Rock, pop, alternative ›

Kiss on nyt heittänyt akustisia yksityiskeikkoja Meet and Greet-tapahtumien yhteydessä.
 
Atlantassa oli tällaista settiä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vQLsfxKUc04

Kyl toi Hell or Halleluja uppoaa kerta kerralta paremmin. Vaikka parasta siinä onkin Paulin laulusuoritus (kuten kaikessa Kissin tuottamassa musiikissa noin vuoden 77 jälkeen), eikä sekään ole ihan (=läheskään) sitä mitä joskus muinoin, niin on se muutenkin jotenkin aika jees biisi.

90sec. pätkät kaikista Monsterin biiseistä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=-Q7VDvfZfJ8&feature=share

Dinorocker: 90sec. pätkät kaikista Monsterin biiseistä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=-Q7VDvfZfJ8&feature=share
 
No nii, tämähän Toimii!

Sergei Fallinen: Kyl toi Hell or Halleluja uppoaa kerta kerralta paremmin.
 
Jännä juttu, mutta mulle just toisinpäin. Joka kuulemalta tuntuu vain tyhjänpäiväisemmältä. Eka kerralla kuulosti hyvältä ja sitten kerta kerralta enemmän ja enemmän tyhjältä.
 
Tuolta 90sec. sampleistä joita mitä jäi mieleen:
- soundit miellyttää - kuulostaa ihan bändiltä
- Tommy soittaa enemmän "omana itsenään".. ja kuulostaa aika valjulta
- Paulin ääni on komean rosoinen mutta varmaan livenä tiukka paikka koettaa vetää jotain noista korkeista ja pitkistä säkeistä
- pikaisella otannalta yllättävän terävää (kissiksi) biisintynkää löytyy kun ei odotukset olleet korkealla
- ihan hauskan raakaa bassottelua, oikein kissiin sopivaa
- edelleen sama kuin aiemmalla levyllä, Gene ja Paul äänessä yhtäaikaa -> jees!
- "Outta This World" - mitä hittoa? Onko nyt Kiss biisi kyseessä? Joku Vanha Vanhalen tulee mieleen
 
Jo tämän perusteella tiedän etten pety levyyn, ei tule klassikkoa mutta pyörinee soittimessa jonkin aikaa ja nostaa hetkittäin hymyn huulille.

Mua alkanu jo kyllästyttää kuunnella tota biisiä Hell Or Hallelujah ihan vain sen takia että Radio Mega (anteeksi se on nykyään Radio City) toitottaa sitä joka päivä vähintään kolmesti päivässä. Jumaliste ei enää tätä ei.

On kyllä ihan pakko sanoa, että Kiss on tehnyt yhden kaikkien aikojen parhaista levyistään! Aivan mahtava tekele tämä Monster. Varsinkin Gene on ihan liekeissä.

Kovasti tästä tekis mieli olla innoissaan mutta kovin laiskanpulskeaa meno on edelleen. Okei, onhan tää energisempää kamaa mitä Sonic Boom ja Hell Or Hallelujah paras KISS-biisi sitten... en edes tiedä kuinka pitkään aikaan MUTTA. Jotenki vaan kokoajan semmonen fiilis että bändi tekee tässä nyt vaan pastissia itestään ja omista idoleistaan. Ehkä kuuskymppisiltä äijiltä on turha odottaa mitään hirvittävän kiimaista meininkiä mutta joku vitun Freak - C'mon Paukka! Ootko tehny nämä sanat jonku 14-vuotiaan angstisen skidin kans? Gene kyllä yrittää parhaansa.
 
Ehkä tää tästä paremmaksi muuttuu mutta en kyllä tajua miten tätä voi MITENKÄÄN verrata mihinkään alkupään levyihin.

