| Aihe: Haluan hyväksi miksaajaksi. | |
|---|
|
Olisin kiinnostunu mikä koulutus tarvitaan miksaajalle? ja kuka heitä kouluttaa onko suomessa mitään oppilaitosta siihen. Mistä valmistuisi miksaajia? Suunnitelmissa on joskus oma studio että sais vähän oppia siitäkin puolesta. |  hape
10.09.2012 12:31:48 | |
|
rabitti88: Olisin kiinnostunu mikä koulutus tarvitaan miksaajalle? ja kuka heitä kouluttaa onko suomessa mitään oppilaitosta siihen. Mistä valmistuisi miksaajia? Suunnitelmissa on joskus oma studio että sais vähän oppia siitäkin puolesta.
Onhan noita, esim. Sibiksessä. Googlaa "Musiikkiteknologia" tai "Musiikkiteknologi" niin löytyy kyllä.
http://www.thespyro.com | |
Mä kävin Koulutuskeskus Salpuksessa, Orimattilassa, musiikkiteknologin koulutusohjelman(3 v.). Pakko hehkuttaa! Tilat ja laitteet ja maikat ovat aivan yGGöstasoa. Nykyään siellä meininkin hieman muttunut, kiitos Vanhasen, Kataisen ja muiden vitun runkkareiden, mutta luulisin vieläkin olevan aivan jees-mesta.
Edes tätä yhtä ei ole olemassa. |  Kallekorvola
10.09.2012 18:24:42 (muokattu 10.09.2012 18:26:55) | |
|
rabitti88: Olisin kiinnostunu mikä koulutus tarvitaan miksaajalle? ja kuka heitä kouluttaa onko suomessa mitään oppilaitosta siihen. Mistä valmistuisi miksaajia? Suunnitelmissa on joskus oma studio että sais vähän oppia siitäkin puolesta.
Tossa ylempänä onkin listaa kouluista.
Siltikin... Tilannehan on se, ettei miksaaja *tarvitse* mitään koulutusta. Ei tekemiseen eikä työllistymiseen. Tekemisen oppii tekemällä, työllistymiseen tarvitaan paljon taitoa, hyvää tuuria ja kontakteja. Viimeiseen saattaa koulusta olla apuakin. Koulusta saattaa myös saada apuja monenlaiseen alaan liittyvään, esim. akustiikan perustuntemukseen ja sähköoppiin jne... Ja paljolti kiinni on juurikin opettajista. Jotkut kovatkaan osaajat eivät vain ole kovin hyviä opettajia. Olennaista on että tieto siirtyy.
Joku oppisopparihomma vois olla koululle vaihtoehto kans. Mieti sitäkin. Riippuu kai myös vähän oppijan laadusta että mikä on paras oppimuoto.
Kouluja en vähättele, vaikken itse sellaiseen aikanani hakeutunutkaan.
Tehdäänkö nopeasti, halvalla vai hyvin? Valitse kaksi mieleisintä vaihtoehtoa. | |
Kallekorvola: Tekemisen oppii tekemällä, työllistymiseen tarvitaan paljon taitoa, hyvää tuuria ja kontakteja. Viimeiseen saattaa koulusta olla apuakin. Koulusta saattaa myös saada apuja monenlaiseen alaan liittyvään, esim. akustiikan perustuntemukseen ja sähköoppiin jne... Ja paljolti kiinni on juurikin opettajista. Jotkut kovatkaan osaajat eivät vain ole kovin hyviä opettajia. Olennaista on että tieto siirtyy.
Näinhän se menee. Ei kannata luulla että musiikkiteknologian koulutuksen läpikäytyään saadaan välittömästi puhelu Finnvoxilta tai vaihtoehtosesti ruvetaan omalla kustannuksella studiolordiksi ja rahakkaita hommia tarjotaan puhelinlangat ja sähköposti kuumina. Verkostoituminen on se avainsana ja ainakin omalla kohdalla koulusta on ollut hyötyä nimenomaan siinä suhteessa.
