Rock, pop, alternative ›

GrooverMan: Eli sä nyt et vaan tykkää Zeppelinistä yhtä paljon ku Creamista, turha näitä on kvasiälyllisellä pohdinnalla yrittää todistaa suuntaan jos toiseenkaan. Tulee mieleen keskustelu jossa eräs toimittaja aikanaan nillitti loputtomiin siitä miten Bob Dylan on totaalisen yliarvostettu, luonnollisesti kyseinen toimittaja ei digannut Dylania. Mut niinku, yliarvostettu suhteessa mihin? Siihen mikä Dylanin status on? Mut eiks se just oo se sen arvostus? Vai suhteessa sen biisien hyvyyteen? No eiks se oo just makuasia eikä yleiseen arvostukseen liittyvä? Tässä on sama fiilis, oma diggaamattomuus pitää yrittää vääntää yleiselle tasolle aika köyhien perustelujen kautta. Sä saat toki ite olla ihan mitä mieltä haluat ihan mistä bändistä haluat, turha kuitenkaan yrittää todistaa Zeppeliniä objektiivisesti huonohkoksi kopiobändiksi.
 
Lisään nyt vielä sen, etten itsekään pidä Zeppeliniä mitenkään ylivertaisena bändinä, esim. verrattuna Creamiin tai Stonesiin, kaikki hienoja bändejä.
 
En mä halua taas alkaa vääntää näistä absoluuttisuus-obsoliittisuus-asioista, mutta tässä Zeppelinin vertaamisessa Creamiin on kysymys tyylistä ja Zeppelinin vertaamisesta Stonesiin on kysymys ilmaisun sismmästä, jos näin voi sanoa.
 
Eivät nämä ole pelkästään suosikkien listaamista, sehän olisi sitä paitsi Mnetin sääntöjen vastaistakin ja minä olen peruskiltti ihminen. Enkä minä ole väittänyt Zeppeliniä huonoksi enkä edes kopiobändiksi, on musiikissa täysin normaalia että eri tekijät hyödyntävät samantapaista tyylillistä arsenaalia ja ratkovat tavallaan samoja laskutehtäviä kukin omalla tavallaan. Yhtä oikeaa tapaa ei ole mutta BOINTSI on aika lailla siinä että Cream oli ensin ja Zep ei samaan keittoon tuonut loppujen lopuksi paljon lisämausteita mitä nyt neljän muusikon henkilökohtaiset maneerit ja muut sellaiset. Stonesin kohdalla se energia kumpuaa syvemmältä kuin Zeppelinin kohdalla, Rollarit menevät syvemmälle viidakkoon. Jimmy Page on vähän niin kuin semmoinen alkuasukkaista parahultaisesti kiinnostunut englantilainen siirtomaaisäntä mutta Keef ja Mick painuvat viidakon syvyyksiin, niinku.
 
EDIT: Dylan on aivan perhanan yliarvostettu ja tämä yliarvostus johtuu määrätyistä poliittisista seikoista. On muitakin.

locoloco: off topic: saattaakohan se ollakin just syy rokinkuolemaan ku ei oikein tänä päivänä rokkibändeihin ajaudu eri juurisia soittajia?.
 
Tässä on oltava ainakin osasyy. Jos kaikkien tausta on rokki, niin eipä siihen soppaan ihmeellisyyksiä tule. Mut jos yhdistetää usean genren hanskaajia, niin jokainen voi vipata pussistaan jotakin pataan ja lopputulos voi olla todella mainio. Tai täyttä paskaa. Mutta harvemmin täyden yhdentekevää.

velipesonen: En mä halua taas alkaa vääntää näistä absoluuttisuus-obsoliittisuus-asioista, mutta tässä Zeppelinin vertaamisessa Creamiin on kysymys tyylistä ja Zeppelinin vertaamisesta Stonesiin on kysymys ilmaisun sismmästä, jos näin voi sanoa.
 
