Studiotyöskentely ›

Antti1: Ihan perussettiä, johtuu huonolaatuisesta muuntajasta. Siinä on helppo konevalmistajien säästää. Galvaaniset erottimet lienevät auttaneet useimpia tuossa tilanteessa, mutten pistä päätäni pantiksi.
 
Juuri näin. Se galvaaninen erotin laitetaan siis ääniliitännän väliin. Eli äänikortin ja kaiuttimien, tai mihin johto äänikortista meneekään. Hyvissä äänikorteissa ongelmaa ei ole, mutta 10€ (Vekoy) erotin on toki paljon halvempi vaihtoehto.

Toinen mikä on ni kokeile laittaa toiseen töpseliin läppärin virtajohto. Vanhoissa kämpissä yms voi olla maadotusongelmia sun muita joista en juurikaan mitään ymmärrä mutta ratkaisi aiankin iyselläni ongelmia surinoiden kanssa...
Sen verran tiedän että jos kosken koton hiireen samalla kun mulla on jalka patterilla niin pärisee :)

Tuli tuossa mieleeni kun Saksaan olin tilausta suunnittelemassa liittyen rumpujen nauhoitukseen. Tarkoitus on demottaa omia biisejä mahdollisimman helposti ja edullisesti. Käytössä on basarimikki, virvelimikki ja kaksi overheadia. Tähän asti on konkat laitettu samaan telineeseen t-kappaleella eli "y-suuntausta" käytetty. Haluaisin kuitenkin overheadit ehkä mielummin omiin telineisiin. Kysymykseni on siis, että hommaanko virvelimikille vanteeseen kiinnitettävän "clampin" vai ihan standin? Lähinnä siis käyttömukavuuksiin liittyviä juttuja kyselen, sekä sitä että minkä hintainen pitää tuon clampin olla että se kestää vähän pidempäänkin?
 
Vanteeseen ripustettavasta tulisi mieleen että:
+Vie vähemmän tilaa
+Nopeampi asentaa (?)
 
-Vain yksi käyttötarkoitus
-Lyhytikäinen (?)
 
Perusstandia voi sitten käyttää muuallakin, mutta joskus voi tulla tilaongelmia. Kertokaapa kokemuksia!

Mysteria: hommaanko virvelimikille vanteeseen kiinnitettävän "clampin" vai ihan standin?
 
Ständi. Ne clampit sotkee helposti virvelin attackia runkoäänien vuodon kautta. Livenä ihan ok, äänityksissä on tarkempaa.

hommaanko virvelimikille vanteeseen kiinnitettävän "clampin" vai ihan standin? Lähinnä siis käyttömukavuuksiin liittyviä juttuja kyselen, sekä sitä että minkä hintainen pitää tuon clampin olla että se kestää vähän pidempäänkin?
 
Osta ständi niinkuin edellisessä jo sanottiin. Enemmän käyttömahdollisuuksia, eikä ne ny tilaa vie ellet ny jossain kissan kakkalaatikossa asu. ÄLÄKÄ missään nimessä osta thomannilta milleniumin 9,90€ städiä vaikka hinta onkin semmonen "koklataan läpällä" ku on noin halpa. Se ei pidä edes tavallista dynaamista perusmikkiä paikoillaan vaikka rystyset solmussa sen kireelle vääntäisit ja yks meni kokonaan paskaks ku roikotin oikeen isokalvoista konkkaa shockmountin kanssa. :)
 
Kaamee kirous toi T.Bone ja Millenium (ehkä Behringerkin) kun tilaa Teekaupasta romuja. Melkein aina tulee "sullottua kasa päälle" jotain em skeidaa, kun on niin halpaa ettei sviduda vaikka olisikin caccaa.
 
Ps. laitoin tämän monologin (avautumisen) tähän ihan vaan neuvona muillekin alottelijoille että säästäkää rahanne. Ei mulla muuta...

