Rummut: rumpukamat ›

Duro: Mutta, onko se silti soittajan vika jos kuuntelija ei tajua käyttää tulppia?
 
Kyllä se vika ikävä kyllä viimekädessä on melun aiheuttajassa, eli soittajassa (lue: rumpalissa), etenkin jos miksaajaa tai tuottajaa ei ole. Rummut eivät itsestään soi, joten rumpuja siitä on turha yksin syyttää, mutta liian äänekkäiden symbaalien valinta kyseiseen tilaan on jo sitten selvä soittajan moka. Jos soittaja ei osaa tai halua soittaa hiljempaa tai symbaalit ovat Paisteen Rudea, täytyy olla tarjota korvatulppia meludirektiiveissä pysyäkseen.

jazzmies: Kyllä se vika ikävä kyllä viimekädessä on melun aiheuttajassa, eli soittajassa (lue: rumpalissa), etenkin jos miksaajaa tai tuottajaa ei ole. Rummut eivät itsestään soi, joten rumpuja siitä on turha yksin syyttää, mutta liian äänekkäiden symbaalien valinta kyseiseen tilaan on jo sitten selvä soittajan moka. Jos soittaja ei osaa tai halua soittaa hiljempaa tai symbaalit ovat Paisteen Rudea, täytyy olla tarjota korvatulppia meludirektiiveissä pysyäkseen.
 
Njoo, tokihan siinä tuokin hieman merkkaa jos soittaja ei hiffaa yhtään minkälaista meteliä känkyistänsä lähtee. Soittotilan mukaan sitä olis hyvä pyrkiä menemään. Mut aika naiivia on minusta väittää, ettei kuuntelijalla ole mitään vastuuta. Jos tulee liian lujaa (omaan korvaan) meteli eikä siitä huolimatta laita tulppia niin tyhmähän siinä on kuuntelijakin. Ja niitä tulppia ja tietoa melusta on kyllä kaikkien saatavilla joka paikassa ja kuulonsa pilaaminen kun ei ole laitonta niin ei se minun velvollisuuteni o tarkistaa että joka tampiolla on tulpat korvissa.
 
Testattiin muuten piruuttaan vähän volumitasoa Paiste 2oo2 18" Power Crashin (heavy) ja Sabian AAX X-plosion 19" Crashin (medium thin(?)) välillä aikoinaan. Noin periaatteessahan tuon Power Crashin olis pitänyt volumikisa ainakin voittaa, mutta toisin kävi. Tuo X-plosion isokokoisen kellonsa ansiosta (ja varmaan vähän isomman kokonsakin takia) peittosi Power Crashin niin volumissa kuin syttymisessäkin. Täs näki just hyvin sen, ettei se känkyn painoluokka välttämättä sanele sitä että mihin sitä voi käyttää jne.
 
Btw, ei ne Rude thinnit ees o pahoja enää :P

Duro:
Mietin vaan, mietitkö esmes tuon toisaalle pasteemasi Pepe Deluxen keikan jälkeen että "vahingoitinko soitollani jonkun kuuloaistia"? Volumi on varmasti varsinkin isojen pa-kaappien vieressä aika helvatin kova :)
 
Ei mun tarvi miettiä sellaista. Mun oma soittovola on tosi maltillinen ja vähän trebleä sisältävää (soitan symbaaleja hiljempaa suhteessa rumpuihin ja käytän tummia symbaaleja). Myöskin sovitan soittovolani paikan suhteen, jolloin rumpujen suora soundi ei haittaa miksaajan työtä eikä vahingoita kuuntelijoiden korvia. Mä en soita rumpuja vaan soitan huonetta. Lauantaina soitin keikan keskiaikaisessa kaikuvassa ja kovasoundisessa kivikellarissa ja eilen ja toissapäivänä Viking Isabellalla. Molemmissa paikoissa kuulijat tosi lähellä settiä, eikä kellään silmät räpsyneet mun rimshottien tahtiin. Ei se ole helppoa, mutta oon koettanu tehdä siitä vuosien saatossa "mun jutun". :)
Pepen keikoilla ei ole helevatin kova meteli, etenkin kun linearrayn yläkaappien viereen pääsy vaatii melko pitkän jätkän ja miksajana on Palomäen Roope joka on osaava kaveri. Myöskin lähes kaikissa keikkapaikoilla ja festareilla on tarkkaan ilmoitetut ja valvotut db-rajat.
Tykkään myös siitä hiljempaa soittamisessa (etenkin digipöydillä) että soundin transientti vs. läskiys ja sointi muuttuu soinnin eduksi. Eli kun kovimmat piikit eivät olekaan niin kovia niin (paljon vakiomman suuruinen) rummun sointi ja kroppa tulee suhteessa suuremmaksi. Siksi keskilujaa soitettu komppi kuulostaa tuhdimmalta kuin tosi kovaa soitettu, kun transientit eivät vie koko headroomia. Tosi kovaa soitettuna rummut kuulostavat usein pieniltä, etenkin kun puhutaan mikitettynä soittamisesta.