Harvemmat myöskään elättää itseään pelkkiä studiohommia tekemällä, livepuolen osaaminen on syytä ottaa haltuun sekin. Tiedossa on siis paljon subbareiden lykkimistä ja keissien kanniskelua -30 asteen pakkasessa aamuyöllä ja pitkiä ja vittumaisia kilometrejä Sprinterin ratissa samaan aikaan kun muu porukka nukkuu tai juo viinaa mutta sitä se vaan on. Alan hommissa ei päällisin puolin ole juurikaan mitään järin hohdokasta eli jos haaveilee dollarinkuvat silmissä omasta studiosta, jossa laavalamppujen loistossa ihailee seinän levyistä Neven tiskiä niin kannattaa ruveta suunnittelemaan jotain vallan muuta.
"On tietysti monta tapaa huvitella mutta eihän vanhaa kunnon känniä voita mikään muu kuin krapula." - Petri Walli || http://felisdomesticus.org | |
Ai niin... Se, että sulla on halu tulla hyväksi miksaajaksi, on tärkeintä. Nyt pitää vaan jaksaa opetella, jaksaa, kehittyä, ja tehdä kaikki ne elintärkeät virheet joilla tulee kokeneeksi ja hyväksi. Tie on pitkä, toivotan menestystä.
Tehdäänkö nopeasti, halvalla vai hyvin? Valitse kaksi mieleisintä vaihtoehtoa. | |
Aihetta sivuten:
11 vuotta sitten halusin hyväksi masteroijaksi. Olin koulussa, opiskelin ääntä. Koulu oli OK perusta, mutta vain sitä. Työn oppii sitä tekemällä ja kehittämällä itseään päämäärätietoisesti.
Nyt, vuonna 2012 tuntuu siltä, että saatan pikku hiiljaa jo tajuta jotain masteroinnista. Vaan siltä tuntui jo 4-5 vuotta sitten, kunnes huomasin, että en tajua siitä vielä juuri mitään. Tänä vuonna on tuntunut siltä, että olin vielä viime vuonna ihan kujalla mutta nyt ehkä alkaa jo jotain tajuta. Pelkäänpä pahoin, että ensi vuonna tuntuu taas samalta kuin viime vuonna.
Halu kehittyä on ilman muuta kaikki kaikessa. Vain sillä pääsee eteenpäin.
Jaakko Viitalähde / Virtalähde Mastering |  arig
10.09.2012 22:48:44 | |
|
Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä. Nöyryys hommaa kohtaan on se mikä vie eteenpäin.
Pätee oikeestaan ihan mihin vaan.
-Turn Me Up! | |
Vessajono: Näinhän se menee. Ei kannata luulla että musiikkiteknologian koulutuksen läpikäytyään saadaan välittömästi puhelu Finnvoxilta tai vaihtoehtosesti ruvetaan omalla kustannuksella studiolordiksi ja rahakkaita hommia tarjotaan puhelinlangat ja sähköposti kuumina. Verkostoituminen on se avainsana ja ainakin omalla kohdalla koulusta on ollut hyötyä nimenomaan siinä suhteessa.
Harvemmat myöskään elättää itseään pelkkiä studiohommia tekemällä, livepuolen osaaminen on syytä ottaa haltuun sekin. Tiedossa on siis paljon subbareiden lykkimistä ja keissien kanniskelua -30 asteen pakkasessa aamuyöllä ja pitkiä ja vittumaisia kilometrejä Sprinterin ratissa samaan aikaan kun muu porukka nukkuu tai juo viinaa mutta sitä se vaan on. Alan hommissa ei päällisin puolin ole juurikaan mitään järin hohdokasta eli jos haaveilee dollarinkuvat silmissä omasta studiosta, jossa laavalamppujen loistossa ihailee seinän levyistä Neven tiskiä niin kannattaa ruveta suunnittelemaan jotain vallan muuta.
Erittäin totta.
