Lyriikka ›

PJS: Ja siinä on selkee ero, et teetsä jonkun jutun siks et sulle on sanottu et näin pitää tehdä vai teetsä sen siksi, että se tulee sulta luonnostaan.
 
Aika monet pop "säveltäjät" tekee sitä omalle genrelleen leimallista musaa ihan vaistonvaraisesti ja vilpittömästi osittain just siks et ne koodit on kirjoitettu niin syvälle meidän käsityksiin musiikista. Mut se että joku lähtis muuttamaan omaa taiteellista näkemystään vain sovittaakseen oman matskun väkipakolla johonkin muottiin on mun mielestä täysin väärä tapa tehdä luovaa työtä.
 
No mä en arvota noin. Mä lasken musiikin tekijät samaan suureen yleisöön, koska samaa kulttuuriperimäähän me tässä todistetaan. Se on iso möhkäle liikuttaa. Mun mielestä on tekopyhää sanoa, että joku toteuttaa "taiteellista näkemystään", koska se taiteellinen näkemys on ihan sama, kuin muillakin siinä viiteryhmässä. Ulkoinen pakko rakennemuutoksesta pakottaa sen musiikin tiettyyn suuntaan, ei se väkisin vänkäämällä muutu. Se on vaan vänkäämistä.
 
Silti sen kulttuuriviiteryhmän sisällä näen toki eri porukoita. Semmoinen yhteinen koulunpiha, jossa on eri ryhmiä. Nyt meillä on tässä kaksi ryhmää, musiikin tuottajat ja kuluttajat, jotka kummatkin pettyy tässä vänkäämistapauksessa: Kuluttaja pettyy, kun se tuotettu asia ei olekaan sen muotokielen mukaista, johon hän on tottunut, ja tuottaja pettyy siihen, että hänen sydänverellään mutkiteltu tuotoksensa ei menekään läpi. Sitten haukutaan kuluttajaa tyhmäksi ja tuottajaa tekotaiteelliseksi. Tämähän on väärin, kaikilta osin.
 
Enkä mä tarkoita, että pitäisi tieten tahtoen alistua johonkin muotoon, pioneereja on aina. Mutta se, onko se pioneerityö vilpitöntä ja luonnollista, on se pointti. Ja sen aistii. Luonnollisuuden aistii. Kun joku asia lähtee eri suuntaan ja tuntuu, että hienoa, enpä arvannut, mutta toimii, niin tietää että se on luonnollista. Onhan tämä taidemuotona kuitenkin tunnevetoista. Mutta siinä on lainalaisuuksia, koska ihmiset hakee ja tahtoo lainalaisuuksia.
 
Tässä topiikissa tulee esiin taas se asenne, että "mä teen mitä haluun kuunnelkaa jos haluutte". Ja sitten kukaan ei kuuntele. Onko se hyvä asia? Kyllähän muusikko aina sen verran narsisti on, että se haluaa ihmisten ottavan sen musiikin itselleen. Se vaatii uhrauksia, muotokielen ymmärtämistä ja sen rajoissa liikkumista, muuten se EI MENE LÄPI. Ei se ole huoraamista. Välttämättä. Voi se sitäkin olla.
 
Loppukappaleen kulutan pyörtämällä sanomisiani ja laukomalla ympäripyöreyksiä, jotka voin itse tulkita jälkeenpäin hahmottamaani suuntaan.

Lennu: ... Sitten haukutaan kuluttajaa tyhmäksi ja tuottajaa tekotaiteelliseksi. Tämähän on väärin, kaikilta osin.
Siis joo just näin. Se että taiteilija ei ole vastuussa kuulijalleen tarkoittaa mun mielestä myös sitä, et turha surra sitä et kukaan ei tosiaan diggaa. Ei edes frendit ja mutsi, vaikka ehkä toisin väittävätkin.
 
