Rock, pop, alternative ›

Yks pointti vielä tästä creamin ja zepukoitten vertaamisesta!. Yhdessä asiassa missä Zepukat(moni muukin rokkibändi) ovat hitosti velkaa clapton ja kumppaneille on nämä improvisaatiot/biisienvenytykset/jammailut livekonserteissa. Cream(ehkä hendrix trio) nimenomaan lanseerassa Rockgenreen nämä edellämainitut jutut.

GrooverMan: Sähän latelet näitä faktoja tänään (?) ihan liukuhihnalta. Ei mua haittaa syyllistyä kliseeseen jos se on mun mielestä totta. Mutta mites sun, peruskiltin ihmisen maailmaan soveltuu tollanen syyllistäminen?
 
Äläpäs syyllistytä, minä SYYTÄN enkä syyllistä.
 
Niin juuri, sun mielestä totta. Ei mitään ole pakko uskoa. Mihinkään ei ole niin helppo uskoa kuin kaiken suhteellisuuteen ja subjektiivisuuteen. Sepäs vain ei pidäkään paikkaansa.

MarkoA: Nyt lyttäät kyllä yhden suurimmista kitarasankareista pahemman kerran. Väkisin tulee mieleen, että et vain HALUA pitää Zeppelinistä ja siitä syystä heität tällaista juttua.
 
Nyt sä et välttämättä ymmärrä. Pesonen tekee huomioita, jotka on perinteisen pitämistykkäämis-keskustelun yläpuolella. Ei ole kyse puhtaista mielipiteistä. Mikäli pohtii tarkemmin niitä syitä ja seurauksia, joista myöhemmin on muodostunut bändejä, ymmärtää melko neutraaleja eroavaisuuksia. Sopii antaa näkökulmille tilaa ja antaa niiden ärsyttää. Keskustelu on kivempaa.
 
Miksi Creamin nostaminen Zeppelinin yläpuolelle provosoi, johtunee syystä, ettei pieni voi olla suurta suurempi. Mammutit siis ensin: normaalin kokoajattelun mukaan Cream tulisi Zeppelinin jälkeen.
 
velipesonen: alkuasukkaista parahultaisesti kiinnostunut englantilainen siirtomaaisäntä
 
Plussa, koska tästä on kyse ei vain Pagen vaan koko yhtyeen kohdalla. Neljä maalaispoikaa kiinnostuneita ajanmukaisista asioista, eli trendeistä. Blues, folk, okkultismi, jälkihippeys ja maksava yleisö. Led Zeppelin oli erittäin englantilainen ja valkoinen bändi. Siinä eräs Rollariero. Jimmy koputteli kepillään vierasta maata eikä Led Zeppelin onnistunut ikinä puhaltamaan Intian tai Afrikan ääniä kunnolla ulos. Tulos kuuluu parhaiten bändin parhaimmalla levyllä, Houses of the Holy. Raskasta ja kömpelöä reggaeta. Sitten on vielä Trampled Under Foot, mikä lienee porakonefunkia.

Magicbone Joe: Led Zeppelin oli erittäin englantilainen ja valkoinen bändi. Siinä eräs Rollariero.
 
Stones ei ole englantilainen ja valkoinen bändi?

velipesonen: Äläpäs syyllistytä, minä SYYTÄN enkä syyllistä.
 
Niin juuri, sun mielestä totta. Ei mitään ole pakko uskoa. Mihinkään ei ole niin helppo uskoa kuin kaiken suhteellisuuteen ja subjektiivisuuteen. Sepäs vain ei pidäkään paikkaansa.
 
Semanttista vääntämistä, mutta ei se syyttäminen sen paremmin sovi peruskiltille ihmiselle :)
 
Nimenomaan mun mielestä totta, mä en latele objektiivisia totuuksia, ainakaan musiikkia koskevissa asioissa.
 
Toisaalta mikään ei ole niin helppoa kuin elää valmiissa maailmassa jossa kaikki on paremmuus- ja merkittävyysjärjestyksessä. Asioiden suhteellisuuden kestäminen on joillekin liian kovaa ja sillon tommonen järjestelmä auttaa.
 
Ja se nimenomaan pitää paikkansa.

GrooverMan: Semanttista vääntämistä, mutta ei se syyttäminen sen paremmin sovi peruskiltille ihmiselle :)
 
Nimenomaan mun mielestä totta, mä en latele objektiivisia totuuksia, ainakaan musiikkia koskevissa asioissa.
 
