Kitarat: soittaminen ›

kekkuliheikki: Markku Kanervalta pollitty lainaus mustasukkaisuutta tangosta! :D
 
Järjen veit ja minusta Norjan teit.
 
Tämä ei ole viittaus norjametalliin.
 

 

 
Lainaus on itse asiassa Seppo Kantosen soolosta Pekka Pohjolan kappaleeseen "Impun Tango" live-levyltä Heavy Jazz, Kanervahan ei soittanut tuota, vaan jotain muuta hienoa. Vaan vaan, näköjään näin syvälle selkäytimeen ja kenties vielä paljon syvemmällekin tietyt biisit/soolot pureutuvat: oman sooloni soittohetkellä en tosiaankaan funtsinut tai suunnitellut, että vedetäänpäs tähän pätkä jonkun muun artistin sooloa/melodiaa, jota olen kuunnellut aikoinaan.
 
Hyvät korvat sulla selkeesti on silti - tai sitten hyvä tuuri (lue: hyvä maku) kun satut tuntemaan samoja biisejä kuin mä. :)

kallle: Jos joltain kannattaa lainata, niin Markku Kanervalta.
 
On kyllä yksi hienoimpia kitaristeja tässä maassa mun makuun. Yhdestä Groove Conventionin biisin soolosta tein transkription, vaikka menikin 6 tuntia sen kirjoittamiseen. Älyttömän hienoa soitantaa.

Jucciz: Järjen veit ja minusta Norjan teit.
 
Tämä ei ole viittaus norjametalliin.
 

 

 
Lainaus on itse asiassa Seppo Kantosen soolosta Pekka Pohjolan kappaleeseen "Impun Tango" live-levyltä Heavy Jazz, Kanervahan ei soittanut tuota, vaan jotain muuta hienoa. Vaan vaan, näköjään näin syvälle selkäytimeen ja kenties vielä paljon syvemmällekin tietyt biisit/soolot pureutuvat: oman sooloni soittohetkellä en tosiaankaan funtsinut tai suunnitellut, että vedetäänpäs tähän pätkä jonkun muun artistin sooloa/melodiaa, jota olen kuunnellut aikoinaan.
 
Hyvät korvat sulla selkeesti on silti - tai sitten hyvä tuuri (lue: hyvä maku) kun satut tuntemaan samoja biisejä kuin mä. :)
 
Ai se olikin pianosoolossa! Silta levylta kuitenkin. Paljon parempi versio Impun tangosta kun originaali. Tein tohon laput aikanaan mutta ne on hukkunut. :(
 
Se melodia hitaudestaan huolimatta ei ole mikaan helppo soittaa. Pitaiskohan kirjoittaa taas ylos kun tuli mieleen.

Jucciz: On kyllä yksi hienoimpia kitaristeja tässä maassa mun makuun. Yhdestä Groove Conventionin biisin soolosta tein transkription, vaikka menikin 6 tuntia sen kirjoittamiseen. Älyttömän hienoa soitantaa.
 
Taysin samaa mielta.
 
Yllamainitussa Impun tangossa on loistava soolo. Se on siinakin mielessa hauska, etta siina menee jotain vitulleen. Lahtee piuha irti ehka. Sit Kanerva vetaa raivolla sen jalkeen.
 
Hieno soolo koska sointukuvio (C7,A7) pohjalta on ainakin mielestani aika tylsa ja sen paalle on vaikea rakentaa.

Huhhuh, Kanervan Markulla kyllä tosiaan pölähtää Heavy Jazzilla. Itseltäni löytyy ainakin Nykivän keskustelun transkriptio tabulatuurin kanssa joatain syövereistä. Kunnon Mike Stern likkejä Iron Maiden-kiertoon! BD Miltäs muilta levyiltä löytäisi lisää miehen eeppisyyksiä?

UnBrain: Huhhuh, Kanervan Markulla kyllä tosiaan pölähtää Heavy Jazzilla. Itseltäni löytyy ainakin Nykivän keskustelun transkriptio tabulatuurin kanssa joatain syövereistä. Kunnon Mike Stern likkejä Iron Maiden-kiertoon! BD Miltäs muilta levyiltä löytäisi lisää miehen eeppisyyksiä?
 
Kaivapa jostain Groove Convention -bändin biisi "So Serious". Ei morjens. Ton soolon nimittäin nuotinsin ja tabitinkin joskus alkuvuodesta - tai itse asiassa koko biisin, kun soolo nyt muutenkin nappaa leijonanosan biisin kestosta. Aivan hervotonta tykitystä. Eikä ihan Iron Maiden -kiertokaan tällä kertaa. Tuo soolo on ennen kaikkea loistoesimerkki dominanttidimiskaalan ja melodisen mollin moodien käytöstä todella, todella "fuusiomaisen" soundin aikaansaamiseksi. Tilutuksessakin löytyy.
 
