Rock, pop, alternative ›

Tää Let It Be on ihan paras tälläsenään. Sellasena kuin se julkaistiin, ilman mitään jälkijättöistä skeidaa Nakedeineen ja muine untouksineen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=NktmApYMZKU

BigPapa: Tää Let It Be on ihan paras tälläsenään. Sellasena kuin se julkaistiin, ilman mitään jälkijättöistä skeidaa N akedeineen ja muine untouksineen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=NktmApYMZKU
 
Mulla voi tosiaan olla tässä myös se että kuulin Naked-version ensin, ja se jäi sellaisena muistiin.
 
Ja kyllä Across the Universe on parempi ilman naiskuoroa taustalla.
 
Ja Long And Winding Road on loistava pianoballadi Nakedilla, mutta Spectorin orkesterisovitus ei kertakaikkiaan vain sovi biisiin.
 
Let It Be taas... Enpä sano mitään.

Kertakaikkiaan Across The Universe on ihan huippu sellaisena kuin se on originaalilla Let It Be julkaisulla. Samoin Long And Winding Road orkestraation kanssa. Mitäpä se olisikaan ilman sitä. Pelkkä raakile, ranka, demo.
 
"18 violins, four violas, four cellos, three trumpets, three trombones, two guitars, and a choir of 14 women. The orchestra was scored and conducted by Richard Hewson"
 
Let It Be sooloineen ja muineen, pelkkää parhautta. Samoin se kuinka se jatkuu Dig Itistä.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=NktmApYMZKU#t=868s

Joo mä oon Papan kanssa samaa mieltä että Spector teki hyvää Across the Universelle ja Long And Winding Roadille. Soundipuolella Spectorilla on kumma päähänpinttymä, en sitten tiedä johtuuko se esim. tavasta jolla vinyylilevyt siihen aikaan kaiverrettiin juuri Amerikassa (jälleen arvaus).
 
Mutta kumma kelmu siinä Spectorin soundissa tuntuu välillä pinnalla olevan. All Things Must Passin kanssa sama homma, Plastic Ono Bandilla ei haittaa.
 
Olen tässä kehuskellut Living in the Material Worldia ja sen soundia, ja sen levyn kanssahan kävi niin että Spector alun pitäen palkattiin tuottamaan levy yhdessä Georgen kanssa mutta sai potkut hyvin aikaisessa vaiheessa.
 
Yleensäkin Georgen sooloilla on samantapaisia sovitusratkaisuja kuin Johnin sooloilla mutta soundit on paremmat.

Number 9: Spector-tuotannon jäljiltä mikään ei ole rokkia
 
Kuuntele tämä! http://www.youtube.com/watch?v=itJrlWgX4AQ

Jokapaikanapina: Kuuntele tämä! http://www.youtube.com/watch?v=itJrlWgX4AQ
 
Poikkeus vahvistaa säännön.
 
No jooo...

velipesonen: Myös Anthologyjen jälkeen elämäänsä jatkavat sitkeät huhut Abbey Road -levyn sessioiden mystisistä ylijäämäbiiseistä joita kukaan ei ole koskaan kuullut.
 
Number 9: Mistäs tämä huhu on peräisin, en ole ikinä kuullutkaan tällaisesta.
 
En tiedä mistä huhu Abbey Road-levyn sessioiden ylijäämäbiiseistä on lähtöisin.
 
Mutta esimerkiksi Markku Koski vuonna 1986 julkaistussa kirjassaan Beatles - Erään yhtyeen anatomia tuo esiin nämä (oletetut, mahdolliset, väitetyt) ylijäämäbiisit.
Hän kirjoittaa kyseisen kirjan kohdassa, joka käsittelee Abbey Road-albumia muun muassa seuraavasti: "Uusi levy äänitettiin nopeasti loppukesällä 1969. Materiaalia jäi jopa paljon yli, mikä ei ollut yhtyeelle kovin tavallista. Jossain EMIn holveissa lojuu vieläkin sellaisia kappaleita kuten Four Nights in Moscow, Just Dancin' Around, Little Eddie, My Kind of Girl, Portraits of My Love, Proud As You Are, Suicide, Swinging' Days, When Everybody Comes to Town, Zero Is Just Another Number."
 
