Kilpailut ›

Onnittelut Kuhalle!

Tattis, laitan taastan iltasella viimeistään.

Taas myöhässä... no seurailen taustalla miten käy

8 pinnaa? enhän mie osaa laskeakkaan niin pitkälle... :( no oottelen pyhään etten anna sentäs humalapinnoja.

UnBrain: Varsinkin kahdessa ylimmässä ja lähdettiin kyllä kunnon kapinameiningillä liikenteeseen. Uskallettiin tehdä kaikkea levotonta: merkata sointua, soittaa ulos ja muita "oho, vähä siistii!"-fiiliksiä ainakin meikäläisessä herättäviä juttuja. Mun mielestä, vaikka roots-skaba onkin kyseessä, on toki perinteistä hyvä olla jonkinlainen käsitys, mutta mielenkiintoisin lopputulos todennäköisimmin syntyy kun kohdistaa katseensa eteenpäin ja kelailee soitteluaan lähtökohista: "mitähän omaa tai erilaista mä lisäisin tähän soppaan ja saisin vietyä tätä hommaa vähän eteenpäin". Tai emminä tiiä, musaahan tää vaan on. :D
 
Ei tämä ole mikään kapinaskaba, tämä on roots-skaba. Vähän siistii on se kun joku saa aikaan wau -fiiliksiä bluesin keinoin bluesissa. Bluesin ei varmaankaan ole tämän skaban kautta tarkoitus kehittyä "uudeksi musiikkimuodoksi", jonka nimi olisi vaikkapa Jazz. Tietääkseni Jazz on jo olemassa ja eriytynyt bluesista omaksi taidemuodokseen, jolle Muusikoiden.netissä on oma alueensa. Siellä taisi olla Jazz -skabakin jazz intoilijoille. Tai sitten kitarat: soittaminen alueella on sooloskaba ihan yleisvetelyä varten. Mitä sitten tämä lienee mitä täällä nyt on, provosointia tai jotain muuta?

Jonkinasteista kapinointia olen minäkin havaitsenani näissä äänestyksissä. Mitenkään muutenkaan en voi selittää esim. MadMatin ja BB:n kaltaisten bluesin taitajien pisteittä jättämistä.

Todella hieno, melko clean soundi! Millä syntyi?
 
Kiitos. Soundi syntyi Vox Tonelab ST:llä ja Gibson Les Paul Studiolla. Olen mielestäni loppujen lopuksi onnistunut löytämään muutaman kivan soundin tolla yhdistelmällä ja tuo on yksi niistä.

gary field: Kiitos. Soundi syntyi Vox Tonelab ST:llä ja Gibson Les Paul Studiolla. Olen mielestäni loppujen lopuksi onnistunut löytämään muutaman kivan soundin tolla yhdistelmällä ja tuo on yksi niistä.
 
Oli tosiaan mainio soundi. Tykkäsin niistä oktaavijutuista.

blues guitar: Jonkinasteista kapinointia olen minäkin havaitsenani näissä äänestyksissä. Mitenkään muutenkaan en voi selittää esim. MadMatin ja BB:n kaltaisten bluesin taitajien pisteittä jättämistä.
 
Tai sitten vaan eri ihmiset saa fiiliksiä eri asioista.
 
No ei vaan: ei kai se nyt niin voi olla. Kyllähän on olemassa ns. oikea tapa äänestää, kun riittävästi asiaan perehtyy.
 
Lisäksi huumori ei kuulu musiikkiin, kysykää vaikka Zappalta.

Jucciz: Tai sitten vaan eri ihmiset saa fiiliksiä eri asioista.
 
No ei vaan: ei kai se nyt niin voi olla. Kyllähän on olemassa ns. oikea tapa äänestää, kun riittävästi asiaan perehtyy.
 
Lisäksi huumori ei kuulu musiikkiin, kysykää vaikka Zappalta.
 
Tietenkin jokaisella on oma makunsa ja se on ihan ok. Jotenkin musta vain tuntuu että puhtaan bluesin soittaminen on joillekin "punainen vaate".

blues guitar: Tietenkin jokaisella on oma makunsa ja se on ihan ok. Jotenkin musta vain tuntuu että puhtaan bluesin soittaminen on joillekin "punainen vaate".
 
Jep, ja ettäs kehtaavat soittaa sellaista vielä Roots-skabassa... :)

blues guitar: Tietenkin jokaisella on oma makunsa ja se on ihan ok. Jotenkin musta vain tuntuu että puhtaan bluesin soittaminen on joillekin "punainen vaate".
 
