Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Hmm, raja näiden välillä taitaa olla minulle vähän epäselvä. Hey Joeta kuulee esitettävän myös Henkan tulkinnan mukaan, samoin Come On ja suunnilleen kaikki lainabiisit mitä se vaan sattui levyttämään se "otti omakseen". Paitsi Johnny B. Goodessa taitaa vanha ukko Berry pitää pintansa.
 
Eipä siinä minust ole mitään väärää, jos joku haluaa Hendrixin tulkintoja mukailla.
Hendrix diggaili noita biisejä ja teki niistä omat tulkintansa. SRV:n Come On on sieltä ottanut, mutta selkeesti kuitenkin Severi soittelee myös omiansa. Ja onhan näitä ja saa ja ehkä pitääkin esittää, joku voi olla tietysti jotain muuta mieltä, mut se ei oo multa pois.
 
Tanskassa aikoinaan, The Marmalade:
 
http://www.youtube.com/watch?v=xDrOhccSMkc
 
Roy Buchanan:
 
http://www.youtube.com/watch?v=1TSbt-STs5U
 
Deep Purple:
 
http://www.youtube.com/watch?v=1Xm4os2ugaA
 
Frank Marino:
 
http://www.youtube.com/watch?v=TSwfwYJD_lw
 
Gary Moore & Roger Daltrey:
 
http://www.youtube.com/watch?v=N2crUXxj35Y
 
Kuka lie:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vzOZgnyhWK0
 
Stevie Ray Vaughan:
 
http://www.youtube.com/watch?v=W_8TTOM1WAs
 
Hec:
 
http://www.youtube.com/watch?v=EBpE_trgrGk
 
Dave Mason
 
http://www.youtube.com/watch?v=01Bd2W2XAo0
 
Eddie Vedder and Pearl Jam
 
http://www.youtube.com/watch?v=OqutXNkBD3o
 
Jeff Healey:
 
http://www.youtube.com/watch?v=4now7JcPz0Q

BigPapa: Eipä siinä minust ole mitään väärää, jos joku haluaa Hendrixin tulkintoja mukailla.
Hendrix diggaili noita biisejä ja teki niistä omat tulkintansa. SRV:n Come On on sieltä ottanut, mutta selkeesti kuitenkin Severi soittelee myös omiansa. Ja onhan näitä ja saa ja ehkä pitääkin esittää, joku voi olla tietysti jotain muuta mieltä, mut se ei oo multa pois.
 
Minun mielestäni olisi aivan oleellisesti parempi vaihtoehto opetella tekemään Hendrix-tyylisiä covereita sellaisista kappaleista, joita Hendrix ei milloinkaan coveroinut. Se on jopa tärkeämpää kuin opetella säveltämään Hendrix-tyylisiä kappaleita, koska siinä tulee opiskeltua Hendrixin AJATUSPROSESSI eikä ulkoisia gimmickejä, tyyliseikkoja, tyylikeinoja tms. pintaa. Ajatusprosessin opiskelu voi tietysti edellyttää pintaseikkojen opiskelua mutta fokus on muualla.
 
Kuka lie:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vzOZgnyhWK0
 
Komeasti kepittää Nipponin poika! Rumpali on huonompi kuin Mitchell.

BigPapa:
Eddie Vedder and Pearl Jam
 
http://www.youtube.com/watch?v=OqutXNkBD3o
 
Tässä on muuten bändinä "Million Dollar Bashers", jonka kitaristeina Tom Verlaine, Lee Ranaldo, Smokey Hormel ja viimeisimpänä muttei taatusti vähäisimpänä Nels Cline.
 
Tässä taas sitten on Pearl Jamin Mike McCready, aika yks yhteen versiossa Hey Baby:stä.
 
M.A.C.C. Hey Baby (Land of the New Rising Sun)
http://www.youtube.com/watch?v=0u40L3X-6io
 
Kylläpäs on Cornellin tulkinta paikoin aika mustajärvistä...

velipesonen: Komeasti kepittää Nipponin poika! Rumpali on huonompi kuin Mitchell.
 
