Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Joo, tajuan tuon pointin ja ehkä olen jotakin sen näköistä kommentointia joskus havainnutkin. En vain haluaisi tunnustaa, että meissä soittajissa esiintyy sen kaltaista pikkusieluisuutta.
 
Kyllä valitettavasti vaan esiintyy...
 
Minusta tässä tavaroiden vähättelyssä on sellainen ulottuvuus, että tavarat yleensäkin tuntuvat nykyisin vastaavan enemmän identiteetin tarpeisiin kuin siihen tekemisen tarpeeseen. Kun tavara on identiteetin jatke, niin suhde siihen muuttuu paljon henkilökohtaisemmaksi ja luo tarpeen vetää rajaa ja alleviivata niitä arvoja siinä tavarassa, joilla haluamme viestittää ympäristöllemme minkälaisia olemme.
 
Täysin totta. Jos esim. vahvistin olisi ainoastaan työkalu, jonka ainoa tarkoitus olisi saada tietynlaista soundia ulos, niin näin kiihkeitä brändikeskusteluja ei käytäisi. Sitten, kun samaistamme itsemme siihen brändiin, niin hyökkäys brändiä vastaan onkin hyökkäys itseä vastaan. Joillain tätä esiintyy enemmän, joillain vähemmän ja joillain ne todella ovat vain työkaluja.
 
Tällaisten Bugeroiden hauraudelle löytyy myös halutessa korrelaatio IKEA-kulttuurista eli jos ajattelemme, että trendit vaihtelee ja kyllästymme nopeasti tavaroihimme ja sitten tulee jo ensikeväänkin muoti jne. tavarat lähtee käsistämme aina vain nopeammin ja niitä ostetaan aina vain kiihtyvällä tahdilla, niin siinä logiikassa kestävyys on tuotteelle rasite ja halpa hinta on olennaisempaa kuin se miten kovaa keikkakäyttöä laite kestää.
 
Kuluttajathan sen loppuviimeksi määrittelee, millaisia vahvistimia valmistetaan. Bugeraa tehdään, koska sille on tarve ja kysyntää. Todellisuudessa aika pieni prosentti musiikkilaitteista on oikeiden ammattilaisten käytössä, joille se vehkeiden kestävyys on elintärkeää. Suurin osa on makuuhuonekitaristeja, jotka eivät ole valmiita maksamaan 50 vuoden kestoiästä mitään. He haluavat uuden vahvistimen nyt heti halvalla ja viimeistään muutaman kuukauden kuluttua se on jo myyty eteenpäin ja katse on uudessa laitteessa.
 
Soittajien piirissä tämä ilmiö ei ehkä ole ihan tällä tasolla eikä varmaan tulekaan, koska me oikeasti soitamme soittimillamme emmekä vain esittele niitä ympäristöllemme tai ruoki niillä fantasioita soittajuudesta. Mutta joskus tätä foorumia lukiessa huomaa kiinnostavia variaatioita siitä miten meidän yleiset kulutustottumuksemme sekä se miten olemme tottuneet yleisesti tavaroistamme ajattelemaan heijastuu myös siihen miten suhtaudumme soittimiimme. Mitä muutakaan me teemme kuin kerromme itsestämme (minkälainen olen, miten ajattelen, mimmoiset arvot omaan, etc.) kun laitamme kamalistauksen omalle profiilisivullemme.
 
Näinpä, eipä niillä listauksilla juuri muuta tarvetta ole. Eipä silti, on se ihan kiinnostavaa lukea toisten kamalistauksia. Ja kyllähän se aina jotain kertoo ainakin ihmisen musiikkimausta, löytyykö listasta perinnefender vai floikallinen Dean...
 
Sitten toinen kiinnostava kysymys on tuo "halpa ei saa olla yhtä hyvää". Nimittäin tekniset innovaatiot väistämättä johtavat siihen että halpa tulee olemaan jopa parempaa. Periaatteessa me voimme jo ihan realistisesti olettaa että näkyvissä olevan tulevaisuuden aikana tulee markkinoille laitteita, jotka voivat sisältää kaikkien nyt tarjolla olevien huippukalliiden huippuhienojen laitteiden soundit, mutta jotka ovat vain paljon kestävempiä ja mahtuvat taskuun ja maksavat euron. Tai ehkä tulevaisuuden koko vahvistinarsenaalin saa ladata netistä kännykkään ilmaiseksi tai halvalla.
 
Se on varma, että mikään ei koskaan tule olemaan halpaa. Se voi olla halpa valmistaa/tehdä/toteuttaa, mutta kuluttajilta siitä nyhdetään, mitä ikinä vain voidaan.
 
Mallinnuksissahan ei ole kysymys siitä kuinka hyvin ne vastaavat esikuvaansa. Ei pleksimarshallin mallinnuksen tarvitse vastata pelksimarshallia, vaan meidän mielikuvaa siitä miltä joku pleksimarshall kuulostaa. Mitä kauemmas tulemme tulevaisuudessa etenemään niistä oikeista pleksimarshalleista, niin sitä vapaammin voidaan niitä mallinnouksiakin muovata vastaamaan enemmän mielikuvia kuin itse jotakin laitetta. Soundikäsitysthän kehittyy kaiken aikaa ja vaikka nykyisin käytetään vanhojakin laitteita, niin ei me ajatella enää hyvästä kitarasoundista samalla tavalla kuin niiden laitteiden rakentajat.
 
Mielenkiintoinen ja mielestäni täysin oikea pointti. Maailma muuttuu ja ehkä jossain kohdassa riittää, että se mallinnus vain kuulostaa hyvältä ilman, että siihen pitää väkisin liittää positiivisia mielikuvia luovia liitteitä kuten vintage, pleksimarshall tms.. Hyviähän nuo ovat ja olen itse perinteisten kannattaja, mutta näkisin, että eteenpäin meno ja uuden kehittäminen ei silti ole vanhoilta pois. Ja jos on, niin ehkä ihan syystä.
 
Helposti jää huomaamatta se seikka, että kun puhumme jonkin vahvistimen ominaissoundista, niin oikeasti puhumme jonkun soittajan soundista ja ei se väline sitä määrittele ihan niin tiukasti kun monesti täällä muusikoiden netissä tunnumme ajattelevan.
 
Täysin samaa mieltä.
 
Öh.... nyt taisin tämän aasinsillan kautta eksyä jo aika kauas ohi aiheesta:-) anteeksi.
 
Kuten myös... ;)