No joo...Ehkä tämä pätee myös toisinpäinkin.

Saattaahan se olla, että menee vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin alkaa ymmärtää mistä blues on tehty. Mun mielestä nämä kokeneet blues-miehet kuten MadMatt, BP ja Kuha viitoittavat soitollaan oikeaan suuntaan tätä skabaa, koska bluesista on kysymys.

Jucciz: Tai sitten vaan eri ihmiset saa fiiliksiä eri asioista.
 
Tai joskus jopa samoista asioista, esim. vaikkapa jazzista. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan jazz on mitä nautittavinta musiikkia.
 
Jucciz: No ei vaan: ei kai se nyt niin voi olla. Kyllähän on olemassa ns. oikea tapa äänestää, kun riittävästi asiaan perehtyy.
 
Eikös oikea tapa ole se, että jokainen äänestää niinkuin parhaaksi näkee, mun ymmärtääkseni.
 
Jucciz: Lisäksi huumori ei kuulu musiikkiin, kysykää vaikka Zappalta.
 
Ja kuunnelkaapa Zappaa, Zappan levyillä sitä vasta huumoria löytyy.
Hieno muusikko, hieno soittaja ja säveltäjä ja muuta sellaista.

blues guitar: Tietenkin jokaisella on oma makunsa ja se on ihan ok. Jotenkin musta vain tuntuu että puhtaan bluesin soittaminen on joillekin "punainen vaate".
 
Se en ole minä. Tykkään monenlaisesta. Ja sit tietty siitäkin voidaan keskustella, mikä sitä "puhdasta bluesia" on. Kovinpa kauas on sieltä puuvillapelloilta tultu noin tyylillisesti, soundillisesti ja ilmaisussa ylipäätään - ja siltikin jotkut kehtaavat pitää vielä esim. 50-luvun jälkeen levytettyä bluesin perinteestä kumpuavaa musiikkia bluesina. Jos nyt tuota touhua jatketaan eteenpäin ja soiton sekaan roiskitaan esim. modaalista meininkiä ja bluesasteikosta poikkeavia säveliä, saako lopputuotetta enää sanoa bluesiksi - ts. kenellä on valta vetää raja siihen, mistä blues alkaa ja mihin se loppuu - mikä sitä on ja mikä sitä ei ole?
 
Luulenpa, että monien suurten bluesmuusikoidenkin mielestä musiikin monimuotoisuus ja rajojen venyttäminen on hyvä juttu - eikä blues mene rikki siitä, että sitä tehdään monella eri tavalla. En usko, että monikaan heistä oli erityisen kapeakatseinen ja suurella lokerointitarpeella varustettu tyyppi. Varsinkin blues- ja jazzmuusikot ovat usein löytäneet hienosti yhteisen sävelen ja ottaneet toisiltaan vaikutteita - mielestäni mainio juttu. Kunhan juuret (avainsana!) ovat terveessä maaperässä, mun mielestä on erityisen hauska seurata, miten monenlaista kasvustoa esiin putkahtaa.
 
Enemmän kuin vaikkapa biisin rakenne, jokin tietty sointukierto tai sen muunnelma, asteikot tai edes soittotekniset seikat - jostain tietystä soitinkokoonpanosta puhumattakaan - blues on mulle jonkinlainen "mielentila" tai "fiilis". Sitä on hankala pistää paperille sen paremmin sanoina kuin nuotteinakaan. Sen takia ainakin mulle blues voi ja saa olla hyvinkin monenlaista ja monimuotoista ja lasken sen silti aivan mielelläni bluesiksi. Hyväksyn silti monien muidenkin näkemyksen asiasta.

Tämä on aika syvästi ja hyvästi Blues:
 
http://www.youtube.com/watch?v=TWNgzbgrDe0
 
mun mielestä.

Jucciz: Se en ole minä. Tykkään monenlaisesta. Ja sit tietty siitäkin voidaan keskustella, mikä sitä "puhdasta bluesia" on. Kovinpa kauas on sieltä puuvillapelloilta tultu noin tyylillisesti, soundillisesti ja ilmaisussa ylipäätään - ja siltikin jotkut kehtaavat pitää vielä esim. 50-luvun jälkeen levytettyä bluesin perinteestä kumpuavaa musiikkia bluesina. Jos nyt tuota touhua jatketaan eteenpäin ja soiton sekaan roiskitaan esim. modaalista meininkiä ja bluesasteikosta poikkeavia säveliä, saako lopputuotetta enää sanoa bluesiksi - ts. kenellä on valta vetää raja siihen, mistä blues alkaa ja mihin se loppuu - mikä sitä on ja mikä sitä ei ole?
 