Enkä mä tarkoita, että pitäisi tieten tahtoen alistua johonkin muotoon, pioneereja on aina. Mutta se, onko se pioneerityö vilpitöntä ja luonnollista, on se pointti. Ja sen aistii. Luonnollisuuden aistii. Kun joku asia lähtee eri suuntaan ja tuntuu, että hienoa, enpä arvannut, mutta toimii, niin tietää että se on luonnollista. Onhan tämä taidemuotona kuitenkin tunnevetoista. Mutta siinä on lainalaisuuksia, koska ihmiset hakee ja tahtoo lainalaisuuksia.
Eiks tää oo öbaut sama asia mitä mä yritin tossa sanoo. Tai ainakin itse ajattelin sanovani just et pitäis tehdä niinku itsestä tuntuu hyvältä ja jos se "kaupallinen paska" on se juttu mistä itse diggaa niin se tulee luonnostaan ja silloin tietysti olis tosi väärä tapa duunata jotain jazz odysseusta vaan siks et genrepoliisit sanoo. Ja toisinpäin.
 
Tässä topiikissa tulee esiin taas se asenne, että "mä teen mitä haluun kuunnelkaa jos haluutte". Ja sitten kukaan ei kuuntele. Onko se hyvä asia? Kyllähän muusikko aina sen verran narsisti on, että se haluaa ihmisten ottavan sen musiikin itselleen. Se vaatii uhrauksia, muotokielen ymmärtämistä ja sen rajoissa liikkumista, muuten se EI MENE LÄPI. Ei se ole huoraamista. Välttämättä. Voi se sitäkin olla.
Mun mielest olennainen ero on siinä teetsä niitä kompromissejä itsestäsi lähtien vai tuleeko ne myönnytykset tehtyä siks et joku muu vaatii niitä siks et sä saat vastineeksi jotain.
 
Loppukappaleen kulutan pyörtämällä sanomisiani ja laukomalla ympäripyöreyksiä, jotka voin itse tulkita jälkeenpäin hahmottamaani suuntaan.
 
:)

No siis, ne myönnytykset tehdään, koska se tuntuu luonnolliselta. Luetaan niitä vastauksia ;)
 
Joo, aika samasta asiastahan tässä puhutaan, näkemyserot on aika minimaalisia. Jos puhutaan kulttuurimöhkäleen mittakaavassa. Mutta silti sanon, että ne pienetkin väkinäiset "oman tahdon" todentamiset riittää tekemään siitä taideviisusta luotaantyöntävän. Ihminenhän luonnostaan toivoo, että kukaan ei epäonnistuisi, ja sitten kun tulee joku stonehenge-osa biisistä, niin se miettii että ei mitä miksi se noin mitäv. Ja menee ostamaan Lauri Tähkän uuden levyn. Stonehenge-muusikko löhöää treeniksen sohvalla ja pohtii, että jengi pitäis saada tajuamaan. Ei ne tajua, ne ei halua.
 
Mitä Maki Kolehmaiseen tulee, niin jos pohjana olis ollut kimurantti seitkytlukulainen italoproge, niin Maki olis maksanut kämppänsä tekemällä kimuranttia italoprogea. Ei kenelläkään ole oikeutta (näennäis)demokraattisessa yhteiskunnassamme sanoa toiselle, että se ei saa tehdä työtään. Siinähän silmät pyöris useammassakin päässä. Maki tekee ja pioneerit saa yrittää keksiä jotain muuta, turha sitä työtään tekevää on haukkua.

Lennu: Maki tekee ja pioneerit saa yrittää keksiä jotain muuta, turha sitä työtään tekevää on haukkua.
 
Tää on totta. Esimerkkihenkilöt valikoituivat vähän epäreilusti kyllä.

Juoppis: Ah, sehän toki olikin se syy, miksei kukaan ole kuullut sitä kappaletta.
 
Se, että kappaleen nimi ei siinny kertosäkessä on aina huono ratkaisu.
 