Itse kävin alan koulutuksen. Alun perin muistaakseni 16-päisestä ryhmästä (joista monilla oli alan kokemusta ennen opiskelua) kaksi tyyppiä elätti itsensä jonkin aikaa studiohommilla, minä ja kaveri - tosin molemmat tehtiin jonkin verran livekeikkaa siinä sivussa. Tällä hetkellä siitä porukasta taitaa olla kolme tyyppiä alan duunissa, ja kaikki keisejä työntelemässä, piuhaa kiepittämässä ja vahtimassa tiskiä humalaisten juomilta. Ja nää on ihan aidosti lahjakkaita ja ahkeria jätkiä. Kyllä se tehtävissä on, mutta vaatii pitkää pinnaa, hullua paineensietokykyä ja perkeleellistä työmoraalia. Pelkästään studiossa miksaamalla itsensä elättäminen sen sijaan on... noh, ainakin aika kova tavoite.
Uuden, kaupallisen, oikean äänitysstudion perustaminen ilman kuusinumeroista perintöä on tänä päivänä taloudellinen harakiri. Sen kertoo viimeistään pankin rouva, ellei asia valkene jo liiketoimintasuunnitelman kuudennen version kannattavuuslaskelman kanssa kiukutellessa. Alan hinnoittelu on tällä hetkellä sen verran brutaalia, että ilman jotain ihan aidosti uniikkia ideaa markkinoille on helvetin vaikea työntyä niin, ettei 14-tuntisen työpäivän jälkeen joudu lähtemään kahdeksaksi tunniksi ajamaan taksia saadakseen voita leivän päälle.
Realistisin tapa toteuttaa tätä unelmaa kaupallisesti lienee perustaa sympaattinen pikkupaja sivubisnekseksi ja tehdä pääleipänsä yhden tai kahden livefirman listoilla. Jos tähtien asennot ovat oikeat, ahkeruus ja lahjakkuus kohtaavat ja kaikki natsaa, se työpanoksen vaaka saattaa sitten ajan myötä kallistua sinne studiopuolelle.
Jok. tap. onnea valitsemallesi tielle, ja jos kouluun päädyt, niin ainakin se on suurella todennäköisyydellä helvetin hauska (ja paikoin kaljanhuuruinen) kokemus! :)
http://www.tainted-studio.com/ - Miksausta ja masterointia. | |
virtalahde:
Nyt, vuonna 2012 tuntuu siltä, että saatan pikku hiiljaa jo tajuta jotain masteroinnista. Vaan siltä tuntui jo 4-5 vuotta sitten, kunnes huomasin, että en tajua siitä vielä juuri mitään. Tänä vuonna on tuntunut siltä, että olin vielä viime vuonna ihan kujalla mutta nyt ehkä alkaa jo jotain tajuta. Pelkäänpä pahoin, että ensi vuonna tuntuu taas samalta kuin viime vuonna.
Hyvin kuvaavaa. Näin juuri menee itsellänikin miksaushommissa.
Ennen ei ollut mitään - nyt on. | |
virtalahde: Pelkäänpä pahoin, että ensi vuonna tuntuu taas samalta kuin viime vuonna.
Tämän takiako vanhoista levyistä tuppaa ilmestymään niitä re-master -versioita :D?
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
Musabisneksen kaava on karu. Miten ketjun alkupäässä olevat (muusikot, studiot) voisivatkaan kuvitella saavansa työstään kohtuullista korvausta, jos ketjun viimeinen linkki (kuluttaja, loppukäyttäjä) ei ole halukas maksamaan valmiista tuotteesta mitään.
Jotain on pahasti vialla jos ihmiset kuuntelevat nykyään enemmän musiikkia kuin koskaan aikaisemmin, ja samaan aikaan musa-alan ammattilaiset laittavat pillit pussiin. Entistä harvempi tosissaan edes kuvittelee saavansa ammatin musabisneksen ja studioilun parista.
Musiikin laatu ja hinta kuitenkin korreloivat tässä suhteessa toisiaan. Jos nykyään kaikki kaupallinen materiaali kuulostaa aina "samalta paskalta" niin kuluttajan on silloin katsottava peiliin. You get what you pay for.