Luulenpa, että monien suurten bluesmuusikoidenkin mielestä musiikin monimuotoisuus ja rajojen venyttäminen on hyvä juttu - eikä blues mene rikki siitä, että sitä tehdään monella eri tavalla. En usko, että monikaan heistä oli erityisen kapeakatseinen ja suurella lokerointitarpeella varustettu tyyppi. Varsinkin blues- ja jazzmuusikot ovat usein löytäneet hienosti yhteisen sävelen ja ottaneet toisiltaan vaikutteita - mielestäni mainio juttu. Kunhan juuret (avainsana!) ovat terveessä maaperässä, mun mielestä on erityisen hauska seurata, miten monenlaista kasvustoa esiin putkahtaa.
 
Enemmän kuin vaikkapa biisin rakenne, jokin tietty sointukierto tai sen muunnelma, asteikot tai edes soittotekniset seikat - jostain tietystä soitinkokoonpanosta puhumattakaan - blues on mulle jonkinlainen "mielentila" tai "fiilis". Sitä on hankala pistää paperille sen paremmin sanoina kuin nuotteinakaan. Sen takia ainakin mulle blues voi ja saa olla hyvinkin monenlaista ja lasken sen silti aivan mielelläni bluesiksi.
 
Olen kanssasi samaa mieltä. Itse antaisin pisteet hyville vedoille, riippumatta siitä onko kyseessä bluesia tai vaikka jazzia. Sitähän ei voi tietenkään tietää mikä kuulostaa kenenkin mielestä hyvältä?

On Ähtärin poika ihmeissään,
Hankaa jalkoja jenkkibuutsit.
Se kartsalla dallaa yhtenään.
Kysyy: "Missä, missä on rootsit?"

Jucciz: Se en ole minä. Tykkään monenlaisesta. Ja sit tietty siitäkin voidaan keskustella, mikä sitä "puhdasta bluesia" on. Kovinpa kauas on sieltä puuvillapelloilta tultu noin tyylillisesti, soundillisesti ja ilmaisussa ylipäätään - ja siltikin jotkut kehtaavat pitää vielä esim. 50-luvun jälkeen levytettyä bluesin perinteestä kumpuavaa musiikkia bluesina. Jos nyt tuota touhua jatketaan eteenpäin ja soiton sekaan roiskitaan esim. modaalista meininkiä ja bluesasteikosta poikkeavia säveliä, saako lopputuotetta enää sanoa bluesiksi - ts. kenellä on valta vetää raja siihen, mistä blues alkaa ja mihin se loppuu - mikä sitä on ja mikä sitä ei ole?
 
Tuskin tässä kukaan on varsinaisesti rajaamassa bluesia, mistä se alkaa tai loppuu, luulen ma. 50-luvun jälkeenkin on levytetty bluesia, mun mielestä. Tiedä sitten olenko väärässä.
 
Luulenpa, että monien suurten bluesmuusikoidenkin mielestä musiikin monimuotoisuus ja rajojen venyttäminen on hyvä juttu - eikä blues mene rikki siitä, että sitä tehdään monella eri tavalla. En usko, että monikaan heistä oli erityisen kapeakatseinen ja suurella lokerointitarpeella varustettu tyyppi.
 
Tuntuu vähän, että se lokeroinnin tarve on näillä enemmänkin, jotka sitä jazzia näihin roots-skaboihinkin suoltavat. Nimittäin lokeroida se varsinainen blues mitättömyyden karsinaan alkeellisena ja itseääntoistavana musiikkimuotona, mitä se ei todellakaan ole, kun siihen perehtyy.
 
Varsinkin blues- ja jazzmuusikot ovat usein löytäneet hienosti yhteisen sävelen ja ottaneet toisiltaan vaikutteita
 
Tämä on hieno juttu silloin, kun lopputulos toimii.
 
Jucciz: blues on mulle jonkinlainen "mielentila" tai "fiilis". Sitä on hankala pistää paperille sen paremmin sanoina kuin nuotteinakaan.
 
Mulle blues on ihan tämä sama asia - jonkinlainen "mielentila" tai "fiilis".