Rummut: soittaminen ›

hollmi-5: Joopa. Olet nyt loukkaantunut, kun sinun hyvänä pitämä rumpali ei kaikille kolisekaan... Minulle Eric ei kolise... Ei toisn monikaan tuolla kolmenkymmenen rikkaimman listallakaan...
 
Minusta olisi kauheaa jos kaikki tai edes suurin osa tykkäisivät kaikesta. En ole ollenkaan loukkaantunut, ei hätää.
Minusta perustelusi olivat vaan kelvottomia, ja sivistyksesi aukko jazzmusiikin suhteen oli selvästikin äänessä. :) Moitit kehnoksi vaikka epäilen vain ettet ymmärrä.
 
Edit: Siksipä kysynkin, ketkä ovat mieleisiäsi jazzrumpaleita?

markkuliini: Minusta olisi kauheaa jos kaikki tai edes suurin osa tykkäisivät kaikesta. En ole ollenkaan loukkaantunut, ei hätää.
Minusta perustelusi olivat vaan kelvottomia, ja sivistyksesi aukko jazzmusiikin suhteen oli selvästikin äänessä. :) Moitit kehnoksi vaikka epäilen vain ettet ymmärrä.
 
Edit: Siksipä kysynkin, ketkä ovat mieleisiäsi jazzrumpaleita?
 
Pakko on tunnustaa, että uudemmasta jazzista en tykkää yhtään. Olen yrittänyt asiaan perehtyä ja ymmärtää... Olen tyhmä... Pystyn kuuntelemaan Charlie Parkeria, Thelonius Monkia, ja monia muita 50-60-luvun jazzsuuruuksia... Joe Morello, Buddy Rich ja aikalaisensa kaikki huppuluokan varsinkin tummemmat jätkät saavat kulmakarvani nousemaan...
 
Olen käynyt kaikki jazzliiton sponssaamat keikat Savonlinnassa viimeisen 15 vuoden ajalta katsomassa hyvinkin avoimin mielin... En saa fiboja, en ahaa-elämyksiä tai huomaa edes huippusuorituksia...

hollmi-5: Pakko on tunnustaa, että uudemmasta jazzista en tykkää yhtään. Olen yrittänyt asiaan perehtyä ja ymmärtää... Olen tyhmä... Pystyn kuuntelemaan Charlie Parkeria, Thelonius Monkia, ja monia muita 50-60-luvun jazzsuuruuksia... Joe Morello, Buddy Rich ja aikalaisensa kaikki huppuluokan varsinkin tummemmat jätkät saavat kulmakarvani nousemaan...
 
Nyt liikutaan kyllä rajamailla, mutta mites: http://www.youtube.com/watch?v=PahtBMrMzlQ

markkuliini:
Hitto, tuli heti himo varata lennot New Yorkiin.
uujea. Itse haaveilen tammikuussa sinne pääsystä myös.
 
Ja vääntää en jaksa.

Deino: Nyt liikutaan kyllä rajamailla, mutta mites: http://www.youtube.com/watch?v=PahtBMrMzlQ
 
Tuo Paint the world oli muuten ensimmäinen fusio levy jonka omistan.. Tilasin vielä ihan jenkeistä kun ei suomesta mistään saanut.. Muistan kun ensimmäisillä rumputunneilla joskus 95 tai 96 opettaja kuunteli tuota ennen tunnin alkua, kuullosti kyllä hyvälle..=)
 
Mutta aiempaan, en mitenkään moittinut soittajaa huonoksi. Mutta tekeekö se soittajasta hyvän tai huonon, jos soittaa huonoja valintoja? Jos myllyttää koko ajan ja tarjoilee välillä täkyjä, pakostahan ne aina välillä sattuu kohalleen. En ole pahemmin kuunnellut/sisäistänyt perinteisempää kuin modernimpaakaan jatsia, mutta minun korvaan ja käsitykseen soittaa muutamia, selkeästi (kuvitellulle) ykköselle johdattelevia fillejä (tai voihan se olla vaikka kakkosellekkin tähtäävä - yli tahtiviivan, silti sama asia) mikä ei kuitenkaan ole "oikein".. Ja kuten sanoin, voihan tahtiviivojen ylikin soittaa selkeästi.. Ellei olla pudotus kisoissa.. Mutta se mikä on "oikein" ja "väärin" on tietysti soittajan ja kuulijan oman harkinnan mukaista.. Mutta kai se jotenkin pitäisi pystyä perustelemaan, mitä soittaa.
 
Voisko Markkuliini ja Epis nyt sitten avata tuota sooloa, että mitä siellä tapahtuu?
 