Mistä Markku Koski on saanut huhua (tietoa ?) näistä (mahdollisista) ylijäämäbiiseistä niin sitä kirjassa ei mainita.
Merkille pantavaa on, että Koski jopa mainitsee (mahdolllisten, väitettyjen) ylijäämäbiisien nimet !!
 
Kiinnostava kysymys tietysti on, että mikä lienee loppujen lopuksi totuus näistä Abbey Road-albumin levytyssessioiden (mahdollisista, väitetyistä) julkaisemattomista ylijäämäbiiseistä? Onko niitä biisejä olemassa vai eikö ole?

Xan de Wan: En tiedä mistä huhu Abbey Road-levyn sessioiden ylijäämäbiiseistä on lähtöisin.
 
Mutta esimerkiksi Markku Koski vuonna 1986 julkaistussa kirjassaan tuo esiin nämä (oletetut, mahdolliset, väitetyt) ylijäämäbiisit.
Hän kirjoittaa kyseisen kirjan kohdassa, joka käsittelee Abbey Road-albumia muun muassa seuraavasti: "Uusi levy äänitettiin nopeasti loppukesällä 1969. Materiaalia jäi jopa paljon yli, mikä ei ollut yhtyeelle kovin tavallista. Jossain EMIn holveissa lojuu vieläkin sellaisia kappaleita kuten "
 
Mistä Markku Koski on saanut huhua (tietoa ?) näistä (mahdollisista) ylijäämäbiiseistä niin sitä kirjassa ei mainita.
Merkille pantavaa on, että Koski jopa mainitsee (mahdolllisten, väitettyjen) ylijäämäbiisien nimet !!
 
Kiinnostava kysymys tietysti on, että mikä lienee loppujen lopuksi totuus näistä Abbey Road-albumin levytyssessioiden (mahdollisista, väitetyistä) julkaisemattomista ylijäämäbiiseistä? Onko niitä biisejä olemassa vai eikö ole?
 
Kosken kirjaa en ole lukenut, sisältääkö se jotain miksi
se kannattaisi lukea?

Number 9: Kosken kirjaa en ole lukenut, sisältääkö se jotain miksi
se kannattaisi lukea?
 
Kiinnostavia näkökulmia löytyy kuten velipesonen kertoi, mutta subjektiivisen suhteeni teokseen summasin 12.4.2012 näin:
 
Markku Kosken teos luvun alla. Vapaamuotoinen tyylinäyte:

"Kun duk-alakulttuuri ratisevine bambuputkiverhoineen otti Amerikan tiedostavissa pesäkkeissä vallan, ei kaappi ollut enää vain kaappi; deformoidusta puuaineksesta möyhennetyn massan kautta säilytyskuutioksi siunattu arjen kappale, ei. Kyseessä oli vallan kappale, salatun, mutta silti voimakkaan julistuksen, kapinan painetun manifestin yksinäinen simpukka, joka jopa Elviksen ihailemien sähkömiesten toimesta levisi heijastevaikuttimena kohti eteläisiä valtioita, minkä johdosta voidaan vaikutteiden välikäsien kautta sanoa myös rockin räiskyvän, syntisen, androgyynin, ehkä hätkähdyttävimmän hahmon hankkineen paljon palvotun ja pelätyn pandantaljamaton."

Kun kirjan otsikko on Beatles - Erään yhtyeen anatomia, lienee perusteltua hahmottaa järkevissä määrin käsiteltävään yhtyeeseen vuorovaikutuksessa olevia ulkoisia tekijöitä, mutta noin sadan sivun jälkeen alan olla tuskalliseen ähkyyn asti täynnä tuota saatanan lokerointia ja ylianalyysia.
 
Riippuu siis pitkälle lukijan maailmankuvasta ja motiiveista, mutta minua tuo tekstin akateemisen itseriittoinen ja hengästyneesti yleviä allegorioita suoltava sävy vuoroin huvitti ja vitutti.

Ostinpa Ringon levyn Ringo 2012 ja kuuntelinpa. Onpa Ringo muuten aika tyylikäs laulaja eikä soittopuolessakaan vikaa ole. Harva saa levylleen sellaisen kaartin kuin Charlie Haden, Edgar Winter, Joe Walsh, Dave Stewart ja Don Was, muiden muassa. Kitaristit ovat enimmäkseen minulle tuntemattomampia mutta soolot ovat oikein maukkaita. Soundit välillä jopa mehukkaita. Maestro on tällä kertaa itse osallistunut jokaisen biisin tekoon ja soittaa kaikki rummut.
 