Kyssäriä pukkaa. Lyhyt taustatilanteen kuvaus:
 
Musan tekopuuhat ovat tällä haavaa siinä vaiheessa, että taustalaululinjojen kehittäminen ja niiden miksaamaan oppiminen ovat nyt kovasti tapetilla olevia asioita. Korva plokkailee kovin aktiivisesti itseäni miellyttäviä juttuja. Viimeisin korvaan tarttunut juttu on tämä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=_vcz6GomePI&feature=related
 
Tarkemmin ottaen tuo korkeampi ääni joka väläyttelee, biisin ekassa lainissa ja sitten aina siellä täällä. Yritin tapailla vastaavaa kuviota yhdessä biisissä, mutta miksaaminen osoittautui hankalaksi (laulussahan ei tietysti ollut mitään vikaa...). Kysymys kuuluukin että kuinka lähtisitte lähestymään asiaa kun on tuommoista haussa.
 
Tässä vielä toinen esimerkki, jossa ylästemma kulkee korvia karkittaen mukana läpi biisin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=nAc9ndXxNs8

Nyt en ymmärrä kysymystä... Tai siis mikä oli kysymys?
Tuplaa laulun oktaavia korkeammalta ja miksaa joukkoon.

Hiukan omituinen kysymys tottatosiaan... Tärkein juttu on se sävellys, siitä kaikki lähtee. Sen jälkeen taustoja kiekuva laulaja opettelee fraseerauksen, äänenpainot, tavutuksen, rytmin yms. mahdollisimman tarkkaan leadilaulun kaltaiseksi. Tuon jälkeen pistetään pystyyn äänityskamat ja painetaan rec. Tämän jälkeen taustalaulu miksataan yleensä vähän pois stereokuvan keskeltä ja laitetaan leadia hiljemmalle. Kompressio, eq yms. ihan normaaliin tapaan: korosta oleellisia asioita ja leikkaa tarpeettomat pois. Taustalaulu esim. tuskin tarvii ihan täyttä kaistaa alimmista taajuuksista, jos se uhkaa mennä tukkoon. Jos haluat sitä kauemmas äänikuvassa, niin yläpäätä pois ja kaikua lisää.
 
Jos haluaa keinotekoisesti stereovaikutelmaa, niin kampasuodatusta voi hyödyntää. Tuplaa koneella äänitetty stemmaraita, panoroi laitoihin, viivästä toista kanavaa sopivasti (10-15ms esim.) ja pistä jompaankumpaan raitaan todella mieto pitch shifter. Tähän voi sitten vielä läiskiä mukaan hillittömiä choruksia ja ihan mitä vaan. Henkilökohtaisesti mä tykkään kuitenkin eniten ihan vaan riittävän monelle raidalla, riittävän monella eri laulajalla lauletusta oikeasta matskusta. Ei tule vastaavanlaisia vaiheongelmia ja soundi on paljon isompi.

Noista mikkiständeistä tulikin mieleen, että käyttääkö oikeasti kukaan ammattitason ihminen muita mikkiständejä kuin K&M:iä? Näin muutaman vuoden ajan olen kaikenlaisten Milleniumien ja Tornadojen kanssa ollut tekemisissä, ja hermo alkaa mennä ihan tosissaan. Onko maailmassa tässä kohtaa todella jonkinlainen laatumonopoli?

Antti1: Hiukan omituinen kysymys tottatosiaan... Tärkein juttu on se sävellys, siitä kaikki lähtee. Sen jälkeen taustoja kiekuva laulaja opettelee fraseerauksen, äänenpainot, tavutuksen, rytmin yms. mahdollisimman tarkkaan leadilaulun kaltaiseksi. Tuon jälkeen pistetään pystyyn äänityskamat ja painetaan rec. Tämän jälkeen taustalaulu miksataan yleensä vähän pois stereokuvan keskeltä ja laitetaan leadia hiljemmalle. Kompressio, eq yms. ihan normaaliin tapaan: korosta oleellisia asioita ja leikkaa tarpeettomat pois. Taustalaulu esim. tuskin tarvii ihan täyttä kaistaa alimmista taajuuksista, jos se uhkaa mennä tukkoon. Jos haluat sitä kauemmas äänikuvassa, niin yläpäätä pois ja kaikua lisää.
 