Duro:
Testattiin muuten piruuttaan vähän volumitasoa Paiste 2oo2 18" Power Crashin (heavy) ja Sabian AAX X-plosion 19" Crashin (medium thin(?)) välillä aikoinaan. Noin periaatteessahan tuon Power Crashin olis pitänyt volumikisa ainakin voittaa, mutta toisin kävi. Tuo X-plosion isokokoisen kellonsa ansiosta (ja varmaan vähän isomman kokonsakin takia) peittosi Power Crashin niin volumissa kuin syttymisessäkin. Täs näki just hyvin sen, ettei se känkyn painoluokka välttämättä sanele sitä että mihin sitä voi käyttää jne.
 
Tosi paljon vaikuttaa se millä taajuuksilla symbaali soi ja millä sävyllä, paksuus ei ole kaikki kaikessa. Hyvänä esimerkkinä esim kiinanpellit jossa sointi ja volume on keskittynyt tosi kapealle taajuusalueelle ja ne kuulostavat helposti korviasärkevältä vaikka olisivatkin ohuita.
Pääsin kuulemaan laivalla myös Paisteen signature crashejä aika symbaaliraskaan rumpalin käsissä. Niiden leikkaavuus tuli taas havaittua. Puskivat kaikesta yli kun soivat kapeasti ja korkealla. Kyllä ne voi toimia tosi taitavalla soittajalla, mutta menevät tosi helposti korvapuukoksi jos soittaja ei malta.

Asia selkee, hyvää tekstiä :)

kincy: Jos keskusteluun Paiste Rudeista heitetään mukaan lait ja asetukset ja EU:n säännökset, niin menee mun mielestä jo vähän mauttomaksi.
Näistä pirskeistä tämä kincyn näyttää aihe huomioiden kaikkein pointseimmalta pointsilta. Vilkaisin Paiste Rude -esittelyä: Crash/ ridejä saa monen näköistä ja varmaankin kokoista/ painoista/ paksuista. Kaikkiko nämä nyt sitten on kovaäänisiä, kovakätiselle tarkoitettuja?
 
Heti hyökkään kapulan kanssa kopistelemaan, kun näen/ löydän. Selviää mulle tämä "melupetteri"-juttu. Durolle sympatiat :)

statistiÖ: Näistä pirskeistä tämä kincyn näyttää aihe huomioiden kaikkein pointseimmalta pointsilta. Vilkaisin Paiste Rude -esittelyä: Crash/ ridejä saa monen näköistä ja varmaankin kokoista/ painoista/ paksuista. Kaikkiko nämä nyt sitten on kovaäänisiä, kovakätiselle tarkoitettuja?
 
Heti hyökkään kapulan kanssa kopistelemaan, kun näen/ löydän. Selviää mulle tämä "melupetteri"-juttu. Durolle sympatiat :)
 
Kyllä ne on ohkaisemmatkin mallit tarkoitettu kovaäänistä musiikkia varten. Ohkaisetkin on tosi kirkkaita vaikkeivät mitään ratakiskoja enää olekaan. Mutta, testimällähän s e selviää että tykkääkö niistä ite.
 
Ja sympatioita en ota.

Vielä tästä rumpali/miksaaja-suhteesta, että kyllä Kaijan keikoilla meidän miksaaja joskus sanoo tsekissä että esim. tänään symbaalit kuuluu, jos paikka on erityisen hankalasoundinen tai lava veemäinen. Silloin säädän soittoani. Mutta siis jos miksaaja ei koskaan toivo mitään niin pidän sitä outona. Ehkä hevimuusikoille ei haluta sanoa niin helposti balansseista jos pelätään että se aiheuttaa enemmän ongelmia kuin auttaa.