Kanerva on kyllä Sterninsä kuunnellut. Etenkin se kvintiltä lähtevä laskeva molliasteikko, jossa seksti hypätään yli, vihjailee Sternin suuntaan.

Yritin laatikon pohjalta löytää Groove convention -bändin levyä, mutta pettymyksekseni löysin pelkät kannet. Löysin kuitenkin Big Bad Familyn levyn, jossa on myös Markku Kanervan kitarointia kuultavissa. Esim. kappaleessa "Trouble at the Bar-mitz-vah" on mainio soolo Kanervalta. Kannattaa kuunnella. Levy taitaa olla jostain 90-luvun puolivälistä.

No bärgele google ja vertaisverkko näytti vähän heikolta, mutta Oulun kirjastosta löytyy näköjään tuota Groove Conventionia cd-muodossa. Big Bad Familyäkin mutta ainoastaan älppynä johon ei meikäläisellä ole kuunteluvärkkejä.. Ei kukaan haluaisi ottaa kulttuuritekijän viittaa harteilleen ja uppia noita suomijazzin helmiä kuultavaksi? :D

Laulava Kylätohtori: Varmaan higain leadiä opetellessa voi tulla ongelmia, jos soittaa ilman vahvistinta, koska homma perustuu (kai?) paljon myös kevyeen ja nopeaan soittotatsiin ja nuotit soi paremmin, kun on paljon säröä käytössä.
 
Tuli vaan mieleen liittyen tähän ketjuun tuosta high Gain hallinnasta, tyyliin "mainittu" John Petrucci. Kunnon säröllä tarvitsee hallita myös Palm Mutea eli tappaa "Dempata" kieliä soiton aikana tallasta kämmenellä. Jos siis soittaja käyttää voimakasta pikkausta ja runttaa kovalla säröllä hallitusti nuotteja ulos ilman että ne leviää, tarvitsee nopean soittotekniikan, pikkauksen ja ajoituksen lisäksi hallita Boostattua säröä jota pursuu kiertämiseen asti pelkällä käden irroituksella tallasta "vaikka pitäisit kiinni kielistä soittokädellä". Näiden kaikkien osaaminen yhtäaikaa, on sitä High Gain hallintaa ja taitoa. Ikävä kyllä tämä aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia monella särön määrästä, mutta kokeilkaapa vaan itse ja hämmästykää kuinka hallittavissa se Boosted High Gain voi olla, kun sen kanssa leikkii tarpeeksi. Soolon tauoissa/lopussa vaan polkasee Volume pedaalin 0:llaan ja näin ei kuulu ylimääräisiä ääniä. Toki kitarastakin voi Volan pudottaa 0:llaan, mutta se vaatii lisää taitoja noiden murto-osa sekuntien aikana. Kitarasta Vola auki... ja sitte Volumepedaali auki soolon alussa...sama loppuun päinvastoin. Pedaali kiinni ja kitarasta 0:llaan. Näin saa soolon nopeisiin ja hitaisiin vaiheisiin hallintaa, kovallakin säröllä ilman sivuääniä. Cleanistä soundista High Gainiin, on laaja käsite Soolojen nopeissa vaiheissa.

Jotenkin oon väkisin taipuvainen ajattelemaan, että jos keskeinen osa soittotapahtumaa on se, että itse soittamisen lisäksi pitää ressata huomattavia määriä siitä, ettei koko hemmetin balalaikka lähde ulvomaan kuuta ja etteivät ylimääräiset räminät ja kolinat kuulu sieltä rectokaapista yhtä kovaa kuin ne äänet, joita yrittää soittaa, oisko sitä säröä kumminkin "ihan pikkasen" liikaa.
 
Säröä saa ja pitääkin olla - vaikka vähän enemmänkin - mutta jos oikeesti tommoisilla asioilla pitää vaivata päätään silloin kun oikeasti pitäis voida keskittyä soittamiseen, jossain on kyllä menty pieleen ja pahasti.
 
P.s. Onks tää High Gain joku kuuluisakin heebo, kun isoja alkukirjaimia käytetään?

Jucciz: P.s. Onks tää High Gain joku kuuluisakin heebo, kun isoja alkukirjaimia käytetään?
 