E: ja Suomi aspektiin vielä, miksi suomessa pitäisi (maksullisen/tienaavan) musiikki kulttuurin olla kuten New Yorkissa? Tuleeko sieltä yleisö tänne Joensuuhun? Tai koska ne kutsuu keikalle sinne?

Speedy:
Voisko Markkuliini ja Epis nyt sitten avata tuota sooloa, että mitä siellä tapahtuu?
 
Mun korvaan tuo ei ole edes kovin vaikeaselkoista. Mikäköhän mua vaivaa... :D
 
E: ja Suomi aspektiin vielä, miksi suomessa pitäisi (maksullisen/tienaavan) musiikki kulttuurin olla kuten New Yorkissa? Tuleeko sieltä yleisö tänne Joensuuhun? Tai koska ne kutsuu keikalle sinne?
 
En tiedä mitä tarkoitat maksullinen/tienaava-jutulla, mutta eihän tuollainen marginaalisen taidemusiikin viikollakin yleisölle soittaminen ole pidemmän päälle mahdollista kuin isommissa kaupungeissa, esim New York, Pariisi jne. Ikävä tosiasia. Ja Suomessa se on nippa nappa mahdollista vain Helsingissä, jos sielläkään.
 
Suomalainen musiikkimaku on mun mielestä pääosin aika ummehtunutta, ja jos populäärimusiikin lande-vivahdetta saadaan korvattua jollain tuoreella, niin kyllä se olisi mun mielestä erittäin tervetullutta. Suomalainen jazzhan on ollut hyvässä nosteessa viime vuosina, en minä sillä. Mutta pitkä matka siitä vielä on siihen mitä massat kuuntelevat.
Ja turha väittää, että se myy mitä halutaan ostaa. Kyllä esim. radioiden soittopolitiikka on todella merkittävä tekijä tässä asiassa. Kuten myös levy-yhtiöiden tekemiset.

markkuliini: Mun korvaan tuo ei ole edes kovin vaikeaselkoista. Mikäköhän mua vaivaa... :D
 
No en tiedä, jaa tautisi mullekkin..=)
 
En tiedä mitä tarkoitat maksullinen/tienaava-jutulla..
 
Kun toinen puhuu siitä että tollasella musiikilla ei tienaa ja toinen puhuu New Yourkista ja joku puhuu suomesta.. Mutta jos myy levyjä ja keikkailee suomessa niin mitä väliä sillä on kuka keikkailee ja myy levyjä New Yorkissa, ei kai kaikki suomalaiset nyt niin tyhmiä ole että tekevät sitä mitä ihmiset tekevät New Yorkissa vain siksi että New Yorkissakin tehdään niin, vaan omasta halusta... No tosin se Herald vai mikä lie vissiin keikkailee siellä New Yorkissa eikä suomessa että sinällään en kyllä tiedä itsekkään mitä tarkoitin..=I Enkä osaa selittää vaikka tietäsin. Mutta sen tiedän että se soolo on ihan yhtä härppäystä kun aiemminkin..

Deino: Nyt liikutaan kyllä rajamailla, mutta mites: http://www.youtube.com/watch?v=PahtBMrMzlQ
 
Kivaa ja kauheaa yhtä aikaa :D
 
Ja Skandinavian kuhinaa, keikkapaikkojen määrää ja ihmisten kiertuekalentereita yhdessä vaiheessa tarkastelleena ei naurata Pohjois-Suomen tilanne. En tiedä onko Helsingissä sen parempaa (lue: esiintymistilaisuuksia bändeille jotka eivät soita covereita, tanssimusiikkia tai heavyä). Kusessa ollaan joka tapauksessa, mutta sitä kauheammalla raivolla vastaiskuun!

Todellinen pläjäys.
 
http://www.bing.com/videos/watch/vi … uZCZhcD10cnVl&from=en-us_fblike

markkuliini: Suosittelen avaamaan korvia esim. tämän kvintetin tuotannolla. http://www.amazon.com/Complete-Colu … udio-Sessions-1965-68/dp/B0000062G5
 
Miten tuo liittyy Harlandiin? Kuuntelin tuon levyn läpi ja tuo oli sentäs musiikkia.. Jos rumpuraitaa siirtää 1/4:n johonkin suuntaan, eron huomaa heti.. Toisin tuosta Haroldista.. Mutta eikö sitä nyt kukaan osaa selittääkkään? Tyyliin peruskomppi: hihat iskuja tulee 8 kpl tasaisessa rytmissä, bassorumpu soittaa yhdessä ensimmäisen ja viidennen hihat iskun kanssa, virveli tulee kolmannella ja seitsämännellä iskulla.. Noin..=I

Suburban Tribe - Recollection (2007, siis kokonainen lätty). Rumpuihin merkitty Alec Hirst-Gee.