Onneksi musiikki pelasti minut nuorena. Muuten olisin sekaantunut urheiluun tai opiskeluun. | |
18is9: Tämän takiako vanhoista levyistä tuppaa ilmestymään niitä re-master -versioita :D?
Ei suinkaan, niillä ainoastaan taataan teosten lähioikeuksille jatkoaikaa 50 vuotta.
"No olet luultavasti ammattitaitoinen miksaaja ja sulla on laitteisto kohdillaan." -OPJ1974 | |
Danko: Ei suinkaan, niillä ainoastaan taataan teosten lähioikeuksille jatkoaikaa 50 vuotta.
Minä kun ajattelin että re-master tehdään siksi ettei aiemmin uskallettu vääntää limitteriä ja kompuraa tarpeeksi tiukalle.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
Groovi: Musiikin laatu ja hinta kuitenkin korreloivat tässä suhteessa toisiaan. Jos nykyään kaikki kaupallinen materiaali kuulostaa aina "samalta paskalta" niin kuluttajan on silloin katsottava peiliin. You get what you pay for.
Mulle musiikin laatu on se biisi ja ne muusikot. Verrattain vähän se miten se on äänitetty, miksattu, masteroitu. Toivottavasti jengi ei tee parempia biisejä jos ne saa enemmän rahaa... toivottavasti.
Rule #1: There are no rules. | |
jlummaa: Mulle musiikin laatu on se biisi ja ne muusikot. Verrattain vähän se miten se on äänitetty, miksattu, masteroitu. Toivottavasti jengi ei tee parempia biisejä jos ne saa enemmän rahaa... toivottavasti.
Juuri näinhän sen pitäisikin olla, mutta musabisneksessä asiat ei nykyään mene kuin elokuvissa.
Onneksi musiikki pelasti minut nuorena. Muuten olisin sekaantunut urheiluun tai opiskeluun. | |
Groovi: Musabisneksen kaava on karu. Miten ketjun alkupäässä olevat (muusikot, studiot) voisivatkaan kuvitella saavansa työstään kohtuullista korvausta, jos ketjun viimeinen linkki (kuluttaja, loppukäyttäjä) ei ole halukas maksamaan valmiista tuotteesta mitään.
Jotain on pahasti vialla jos ihmiset kuuntelevat nykyään enemmän musiikkia kuin koskaan aikaisemmin, ja samaan aikaan musa-alan ammattilaiset laittavat pillit pussiin. Entistä harvempi tosissaan edes kuvittelee saavansa ammatin musabisneksen ja studioilun parista.
Musiikin laatu ja hinta kuitenkin korreloivat tässä suhteessa toisiaan. Jos nykyään kaikki kaupallinen materiaali kuulostaa aina "samalta paskalta" niin kuluttajan on silloin katsottava peiliin. You get what you pay for.
Tämä nyt voi olla ihan tahallista provosoimista, mutta täytyypä sanoa: Musiikki alkaa siis hiljalleen olemaan samalla viivalla muiden taiteen alojen kanssa. Se on ihan normi nimittäin monella muulla taiteen alalla, että pitää sen pääduunin lisäksi jotain muutakin kuin ei se varsinainen kutsumustyö elätä. Eihän se kivaa ole, mutta aika normia tänäpäivänä, joten en ihan ymmärrä sen kauhistelua.