Itse asiassa kuuntelin levyn läpi ennen kun katsoin lipareesta kuka missäkin kappaleessa soittaa ja kuunnellessani arvuuttelin, missä biisissä on Jim Keltner ja missä Ringo itse. Eihän sitä Keltneriä ole jostain syystä koko levyllä. Keltner on muuten kenties maailman suurin Ringo-fani, ja Rush-diggareiden olisikin jo korkea aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa kuunnella vähän tarkemmin Ringon tekemisiä. Yksinkertainen juttu toimii aina kun on viesti kohdallaan ja sydän paikallaan.

velipesonen: Ostinpa Ringon levyn Ringo 2012 ja kuuntelinpa. Onpa Ringo muuten aika tyylikäs laulaja eikä soittopuolessakaan vikaa ole....
 
No ei tätä oikein pysty kuuntelemaan, tuo laulu on rutiininomaisesti tunetettu aivan luokattoman luonnottomaan kuntoon. Muljahtelee häijysti, tekee pahaa.
 
http://open.spotify.com/album/1LFlSCrGZXzEznd2KxKwqS

varakeef: No ei tätä oikein pysty kuuntelemaan, tuo laulu on rutiininomaisesti tunetettu aivan luokattoman luonnottomaan kuntoon. Muljahtelee häijysti, tekee pahaa.
 
http://open.spotify.com/album/1LFlSCrGZXzEznd2KxKwqS
 
Hmm, se tyylikkyys jota kehuin oli siis sähkötekniikan ansiota.

velipesonen: Hmm, se tyylikkyys jota kehuin oli siis sähkötekniikan ansiota.
 
Ei niinkään, tyylikästä se tulkinta sinänsä on, sähkötekniikka vaan aiheuttaa siihen niin paljon tarpeettomia ja pahankuuloisia muljutuksia, että kuuntelukokemukseni on epätyydyttävä.
 
Vireisyys saa nykytuotannossa kohtuutonta painoarvoa, pilataan aivan riittävän hyviä suorituksia. Tuloksena on epäinhimillistä epämusiikkia.
 
(Edellisellä vuodatuksella en tarkoita sitä, että vireen korjaaminen olisi sinänsä väärin, lopputuloksen ei vaan pitäisi kuulostaa siltä, että muljutin käynnistetty kappaleen alussa ja säädetty tarttumaan joka kolmanteen tavuun)

varakeef: Ei niinkään, tyylikästä se tulkinta sinänsä on, sähkötekniikka vaan aiheuttaa siihen niin paljon tarpeettomia ja pahankuuloisia muljutuksia, että kuuntelukokemukseni on epätyydyttävä.
 
Vireisyys saa nykytuotannossa kohtuutonta painoarvoa, pilataan aivan riittävän hyviä suorituksia. Tuloksena on epäinhimillistä epämusiikkia.
 
Naulan kantaan.

Tässä edustava demonstraatio Cavernin ohjelmiston tasosta, vakiokasvo Gary Murphy yhtyeineen: http://www.youtube.com/watch?v=CcusALETDNc&feature=related

Tä on nyt sinänsä turha kirjoitus, mutta
 
Kaikki studiolevyt (paitsi se yksi...) omistavalle fanille, eli minulle, tuli tänään oivallus, kuina loistavaa musiikkia pojat itse asiassa soittivat.
 
8 vuotta, 12 levyä (ei yellow submarine) ja vain yksi huono biisi, jossei Spectorin Let It Be:tä lasketa...:( Uskomaton määrä ykkössinglejä ja myytyjä levyjä.
 
Tuskin kukaan tai ketkään ikinä rikkovat Biitlesin ennätyksiä.
 
Olipa turha kirjoitus.

Number 9: 8 vuotta, 12 levyä (ei yellow submarine) ja vain yksi huono biisi, jossei Spectorin Let It Be:tä lasketa...:(.
 
The Beatlesin virallinen Let It Be lp julkaisu on aivan loistava levy. Ei yhtään huonoa biisiä.