Toisaalta mikään ei ole niin helppoa kuin elää valmiissa maailmassa jossa kaikki on paremmuus- ja merkittävyysjärjestyksessä. Asioiden suhteellisuuden kestäminen on joillekin liian kovaa ja sillon tommonen järjestelmä auttaa.
 
Ja se nimenomaan pitää paikkansa.
 
Asenteesi on älyllisesti veltto. Ryntäät väittämään mielipidekysymyksiksi - aivan turhaan - asioita jotka eivät sellaisia ole.

Kyllä te pojat osaatte tappaa ketjun kuin ketjun, hienoa!

velipesonen: Asenteesi on älyllisesti veltto. Ryntäät väittämään mielipidekysymyksiksi - aivan turhaan - asioita jotka eivät sellaisia ole.
 
Hehheh, jäbä on kyllä ihan uskomattoman ankee hahmo :D
 
Mä oon kyllä enemmänkin älyllisesti tyhmä kun lähden tollasen vanhan oksansahaajan kanssa väittelemään.
 
Bonham on oikeessa, tää ketju on Zeppeliniä varten. Pahoitteluni kaikille, mun osalta tää aihe jää tähän :)

velipesonen: Ryntäät väittämään mielipidekysymyksiksi - aivan turhaan - asioita jotka eivät sellaisia ole.
 
Nämähän ovat pitkälti mielipidekysymyksiä.Se ,että sinä väität jotain muuta ei sitä miksikään muuta.
 
Lisäksi jutuistasi löytyy hyvin vähän mitään itse musiikkiin -tai lähinnä soittamiseen- liittyvää mikä on aika mielenkiintoista huomata.

PJS: Aihetta sivuten,
 
Mun mielestä Jimmy Page on massiivisen yliarvostettu kitaristi etenkin soolohommien kannalta. Livepätkien perusteella todella iso osuus soolojutuista on vaan sellaista bluesboksi plörötystä ilman mitään kelaa siinä taustalla. Just tota enemmän nuotteja vähemmässä ajassa ja samoja likkejä edes takas meininkiä. oonko yksin ajatuksineni vai onko muita aatetovereita?
 
Itse näkisin ettei Pagea oikeastaan arvosteta niinkään soolojen takia.Ehkä näkymä on tässä suhteessa vääristynyt livenä vedettyjen maratonsoolojen takia.Miehen vanhvuudet kitaristina ovat mielestäni jossain ihan muualla (vaikkapa eri viritysten käytössä,soundeissa jne.) kuin sooloissa vaikka monesta niistäkin kyllä diggaan.

Bonham: Kyllä te pojat osaatte tappaa ketjun kuin ketjun, hienoa!
 
Täällä on pari hahmoa joiden oman mielipiteen julistus absoluuttisena totuutena tuottaa sitten tällaista jälkeä mikä on mielestäni ikävää.

No johan tää nyt on taas kummallista. Eikö tyylillisiä asioita ole aivan tavanomaista arvioida ilman liiallisen subjektiivisuuden painolastia? Eivätkö ihmiset ole keskenään yleensä melko samanmielisiä tyylillisten elementtien kulkeutumisesta aikain saatossa, ja eikö tämä ole kohtalaisen triviaali kysymys suorastaan?
 
Nyt sitten kehään astuu väkeä joka väittää näitä mielipidekysymyksiksi.
 
Entäs se ilmaisullinen puoli sitten? Esitin eräänlaisen verhotun etnomusikologisen väitteen joka kuuluu siten, että Rollareiden pakanallinen energia on aidompaa kuin Zeppelinin. Rollarit ovat afrikkalaisempia kuin moni amerikkalainen musta muusikko. Tyylin ja ilmaisun rajoja, onko niitä, voi sitten pohtia kyllä, se on mielestäni kiinnostava kysymys.
 
Eli aivan alkeellisiin miinoihin tunnutaan Mnetissä edelleen ajavan.

PJS:
Mun mielestä Jimmy Page on massiivisen yliarvostettu kitaristi etenkin soolohommien kannalta. Livepätkien perusteella todella iso osuus soolojutuista on vaan sellaista bluesboksi plörötystä ilman mitään kelaa siinä taustalla. Just tota enemmän nuotteja vähemmässä ajassa ja samoja likkejä edes takas meininkiä. oonko yksin ajatuksineni vai onko muita aatetovereita?
 