Duro: Kyllä ne on ohkaisemmatkin mallit tarkoitettu kovaäänistä musiikkia varten. Ohkaisetkin on tosi kirkkaita vaikkeivät mitään ratakiskoja enää olekaan. Mutta, testimällähän s e selviää että tykkääkö niistä ite.
Luin että kysyjä kaipasi rock/ punk-käyttöön. Täyttyykö muuten kysyjän raamit alusta? Eihän nuo tietysti mitään hevimetallia ole. Ratakisko kuulostaa mun tietääkseni sopivalta?
 
Ja sympatioita en ota.
Mikäs tässä? Vai empatiako se on parempi?

statistiÖ: Vai empatiako se on parempi?
 
Ei kumpikaan. En halua enkä tarvitse.

statistiÖ: Luin että kysyjä kaipasi rock/ punk-käyttöön. Täyttyykö muuten kysyjän raamit alusta? Eihän nuo tietysti mitään hevimetallia ole. Ratakisko kuulostaa mun tietääkseni sopivalta?
 
Kysyjähän olit nimenomaan sinä! Kysyit pari sivua sitten että minkälaisia on Paisteen Rudet. Miksi sun pitää hämmentää joka saatanan ketjua jauhamalla ihan merkityksetöntä jargonia?

ferodoz: Kysyjähän olit nimenomaan sinä! Kysyit pari sivua sitten että minkälaisia on Paisteen Rudet. Miksi sun pitää hämmentää joka saatanan ketjua jauhamalla ihan merkityksetöntä jargonia?
 
Tässä varmaan viitattiin nimim. Bigbaconin pari pari viestiä statistin rudekyssäriä aiempaan ylempään kirjoitukseen
 
Nii elikkäs punk/rock musiikkiin rideä hakisin, ajattelin tuollaista Zildjianin sweet ride brillianttia 21'' mitäs ootte siitä mieltä
 
Rauhassa vaan...

moderndrummer88: Tässä varmaan viitattiin nimim. Bigbaconin pari pari viestiä statistin rudekyssäriä aiempaan ylempään kirjoitukseen.Rauhassa vaan...
 
Juu kyllä mä sen kysymyksen noteerasin, ja taisin vastatakkin siihen, mutta toi statistin kysymys vaikutti mun mielestä ihan eri jutulta ilman minkäänlaista asiayhteyttä edeltävään kysymykseen. Mutta turha kai hänen kirjoitustyyliin on enää puuttua, ei se siitä muutu miksikään. Joko hänellä on jonkin sortin asennevamma tai sitten hän on trolli. Tai yksinkertaisesti ei vain osaa ilmaista itseään, mikä on sinänsä ihan ok kunhan vain antaisi sen tulla ilmi. Sen jälkeen hänen kirjoituksiinsa olisi huomattavasti helpompi suhtautua.

Onpas ollut mainiota keskustelua hevihommista. Luin tämän äänenvoimakkuuskeskustelun kolmeen kertaan. Ensimmäisellä kerralla ihmettelin onko Duro tosissaan, toinen lukukerta herätti kysymyksiä ja kolmannella kerralla löysin niihin jo vastauksetkin :D
 
K: Olen aina ihmetellyt sitä, miksi bändien pitää soittaa niin kovaa että sekä soittajat että kuulijat joutuvat tunkemaan korviinsa tulpat. Miksi pitää tuottaa niin paljon melua, että se on liikaa kaikille läsnäolijoille? Eikö samaan tulokseen päästäisi laskemalla äänenvoimakkuutta sen verran, että sointia samentavat tulpat voitaisiin jättää pois?
 
V: Äänenvoimakkuuden pitää hevikeikalla olla riittävän kova, jotta yleisölle tarjutuu aito fyysisen vaara kuulon tärveltymisen muodossa. Tärkeintä ei ole itse sävellys ja sen kuunteleminen. Kyse on vuorikiipeilyn tapaisesta extreme-lajista, jossa ehdoin tahdoin hakeudutaan terveydelle vaarallisiin tilanteisiin.
Duro: Ja se nyt vaan on se asia silviissin, että hiljaa soitettua heviä ei jaksa kuunnella kukaan hevimusiikista tykkäävä. Se on yks kulmakivi kuitenkin ko. genressä.
 