Veijo High Gain, siitähän se kaik läks... ;)
 
Mutta yleisesti tästä ketjusta. Kukin tyylillään, mutta miksi helvetissä kahden eri ääripään kannattaa vääntää jostain tämän tyylisestä asiasta? Onhan se selvää, että molemmissa soittotavoissa on omat juttunsa, eikä ole mitään molemmille yhteisesti sopivaa yleispätevää neuvoa olemassa.
 
Tämän on vähän kuin kelloseppä ja rakennustyömies vääntäisivät, ovatko leka ja lapio ne täydelliset työkalut vai eivät...

Jucciz: Jotenkin oon väkisin taipuvainen ajattelemaan, että jos keskeinen osa soittotapahtumaa on se, että itse soittamisen lisäksi pitää ressata huomattavia määriä siitä, ettei koko hemmetin balalaikka lähde ulvomaan kuuta ja etteivät ylimääräiset räminät ja kolinat kuulu sieltä rectokaapista yhtä kovaa kuin ne äänet, joita yrittää soittaa, oisko sitä säröä kumminkin "ihan pikkasen" liikaa.
 
Säröä saa ja pitääkin olla - vaikka vähän enemmänkin - mutta jos oikeesti tommoisilla asioilla pitää vaivata päätään silloin kun oikeasti pitäis voida keskittyä soittamiseen, jossain on kyllä menty pieleen ja pahasti.
 
P.s. Onks tää High Gain joku kuuluisakin heebo, kun isoja alkukirjaimia käytetään?
 
Pitkissä nuoteissa "high gainia" käytetään ehkä enemmänkin. Näillä asioilla ei todellakaan stressata, ne innostavat uusiin haasteisiin. Kovat säröt kuuluvat omaan luokkaansa ihan siinä missä 60- luvun hienot Marsut pikkurosoineen. Alla olevassa videossa on menty ilmeisesti pahasti pieleen? Voi kun olis ajoissa päässyt neuvomaan, niin olis saanut JP aikanaan jo särönsä kuntoon. Eipä tässä muuta ku ihan huumorilla mennään ja hauskaa ajanvietettä keskustella erinäisistä eroavaisuuksista. Juccizzelle vaan hyvää ja stressitöntä weekendiä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=VQEG1HqCrnE&feature=related
 
P.S high gain ei ole kuuluisa ja se kirjoitetaankin pienillä kirjaimilla.

Jucciz: Jotenkin oon väkisin taipuvainen ajattelemaan, että jos keskeinen osa soittotapahtumaa on se, että itse soittamisen lisäksi pitää ressata huomattavia määriä siitä, ettei koko hemmetin balalaikka lähde ulvomaan kuuta ja etteivät ylimääräiset räminät ja kolinat kuulu sieltä rectokaapista yhtä kovaa kuin ne äänet, joita yrittää soittaa, oisko sitä säröä kumminkin "ihan pikkasen" liikaa.
 
Eiks sun es-175:set ja muut l5-johdannaiset lähde ikinä kiertämään? Ite joudun välissä kovastikkin taistelemaan ettei ala keppi ulvomaan kuuta. Ihan jazzkeikallakin. Soittovola on kylläkin aika tärkeässä asemassa tässä.

Jucciz: Jotenkin oon väkisin taipuvainen ajattelemaan, että jos keskeinen osa soittotapahtumaa on se, että itse soittamisen lisäksi pitää ressata huomattavia määriä siitä, ettei koko hemmetin balalaikka lähde ulvomaan kuuta ja etteivät ylimääräiset räminät ja kolinat kuulu sieltä rectokaapista yhtä kovaa kuin ne äänet, joita yrittää soittaa, oisko sitä säröä kumminkin "ihan pikkasen" liikaa.
 
Eipä välttämättä ollenkaan liikaa. Jos sillä määrällä säröä saadaan se soundi mitä ollaan tavoiteltukin, säröä on juuri sopivasti. Tohon em. lauseeseen voi asettaa sanan "särö" tilalle minkä tahansa kitaran soundiin liittyvän mittaparametrin miten lystää, pointti on kuitenkin pääasia. Kyllä soittotatsissaan joutuu keskittymään ylimääräsen paskan pidättelemiseen soitossaan soitti kovilla tapposäröillä tai akkarilla, jos sä vaan kompressoit sen soundin ulos ikkunoista, niin se pikkunenkin plektran nuolasu väärän kielen kohdalta tai vähäsen soimaan jääny g-kieli siellä välissä kuuluu vähän kovempaa, vastaavasti akustisella kitaralla juttuja soitettaessa siihen on myös keskityttävä, mutta eri tavalla. Kyse ei oo niinkään siitä stressaamisesta, vaan muusikkona siihen pyrkimisestä, että saadaan halutulla soundilla halutunlainen lopputulos, mikä vaatii soittotatsin suhteuttamista soittotilanteeseen. Ite kyllä pyrin huolehtimaan ihan samalla tavalla akkarilla jotain soolobiisejä soittaessa siitä, ettei sieltä soi ylimäärästä paskaa. Kun oot yksin lavalla soittamassa jotain sovitusta missä oot tasan sinä soittamassa melodiaa ja sointuja samalla alle, niin kyllä siinäkin on aika helvetin olennaista, ettei siellä keskellä soi mitään ylimääräistä. Toi oli mun mielestäni ehkä hieman naiivin yksinkertaistetusti puettu, että isot määrät säröä tekevät soitosta stressaamisen keskeiseksi asiaksi koko kitaroinnissa: näin asia ei yleensäkään ole, sen sä varmasti ammattilaisena tietänet.
 
