 
vai niin, että
 
2) Ei se oo tyhmä joka maksaa vaan se joka pyytää tms. Jokainen saa itse omien taustatietojensa valossa määritellä sen hinnan, mitä haluaa omasta omaisuudestaan myyntitilanteessa pyytää eikä ole ostajan asia huolehtia siitä, kuinka paljon myyjä tietää omasta tuotteestaan.
 
Itse olisin sen kyllä hakenut sillä 40 eurolla vähin äänin. Pakko olisi tosin myyntitilanteessa ollut pitää jonkinlaista pokerinaamaa yllä..
Omaa käyttöä varten olisin sen "ryöstämisen" voinut jotenkin perustella, mutten tiedä olisinko kehdannut laittaa sitä heti uudestaan myyntiin torille 300-400 euron hintapyynnöllä.
 
Yep. Mulle on parikertaa käynyt flaksi soittimen kohdalla mutta se hinta on ollut sellainen että vaikka halvalla on mennytkin, niin sen on jotenkin kehdannut silti vielä ostaa. Yhden viulukoneen sain 150 euroon, ja se oli halpa koska saisin siitä väh. puolet enemmän jos haluaisin päästä eroon. Korgin Poly 800:sen sain 100 euroon eli sen oikeasta hinnasta - 50% mutta senkin vaihdoin eteenpäin, eli en myynyt. Sitten on tullut usein ostettua useita soittimia useampia kerralla joilloin hinta on alempi mutta kyllä ne luvut silloinkin liikkuu sielä 300-500 eurossa vaikka olisikin se 2-3 soitinta kyseessä, ja se taloudellinen "voitto" siinä on minimaalinen enkä muutenkaan osta soittimia että myisin ne voittomielessä eteenpäin, vaan ikuistaakseni ne nauhotteille. Jotkut rakkaat soittimet sitten jäävät omaan käyttöön mutta suurin osa vaihtaa omistajaa ekan 6kk/12kk jälkeen.
 
Vaikeahan sitä on sanoa, kehtaisiko ostaa vaikka eurolla pois jonkun analogi ihmeen, jos ilmaiseksi kerta annetaan.
Jos olisi nuori ja persaukinen myyjä kyseessä, en tiedä pystyisinkö ostamaan, mutta jos se näyttäisi esim. Narkkarilta tai deekulta(tai muuten vain joltain heittiöltä) niin sitten kyllä koska sehän vain dokais rahansa tai pistäis röökiin. Helpolla myös kävisi ajatus mielessä tuossa vaiheessa että ostanko tässä nytten nyysittyä tavaraa josta saa lukea ensi viikolla mnetistä. Jos kyseessä olisi vanha ihminen jonka lapsi tehnyt joskus 70-luvulla itsarin(tämmöinenkin tarina oikeasti on ja paikkakuntana toimi Vaasa reilu 30 vuotta sitten) ja joka myy kuolleen lapsensa soittimia pois karkkirhoilla niin olisi kyllä pakko kenties sumpit juoda ja hieman keskustella asiasta että kannattaisiko niitä ylipäätään myydä, ja jos kannattaa, niin millä hintaa jne jne. Jos myyjänä olisi maahanmuuttaja niin ostaisin pois samantien kuten olen tehnyt tähänkin päivään mennessä. He saavat sen "kadotetun" rahan kuitenkin valtiolta takaisin. Jos kyseessä olisi nuori bling-bling nainen, niin ostaisin myös äkkiä pois koska tietäisin että ei se sillä rahalla mitään järkevää tekisi, olisi kyseessä sitten 40 euroa tai 400 euroa. Eli olisin minäkin tuon 40 euroon ostanut, paitsi jos kyseessä olisi noi kaksi ensinmäistä esimerkkiä mitkä tuossa annoin eli siis nuori (alkoton/huumeeton) ihminen tai sitten vanhus joka myy kuolleen lapsensa irtaimistoa pois.
Vanhuksilta on muutenkin ikävä ostaa soittimia koska se on aina joko että eivät haluaisi niistä luopua tai sitten suurinpiirtein antavat ilmaiseksi pois. Suomen valtio ei kuitenkaan muista vanhuksia liiaksi nykypäivänäkään, joten ei niillä rahaa ainakaan liikaa ole, nuorisosta puhumattakaan.