K: Miksi hevirumpali ei voisi soittaa sen verran hiljempaa, että miksaaja saisi tehdä työnsä ja etsiä bändille balanssin, jossa musiikki kuuluu selkeästi eikä mikään riivi korvia vaikka äänenpainetta olisi enemmänkin?
 
V: Duro: Tää "niin hyvältä kuin mahdollista" on mun nähdäkseni ihan totaalisen subjektiivinen asia. Ei hevinpätkinnässä minusta ole tarkotus olla mitenkään hi-fi soundiltaan, enemmän tykätään lo-fi-meiningistä. Ite ainakin tykkään ja moni samantyylistä musaa kuunteleva kaveri sanois aivan varmasti samaa. Pieni tunkkasuus ja tuuba lavasoundi monesti vaan lisää fiilareita. Kuuntelijoita kun on erilaisia.

Ihan ilman sarkasmia kiitän Duroa kärsivällisestä hevinäkökulman avaamisesta. Aiemmin pidin pelkkänä typeryytenä sitä, että bändin tuottamaa äänenvoimakkuutta ei soviteta esiintymistilan mukaan. Nyt tajuan että kyse on tyylillisestä valinnasta. (Hevihemmoista voi tuntua oudolta että tuommoista ajatusta ei selittämättä ymmärretä, mutta en minä aiemmin ymmärtänyt.) Nyt tajuan, että musiikkia voi tehdä myös äänenvoimakkuuden ehdoilla, muun ollessa sille alisteista (:
 
Ja juu, aiheen ohi meni... mutta tosiaan, avartava keskustelu oli!

markkuliini: Tosi paljon vaikuttaa se millä taajuuksilla symbaali soi ja millä sävyllä, paksuus ei ole kaikki kaikessa. Hyvänä esimerkkinä esim kiinanpellit jossa sointi ja volume on keskittynyt tosi kapealle taajuusalueelle ja ne kuulostavat helposti korviasärkevältä vaikka olisivatkin ohuita.
Pääsin kuulemaan laivalla myös Paisteen signature crashejä aika symbaaliraskaan rumpalin käsissä. Niiden leikkaavuus tuli taas havaittua. Puskivat kaikesta yli kun soivat kapeasti ja korkealla. Kyllä ne voi toimia tosi taitavalla soittajalla, mutta menevät tosi helposti korvapuukoksi jos soittaja ei malta.
 
Noin käsittäisin. Metallialalla kuulon ja järjen vie enemmän se äänenlaatu, kuin varsinainen äänenpaine.
Lisäksi äänentuottoon varatuilla tehoillakaan ole ihan suoraa vaikutusta mihinkään, jos minulta kysytään.
Ihan vertailuna voi ottaa megaluokan metalli-konsertit. Metallicalla oli muinoin aivan järjettömästi tehoja. Mahtava kokemus jo sen takia, kun se musa saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun maa alkaa tärisemään jalkojen alla. Silti se ei aiheuttanut minkäänlaista kipureaktiota korvissa, kun vertaa niihin lämppäribändeihin. Lämppäribändit ei saa koskaan samoja tehoreservejä käyttää, kuin itse starat. Silti lämppäribändejä ei voi kuunnella ilman kuulovaurioita, edes suojat päässä.
Sama ilmiö oli stadionilla ACDC- ja Iron Maidenin konserteissa. Itse starojen soitto pauhasi aikamoisilla tehoilla, mutta ei mitään tuskia kuunnella. Lämppäreitä ei voinut kuunnella.

Vallu-Veke: Noin käsittäisin. Metallialalla kuulon ja järjen vie enemmän se äänenlaatu, kuin varsinainen äänenpaine.
 
Tämä kyllä! Vaikken metallikeikoilla juuri käykään, pl. For the Imperium.

markkuliini: Ehkä hevimuusikoille ei haluta sanoa niin helposti balansseista jos pelätään että se aiheuttaa enemmän ongelmia kuin auttaa.
 