Juu, rumpalin vaihdolla syke nousisi kummasti.
 
velipesonen: Minun mielestäni olisi aivan oleellisesti parempi vaihtoehto opetella tekemään Hendrix-tyylisiä covereita sellaisista kappaleista, joita Hendrix ei milloinkaan coveroinut. Se on jopa tärkeämpää kuin opetella säveltämään Hendrix-tyylisiä kappaleita, koska siinä tulee opiskeltua Hendrixin AJATUSPROSESSI eikä ulkoisia gimmickejä, tyyliseikkoja, tyylikeinoja tms. pintaa. Ajatusprosessin opiskelu voi tietysti edellyttää pintaseikkojen opiskelua mutta fokus on muualla.
 
Se nyt on vaan niin, että joku osa jengistä kaipaa tuollaistakin viihdettä, että kuulee livenä noita juttuja ja ehkä levyiltäkin. Jimi ei enää oikein jaksa, niin joidenkin sitäkin hommaa on tehtävä ja se on ihan hyvä. Voihan se olla, että joku näistä covereista ohjaa sitten alkulähteelle, eli Jimiin. Ei voi tietää millaisia covereita Jimi olis niistä tekemättömistä covereista tehnyt ja mistä covereista, että on se hiukan vaikeampi prosessi. Pitäis varmaan käydä jossain mistä sais yhteyden rajan taa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=N2crUXxj35Y

rybk: Tässä on muuten bändinä "Million Dollar Bashers", jonka kitaristeina Tom Verlaine, Lee Ranaldo, Smokey Hormel ja viimeisimpänä muttei taatusti vähäisimpänä Nels Cline.
 
No niin taitaa olla joo, Vedder osu kuiteskii.
 
'All Along The Watchtower' - Johnny Marr & Pearl Jam
 
http://www.youtube.com/watch?v=biCapRVAoh4

Mun mielestä Neil Youngin ja Booker T. & The MG's versiointi Dylan juhlakonsertista on yksi parhaista Watchtower versioinneista (tulee tuolla videolla Tom Thumb's Bluesin jälkeen; suora linkki löytyy myös kuvauksen yhteydestä): http://www.youtube.com/watch?v=piz0YQ_VLQo
 
E: Niinkuin ei ole toista Hendrixiä, niin ei takuulla ole toista Neil Youngiakaan!

Tulipas sopivasti tuo Neil Young mainituksi kun itse ajattelin mainita näissä Henrdixin perinteen jatkajien yhteydessä Ernie Isleyn. On ihan helevetin hieno medleytys tämä näin.
 
The Isley Brothers - Ohio/Machine Gun
http://www.youtube.com/watch?v=39WxCT4U4Vk
 
EDIT: Ja Eddie Hazel tietty vaikka Eddie Hazel kehitti ihan oman tyylinsä ja soundinsa imho.

Michael Winslow:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Wga1nLKVlRs

MarkoA: Parasta hyvää tässä on juuri se ettei Moore yritä soittaa kuten Jimi. Soittaa ihan omana itsenään, omalla autenttisella tyylillään. Ja olen samaa mieltä tuosta straton soveltumisesta garyn hanskaan. Vaikka se on juuri niin että mies kuulosti omalta tseltään lähes kamoista riippumatta.
Hienosti ja kauniisti soi myös lento-v tuossa keikalla.
 
Tulee jotenkin todellisempi live fiilis kun kamerat heiluu välillä aika vapaalla kädellä ja nostokurjen nokassa liikkuvat kamerat loistaa poissaolollaan. Myös mokat on luonnollisesti jätetty ja ne kuuluu. Näin sen pitääkin olla.
Hieno hetki kun Mitchell ja Cox tulee messiin. Ikä painaa mutta tunnelmaa tulee sen mukaisesti. Ja minä luulin, että strato konsertin Red House oli raaka veto... Jeeeesshhhh!
Tänään katsoin ja ainoa aikaisempi kosketus Henkan biiseihin Garyn kautta livenä on ollu Fire joka oli Montreux dvd.llä...(vai oliks muitakin? , en just muista vaikka koko tuotanto on hyllyssä täälläkin))...olin mielessäni ajatellu että kun vain sais äijä purkkiin Jimin biisit useamman biisin voimin, mutta tämä tallenne on jotain...en tiedä mitä sanoa! On todella energiaa ja biisit elää Henkan hengessä mutta Garyn omana tyylillään!! Sounditkin kun on kanssa kohdalaan...toisin oli kun viimeksi Garyn näin ja kuulin kotkan meripäivillä...ei sitä puudutusta meinannut sietää millään! Täs on tuo Mitchellin ja Coxin mukaan tempasu hyvä kunnioitu sekin!! Hyvin vanhat starat vetää!!