Speedy: Miten tuo liittyy Harlandiin? Kuuntelin tuon levyn läpi ja tuo oli sentäs musiikkia.. Jos rumpuraitaa siirtää 1/4:n johonkin suuntaan, eron huomaa heti.. Toisin tuosta Haroldista.. Mutta eikö sitä nyt kukaan osaa selittääkkään? Tyyliin peruskomppi: hihat iskuja tulee 8 kpl tasaisessa rytmissä, bassorumpu soittaa yhdessä ensimmäisen ja viidennen hihat iskun kanssa, virveli tulee kolmannella ja seitsämännellä iskulla.. Noin..=I
 
Tuohan on Miles Davisin 60-luvun kvintetin koko tuotannon sisältävä 6 levyn boksi. Hienoa että kuuntelit "levyn läpi". :)
Kyseisen yhtyeen 60-luvun levytyksethän määrittelivät modernimman, modaalisen jazzin kulmakivet ja sen tuotanto annetaan tyypillisesti kuunteluläksyksi uudempaan jazziin tutustujille. Vaikka nimenomaan suosittelin sitä opintomatkaksi yleisesti uudempaan jaziin, niin kyllä kuulen Harlandin soitossa paljon Tony Williamsinkin vaikutetta. Kukapa uudempi soittaja ei olisi niitä ottanut, tietoisesti tai tietämättään. :)
Harlandin Northstar-kappale on selvästi harjoitustyö, tehty omaa tahtilajitreeniään varten. Sen perusteella kaverin tekemisien arviointi on mielestäni turhaa. Toisessa linkin soolossaan hänen taitonsa avautuu mielestäni paremmin, ja etenkin blues-kappaleessa ymmärsin hänen hienouden. Sen kappaleen soidessa minulle mieleen tulikin Milesin boksin suositteleminen kun samaa kieltä kuitenkin puhuvat.
 
Itselle Milesin boksin musiikki ei kyllä heti auennut. Nykyään rakkani levy siitä on ehdottomasti Nefertiti.
 
Jos nyt haluat jotain rautalankaselitystä Harlandin Northstar kappaleen soitosta, niin sitä on vaikea antaa, mutta voisin kuvailla sitä niin, että vaikka hän soittaa soolokappaleessaan paljon nuotteja, niin hän antaa joillekin nuoteille enemmän arvoa ja painoa, joista syntyy soiton "melodia". Hiljaisemman väli-/täyttönuotit ovat vähempipätöisiä rummutuksen melodian suhteen, ja niiden funtio on sitoa tärkeämpiä iskuja toisiinsa, ja antaa soitolle väriä. Ei kannata kuunnella jokaista nuottia liian tarkkaan, vaan koettaa kuunnella kokonaisuutta ikään kuin vähän kauempaa. Kaverihan ei ole mikään tilukone, minkä blueskappaleen soitto paljon ilmavammalla soitollaan todistaa.
Älä ajattele kaverin soittoa minään mekaanisena koneena jonka voit ennakoida ja selittää samalla tavalla niinkuin tuossa kirjoituksessasi esimerkinomaisesti teet. Ajattele sitä orgaanisena olentona joka ei ole symmetrinen, ennakoitava tai edes aina järkevää tai mahdollista nuotintaa.

Deino: Nyt liikutaan kyllä rajamailla, mutta mites: http://www.youtube.com/watch?v=PahtBMrMzlQ
 
^Tässä on musta kyllä "bluesia" roppakaupalla enemmän kuin Markkuliinin linkkaamassa Harlandin Triossa
 
markkuliini: Tuon aiemman linkin takan oli toinenkin pätkä Harlandin soittoa. Trion kanssa blues-rakennetta. http://www.drummerworld.com/Videos/ericharlandbluesperformance.html
 
Molemmat toki kaukana siitä mikä blues mulle kolahtaa, esim: http://www.youtube.com/watch?v=fQ4NFsw4bOU&feature=related
 
No kun en noiden nykyjuttujen erojakaan kunnolla havainnoi, niin kyllä tuo "modernimpi" jatzi on kyllä tuskaista kuunneltavaa mulle... siitä huolimatta ajattelin avartaa näkemyksiä ja yrittää päästä katsomaan Delbecq3 Trioa sunnuntaina. Onko kenelläkään tietoa sen rumpalista nimeltään Emile Biayenda? Tai yleensä koko triosta onko pääsylippun arvoinen?