Joo, ei paineita. Mielipiteitä tänne mahtuu ja ovat erittäin tervetulleita. Silloin kun sattuu oman kanssa eriävä, on se toisaalta erityisen mielenkiintoinen. Varsinkin jos on perusteltu. Ymmärrän ehkä kantasi vaikka en näe sitä samalla tapaa.
 
Minä uskon tuosta soundipuolesta, että kun tuolloin ei ollut niin hirveästi tarjontaa eikä päässyt heti kuulemaan tai näkemään kaikkea mitä sattui haluamaan, muodostui paremmin oma tyyli. Nimenomaan omintakeinen tyyli. Näitä kun sattuu samaan bändiin monta ja ovat vielä taitavia hommassaan niin kokonais soundikin voi olla jotain todella erityistä.

velipesonen: BOINTSI on aika lailla siinä että Cream oli ensin ja Zep ei samaan keittoon tuonut loppujen lopuksi paljon lisämausteita mitä nyt neljän muusikon henkilökohtaiset maneerit ja muut sellaiset. Stonesin kohdalla se energia kumpuaa syvemmältä kuin Zeppelinin kohdalla, Rollarit menevät syvemmälle viidakkoon. Jimmy Page on vähän niin kuin semmoinen alkuasukkaista parahultaisesti kiinnostunut englantilainen siirtomaaisäntä mutta Keef ja Mick painuvat viidakon syvyyksiin, niinku.
 
Mun mielestä toi just ei ole bointsi, vaan mielipide. Jos toi olis absoluuttinen fakta, vois puhua jostain "bointsista". Ja olen tosta eri mieltä, kyllä Zeppelin oli hyvinkin vahvasti ihan omanlaisensa orkesterinsa, oma saundi ja omanlaiset biisit. Toki oli paljon samoja juuria ja ottivat jossain määrin vaikutteita Creamilta, ihan väistämättä, kuten kaikki vähänkin tohon tyyliin soittaneet bändit. Toi Rollariläppä on jossain määrin ymmärrettävä fiilistelypohjalta, mutta kuitenkin ihan sun oma päänsisäinen maalailu jolla ei oo mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
 
EDIT: Dylan on aivan perhanan yliarvostettu ja tämä yliarvostus johtuu määrätyistä poliittisista seikoista. On muitakin.
 
Mielellään nyt sitten kuulisin, mitä se tarkottaa kun joku artisti on "yliarvostettu". Ei välttämättä Dylan, vaan ihan yleisesti.

locoloco: Mä olen miettinyt Creamin ja Zepukoitten kohdalla sitä että mistä oikein niitten ajaton bändisoundi oikein tulee??. varmaan on monia syitä mutta mikä tulee mieleen päällimäisenä on että kummassakin bändissä kaikilla jäsenillä olivat/ovat eri musikilliset juuret ja siitä tuli se omalaatuinen soundi(vastakohdat täydentää toisiaan).
 
Cream= kaksi jazzaria ja Bluesukko Led zeppelin= Kaksi studiomuusikkoa Bonzo? ja hippi
 
off topic: saattaakohan se ollakin just syy rokinkuolemaan ku ei oikein tänä päivänä rokkibändeihin ajaudu eri juurisia soittajia?. sori jos avaudun mutta
 
Edit: onkohan mun väitteissä mitään totuuden siementä?.
 
Minusta tämä on täysin selvää, näin on. Rock tai mitä nyt rockiksi tänään sanotaan on itsestäänselvyys, siististi omassa lokerossaan, samoin soittajat ja laulajat. Yleensäkään eri suunnista ei ajauduta kovin herkästi samaan paikkaan vaan näyttämön ovat vallanneet kulttuurikylpemisestä kiinnostuneiden ammattimuusikoiden eksentriset, täysin jonninjoutavat harhailut jossain mistä he ymmärtävät vain pinnan.

MarkoA: Joo, ei paineita. Mielipiteitä tänne mahtuu ja ovat erittäin tervetulleita. Silloin kun sattuu oman kanssa eriävä, on se toisaalta erityisen mielenkiintoinen. Varsinkin jos on perusteltu. Ymmärrän ehkä kantasi vaikka en näe sitä samalla tapaa.
 
