Rock, pop, alternative ›

kk80: Miksiköhän noita biisejä puuttuu DVD:ltä? Mahtoiko olla jokin filmiajan hienous esim. kameroihin vaihdettiin filmikelat juuri tuolloin tms. Ei edelleenkään herätä hirveää innostusta tämä julkaisu. Mitäköhän eroa tarjoaa esim. viralliseen VHS:ään verrattuna. Ehkä ne hölmöhköt "Taylor ajaa karttinkia" ja "Deacy polttaa tupakkia" -insertit on siirretty ekstrojen puolelle...
 
Mukana on ilmeisesti uusi dokumentti Magic Tourista...

https://www.finnkino.fi/Event/299366/
 
Ja Finnkinohan näyttää Hungarian Rhapsodyn Suomessa!

Mallaslahti: https://www.finnkino.fi/Event/299366/
 
Ja Finnkinohan näyttää Hungarian Rhapsodyn Suomessa!
 
Jonka katsoimmekin hetki sitten Turun Kinopalatsissa.
 
Kyllä siinä vaan pikkuhiljaa siirtyi pariksi tunniksi Unkariin, menevä pläjäys isolta kankaalta kunnon äänillä katsottuna.
Suositellaan ehdottomasti, jos kohdalle jossain vielä sattuu, kyllä se perhana oli kova bändi livenä, vaikka studiolevyissä olikin paljon studion mahdollisuuksia mukana. Mercury painoi tietysti sata lasissa ja John Deaconin bassottelu oli pirun tarkkaa. Taylorin rummutus ei tässä ollut jostain syystä yhtään mieleeni. Brian May oli rautaa.
 
Ei varmaan ollut ensimmäinen kerta kun tämä keksitään, mutta itseä hykerrytti yhteys Zeppelinin The song...-leffaan, jossa keikan väliin leikatuissa pätkissä nähdään Bonham kiihdytysautoilemassa. Tässähän on vastaavasti Roger Taylor kartingia kokeilemassa.Lie ollut jonkinmoinen silmänisku kanssakansalaisille.

Mäkin kävin eilen kattomassa. Ehdottomasti oli positiivinen yllätys. Audiotallenteita kun oon kuunnellu noilta loppuvuosien kiertueilta, niin en oo niin paljon pitäny Freddien laulullisista kompromisseista sekä äänen (jossain määrin) huonommasta kunnosta kuin vaikkapa Montrealin keikalla 1982. Mutta tämähän oli todella mahtava! Visuaalinen puoli toki nosti kaiken potenssiin tuhat (Ja kuvalaatu muuten oli todella hyvä, odotin sen jostain syystä olevan jotain muuta kuin täysin ammattimainen laadultaan), mutta bändi veti todella hyvin ja Freddie todella paljon paremmin kuin odotin häneltä vuonna 1986 - itse asiassa täysin moitteettomasti.

Jokapaikanapina: bändi veti todella hyvin ja Freddie todella paljon paremmin kuin odotin häneltä vuonna 1986 - itse asiassa täysin moitteettomasti.
 
Totta. Olenkin vuosien saatossa jaksanut toistuvasti ihmetellä, miksi porukka vaahtoaa Wembleystä, vaikka yhtyesuorituksena se on todella lattea verrattuna vaikkapa juuri Budapestin keikkaan. Wembleystä on ollut saatavilla edustavammat tallenteet, mutta ei Budapestikaan mikään keräilyharvinaisuus ole ollut.

Zed: Totta. Olenkin vuosien saatossa jaksanut toistuvasti ihmetellä, miksi porukka vaahtoaa Wembleystä, vaikka yhtyesuorituksena se on todella lattea verrattuna vaikkapa juuri Budapestin keikkaan. Wembleystä on ollut saatavilla edustavammat tallenteet, mutta ei Budapestikaan mikään keräilyharvinaisuus ole ollut.
 
Kannattaa hankkia käsiin se Wembleyn uudelleenjulkaisu DVD vuodelta 2011.
 
Siinhänä on "extrana" KOKO perjantain, eli edellispäivän keikka. Tuo "legendaarinen" Wembleyn show on siis lauantailta nauhoitettu.
 
Bändihän soittaa tuossa lauantaina keikalla tosi virheettömästi ja hyvin, mutta Mercuryn ääni on todella tukossa.
 