Jos haluaa keinotekoisesti stereovaikutelmaa, niin kampasuodatusta voi hyödyntää. Tuplaa koneella äänitetty stemmaraita, panoroi laitoihin, viivästä toista kanavaa sopivasti (10-15ms esim.) ja pistä jompaankumpaan raitaan todella mieto pitch shifter. Tähän voi sitten vielä läiskiä mukaan hillittömiä choruksia ja ihan mitä vaan. Henkilökohtaisesti mä tykkään kuitenkin eniten ihan vaan riittävän monelle raidalla, riittävän monella eri laulajalla lauletusta oikeasta matskusta. Ei tule vastaavanlaisia vaiheongelmia ja soundi on paljon isompi.
 
No juu, tuli näköjään skribailtua vähän tajunnan virta pohjalta taas. Pointtina oli siis se, että taustalaulujen tekemisen ohella myös niiden miksaaminen on itselleni ihan "kuinka se tehdään" - osastoa. Tässä tuli paljon hyvää matskua joilla lähteä tyyppäilemään. Kiits!

passe: No juu, tuli näköjään skribailtua vähän tajunnan virta pohjalta taas. Pointtina oli siis se, että taustalaulujen tekemisen ohella myös niiden miksaaminen on itselleni ihan "kuinka se tehdään" - osastoa. Tässä tuli paljon hyvää matskua joilla lähteä tyyppäilemään. Kiits!
 
Ei se eroa mitenkään minkään muunkaan miksaamisesta, täytyy vaan löytää olennainen osa kokonaisuuden kannalta. Taustalauluissa on vain erittäin tärkeää se, että ne on just eikä melkein oikein vedetty. Silloin ne sulautuvat saumattomasti leadiin, eikä ole mitään ongelmia. Vähän sinnepäin hutkittuja joutuu sit piilottelemaan, pilkkomaan, venyttelemään ja ties mitä muuta.

^Paitsi jos taustalauluja vetää isommalla kuorolla, jolloin epävireet on jopa suotavaa: Ne tekee kokonaisuudesta isomman ja harmoonisemman.
 
Oktaavi yms. tuplauksissa voi ja kannattaa kokeilla mm. Ylikompressointia, ohutta ja kihisevää/yliraikasta, tumppua ja tummaa, kaiutettua soundia...
Kaikki tekee hommaan omanlaisensa lisän.
Se, mitä haetaan on tekijästä kiinni.
 
Muutama tunti testaillen ja seikkaillen, ei ole ikinä ajan haaskausta.

Antti1: Taustalauluissa on vain erittäin tärkeää se, että ne on just eikä melkein oikein vedetty.
 
Riippuu musatyylistä ja siitä mitä haetaan. Esim. Epuilla, Rollareilla tai Hanoi Rocksilla stemmat ovat välillä vähän sinnepäin (Epuilla ei aina edes sinnepäin), mutta siinä kontekstissa toimii.

art-turku: Noista mikkiständeistä tulikin mieleen, että käyttääkö oikeasti kukaan ammattitason ihminen muita mikkiständejä kuin K&M:iä? Näin muutaman vuoden ajan olen kaikenlaisten Milleniumien ja Tornadojen kanssa ollut tekemisissä, ja hermo alkaa mennä ihan tosissaan. Onko maailmassa tässä kohtaa todella jonkinlainen laatumonopoli?
 
Raskaammat König & Meyerit toki on ihan ok, mutta ei mulla taida olla esimerkiksi juuri yhtään K&M:ää vaikka noin 30-50 mikkitelinettä omistankin. Useimmat mun telineet on teräsrakenteista MetBreviä, vanhimmat edelleen toimivat taitaa olla 1970-luvulta.
 