Yksi tekijä tässä muutoksessa saattaa myös olla se, että 80/90-luvulla levy-yhtiöt tottuivat järjettömiin albuminmyyntilukuihin, ja nyt kun ei enää levyt menekkään samalla tavalla kaupaksi niin ihmetellään kauhuissaan että mikä meni vikaan. Kuitenkin levyt myyvät varmasti paremmin tänäpäivänä (kappalemäärinä) kuin esim 50-luvulla... Niin ja voi olla myös kyse kulutustottumusten muuttumisesta. Monet nuoret eivät halua enää kuunnella kokonaisia albuma, vaan yksittäisiä singlebiisejä. Siinä mielessä olemme itseasiassa menneet ajallisesti taakasepäin 70-luvun albumiajattelusta takaisin 50-luvun single ajatteluun. Jos haluaa vain kuulla Lady Gagan uusimman hitin, niin miksi maksaa 20e kokonaisesta levystä, kun taas sen yksittäisin biisin voi piratisoida? Tämä siis mun olettamus että miten tämän päivän nuoret ajattelevat kuluttamista. Toisaalta olettaisin että joku spotify, Itunes ja youtube ovat tasoittaneet tätä tilannetta. Ei tarvitse ostaa kokonaista levyä kuullakseen sen yksittäisen biisin.
Mikähän pointti tässä mun höpötyksessä taas oli? En tiedä. | |
Esim. 60-lukuun verrattaessa on muistettava, että nykyään kulutus jakautuu niin älyttömän artistimäärän kesken. Kynnys levyntekoon on täysin olematon verrattuna 60-lukuun, jolloin jokainen ehdokas kävi jonkun levymogulin luona koelaulussa ja ehkä yksi sadasta pääsi studioon.
Maailma muuttuu. Nykyään muutama harva vaurastuu musiikinteolla, hieman suurempi joukko tulee jotenkin toimeen, ainakin rajoitetun ajan, ja valtaisa massa tuottaa musiikkia, ammatikseen tai kakkosduunina, tienaamatta sillä juuri mitään.
Ja valtava määrä (nuoria) varastaa musaa minkä kerkiää, ja haaveilee samalla tulevansa rikkaaksi rock-tähdeksi :o) :o) Logiikka pätkii...??
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
jlummaa: Mulle musiikin laatu on se biisi ja ne muusikot. Verrattain vähän se miten se on äänitetty, miksattu, masteroitu. Toivottavasti jengi ei tee parempia biisejä jos ne saa enemmän rahaa... toivottavasti.
Kyl noi kaikki vaan vaikuttaa siihen lopputuloksen tarjollepanoon.
Sitä voi ihan mainiosti tänäkin päivänä tehdä ns Lo-Fi:a. Jos se on tietoinen päätös, johon on pyritty, niin silloinhan biisi kuulostaa just siltä, miltä pitää.
Mut jos rahan ja ajanpuutteen vuoksi jätetään asioita tekemättä tai tehdään sinnepäin, ja siit huolimatta lopputulos kuulostaa siltä miltä piti, ni sit kandee samalla viikolla jättää myös lottokuponki.
One kind of music only - the good kind | |
rintapek: Kyl noi kaikki vaan vaikuttaa siihen lopputuloksen tarjollepanoon.
Sitä voi ihan mainiosti tänäkin päivänä tehdä ns Lo-Fi:a. Jos se on tietoinen päätös, johon on pyritty, niin silloinhan biisi kuulostaa just siltä, miltä pitää.
Mut jos rahan ja ajanpuutteen vuoksi jätetään asioita tekemättä tai tehdään sinnepäin, ja siit huolimatta lopputulos kuulostaa siltä miltä piti, ni sit kandee samalla viikolla jättää myös lottokuponki.
Toki vaikuttaa mutta yritin jotain tärkeysjärjestystä näille laittaa. Ts. jos biisi ja performanssi on hieno, ei ole _niin_tarkkaa_ minkälaiset soundit siinä on. Päinvastaisia tapauksia kuulee joka päivä radiosta. Mun mielestä.
Toinen asia on että elämä ei ole aina niin suunniteltua ja laskelmoitua studiossakaan. Vahinkoja sattuu suuntaa ja toiseenkin. Tuurilla on sijansa. Sovitus ja soundit rakentuu pala kerrallaan eikä ole valmista mallia alusta lähtien. Biisille ei ole yhtä ainoaa hyvää sovitusta ja soundia. Vaihtoehtoja on ja onneksi on.
Rule #1: There are no rules. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