Perjantaina puolestaan bändi soitteleee vähän hermostuneen oloisesti, mutta Mercuryn ääni on ihan eritavalla "auki". Todella jännää miten ihan illasta toiseen se vaihteli. No jos sitä tekniikkaa ja hallintaa ei juuri käytä, niin...
 
Budapestissa on tosiaan enemmän sellaista intoa ja myöskin tuo Mercuryn ääni on paremmassa tikissä taas. Budpast kokonaisuutena on kyllä parempi kuin nuo kummatkaan Wembleyt. Tietty tuo pimeys ja filmille kuvaaminen vielä nostavat taltioinnin arvoa.
 
Mainosta sitten taas tähän väliin.
 
Eli Queen-tribuutilla ollaan viikonloppuna Jyväskylässä ja Salossa.
 
Tulkaa ihmettelemään!
 
"ONE VISION starttaa kiertueelle 19.-20.10.2012. Tulevana viikonloppuna siis tiedossa Jyväskylää ja Saloa!

https://www.facebook.com/events/457674994254665/

https://www.facebook.com/events/386149824791021/"

Sain äsken tietää, että Queenilla on biisi nimeltä "Lost Opportunity". Ilmeisesti Brianin laulama ja I'm Going Slightly Madin 12", ja CD-sinkkuversioilla, sekä Innuendon 2CD-versiolla. Tuo lienee helpoin löytää, kun en halua tätä biisiä ensimmäistä kertaa kuulla Spotifysta tai YouTubesta.

Freddie Mercury 05.09.1946 - 24.11.1991
 
21 vuotta tänään...

Jaahas meinasi ihan unohtua tuo Freddien kuolinpäivä... Eikös Kissin Eric Carr myös kuollut samana päivänä?

Regalis Apertura: Jaahas meinasi ihan unohtua tuo Freddien kuolinpäivä... Eikös Kissin Eric Carr myös kuollut samana päivänä?
 
Juu, näin pääsi käymään.

Mallaslahti: Freddie Mercury 05.09.1946 - 24.11.1991
 
21 vuotta tänään...
 
Ou shit, mistä tietää että oon vanha... Onko siittä jo noin kauan?

Innuendoa kuvaillaan usein paluuksi 70-luvun kultakaudelle, mutta rohkenen epäillä, nauttisiko levy lähellekään nykyistä arvostustaan mikäli sen tekovaiheessa vallinneita olosuhteita ei otettaisi huomioon. Kuunneltuani Innuendon pitkästä aikaa hankittuani Deluxe-version, on pakko todeta ettei kyseessä ole todellakaan kovin kaksinen tuotos.
 
Nimikappale avaa pelin jylhästi ja komeasti, mutta kokonaisuudelta katkeaa tehokkaasti selkäranka, kun väliin pudotellaan säännöllisesti haistapaskan täytepiisejä tyyliin Delilah, minkä kuunteleminen aiheuttaa lähinnä myötähäpeällistä vääntelehtimistä efektoituine naukaisuineen ja taustalla vittumaisesti sykkivän syntikan (whump-vuh-vuh-vuh) muodossa. Ei olisi kelvannut 70-luvulla edes B-puoleksi. Useissa kappaleissa olisi potentiaalia, mutta tuotanto kuulostaa pahasti ajan syömältä kahden markan syntikkaujelluksineen ja rumpukoneineen. Headlong voisi olla kohtuullinen hardrock-menobiisi, mutta viimeistään ne pulputtavat huumorikitarat pilaavat homman täydellisesti. Vittu mitä paskaa, ei naurattanut.
 
Muistelen pitäneeni tätä aikanaan kohtuullisena Queen-levynä, mutta kevyt, rihkamalla kuorrutetun tyhjyyden tunne siitä nyt jäi. Mercuryn laulua ja Mayn kitarointia jaksaa kuunnella keskinkertaistenkin kappaleiden yllä, mutta harmillisia ääripäitä tämä pitkäsoitto on täynnä. Tuntuu että suhteellisen helpoilla ja selkeillä korjauksilla oltaisiin saatu aikaan huomattavasti parempi albumi.

Zed: Innuendoa kuvaillaan usein paluuksi 70-luvun kultakaudelle, mutta rohkenen epäillä, nauttisiko levy lähellekään nykyistä arvostustaan mikäli sen tekovaiheessa vallinneita olosuhteita ei otettaisi huomioon. Kuunneltuani Innuendon pitkästä aikaa hankittuani Deluxe-version, on pakko todeta ettei kyseessä ole todellakaan kovin kaksinen tuotos.
 
