volvo740 17.04.2004 17:08:48 | |
---|
Ajattelinpa tuossa kuunnella Whitesnakea ja hetken tuumattuani mietin että kuinka vanha Dave-setä nykyään onkaan?? Tietääkö kukaan? Lada ei toimi koskaan kunnolla muttei koskaan niin huonosti ettei sillä pääsisi. |
JC 17.04.2004 17:16:12 | |
---|
AMG:n mukaan Coverdale on syntynyt syksyllä 1951. Eli, vanha. :o) |
Mechanizm 17.04.2004 17:16:27 | |
---|
Syntyny -51. |
futureproof 17.04.2004 21:06:15 | |
---|
Iskeekö Slip of the Tongue???? Tänne iskee ja lujaa, asiayhdistelmä perushevisävellykset + David C. + kokeileva kitaratyöskentely = jebajovain. Steve Vain soololevyt ei oikein kolahellu mutta tällä levyllä asiaa riittää.. |
PoLFus 17.04.2004 23:49:37 | |
---|
Siis Coverdale on kaikkien aikojen paras Rock - vokalisti! ~ 7ender $tratocaster ~ |
Flash 19.04.2004 07:58:59 (muokattu 19.04.2004 08:00:01) | |
---|
Iskeekö Slip of the Tongue???? No just tuo levy ei iske juuri yhtään. Lähes kaikki muut levyt ovatkin sitten kyllä täysin asiallisia. Eräs suosikkiyhtyeitäni, tämä. Eniten tulee ehkä kuunneltua Live In The Heart Of The City levyä. edit: Niin ja siis Coverdalehan on äijä vokalisti tietysti... Rock And Roll Can Never Die |
Velli 19.04.2004 11:48:53 | |
---|
Siis Coverdale on kaikkien aikojen paras Rock - vokalisti! Coverdale ja Glenn Hughes. Itse asiassa tykkään melkein enemmän Hughesista. Hintaansa nähden aika kallis, mutta laatuunsa nähden ihan hyvä... |
Wk 19.04.2004 11:52:27 (muokattu 19.04.2004 11:53:23) | |
---|
Itse asiassa tykkään melkein enemmän Hughesista. Mulla on joku Deep Purple livetaltiointi... joku California Jam, oiskohan 1974? Siinä Coverdale ei oikein oo virees, se Hughes vetää paremmin vokaalit siinä... Mutta ainakin studiossa Coverdale on prkl hyvä, Whitesnaken Don't Break My Heart Again oli eka biisi mistä tosissaan diggasin! Ja Sabbathin Seventh Star on myös hyvä lätty joten pisteet myös Hughesile! Wk |
volvo740 19.04.2004 16:18:59 | |
---|
Iskeekö Slip of the Tongue???? Tänne iskee ja lujaa, asiayhdistelmä perushevisävellykset + David C. + kokeileva kitaratyöskentely = jebajovain. Steve Vain soololevyt ei oikein kolahellu mutta tällä levyllä asiaa riittää.. Iskee, ja samoin kaikki Whitesnaken levyt. Lada ei toimi koskaan kunnolla muttei koskaan niin huonosti ettei sillä pääsisi. |
2541 19.04.2004 23:18:42 | |
---|
Eniten tykkään ihan varhaisesta Whitesnakesta ja Coverdalen parista ekasta soolosta. Turhat karjumiset jätetty pois ja musakin on hyvin bluespohjaista ja aika rentoa, melkein kuin Free parhaimmillaan. Hughes on myös kova laulaja, mutta aina tuon Purple -pestinsä vanki. Mies haluaisi laulaa funkkia ja soulia, mutta joutuu aina kaiken maailman heviprojekteihin. Play Me Out vuodelta 1977 on ehkä ominta Hughesia, siksi se ei varmaan myynytkään!;) |
Lonesome 20.04.2004 09:10:34 | |
---|
Eniten tykkään ihan varhaisesta Whitesnakesta ja Coverdalen parista ekasta soolosta. Turhat karjumiset jätetty pois ja musakin on hyvin bluespohjaista ja aika rentoa, melkein kuin Free parhaimmillaan. Hughes on myös kova laulaja, mutta aina tuon Purple -pestinsä vanki. Mies haluaisi laulaa funkkia ja soulia, mutta joutuu aina kaiken maailman heviprojekteihin. Play Me Out vuodelta 1977 on ehkä ominta Hughesia, siksi se ei varmaan myynytkään!;) Näin. Kyllä se Whitesnaken alku on mullekin Purplen ohella sitä Daven parasta kautta. Blackmore olis ilmeisesti halunnut Free/Bad Company-laulaja Paul Rodgersin Purpleen, joten ei ihme että valituksi tulleella Coverdalella on jopa aivan suoria Rodgersin live-maneereita. Toisaalta PR on ehkä paras valkoinen blues/soul-pohjainen rocklaulaja, joten tuota stailia kannattaa kyllä jäljitellä. Ja kyllä Rod Stewartiakin varmaan on tullut aikanaan kuunnelluksi/nähdyksi. Koska Whitesnaken suurin menestys tuli Jenkkilässä tuolla sinänsä lajissaan laadukkaalla kasari-kamalla, on DC jättänyt tuon uransa alkupuolen kokonaan sivuun. Sääli sinänsä. Glenn Hughes taas ei koskaan ole kaupallisesti ylittänyt Purplen aikojen tasoa tai edes sitä lähennellyt, joten Purplea pitää kierrättää varmaan loppuun saakka. Mies on todellakin soul/funk-intoilija ja suuri Stevie Wonder fani. Jo ennen Purplea mies teki mielestäni kovaa jälkeä Trapeze-bändissä, joka yhdisteli hienosti hardrockia sekä soul- & funk-vaikutteita. Miehen tyylistä ei kaikki pidä, mutta sillehän ei voi mitään... "Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC) |