Minä uskon tuosta soundipuolesta, että kun tuolloin ei ollut niin hirveästi tarjontaa eikä päässyt heti kuulemaan tai näkemään kaikkea mitä sattui haluamaan, muodostui paremmin oma tyyli. Nimenomaan omintakeinen tyyli. Näitä kun sattuu samaan bändiin monta ja ovat vielä taitavia hommassaan niin kokonais soundikin voi olla jotain todella erityistä.
 
Sehän onkin niin ja jokainen tietää kun ottaa kaksi erinlaista tyyliä ja yhdistää ne niin siitähän syntyy ihan uusi tyyli!!. Hyvä esimerkki; Jazz rumpali menee soittaa rokkibändiin jazzmaisella lähestymistavalla niin syntyy ihan uudenlainen rumpujensoittotyyli rokkiin. Puhun tieten Hendrixin kuuluisasta triosta. Toinen mikä tulee mieleen on the police ja stewart copeland.
 
edit. sori avautuminen:)

GrooverMan: Mun mielestä toi just ei ole bointsi, vaan mielipide. Jos toi olis absoluuttinen fakta, vois puhua jostain "bointsista". Ja olen tosta eri mieltä, kyllä Zeppelin oli hyvinkin vahvasti ihan omanlaisensa orkesterinsa, oma saundi ja omanlaiset biisit. Toki oli paljon samoja juuria ja ottivat jossain määrin vaikutteita Creamilta, ihan väistämättä, kuten kaikki vähänkin tohon tyyliin soittaneet bändit. Toi Rollariläppä on jossain määrin ymmärrettävä fiilistelypohjalta, mutta kuitenkin ihan sun oma päänsisäinen maalailu jolla ei oo mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
 
Eipäs ole enääN mielipide.
 
Mielellään nyt sitten kuulisin, mitä se tarkottaa kun joku artisti on "yliarvostettu". Ei välttämättä Dylan, vaan ihan yleisesti.
 
Kaikki voi laittaa paremmuusjärjestykseen ja suosituimmuusjärjestykseen. Jos joku on suosituimmuusjärjestyksessä matalammalla sijaluvulla (ensimmäinen on matalampi kuin toinen) kuin paremmuusjärjestyksessä, hän on yliarvostettu.
 
Räikeän yliarvostamisen tunnistaa esimerkiksi siitä että on poliittisia pyrkimyksiä ja piirejä, jotka katsovat tarpeelliseksi tukea jotain taiteilijaa riippumatta tämän taiteen laadusta, esim. tyylillisiin seikkoihin eli tyyliseikkoihin laadun sijaan nojautuen. Jos nämä poliittiset pyrkimykset ja piirit ovat yhteiskunnassa keskeisessä asemassa etenkin kulttuurin alalla, yliarvostamisesta tulee yhteiskuntaan eräänlainen sosiaalinen normi. Tässä katsannossa esimerkiksi Beatlesin arvostaminen ei ole mikään normi vaikka hirveän yleistä onkin mutta Dylanin arvostaminen on normi vaikka on vähemmän yleistä. Se on yleisesti vaikuttava MOODI jossa yhteiskunta tietyltä osaltaan, tässä kohtaa taiteen ja ehkä kulttuurielämän osalta, toimii.

Rollarit saattoivat tunkeutua syvemmälle viidakkoon, mutta kyllä minä Zepukoiden musiikista enemmän tykkään. Zeppelin on myös Creamin yllä kirjoissani. Ja Dylanista en diggaa niin hirveästi. Ja The Beatles on paras bändi. Siis munmielestä. Makuasioita, kuten Mustikin totesi...

velipesonen: Kaikki voi laittaa paremmuusjärjestykseen ja suosituimmuusjärjestykseen. Jos joku on suosituimmuusjärjestyksessä matalammalla sijaluvulla (ensimmäinen on matalampi kuin toinen) kuin paremmuusjärjestyksessä, hän on yliarvostettu.
 