BigPapa: Ei voi tietää millaisia covereita Jimi olis niistä tekemättömistä covereista tehnyt ja mistä covereista, että on se hiukan vaikeampi prosessi. Pitäis varmaan käydä jossain mistä sais yhteyden rajan taa.
 
En tiedä miten se täsmällisesti tapahtuu mutta silloin tällöin kuulostaa kuin jonkun edesmenneen henki hetkeksi piipahtaisi elävien musisoinnissa. Ehkä sen ajatusprosessin opiskelun pitäisi sisältää menetelmä ottaa yhteyttä jonnekin sinne. Fiilistä pitää hommissa olla ja jostain sitä fiilistä pitää niihin tulla.

Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen Winterlandin Little Wing vetää hiljaiseksi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=-Ne1uWd6axI

MarkoA: Tuo Moore on mahtava! Ei puristeille tai tiukkapipoille. Moore vetää omalla rajulla tyylillä. On hienoa kun keikkaa ei varmaan suunniteltu julkaistavaksi niin se oikea live fiilis on vahva. Ja juuri siinä Gary on omaa luokkaansa. Ehdottomasti suosittelen hommaamaan. Toimii!
 
Tämä on kyllä hyvin sanottu. Omani saapui tänään ja soi melko kovaa koko illan.
Tämä julkaisu tekee kunniaa niin Jimille kuin Garyllekin ja toki myös Mitchille.
 
Ei liity Jimiin mutta pitää hyvää bluesia mainostaa. Tämä tuli samassa paketissa
Aika kova myöskin:
 
http://www.amazon.com/Skulls-The-Truth-David-Hidalgo/dp/B008OHV654

vox10: Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen Winterlandin Little Wing vetää hiljaiseksi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=-Ne1uWd6axI
 
Meitille se on tämä, http://www.youtube.com/watch?v=8OdTjN8quJY
Jumalauta.

konnamatti: Meitille se on tämä, http://www.youtube.com/watch?v=8OdTjN8quJY
Jumalauta.
 
jesh!
 
Mutta, mutta... toi on ainoa kunnolla kuvattu Hendrix-keikka jossa ei ollut edes suurempia soundiongelmia, eikä perikunta saa sitä millään julkaistuksi.
Toivottavasti nuo tyhmät merimaisemat, tai mitkä lie, saadaan pois häiritsemästä sitten joskus kun virallinen julkaisu putkahtaa markkinoille.
Ehkä sitten voisi jopa sen verran ruutua töllötellä.

Päätinpäs tässä ajankuluksi listata tähän pari hyvää livepätkää.
 
All Along the Watchtower (Isle of Wight 1970):
http://www.youtube.com/watch?v=47bAPtmVp1E
 
Hey Joe (BBC Sessions 1967):
http://www.youtube.com/watch?v=0nehKbPoKqs
 
Fire (Royal Albert Hall 1969):
http://www.youtube.com/watch?v=cP6Xagoiafw
 
Foxey Lady (Woodstock 1969):
http://www.youtube.com/watch?v=cwugqkxYW_w&feature=related
 
Johnny B. Goode (Berkeley 1970):
http://www.youtube.com/watch?v=G6OedBFkxWU&feature=related
 
Like a Rolling Stone (Monterey 1967):
http://www.youtube.com/watch?v=-s5DnoEHAGI
 
Little Wing (Royal Albert Hall 1969):
http://www.youtube.com/watch?v=TuB76z1GTKs
 
Machine Gun (Filmore East 1970):
http://www.youtube.com/watch?v=wvJaPcCuzB0
 
Purple Haze (Woodstock 1969):
http://www.youtube.com/watch?v=qsRey4jb2PY
 
Red House (Stockholm 1969):
http://www.youtube.com/watch?v=_ypkLenWkOI
 
Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band (London 1967):
http://youtu.be/HVTgpa6qJ08?t=3m30s
 