Laakstr: ^Tässä on musta kyllä "bluesia" roppakaupalla enemmän kuin Markkuliinin linkkaamassa Harlandin Triossa
Molemmat toki kaukana siitä mikä blues mulle kolahtaa, esim: http://www.youtube.com/watch?v=fQ4NFsw4bOU&feature=related
 
Mielipiteesi on täysin epäolennaisia tässä asiassa. :)
Sillä "Blues is the name given to both a musical form and a music genre1 that originated in African-American communities of primarily the "Deep South" of the United States around the end of the 19th century from spirituals, work songs, field hollers, shouts and chants, and rhymed simple narrative ballads.2 The blues form, ubiquitous in jazz, rhythm and blues, and rock and roll is characterized by specific chord progressions, of which the twelve-bar blues chord progression is the most common."
 
Harlandin tapauksessa puhumme siis kappaleen tahtimäärästä ja sointuharmoniasta.
Blues ei aina tarkoita että ränttätänttä. ;)

markkuliini: Harlandin tapauksessa puhumme siis kappaleen tahtimäärästä ja sointuharmoniasta.
Blues ei aina tarkoita että ränttätänttä. ;)
 
Rumpalin häsläys sekoitti niin, että en edes erottanut 12 tahdin rakennetta ennen kuin kuuntelin siitä alta sitä rummutonta raitaa =D
 
Mutta oikeasti, tuo sun selitys rumpalin soiton orgaanisuudesta lohdutti... olen sitä ihmetellyt, että pitäisikö tuommoisestakin pystyä heti hahmottamaan kaiken maailman kvasikvintolit.

Miten tuo liittyy Harlandiin? Kuuntelin tuon levyn läpi ja tuo oli sentäs musiikkia..
 
Haiskahtaa vähän paskan puhumiselta =I =I =I

markkuliini: Tuohan on Miles Davisin 60-luvun kvintetin koko tuotannon sisältävä 6 levyn boksi. Hienoa että kuuntelit "levyn läpi". :)
 
No joo, kuuntelin tuon Davisin Spotista, en tiedä montako levyä oli.. Ja myönnän hyppineeni yli liimaslovareita ja biisejä joissa tulinen trumpetti tuli niin kovaa ja korkealta että rupes "harmittamaan"
 
Jos nyt haluat jotain rautalankaselitystä Harlandin Northstar kappaleen soitosta, niin sitä on vaikea antaa, mutta voisin kuvailla sitä niin, että vaikka hän soittaa soolokappaleessaan paljon nuotteja, niin hän antaa joillekin nuoteille enemmän arvoa ja painoa, joista syntyy soiton "melodia". Hiljaisemman väli-/täyttönuotit ovat vähempipätöisiä rummutuksen melodian suhteen, ja niiden funtio on sitoa tärkeämpiä iskuja toisiinsa, ja antaa soitolle väriä. Ei kannata kuunnella jokaista nuottia liian tarkkaan, vaan koettaa kuunnella kokonaisuutta ikään kuin vähän kauempaa. Kaverihan ei ole mikään tilukone, minkä blueskappaleen soitto paljon ilmavammalla soitollaan todistaa.
Älä ajattele kaverin soittoa minään mekaanisena koneena jonka voit ennakoida ja selittää samalla tavalla niinkuin tuossa kirjoituksessasi esimerkinomaisesti teet. Ajattele sitä orgaanisena olentona joka ei ole symmetrinen, ennakoitava tai edes aina järkevää tai mahdollista nuotintaa.
 
Kiitos! Nimenomaan harjoituskappale kuvaa hyvin myös tuota soittoa.. Mutta sinun analysointi on kyllä hyvä, kuin suoraan rumpusoolojen oppikirjasta, käy kaikkeen..=) Mutta tuon viimesen lauseen perusteella olet kuitenkin samaa mieltä, että siinä alun homassa ei ole mitään järkeä, logiikkaa? Siksi välillä osuu ja välillä ei..
 
No mutta kun nyt tuo Harlandin soitto on otettu tässä esille muutenkin, niin täytyy sanoa, että tykkään kyllä muuten. Esim. tuo blues pätkä on hyvä, tykkään dynaamisesta soitosta ja saunditkin on erikoiset, eli hyvät..=) Siinä soitto on selkeää ja loogista, ei suoranaisesti symmetristä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta se kai se on vähän ideanakin.. En muista kuka sanoin hienon vertauksen reagoinnista: voi reagoida myötäkarvaan, vastakarvaan tai karvattomasti..=) Minunsta Harland tuossa bluesissaan reagoi hyvin pianinstin kanssa, enemmän karvattomasti. Ei sillä että joku olisi noista parempi tai huonompi, vai kolme erilaista tapaa. Siinä tahtilajihässäkässä taas ei minusta ole mitään nuista..
 