Sopiva testi valita kestävä mikkiteline on mun mielestäni sellainen, että 120-kiloinen äijä kiipeää telineeseen kuin puuhun, kengänpohjat keskimötikän päällä, ja pomppaa pari kertaa ilmaan telineellä kuin kengurukepillä pomppisi. Jos teline ei tätä kestä, ei se kestä myöskään keikkailua.
;-P

kivi: Raskaammat König & Meyerit toki on ihan ok, mutta ei mulla taida olla esimerkiksi juuri yhtään K&M:ää vaikka noin 30-50 mikkitelinettä omistankin. Useimmat mun telineet on teräsrakenteista MetBreviä, vanhimmat edelleen toimivat taitaa olla 1970-luvulta.
 
Sopiva testi valita kestävä mikkiteline on mun mielestäni sellainen, että 120-kiloinen äijä kiipeää telineeseen kuin puuhun, kengänpohjat keskimötikän päällä, ja pomppaa pari kertaa ilmaan telineellä kuin kengurukepillä pomppisi. Jos teline ei tätä kestä, ei se kestä myöskään keikkailua.
;-P
 
Mitenköhän tuommoiset Hercules-merkkiset standit? Onkohan täällä kellään niistä kokemusta. Hintaa on kolmen Milleniumin verran ja näyttäisipä jokin patentoitu systeemikin olevan noissa http://www.thomann.de/fi/hercules_stands_mikro_stativ_galgen_kurz.htm

Tulee tuplapostaus, tiedän, mutta aihe on eri enkä aio laittaa uutta topicia taas...
 
Omistan kaksi beyerdynamicin konkkamikkiä joita käytän rumpujen overheadeina, ovat siis pienikalvoisia. Haluaisin äänittää myös lauluja, ja tällä hetkellä ei ole varaa hommata kunnollista isokalvoista mikkiä. Olisiko vinkkejä miten käyttää oikein tuollaista puikkomikkiä lauluissa? Kerran olen jo lauluja koittanut nauhoittaa, mutta sain aikaan lauluraidan joka oli täynnä "puhinoita", eli oli käyttökelvoton. Saako pelkällä pop-filtterillä tämän ongelman korjattua? Ja miten tuollainen mikki pitäisi suunnata?

Numb: Riippuu musatyylistä ja siitä mitä haetaan. Esim. Epuilla, Rollareilla tai Hanoi Rocksilla stemmat ovat välillä vähän sinnepäin (Epuilla ei aina edes sinnepäin), mutta siinä kontekstissa toimii.
 
Niinno, jos kuuntelit noi linkitetyt esimerkkinäytteet, niin ne ei olleet mitään Epun suuntaankaan. :) Ihan sitä kontekstia vasten ajattelin tuon tarkkuuden kärjistämisen, eri hommat on sit eri hommia.

Mysteria: Tulee tuplapostaus...
 
Filtteri eteen, niin suurin osa ongelmista poistuu. Suuntaaminen kannattaa tehdä juuri niin, kuin parhaaksi kokee. Kaukaa äänittäessä soundi voi olla ohut, liian lähellä voi mennä tukkoiseksi. Joskus paras vaihtoehto (suuntakuviostakin riippuen) ei välttämättä oo osoittaa mikillä suoraan suuhun, vaan kääntää sitä vähän poispäin. Monet suosivat myös mikittämistä nenän yläpuolelta alaviistoon, jolloin puhinat vähenevät entisestään.

Mysteria: Mitenköhän tuommoiset Hercules-merkkiset standit?
 
Mulla on mini-Herculeksia pari jotka on oikein passeleita. Kätevämpi kuin K&M:n minit.
 
Herculeksesta on ihan hyvä fiilis, mutta jos vastaava K&M maksaa 5€ vähemmän, niin helpomminhan sitä tuttuun luottais:
http://www.thomann.de/fi/km_25905.htm
 
Mutta näitä 20€:n K&M:iä ei todellakaan kannata ostaa, toi yhdistetty puomin pituus ja kulma -ruuvi ei vaan toimi:
http://www.thomann.de/fi/km_27115.htm