Milläs mitataan musiikin paremmuutta? Eniten nuotteja sekunnissa? Eniten eri tahtilajeja biisissä? Tarkin soitto?

velipesonen: Eipäs ole enääN mielipide.
 

 
Kaikki voi laittaa paremmuusjärjestykseen ja suosituimmuusjärjestykseen. Jos joku on suosituimmuusjärjestyksessä matalammalla sijaluvulla (ensimmäinen on matalampi kuin toinen) kuin paremmuusjärjestyksessä, hän on yliarvostettu.
 
Räikeän yliarvostamisen tunnistaa esimerkiksi siitä että on poliittisia pyrkimyksiä ja piirejä, jotka katsovat tarpeelliseksi tukea jotain taiteilijaa riippumatta tämän taiteen laadusta, esim. tyylillisiin seikkoihin eli tyyliseikkoihin laadun sijaan nojautuen. Jos nämä poliittiset pyrkimykset ja piirit ovat yhteiskunnassa keskeisessä asemassa etenkin kulttuurin alalla, yliarvostamisesta tulee yhteiskuntaan eräänlainen sosiaalinen normi. Tässä katsannossa esimerkiksi Beatlesin arvostaminen ei ole mikään normi vaikka hirveän yleistä onkin mutta Dylanin arvostaminen on normi vaikka on vähemmän yleistä. Se on yleisesti vaikuttava MOODI jossa yhteiskunta tietyltä osaltaan, tässä kohtaa taiteen ja ehkä kulttuurielämän osalta, toimii.
 
Taidetta ei voi arvioida millään absoluuttisella asteikolla vaan kaikki on kiinni siitä miten just sä koet asiat itsellesi. Niin se vaan on. Dylan on just niin arvostettu kuin se on, se että sä et diggaa ei tarkoita et se jengi joka diggaa olis väärässä.

velipesonen: Kaikki voi laittaa paremmuusjärjestykseen ja suosituimmuusjärjestykseen. Jos joku on suosituimmuusjärjestyksessä matalammalla sijaluvulla (ensimmäinen on matalampi kuin toinen) kuin paremmuusjärjestyksessä, hän on yliarvostettu.
 
Tuo on aika hyvä määritelmä. Kuitenkin termeihin yli- ja ali-arvostus liittyy aina tietty subjektiivinen ulottuvuus. Jotenkin näin:
 
Yliarvostus = monet muut arvostavat jotain, mitä kertoja ei itse arvosta.
Aliarvostus = tarpeeksi monet eivät arvosta riittävästi jotain, mitä kertoja arvostaa.

VP ei vaan diggaa jutuista jotka ei oo linjassa kokoomuksen kulttuurilinjan kanssa :D

Funkonaut: Milläs mitataan musiikin paremmuutta? Eniten nuotteja sekunnissa? Eniten eri tahtilajeja biisissä? Tarkin soitto?
 
No nimen omaan, mutta eihän ton pesosen kanssa pysty keskustelemaan.
 
Siinä vaiheessa kun faktana todetaan että kaiken voi laittaa suosituimmuus- ja paremmuusjärjestykseen, on kaikelta järjelliseltä argumentoinnilta viety pohja.
 
Toki jokainen voi ja saa omalta kohdalta tollasia listauksia tehdä, mutta kun siirrytään esim. tohon yliarvostukseen, joka siis viittaa terminä yleiseen totuuteen, mennään metsään.

PJS: Taidetta ei voi arvioida millään absoluuttisella asteikolla vaan kaikki on kiinni siitä miten just sä koet asiat itsellesi. Niin se vaan on. Dylan on just niin arvostettu kuin se on, se että sä et diggaa ei tarkoita et se jengi joka diggaa olis väärässä.
 
Kysytään jazzmieheltä, niin saadaan aukoton totuus tähän(kin) asiaan.

varakeef: Tuo on aika hyvä määritelmä. Kuitenkin termeihin yli- ja ali-arvostus liittyy aina tietty subjektiivinen ulottuvuus. Jotenkin näin:
 
Yliarvostus = monet muut arvostavat jotain, mitä kertoja ei itse arvosta.
Aliarvostus = tarpeeksi monet eivät arvosta riittävästi jotain, mitä kertoja arvostaa.
 