Ei taida olla JP ihan soolojensa vuoksi arvostettu. Kuuntelehan niitä biisejä vielä toisenkin kerran. Voit oppia jotain uutta. Aloita vaikka hmm.. song remains the same:sta. Tai melkein mistä vaan joka ei ole perus bluesia.

MarkoA: Ei taida olla JP ihan soolojensa vuoksi arvostettu. Kuuntelehan niitä biisejä vielä toisenkin kerran. Voit oppia jotain uutta. Aloita vaikka hmm.. song remains the same:sta. Tai melkein mistä vaan joka ei ole perus bluesia.
 
Komppipuolta en kiistä ja zepukat on kyl kuunneltu hyvin tarkkaan et lähdeaineisto on kyl tuttua. Mut nimenomaan toi soolopuoli mua kyrsii Pagessa todella paljon.

imho zeppelin oli aina paras studiotilanteessa. Page oli ja on oikeastaan edelleen yksi nerokkaimpia kavereita joita on studioon päästetty nauhoittamaan pelkkien mikkien avulla. Ei mitään eq säätöä vaan perstuntumalta mikit oikeaan kohtaan studiossa ja "ilmaa" saundiin mikkien sijoittamisella. Livenä ne otti ns. taiteellisia vapauksia niin paljon ja olivat melko pöllyissä että soitto ei ollut niin kovin tiukan kuuloista. verratkaapa whole lotta loven liveä studioversioon. Luulenpa, että aika harvan mielestä liveversio on parempi. Studioversiossahan page käytti muistaakseni 15" thunderbolt comboa äänitykseen, joka on pieni vahvistin siihen saundiin verrattuna. livenä oli taas stackit, mutta ei se oikein koskaan niin hyvältä kuulostanut. tosin eikai john paul jonesin panostakaan voi unohtaa saundin paksuntamisen puolesta. ;)

ville198: imho zeppelin oli aina paras studiotilanteessa. Page oli ja on oikeastaan edelleen yksi nerokkaimpia kavereita joita on studioon päästetty nauhoittamaan pelkkien mikkien avulla. Ei mitään eq säätöä vaan perstuntumalta mikit oikeaan kohtaan studiossa ja "ilmaa" saundiin mikkien sijoittamisella. Livenä ne otti ns. taiteellisia vapauksia niin paljon ja olivat melko pöllyissä että soitto ei ollut niin kovin tiukan kuuloista. verratkaapa whole lotta loven liveä studioversioon. Luulenpa, että aika harvan mielestä liveversio on parempi. Studioversiossahan page käytti muistaakseni 15" thunderbolt comboa äänitykseen, joka on pieni vahvistin siihen saundiin verrattuna. livenä oli taas stackit, mutta ei se oikein koskaan niin hyvältä kuulostanut. tosin eikai john paul jonesin panostakaan voi unohtaa saundin paksuntamisen puolesta. ;)
 
Joku Supro vahvistin sillä ainakin oli studioaseena. Kyllä Page panosti vahvasti noihin studioäänityksiin, ja onpa tainnut mennä todella monta sataa tuntia erilaisten remasters- ja livejulkaisujenkin masteroinnissa/editoinissa.
Nuo livejutut on ihan eri maailmaa tietysti, eikä mielestäni niitä kannata verrata studiolevyihin. Tight but loose!

ville198: imho zeppelin oli aina paras studiotilanteessa.
 
Ei voi mitään, mutta kyllä mielestäni How The West Was Won on komeaa kuultavaa ja melkeimpä parasta Zeppeliniä! Poikkeus luo säännön.

Stradlin: Stones ei ole englantilainen ja valkoinen bändi?
 
http://www.pigtronix.com/wp-content/uploads/2011/12/dj_keith.jpg
 
I'll get me takkim.

jazzmies: Ei voi mitään, mutta kyllä mielestäni How The West Was Won on komeaa kuultavaa ja melkeimpä parasta Zeppeliniä! Poikkeus luo säännön.
 
Näin on. Ite asiassa monesta biisistä on paremmat, tai ainakin lennokkaammat versiot tolla levyllä. Tuore miksaus antaa myös biiseille lisäpotkua, vaikka vähän enemmän olisi ehkä voinut jättää ilmaa masteriin.