Ihan niinkuin särötetyn soundinkin kanssa, miten tahansa muokatun äänisignaalin kanssa homma nyt vaan menee vähän niin, että se on työkalu, jota voi käyttää hyvin tai huonosti. Tai hyvin huonosti. Tai oikein hyvin. Jos ei osaa käyttää infernaalista tapposäröä oikein, niin ei tarvi käyttää semmosta. Voin mä dilsallakin tuutata kitarasoundini niin Norjaan asti, ettei varmasti ketään kiinnosta kuunnella, mutta siinä tapauksessa delayta on "pikkasen liikaa" suhteutettuna siihen miten osaan soittaa ja soitan. Pointti mennee perille? (potentiaali, ei murretarkoitus:D)

hevikukko: Kovat säröt... alla olevassa videossa... ...kun olis ajoissa päässyt neuvomaan, niin olis saanut JP aikanaan jo särönsä kuntoon.
 
Säröstä en tiedä, mutta sen delay säädöt : Tuntuu toistavan kaikki pikkaus- / sun muut äänet, kovemmin kuin soitettavat nuotit, niin... --> Tiiii... (RAKS!) ...ti... (KLAKS!) ...taa.. (KlOKS!) ...tii... (POKS!) ...ti ta tiii... --> ..."joku" ehkä voisi jo ajatella, että se on jo vähän. liiankin häiritsevän kovalla.
 
Itseä alkoi tökkiä ne äänet, kuulokkeiden kanssa sen verran, että oli pakko lopettaa katselu n. 3 minuutin kohdalla.

hevikukko: Pitkissä nuoteissa "high gainia" käytetään ehkä enemmänkin. Näillä asioilla ei todellakaan stressata, ne innostavat uusiin haasteisiin. Kovat säröt kuuluvat omaan luokkaansa ihan siinä missä 60- luvun hienot Marsut pikkurosoineen. Alla olevassa videossa on menty ilmeisesti pahasti pieleen? Voi kun olis ajoissa päässyt neuvomaan, niin olis saanut JP aikanaan jo särönsä kuntoon. Eipä tässä muuta ku ihan huumorilla mennään ja hauskaa ajanvietettä keskustella erinäisistä eroavaisuuksista. Juccizzelle vaan hyvää ja stressitöntä weekendiä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=VQEG1HqCrnE&feature=related
 
P.S high gain ei ole kuuluisa ja se kirjoitetaankin pienillä kirjaimilla.
 
Tuossa oli kyllä todella paneuduttu siihen, että miten kitarasoundi voidaan paskoa totaalisesti. Että sikäli hyvä esimerkki pieleen menosta.

antnis: Tuossa oli kyllä todella paneuduttu siihen, että miten kitarasoundi voidaan paskoa totaalisesti. Että sikäli hyvä esimerkki pieleen menosta.
 
Onko se Mesa vai Petruccin ruuvaama oma sävy, kun tuossa lead-saundissa on aina semmoinen tunkkaisuus/tukkoisuus/nuhaisuus/verho edessä?
 
Tuskinpa se Petrucci huomattavan paljon joutuu keskittymään siihen, ettei mandoliini vingu omiaan. Taitaa olla ihan perusjuttuja sille.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=0LPf7gSvS4E#t=218s Puhdasta on.

Vittu. Mä luulin lukevani keskustelua soolojen nopeista vaiheista.

Vittu toi ynkkä on ****. Väittää aina haastatteluissa, ettei muka ole koskaan harjoitellut vaan on aina vaan soitellut. Ei ole mitenkään mahdollista, että tiluttaa muka noin nopeasti ja puhtaasti harjoittelematta kertaakaan. Moni harjoittelee metronomilla vaikka kuinka, eikä ikinä saavuta samaa nopeutta, kun toi saatanan swedupelle.