2541 20.04.2004 11:20:47 | |
---|
Toisaalta PR on ehkä paras valkoinen blues/soul-pohjainen rocklaulaja, joten tuota stailia kannattaa kyllä jäljitellä. Oletko kuullut Terry Reidiä? Kannattaa kuunnella "River" vuodelta 1973, loistava levy. Reid oli myös ehdokkaana Purplen laulajaksi, mutta kieltäytyi ja pestin sai Gillan. Kieltäytyi muuten Zeppelininkin laulajan paikasta... offtopic: Kumma kun Blackmore ei pyytänyt John Gustafsonia Gillanin tilalle? Miesten ääni on aika samanlainen ja sitten olisivat voineet vielä helposti tehdä Ritchien toivoman Quatermass -coverin "Black Sheep Of The Family".;) Mies on todellakin soul/funk-intoilija ja suuri Stevie Wonder fani. Jo ennen Purplea mies teki mielestäni kovaa jälkeä Trapeze-bändissä, joka yhdisteli hienosti hardrockia sekä soul- & funk-vaikutteita. Miehen tyylistä ei kaikki pidä, mutta sillehän ei voi mitään... "You Are The Music..." on hyvä levy. Parasta laulua olen Hughesilta kuullut "Four On The Floor" nimiseltä projektilevyltä. Musa on vanhoista soul- ja Rolling Stones -biiseistä muokattua röyhkeää 70-luvun lopun discoa ja bändissä soittavat mm. Skunk Baxter ja Al Kooper. |
Lonesome 20.04.2004 11:47:29 | |
---|
Oletko kuullut Terry Reidiä? offtopic: Kumma kun Blackmore ei pyytänyt John Gustafsonia Gillanin tilalle? Miesten ääni on aika samanlainen ja sitten olisivat voineet vielä helposti tehdä Ritchien toivoman Quatermass -coverin "Black Sheep Of The Family".;) Terry Reid pitää tsekata. Nimi on tuttu, mutta jäänyt tarkemmin tutustumatta, kiitos vinkistä... Tää sama Gustafson taisi soittaa Roxy Musicissa ja Ian Gillan Bandissä bassoa? Myöhemmin taisi olla jopa Mick Greenin Piratesissa vääntämässä Shakin' All Overia... :) "Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC) |
Mikil 20.04.2004 17:59:33 | |
---|
Coverdale tai Taavetti tai Se Vanha Ähkijä näin miesten kesken, on kyllä yksi kovimpia Rock laulajia mitä maa päällään kantaa. Tuollaisen äänen kanssa kyllä kelpaa kukkoilla lavalla. Itse diggailen lähinnä Deep Purple äänitteistä kuten Burn ja Stormbringer kiekoista. Toki Whitesnakeltakin löytyy rullaavaa Rock-Blues kamaa, Whitesnakelta lempikiekkoni taitaa olla LoveHunter. Daavidin soolomatsku ei ihan yhtä mukavaa musaa olekaan, etenkään se viimeisin ei oikein kolahtanut, kun biisit oli aika heppoisia. Taavetin kanssa pystyi muuten aikaisemmin höpisemään mukavia osoitteessa www.davidcoverdale.com mutta näköjään sittemmin muuttunut Whitesnaken kotisivuiksi :( Myös vähän voi olla paljon |
Velli 20.04.2004 18:56:06 | |
---|
offtopic: Kumma kun Blackmore ei pyytänyt John Gustafsonia Gillanin tilalle? Miesten ääni on aika samanlainen ja sitten olisivat voineet vielä helposti tehdä Ritchien toivoman Quatermass -coverin "Black Sheep Of The Family".;) Muistan lukeneeni jostain että Blackmore halusi enemmän bluesahtavan äänen uudelle Purple-laulajalle. Kahden laulajan käyttö oli kyllä omasta mielestäni paras veto mitä Purple kuunaan teki. Stormbringer-levy on yksi allekirjoittaneen kaikkien aikojen suosikeista. Hintaansa nähden aika kallis, mutta laatuunsa nähden ihan hyvä... |
2541 20.04.2004 19:08:17 | |
---|
Tää sama Gustafson taisi soittaa Roxy Musicissa ja Ian Gillan Bandissä bassoa? Myöhemmin taisi olla jopa Mick Greenin Piratesissa vääntämässä Shakin' All Overia... :) Joo, oli Roxyn studiobasisti Stranded-Siren -välillä, helvetin komeaa bassottelua. Teki aika paljon muitakin sessioita (mm. Shawn Phillips) ja taisi soittaa Piratesissakin pitkään. Nyttemmin ei miehestä ole havaintoja. Quatermassin (jossa siis Qustafson lauloi ja soitti bassoa)versio Black Sheepista on paljon parempi kuin Rainbown. Jos tykkää rankasta urkuvoittoisesta progerockista, niin Quatermassin ainoaksi jäänyt levy vuodelta 1970 kannattaa kuunnella. Koskettimissa loistava Peter Robinson ja rummuissa Mick Underwood. |
Terry Reid pitää tsekata. Nimi on tuttu, mutta jäänyt tarkemmin tutustumatta, kiitos vinkistä... Tsekkaa myös sellainen levy kuin "Rogue Waves" vuodelta 1978. Aika kitaravoittoista meininkiä, soulahtavaa, upeaa laulua. Tuo "River" on huomattavasti rennompi levy ja b-puoli kokonaan akustinen, ei kaukana Van Morrisonin, Tim Buckleyn tai John Martynin jutuista. "Seed Of Memory" (1976) on taas enemmän tuollaista West Coast -osastoa, levyn tuotti Graham Nash (lauloi myös taustat). Suositeltavia kaikki. |