Ei, se oli minuuttinovellien lukuohje. Mikä kertova kappale sitten on, ellei pieni novelli? Toisin sanoen siis esimerkiksi Eino Leinon tekstejä ei voi säveltää, koska ne ovat runoja eivätkä sanoituksia?
 
Ne on kirjoitettu vanhaan runomuotoon ja ovat kohtalaisen hyvin sopivia sanoitukseksi. Moderni runous ei sovi.
 
Ai siis taiteelliset ratkaisut levyllä on alistettava ensiksi siihen, että joku osaa pyytää biisiä nimeltä kaupassa? Aika Nickelbackilta kuulostaa, mutta kukin tietysti tavallaan.
 
Nickelback myy hyvin. Pidätkö heidän levyjen osatjia idiootteina?
 
Näetkö tämän siis sellaisena hetkuttavana hittibiisinä? Maailmaa valloittavana singalongina?
 
En minä näe vaan sinä näet.
 
Noin yleisesti tulee mieleen, että jos arvioi tekstiä joka kerta popsapluunaa vasten, tulee herkästi paitsi heittäneensä pois hyvää kamaa myöskin toistaneeksi itseään paljon.
 
Hittien osumistarkkuus paranee popsapluunalla.

leka: Bohemian Rhapsody, Paranoid, Enter Sandman, Smell like teen spirit, Syksyn sävel... äkkiähän noita keksii. Sitäpaitsi harva nykypäivänä menee levykauppaan kysyäkseen jotain tiettyä kappaletta.
 
Olisi muuten varmasti ollut hienoa, jos olisit ollut tuottamassa esim. tuota edellämainittua Bohemian Rhapsodya. Olisi varmasti myynyt paljon enemmän, kun rivit tulis täyteen ja riimit myös.
 
Olisin pyytänyt muuttamaan sanoitusta ja biisin nimeä. Se olsi myynyt silloin enemmän.

Bardi: Olisin pyytänyt muuttamaan sanoitusta ja biisin nimeä. Se olsi myynyt silloin enemmän.
 
Ei olisi myyneet enemmän. Olisit noin 96%:ssa noista tapauksista saanut kenkää. Pari kertaa ehkä jopa turpaan.

Poikkitaiteellinen piruetti

 

"1. Oli ankea, usvainen syysilta
Sellainen jona ei mikään liikuta
Satuin pohtimaan: Entä jos aikuisena
Saisin taiteilemalla rikastuttua

2. Niinpä päätin olla taiteilija
Naapurustossa aiheutin pahennusta
Haavekuvia maalailin jo aamusta
Ja join litrakaupalla kahvia

3. Kerran etsiskellessäni innoitusta
Etsin itseäni ojan pohjalta
Lopputuloksena alkoi vain väsyttää
Kun järkeni jäätyi, oli kipeä pää.

4. Villi elämä alkoi mua mietityttää
Jos en sittenkään ruutia keksinytkään
En kai syntynyt olemaan lainkaan luova
Puuttuu muusa, on matti vain kukkarossa"
 
mukava lukea kerrankin tätä lyriikkapalstaa pitkästä aikaa.
siltä miltä tuntuu, pitää tehdä. ensin sanat sitten nimi, jos sitä edes tarvii.
 
join litrakaupalla kahvia
niin seuraava säkeistö rimmais minusta paremmin vaihtamalla sanoja
pää kipeä

Joku summaava kertsi vielä.

jannu: Ei olisi myyneet enemmän. Olisit noin 96%:ssa noista tapauksista saanut kenkää. Pari kertaa ehkä jopa turpaan.
 
Myös 1.000.000 sateen Juri Gagarin biisi olisi myynyt enemmän, jos sillä olisi ollut se nimi, joka sille olisi pitänyt antaa.
 
Ymmärrän kyllä, että kommenttini herättävät joissakin aggressioita. Totuus tekee usein kipeää.

Bardi: Myös 1.000.000 sateen Juri Gagarin biisi olisi myynyt enemmän, jos sillä olisi ollut se nimi, joka sille olisi pitänyt antaa.
 