Touché. Tota ei tosin pesonen tule koskaan myöntämään.

Funkonaut: Milläs mitataan musiikin paremmuutta? Eniten nuotteja sekunnissa? Eniten eri tahtilajeja biisissä? Tarkin soitto?
 
Tätä taiteen laadun määrittämiseen tähtäävää keskustelua on tässä Mnetissä jo viime vuosina aika paljon käyty enkä ole varma haluanko taas sitä uudelleen aloittaa.
 
Aloitanpas koska se saattaa provosoida myös aiemmista poikkavia uusia kantoja:
 
Ehkä taiteen laadun perimmäinen mittari on taideteoksen sisältämän perusdisposition kiinnostavuus. On kuitenkin paljon asioita joita monet pitävät kiistanalaisina ja silti vaan kuluttavat taidetta jollain tapaa, tässä ovat tämmöiset hahmottamiseen liittyvät asiat kyseessä. Joku on joskus sanonut että kaikki taide on olemukseltaan psykedeelistä ja se on kyllä totta.
 
Perusdispositio voi olla rakenteellinen, käsitteellinen tai symbolinen mutta se aina liittyy itseensä IDEAAN, jota ilman taide on hyödytöntä näpertelyä ja tylsää kikkailua, joka tekee sairaaksi. Yves Klein luonnehti asiaa häneltä kysyttyä taiteen olevan terveyttä.
 
Taide ei myöskään voi olla pelkästään älykästä vaan sen pitää ymmärtää olla myös tyhmää jollain hyvin vaistomaisella tavalla.

GrooverMan: No nimen omaan, mutta eihän ton pesosen kanssa pysty keskustelemaan.
 
Siinä vaiheessa kun faktana todetaan että kaiken voi laittaa suosituimmuus- ja paremmuusjärjestykseen, on kaikelta järjelliseltä argumentoinnilta viety pohja.
 
Toki jokainen voi ja saa omalta kohdalta tollasia listauksia tehdä, mutta kun siirrytään esim. tohon yliarvostukseen, joka siis viittaa terminä yleiseen totuuteen, mennään metsään.
 
Aihetta sivuten,
 
Mun mielestä Jimmy Page on massiivisen yliarvostettu kitaristi etenkin soolohommien kannalta. Livepätkien perusteella todella iso osuus soolojutuista on vaan sellaista bluesboksi plörötystä ilman mitään kelaa siinä taustalla. Just tota enemmän nuotteja vähemmässä ajassa ja samoja likkejä edes takas meininkiä. oonko yksin ajatuksineni vai onko muita aatetovereita?

GrooverMan: No nimen omaan, mutta eihän ton pesosen kanssa pysty keskustelemaan.
 
Siinä vaiheessa kun faktana todetaan että kaiken voi laittaa suosituimmuus- ja paremmuusjärjestykseen, on kaikelta järjelliseltä argumentoinnilta viety pohja.
 
Toki jokainen voi ja saa omalta kohdalta tollasia listauksia tehdä, mutta kun siirrytään esim. tohon yliarvostukseen, joka siis viittaa terminä yleiseen totuuteen, mennään metsään.
 
velipesosen vertailussa on yhtä paljon järkeä, kuin vertaisi rautakankea omenaan.

PJS: VP ei vaan diggaa jutuista jotka ei oo linjassa kokoomuksen kulttuurilinjan kanssa :D
 
Kun tietäis mikä se on.
 
GrooverMan: Touché. Tota ei tosin pesonen tule koskaan myöntämään.
 
Syyllistyit juuri kliseeseen. Lähestyttiinpä kysymystä taideteosten arvosta toisiinsa verrattuna mistä suunnasta tahansa niin kyllä sieltä pikemminkin objektiivisuus kuin subjektiivisuus aina vastaan tulee. Mitään ei tarvitse kenenkään koskaan uskoa.