Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Uattelinpa tänne kertoa tarinani joka onkin jo pari vuotta vanha mutta tulipa ilmi kuitenkin.
 
Straton pleksiä päätin vähän tuunata samalla kun odotin mikkien ja elektroniikan uusimista. Mulla oli parvekkeella vuoden ympäri wanhassa kattilassa sekalaisia metalliosia ruostumassa - mulla kun on joku ajan patina-perversio. Olin sitten sen valkoisen pleksin sinne lintannu siinä toivossa että siihen tarttuisi oranssia. No eihän muovipleksi siitä juurikaan värjääntyny, ihan mitättömän vähän joten maalia perään sitten jotta tuli haluttu meininki.
 
Lyhennetään tarinaa, ihmettelin kun oli vähän epätavanomaista käytöstä elektroniikan kanssa sitten kun siihen päästiin mutta kävipä ilmi että tuossa ruosteliuoksessa lilluttuaan oli muovipleksi sen verran kerännyt itseensä rautapölyä että muovipleksistä tuli, ei ihan johtava kuitenkaan, mutta sillei vähän. Enihuu, mikit poimii maadoituksen kautta joka osuu myös pleksin takaosassa olevaan folioon soundia. Pleksissä oleva rautapöly kun on magneettista niin se osallistuu siihen magneettikentän muutokseen minkä soivat kielet aiheuttaa ja mikit poimii sitten ääneksi muutettavaksi energiaksi.
 
Aika hassua eikö?
Vois olla kiva toteuttaa joskus joku protokitara, semiakustinen jonka kanteen duunais ihan tarkoituksella rautapölyä. Voisko toimia? :D
Varmaan parhaiten toimis puoliontolla sähkärillä mihin tekis mahdollisimman ohuen kannen/pleksin.
 
EDIT:
Niin, en sitten alkanu vaihtaa pleksiä tuohon stratoon kun tuo "soiva pleksi" on aika mielenkiintoinen osa soundia. Ei kovin dominoiva mutta persoonallinen silti.