Ymmärrän kyllä, että kommenttini herättävät joissakin aggressioita. Totuus tekee usein kipeää.
 
No paljos sä olet levyjä myynyt sit?

Bardi: Myös 1.000.000 sateen Juri Gagarin biisi olisi myynyt enemmän, jos sillä olisi ollut se nimi, joka sille olisi pitänyt antaa.
 
Ymmärrän kyllä, että kommenttini herättävät joissakin aggressioita. Totuus tekee usein kipeää.
 
Eli sä siis katsot musiikkia puhtaasti rahallisesta ja viihteellisestä näkökulmasta etkä lainkaan taiteellisesta?

Juoppis: Eli sä siis katsot musiikkia puhtaasti rahallisesta ja viihteellisestä näkökulmasta etkä lainkaan taiteellisesta?
 
Minusta näitä asioita ei pidä katsoa erillisinä. Se, mikä myy, on kuulijoiden mielestä hyvää sekä viihteenä, että taiteena.
 
Vai meinaatko, että mitä vähemmän levy myy, niin sitä suurempaa taidetta se on? Ja jos levy ei myy yhtään kappaleta, on se äärimmäinen taiteellinen riemuvoitto.

Bardi: Minusta näitä asioita ei pidä katsoa erillisinä. Se, mikä myy, on kuulijoiden mielestä hyvää sekä viihteenä, että taiteena.
 
Vai meinaatko, että mitä vähemmän levy myy, niin sitä suurempaa taidetta se on? Ja jos levy ei myy yhtään kappaleta, on se äärimmäinen taiteellinen riemuvoitto.
 
En toki tarkoita sitä. Tarkoitan kuitenkin sitä, että taiteellisten ratkaisuiden tulisi olla pääsääntöisesti olennaisempia kuin joku perusstruktuuri. Kappaleesta myös kuulee, mikäli se merkitsee tekijälleen jotakin. Sellaista aitoutta.
 
Jos sen aitouden koittaa puristaa liian tiukkaan ennaltamäärättyihin määreisiin, lopputuloksesta tulee herkästi teennäinen.

Juoppis: En toki tarkoita sitä. Tarkoitan kuitenkin sitä, että taiteellisten ratkaisuiden tulisi olla pääsääntöisesti olennaisempia kuin joku perusstruktuuri. Kappaleesta myös kuulee, mikäli se merkitsee tekijälleen jotakin. Sellaista aitoutta.
 
Jos sen aitouden koittaa puristaa liian tiukkaan ennaltamäärättyihin määreisiin, lopputuloksesta tulee herkästi teennäinen.
 
Yllätän sinut ja myönnän sinun olevan oikeassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että polku tuohon kuvaamaasi aitouteen tulee perusasioiden oppimisen ja kokeilun kautta. Jos ei ole halua oppia sanoittamisen perustekniikkaa, ei niitä taiteellisiakaan ratkaisuja synny edes vahingossa. Tällä lyriikka-palstalla olevista teksteistä näkee lähes kaikista jo ensi vilkaisulla, että tekijä ei ole koskaan perehtynyt sanoitustekniikkaan pätkän vertaa. Kun siitä sitten huomauttaa, syntyy useimmiten tekijän omaperäisyyttä puolustavaa taustakohinaa ja varsinainen asia jää huomioimatta.
 
Eli toisella tapaa sanottuna: jos ei pysty kirjoittamaan perinteistä sanoitusta, jossa on tavutukset kohdallaan ja riimityksiäkin käytetty, ei minun pysty tekemään myöskään korkeatasoista perussääntöjä rikkovaa sanoitusta. Otan vertauksen maalaustaiteesta: Picasso ei olisi keksinyt kubismia, jos ei olisi osannut maalata täydellisiä naturalistisia teoksia. Ei hänelläkään ollut oikotietä omaperäisyyteen.