Toinen oleellinen asia reagoinnin lisäksi on minusta jännitteiden luominen. Jännite tulisi myös purkaa (tyylikkäästi), joko ykköselle, kakkoselle, kolmoselle tai mille vaan.. Bluesissa oli jännitteitä ja purkuja, loogisia, hyvän kuulosia ja "oikeita". Tahtilajihässäkässä ei ollu kuin lopussa 6/4 tahtilajissa. Aiemmin saattoi olla yritystä, muttei niistä tullu mitään, kun ei ollut alkua ja loppua.. Jos noita ei ole, on soitto minun korvaan irrallista härppäystä taustan päälle..=I
 
moderndrummer88:
Haiskahtaa vähän paskan puhumiselta =I =I =I
 
No siinähän tuli taas niin tärkee kommentti tämän keskustelun arvon säilyttämiseksi ja ylläpitämiseksi..=)
 
Mainittakoon vielä että olen sokeasti ja jääräpäisesti puhunut vain tuosta tahtilajihässäkkäharjoitusbiisin rumpuraidan musiikillisesta arvosta, enkä Harlandin soitosta muuten, joten siten ihmettelin tuota Davisin osuutta asiaan (kun muut täällä puhuu muistakin biiseistä). Mutta olet oikeassa, Williams on syntynyt ja vaikuttanut kauan ennen Harlandia, joten ihan pakostakinhan sillä joku vaikutus on oltava..=) eiku =I

Kefiiri: Rumpalin häsläys sekoitti niin, että en edes erottanut 12 tahdin rakennetta ennen kuin kuuntelin siitä alta sitä rummutonta raitaa =D
 
Mutta oikeasti, tuo sun selitys rumpalin soiton orgaanisuudesta lohdutti... olen sitä ihmetellyt, että pitäisikö tuommoisestakin pystyä heti hahmottamaan kaiken maailman kvasikvintolit.
 
Kaiken lisäksi Harland soittaa aika pitkälti ihan 8- ja 4-osia. Se ei vaan merkkaa ykkösiä ja soittaa välillä aika harvaan. Ei tuossa ole kyse niinkään kvintoleista tms. vaan siitä mitä esim. 8-osilla tekee.
 
Mun mielestä tuollaisessa bändisoitossa on hienointa se kuika tuoreisiin kuvakulmiin bändi kääntää sen "iänikuisen 12 tahdin rakenteen".
Jos ei meinaa pysyä kärryillä, niin kannattaa koettaa kuunnella vähemmän tarkasti jokaista aksenttia ja ikääänkuin etäännyttää itseään kauemmaksi ja kuunnella kokonaisuuttaa samalla 12 tahdin sointuja hyräillen. Laittaa vaikka musaa hiljemmalle ja hyrillä vanhaa bätmanin tunnaria päälle. Sitten kun omassa päässä soi 12 tahdin rakenne ja bändin soitto yhtäaikaa niin se jännitteiden ja purkauksien antama mielihyvä on aikamoista. Kuulee sen kehyksen samalla, ja ymmärtää etteivät soittajat "häslää" mitään sattumanvaraista vaan viittaavat koko ajan kappaleen rakenteeseen, harmoniaan ja melodiaan, vaikka eivät tee sitä niin itsestäänselvästi.
Mulla tulee tuollaisesta soitosta aina mielikuva päähän sivuluisússa kurvia ajavasta ralliautoista. Suunta on tien mukainen, mutta kylki menee ekana.

Speedy:
 
Toinen oleellinen asia reagoinnin lisäksi on minusta jännitteiden luominen. Jännite tulisi myös purkaa (tyylikkäästi), joko ykköselle, kakkoselle, kolmoselle tai mille vaan.. Bluesissa oli jännitteitä ja purkuja, loogisia, hyvän kuulosia ja "oikeita". Tahtilajihässäkässä ei ollu kuin lopussa 6/4 tahtilajissa. Aiemmin saattoi olla yritystä, muttei niistä tullu mitään, kun ei ollut alkua ja loppua.. Jos noita ei ole, on soitto minun korvaan irrallista härppäystä taustan päälle..=I
 
Täytyy muistaa myös se että jännitteitä ja purkauksia voi tehdä myös pitemmällä kaarella, esim. kasvattaa jännitteitä useamman minuutin ajan ja purkaa vasta myöhemmin. Siinä on ihan oma tunnelmansa ja vaatii kyllä kuulijalta enemmän kärsivällisyyttä, siksipä sitä ei niin paljoa käytetäkään, populaarimusiikissa etenkään.