Toivottavasti asia ei ole näin. Hevibändejä on suomessa kuin pipoa ja matkaan mahtunee monenlaista soittajaa, mutta en itse ainakaan ole törmännyt vastaaviin asenteisiin. Mulla tosin kokemusta asiasta on verrattaen vähän.
 
Vallu-Veke: Noin käsittäisin. Metallialalla kuulon ja järjen vie enemmän se äänenlaatu, kuin varsinainen äänenpaine.
 
Paljon mahdollista, mutta minusta hevikeikoilla se lo-fi-touhu on vielä toistettunakin ainoostaan hyvä asia. Enkä ole ainoa joka tätä mieltä on.
 
Kefiiri: mutta tosiaan, avartava keskustelu oli!
 
Hyvä jos oli. :) Metallimusiikissa äänenvoimakkuuden lisäksi useempia kiehtoo myös nopeus ja se "rankkuus". Ei siino oikeen mitää sen kummempaa. Mää kun aina luulin että termi "heavy metal" on aika self explanatory. Mua vaan ärsyttää kun hevimusiikki pyritään hirveen monen toimesta niputtamaan kaikki samaksi "tuubaksi" ja "örinäksi". Koen sen melkeen loukkaavana, kun kuitenkin tämmöistä väittävätkin tietää aivan varmasti kuinka helvetisti alagenrejä tästä genrestä löytyy. Mietin myös monesti, että oonkohan minä sittenkään se, jolta se kuulo on mennyt, kun joku väittää ettei hevimusiikissa ole melodiaa? Melodisempien heviorkestereiden, kuten Blind Guardianin, Helloweenin, Opethin, Dream Theaterin ja kumppaneiden muusikot saattas myöskin tätä ihmetellä jos joku tulis heille tämmöstä laukomaan.
 
Mut hei, pitäsköhän pikkuhiljaa palailla aiheeseen? Tää on mennyt sivuraiteillaan minusta jo tarpeeks monen sivun verran. Kyllä miulle on ainakin tullut selväksi aktiivisesti-ei-heviäkuuntelevien pointit ja toivon että typerän puurokorvahevinkuuntelijan vuodatuksistakin jotain on hiffattu ilman naureskelua.
 
Heitän threadissa ilmaan Impressionin. Turkkilaisvalmistaja, joka on sen verran uusi että hinnatkin on varsin kilpailukykyisiä. Soundit oikeinkin kohillaan. Itsellä on Mixed-sarjan 22" Medium ajopelti ja varsinkin rokkitouhuissa oikein oiva peli. Kyllä tuolla hevanderiakin voi vetää ihan jepa, joskin aivan samanlaista pingiä tuosta ei lähde kuin paksummista pingihirviöistä. Crashaantyy joka tapauksessa mukavasti, pingiä on sopivasti ja tuo kello on yhdellä sanalla kuvaten ehaaana. Suosittelen tutustumaan, kaupan päälle myös helvetin hyvää asiakaspalvelua: http://www.rusto-osiris.com/impression/index.php

Vallu-Veke: Noin käsittäisin. Metallialalla kuulon ja järjen vie enemmän se äänenlaatu, kuin varsinainen äänenpaine.
 
Tässä on perää! Vuosituhannnen vaihteen jommalla kummalla puolella olin Steve Vain keikalla Tavastialla. Lähtösoundit olivat sellaiset ok:t, eikä tuupannut ihan älyttömän lujaa. Miksaaja hieroi soundeja paremmiksi läpi keikan ja alkoi loppua kohden nostamaan äänentasoa. Keikan lopussa hämmästelin suuresti sitä että kuinka näin kovaa tulevaa musaa voi olla kuitenkin edelleen miellyttävää kuunnella, ilman tulppia. Miksaaja oli härkä!

Tosi hyvä äänenpainekeskustelu lähti yhdestä ride-kyssäristä. Musta tää ketju on yks parhaista pitkään aikaan. Sopivasti aiheen vierestä silti olennaisesta aiheesta.
 
Onko livetilanteessa liian hiljaisia symbaaleita edes olemassa? Tuntuu, että ei varmaankaan ole. Eiköhän ne hissukammatkin pellit saa sieltä poimittua. Toisaalta, jos soittaja paukuttaa snarea sikana ja pellit hiljaisella, ei lopputulos oo hyvä. Eli soiton balanssi, balanssi, balanssi!