Nimikappale avaa pelin jylhästi ja komeasti, mutta kokonaisuudelta katkeaa tehokkaasti selkäranka, kun väliin pudotellaan säännöllisesti haistapaskan täytepiisejä tyyliin Delilah, minkä kuunteleminen aiheuttaa lähinnä myötähäpeällistä vääntelehtimistä efektoituine naukaisuineen ja taustalla vittumaisesti sykkivän syntikan (whump-vuh-vuh-vuh) muodossa. Ei olisi kelvannut 70-luvulla edes B-puoleksi. Useissa kappaleissa olisi potentiaalia, mutta tuotanto kuulostaa pahasti ajan syömältä kahden markan syntikkaujelluksineen ja rumpukoneineen. Headlong voisi olla kohtuullinen hardrock-menobiisi, mutta viimeistään ne pulputtavat huumorikitarat pilaavat homman täydellisesti. Vittu mitä paskaa, ei naurattanut.
 
Muistelen pitäneeni tätä aikanaan kohtuullisena Queen-levynä, mutta kevyt, rihkamalla kuorrutetun tyhjyyden tunne siitä nyt jäi. Mercuryn laulua ja Mayn kitarointia jaksaa kuunnella keskinkertaistenkin kappaleiden yllä, mutta harmillisia ääripäitä tämä pitkäsoitto on täynnä. Tuntuu että suhteellisen helpoilla ja selkeillä korjauksilla oltaisiin saatu aikaan huomattavasti parempi albumi.
 
Minusta taas tuo innuendo on aivan mahtava Queen albumi. Onhan siellä muutama täytebiisi mutta kokonaisuus jää plussan puolelle.

Useissa kappaleissa olisi potentiaalia, mutta tuotanto kuulostaa pahasti ajan syömältä kahden markan syntikkaujelluksineen ja rumpukoneineen.
 
Mielestäni Innuendon vahvin materiaali on kyllä soundillisesti kestänyt aikaa aika hyvin: Innuendo, Slighty Mad, Days of our lives ja Show Must Go on. Ei tuo Headlongkaan nyt niin pöllöltä kuulosta mutta I can't live with youn tuotanto on kuin suoraan Brianin ekalta soolo albumilta -eikä tämä ollut kohteliaisuus.
 
Delilah jakaa mielipiteet. 70-luvulla yhtye upotti näitä "vaudeville" hömppäbiisejä yhden per levy, Jazzin jälkeen homma vakavoitui ja tuollaisia letkeitä kappaleita ei enää tehty. Voisiko tuon tulkita jatkumoksi noille? Levyä on tosiaan vaikea irroittaa kontekstistaan; jos kuoleva mies haluaa tehdä kieli poskessa balladin kissoilleen niin siinähän tekee. Harmi että demon "...when I'm just about to die" laini vaihdettiin säyseämpään versioon itse levyllä.
 
Toki Innuendolla on huonompaakin matskua mutta jotenkin levy on silti eheämpi kokonaisuus kuin pari sitä edeltänyttä albumia.

Itsehän kuuntelen mieluummin postuumisti julkaistua Made in Heavenia kuin Innuendoa.

Oon aika varma, että tämä on jo käyny täällä
 
http://www.youtube.com/watch?v=BY_G30HuOnc
 
Miksei Queen tekisi juudas priistejä :) ?

Hexa2: Oon aika varma, että tämä on jo käyny täällä
 
http://www.youtube.com/watch?v=BY_G30HuOnc
 
Miksei Queen tekisi juudas priistejä :) ?
 
Tuo oli mielestäni todella nolonen kuuloinen veto. Ja yleisö tietenkin nousee mylvimään, kun luulee jotain suurta olevan ilmassa. Pehmeät äänet kyllä kuulostivat Freddielta, mutta muuten luoja paratkoon. Marc Matel on parempi Freddie: http://www.youtube.com/watch?v=dREKkAk628I

Tänään "Great Pretender" dokumentti Yleltä. Verorahat hyötykäyttöön:
 
http://yle.fi/ohjelmat/1915890#lisatiedot

kk80: Tänään "Great Pretender" dokumentti Yleltä. Verorahat hyötykäyttöön:
 
http://yle.fi/ohjelmat/1915890#lisatiedot
 
Löytyy joululahjaksi saatuna BluRay-kiekkona mutta katsoin siitä huolimatta. Kiva ja hyvä pätkä on. Tosin... BR:llä ~105min, tv-versio ~80min.