Bardi: Yllätän sinut ja myönnän sinun olevan oikeassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että polku tuohon kuvaamaasi aitouteen tulee perusasioiden oppimisen ja kokeilun kautta. Jos ei ole halua oppia sanoittamisen perustekniikkaa, ei niitä taiteellisiakaan ratkaisuja synny edes vahingossa. Tällä lyriikka-palstalla olevista teksteistä näkee lähes kaikista jo ensi vilkaisulla, että tekijä ei ole koskaan perehtynyt sanoitustekniikkaan pätkän vertaa. Kun siitä sitten huomauttaa, syntyy useimmiten tekijän omaperäisyyttä puolustavaa taustakohinaa ja varsinainen asia jää huomioimatta.
 
Eli toisella tapaa sanottuna: jos ei pysty kirjoittamaan perinteistä sanoitusta, jossa on tavutukset kohdallaan ja riimityksiäkin käytetty, ei minun pysty tekemään myöskään korkeatasoista perussääntöjä rikkovaa sanoitusta. Otan vertauksen maalaustaiteesta: Picasso ei olisi keksinyt kubismia, jos ei olisi osannut maalata täydellisiä naturalistisia teoksia. Ei hänelläkään ollut oikotietä omaperäisyyteen.
 
Tokihan tekniikka pitää olla kohdallaan. Olet vain ollut turhan jääräpäinen useissa kommenteissasi väittäessäsi esimerkiksi sanoitusta runoksi tai tyrmätessäsi tekstin sen myymättömyyden takia.
 
Sanoitustaiteen arviointi vailla sävellystä on aina hieman hankalaa. Mikäli sävellys itse ei noudata tuttua rakennetta, miksi sanoituksen pitäisi? Eivätkö nämä kaksi kulje kuitenkin käsi kädessä?

Sanoitustaiteen arviointi vailla sävellystä on aina hieman hankalaa. Mikäli sävellys itse ei noudata tuttua rakennetta, miksi sanoituksen pitäisi? Eivätkö nämä kaksi kulje kuitenkin käsi kädessä?
 
Jos teksti on täysin vailla mitään rakennetta, ei siitä synny kuulija korvaa miellytttävää laulua. Tähän voi tietysti vastata, että tarvitseeko kaikkia miellyttää. Jne jne.
 
Mielipiteeni asiaan tuli kuitenkin jo tiivistettyä edellisessä viestissäni. 90% täällä tekstejä julkaisevilla henkilöillä ei ole kerrassaan mitään tajua sanoittamista. Ilman kovaa kritiikkiä he eivät sitä koskaan opikaan.
 
Tähän ketjuun: ugh.

Bardi: Jos teksti on täysin vailla mitään rakennetta, ei siitä synny kuulija korvaa miellytttävää laulua. Tähän voi tietysti vastata, että tarvitseeko kaikkia miellyttää. Jne jne.
 
Mielipiteeni asiaan tuli kuitenkin jo tiivistettyä edellisessä viestissäni. 90% täällä tekstejä julkaisevilla henkilöillä ei ole kerrassaan mitään tajua sanoittamista. Ilman kovaa kritiikkiä he eivät sitä koskaan opikaan.
 
Tähän ketjuun: ugh.
 
Täysin vailla rakennetta on tietysti eri asia kuin jonkinlainen rakenne. Esimerkiksi Jamie Cullumin 7 Days to Change Your Life -kappaleen keskellä on rakenteeton flow, joka kirjoitettuna saattaisi lukijaa hämmentää mutta kappaleeseen liitettynä se vaikuttaa selkeältä.
 
Kärjstyksesi toki jatkuvat tuossa 90%-kommentissasi, klikkasin kymmentä eri sanoittajaa tältä palstalta ja kaikista niistä olisi voinut tehdä laulun. "Ei kerrassaan mitään tajua sanoittamisesta" on siis mielestäni täysin tuulesta temmattu kommentti. Tällä kertaa tosin vänkäämisen välttämiseksi lienee syytä todeta meidän olevan yhtä mieltä siitä, että olemme eri mieltä tästä asiasta.