Kertaalleen levyn kuulleena sanoisin että Monsteria pitäisi lähestyä tämän kokoonpanon vinkkelistä eikä verrata 70-luvun tuotantoon kun Ace ja Peter oli vielä messissä... Ajat muuttuvat itse kunkin (myös veteraanibändien) kohdalla ja ikääntyminenkin alkaa kuulua/näkyä biiseissä. Sanoisin jo ekan kuuntelun perusteella että pesee ainakin energisyytensä puolesta Sonic Boomin (vaikkei sekään ihan huono levy ollut). Genellä ainakin tuntuu olevan virtaa vieläkin;)...

Kertakuulemalta ei oikein jäänyt mitään käteen. Hell or hallelujah taitaa olla levyn ainoa hyvä biisi. Kuvottavat autotunetukset taas ja soundit muutenkin perseestä.

Onhan tämä kyllä ihan hyvä levy tähän maailmanaikaan, tuon ikäiseltä bändiltä ja tältä kokoonpanolta. Hankalapa tätä on silti verrata niihin "vanhoihin hyviin aikoihin".
 
Gene kyllä kuulostaa hyvälle. Vanha idolini, mutta kieltämättä tyyppi on jollain tavalla tupannut ärsytämään viime vuosina, joten tuota yllättävänkin verevää suoritusta kuuntelee nyt melko mielikseen, ainakin mielummin kun kuuntelee sen mielipitetä mistään tai hämmästelee sen ihmeellistä kampausta.
 
Spotifysta löytyy.

Parin kuuntelun saldo:
Ei hirveää intoa ottaa toista kierrosta. Tasapaksuja biisejä. Genen biisit ja laulu toimii mun korvaan. Paulin ääni on mennyttä kun ei enää saa edes studiossa aikaan parempaa. Tästä uudesta äänialastako lie johtuu, että myös biisit keskinkertaisia? Tommyn soitto ok silloin kun plagioi suoraan Acen soittoa, muuten tosi valjua. Out of this world on levyn totaalifloppi. Tuottaja ei ois antanut ottaa Kiss levylle. Sonic Boom toimi mulle paremmin. Jäänee pölyä keräämään hyllyn reunan valitettavasti. Pettymys ja arvio kaksi tähteä, jotka menee itse paholaiselle :#

Aika tasaista jynkytystä tuo Monster. Edellisellä levyllä oli enemmän vaihtelua ja ehkä myös enemmän koukkuja. Kulickia kaipasin kitaran varteen muutamaan biisiin.

Samat sanat. En pidä Tommyn soitosta, eikä laulussakaan ole hurraamista. Rivimuusikko. Autotunesta oli juttua (taas). Onko sitä käytetty muualla kuin Paul paran laulua paikkaamassa? Ääni hajoaa paikoin niin pahoin, että jopa sävel karkaa. Tämä on surullista mutta näköjään väistämätöntä. Ei olis uskonut, että juuri Paul menettää äänensä kun kuitenkin juuri hän sitä selkeästi kehitti ja se toimikin pitkän aikaa niin komeasti.
 
Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Täytyy nyt kuunnella vielä lisää ja kaivella mielen syövereistä jotain positiivista sanottavaa. Mun ongelma on, että en voi olla vertaamatta koko ajan aiempaan tuotantoon kun ensimmäisen Kiss kasetin hankkimisesta (Alive! äänitetyllä kasetilla Heavens on fire tv ja radio soiton innoittamana) on kulunut 28 vuotta.

MarkoA: Samat sanat. En pidä Tommyn soitosta, eikä laulussakaan ole hurraamista. Rivimuusikko. Autotunesta oli juttua (taas). Onko sitä käytetty muualla kuin Paul paran laulua paikkaamassa? Ääni hajoaa paikoin niin pahoin, että jopa sävel karkaa. Tämä on surullista mutta näköjään väistämätöntä. Ei olis uskonut, että juuri Paul menettää äänensä kun kuitenkin juuri hän sitä selkeästi kehitti ja se toimikin pitkän aikaa niin komeasti.
 
Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Täytyy nyt kuunnella vielä lisää ja kaivella mielen syövereistä jotain positiivista sanottavaa. Mun ongelma on, että en voi olla vertaamatta koko ajan aiempaan tuotantoon kun ensimmäisen Kiss kasetin hankkimisesta (Alive! äänitetyllä kasetilla Heavens on fire tv ja radio soiton innoittamana) on kulunut 28 vuotta.
 
Paulin lavaspiikkejä esim. 70-luvun lopulta kuunnellessa ei tarvitse yhtään ihmetellä miksi miehen ääni on nykyään tuollaisesssa jamassa. Vielä kun sama meno jatkui ihan viime vuosiin saakka, niin seuraus on tässä.

danny: Paulin lavaspiikkejä esim. 70-luvun lopulta kuunnellessa ei tarvitse yhtään ihmetellä miksi miehen ääni on nykyään tuollaisesssa jamassa. Vielä kun sama meno jatkui ihan viime vuosiin saakka, niin seuraus on tässä.
 
Eikä pelkästää spiikit vaan koko laulutyyli. Äijä on antanu aina palaa ns. urut auki täysillä ehkä hieman puutteellisella tekniikalla. Uskomaton vokalisti aikoinaan ja showmies vailla vertaa mutta kauhulla odotan kyllä tulevaa rundia. Ehkä Stanleyn terveelliset elämäntavat ovat antaneet rääkymisen anteeksi aikoinaan mutta parhaat päivät on kuultu eikä siinä leikkaukset enää auta.

Tässä samalla kun kuuntelen neljättä kierrosta niin on kyllä pakko myöntää, että on tässä jotain...
Täytyy kuunnella lisää ja homma paranee joka kerta. Eikö se ollut hyvän levyn merkki? Jännä, että edellä moitittiin soundeja. Mun mielestä ne taas on todella hyvät ja nostaa levyn profiilia. Jotenkin sellainen oikea bändi soundi. Ei turhaa efekti kikkailua, ei liikaa säröä kitaroissa vaan juuri sopivasti, että soi komeasti eikä kihise/sihise. Pääosin neljä soittajaa kerrallaan äänessä.
Tavallaan jotenkin mun mielestä iso harmi, ettei tällaiseen levyyn ollut saumaa reunion aikoihin. Tämä kuitenkin edustaa sitä mitä esim. Ace oli koko ajan vailla. Rehtiä rokkia eikä muuta. Mutta ne on menneitä ja turha haihatella. Saa olla tyytyväinen että vielä tulee oikeasti uutta kamaa ja bändi toimii edelleen. Ois jännä tietää mitä tästä ajattelis jos tosiaan ois kuullut muuta kuin vaikkapa Sonic Boom levyn.
 
Siinä taas ajatuksen juoksua. Saa jatkaa...

http://www.sue.fi/levyarviot/
 
On tästä tykättykin. Täytyy luukutella Spotifysta muutaman kerran läpi ja tutustua kunnolla.

Siis häh, Monster on iha loistava! Genellä kokoajan niin röyhkee meininki bassosäröineen et huh. Olin nimittäin menettänyt uskoni Kissiin (ja varsinkin Geneen kaikkine sukukalleuksineen) jo aikoja sitten etten ois uskonu et sieltä mitään ihmeempää musiikillisesti enää koskaan tulee. Sonic Boom oli aika keskiverto, tosin siellä oli Say Yeah joka oli ihan maailmanluokan hitti mikä tältä uudelta puuttuu. Mut tää Monster on kokonaisuudessaan paljon tiukempi paketti. Ei tosiaan ollu edes tarkoitus ostaa tätä lättyä kun aattelin että jää hyllyyn kuitenkin pölyttymään, yks kuuntelukerta spotifyssä muutti mielen. Lähti tilaukseen! ps. Juma miten kovaa riffittelyä The Devil Is Me:ssä!!