Voodoo Child (1970?):
http://www.youtube.com/watch?v=fBgyXXnbfBc
 
Wild Thing (Monterey 1967):
http://www.youtube.com/watch?v=5iTXdZscdm4
 
Bold as Love alternative version (ei live):
http://www.youtube.com/watch?v=f-2RsW0YeZo

Minusta Jimi on järkyttävän ylkarvostettu.
Cover-vetonsa jäävät usen toiseksi alkuperäiselle, lauluääni on karmea, omat kappaleet eivät kovin kovatasoisia.
Toki todella taitava soittaja ja tietyn tyylin pioneeri ja kaikkea, mutta minusta hänen soolonsa ovat yleensä aika tylsiä. Toki arvostan häntä, mutta ylihypetetty hän on.
 
Mutta mielipideasioita nämä ovat.

Oho. Sinänsä mukava että tällaisiakin mielipiteitä esitetään. Yleensä Hendrix kyseenalaistetaan vain tiluliluleijaa-kitarismin näkökulmasta, minkä näkökulman voi minun puolestani jättää vain vähäiselle huomiolle. Mutta jos biisit on huonoja ja soolot tylsiä niin johan on näkemys!
 
Minun mielipiteeni Hendrixistä on, että hän on sähkökitaristien joukossa täysin omassa sarjassaan, ylhäisessä yksinäisyydessään, edustaa jotain toista ihmislajia kuin muut.

Number 9: Minusta Jimi on järkyttävän ylkarvostettu.
Cover-vetonsa jäävät usen toiseksi alkuperäiselle, lauluääni on karmea, omat kappaleet eivät kovin kovatasoisia.
Toki todella taitava soittaja ja tietyn tyylin pioneeri ja kaikkea, mutta minusta hänen soolonsa ovat yleensä aika tylsiä. Toki arvostan häntä, mutta ylihypetetty hän on.
 
Mutta mielipideasioita nämä ovat.
 
Tähän saisi tekstiä niin paljon, että pelkki ajatuskin vie epätoivoon, mutta tartun vain yhteen seikkaan. Lauluääni on karmea? Millaista lauluääntä odotat tämän tyylisiin kappaleisiin ja äänimaailmoihin? Varhais-Beatlesin väräjäviä kolibrikuoroja päänravistuksineen? Minusta Jimin jutuissa kyse ei ole alkuunkaan äänen sointiväristä, vaan rytmiikasta ja rennosta virtauksesta, joka syntyy väliin heitetyistä huudahduksista, naurahduksista ja ymmärryksestä siitä, missä kohtaa melodialinja todellakin on olennainen. Tämän ollessa saumattomassa yhteydessä umpimusikaaliseen soittoon, voidaan puhtain paperein soveltaa Hendrixiin klisettä musiikin ruumiillistuma.

Number 9: Minusta Jimi on järkyttävän ylkarvostettu.
Cover-vetonsa jäävät usen toiseksi alkuperäiselle, lauluääni on karmea, omat kappaleet eivät kovin kovatasoisia.
 
Mutta mielipideasioita nämä ovat.
 
Eihän Jimi itseään "laulajana" sanan perinteisessä merkityksessä pitänyt (elettiin 60-lukua siis). Studiossa ujoa miestä sai ainakin kirjallisten dokumenttien mukaan rohkaista suoritukseen jne. Myöskään miehen laulut eivät ole mitään "The Great American Songbook"-osastoa, jota kuka tahansa viihdyttäjä vetää illan ratoksi. Myönnän, että en edes osaa määritellä, mikä on "kovatasoinen kappale". Pääasia että toimii. Mutta tämähän on rokkia, eikä viihdettä ei...
 
Parempia laulajia ja lauluntekijöitä maailmassa riittää, mutta on vain yksi Jimi Hendrix. Vaan makuasioita. Pääasia, että jokaiselle jotakin diggailtavaa riittää...