Rock, pop, alternative ›

reos: kommenttisi on typerä
 
Lämpimikseen voisi taas avata keskustelun siitä mistä lähtien Zeppelin-levyt olivatkaan niitä tylsiä. Oleellinen muutos huonompaan tapahtuu Houses of the Holyn jälkeen. Mutta Coda on tietysti hyvä.

Coda on mun mielestä yksi paskimpia levyjä mitä on ikinä julkaistu. Presence on vielä hyvä, PG kärsii parista heikosta lenkistä ITTODia mulla ei olekaan. Mutta Coda, ei jumalauta siinä levyssä ei ole järjen hiventäkään.

Tortu: Mutta Coda, ei jumalauta siinä levyssä ei ole järjen hiventäkään.
 
Paitsi We're Gonna Groove! Ja Poor Tom hupimielessä.

Jokapaikanapina: Paitsi We're Gonna Groove! Ja Poor Tom hupimielessä.
 
Joo se on hyvä, muut biisit ei niinkään iske.

Kyllä se kakkonen on. Houses of Holy toimi kasvuvaiheessa, muttei toimi enää, mutta viimeinen hyvä levy joka tapauksessa heiltä. Sen jälkeen on pömpöösiä itseriittoisuutta riittänyt, mutta In Through of Out Doorilla on I'm Gonna Crawl ja All My Love, joista plussaa! Normimusaa minun kaltaisille esoille.

Nuo myöhemmät levyt edustaa vain eri musiikkityylejä, muuten yhtä hyvää kamaa kuin ensimmäiset levytkin. Itse olen kuunnellut Presenceä ja In Through of Out Dooria paljonkin. South Bound Saurez, Fool in the Rain, All My Love, I'm Gonna Crawl ovat mitä parhaimpia biisejä. Presencellä kaikki biisit rokkaa ja soundeiltaan kuulostaa ehkäpä bändin parhaimmalta. Coda on vähän irrallinen, vanhoja biisejä täynnä ja ilmeisesti pakosta julkaisivat sen. Varmaan tahallaan valitsivat mahdollisimmat rumat kansikuvat. Biiseistä nuo pari ekaa ja Walter's Walk, Ozone Baby, Darlene ovat silti ihan kelpo kamaa. Bonzo's Montreux:kin hauska rummuttelu. Wearing and Tearing haistattelee ilmeisesti punk-bändeille.

http://www.youtube.com/watch?v=qTNQVijx8YE&feature=player_embedded
 
Nyt on ookakkosesta kyse.

Jyrken: http://www.youtube.com/watch?v=qTNQVijx8YE&feature=player_embedded
 
Nyt on ookakkosesta kyse.
 
Joo, aika varmasti... Mutta mites jos ois promokiertue tuon myötä? ;)

En jotenkin Plantin usko semmoseen lähtevän, mutta antaa tulla vaan :P

Jotenkin siinä Zepissä on tämä alkuvaiheen tyylien kokonaisuus, kaikki Creamin jäljittely eli Chicagon taakse kurottavan bluesin englannistaminen, Yardbirdsin rippeet, Pagen soittotekniset ja tyylilliset rippaukset sieltä sun täältä mikä välillä yltää ihan sisällönkin plagiointiin asti, ja folk, mitä bändi jauhaa neljä ensimmäistä levyään. Sitten tulee Houses of the Holy joka on erilaista musaa muttei jaksa potkia enää virtaa myöhempiin levyihin, joista tulee pöhinää.
 
Niin että Zep loppujen lopuksi teki oikeastaan kaksi levyä, 1-4:n sekä Houses of the Holyn.
 
Mut mä oon edelleen sitä mieltä että Lead-Z teki aika vähän mitään sellaista mitä Cream ei olisi jo ehtinyt tehdä vähän paremmin. Ehkä Zeppelinissä on viehkoa se määrätty pakanallinen energia mikä on täysin ilmiselvää, mutta siinäkin lajissa mun mielestä Rollarit on parempi bändi. Jos etsii elämäänsä jotain tällaisia fiiliksiä jostain luonnonuskonnoista tai mistä lie, niin Stones menee syvemmälle fetissien, totemien, naamioiden ja uhritanssien maailmoihin.

Jyrken: En jotenkin Plantin usko semmoseen lähtevän, mutta antaa tulla vaan :P
 
Ainahan sitä saa toivoa ;)

velipesonen:
Mut mä oon edelleen sitä mieltä että Lead-Z teki aika vähän mitään sellaista mitä Cream ei olisi jo ehtinyt tehdä vähän paremmin.
 
Aiiiika kovasti sanottu hyvä veli! Nyt lyttäät kyllä yhden suurimmista kitarasankareista pahemman kerran. Väkisin tulee mieleen, että et vain HALUA pitää Zeppelinistä ja siitä syystä heität tällaista juttua. Itse näen tuon Cream vs Led Zep kyllä ihan toisessa valossa. Ensinmainittu teki satunnaisen komeita biiseja, mutta ollen hyyvin epätasainen juuri siksi että kyseessä oli aikansa "parhaat" soittajat jotka kilvan tukkivat ideoitansa levyille. Pidän Creamista tosi paljon, mutta kyllä se mun korviin on jokseenkin köyhempää tarjontaa läpensä. Virtuoosimaista soittoa kyllä löytyy.
 
Pelkästään Presence albumin Achilles last stand on sen sortin teos/kokonaisuus, että jo tuo yksi biisi nostaa mun levyhyllyssä Zeppelinin korkeimpaan kastiin. Tai vastaavasti IV on kyllä komeimpia kitara-levyjä mulle ikinä. Se vain on jotenkin uskomaton tunnelmaltaan.

Pitikin kuunnella O2 taltiointi sellaisena kuin se on tarjolla toistaiseksi. Ja on se kyllä julkaisemisen arvoinen. Mun mielestä paljon parempaa menoa kuin oli kuvitellut. Olkoonkin, että mennyt aika on jo vienyt osittain terää bändistä eikä Bonzoa voi korvata. Kuitenkin tuolla livellä monet (lähes kaikki) biisit rullaa kuitenkin melko komeasti. Eritoten Plant vetää todella hienosti jos huomioi jotain esim 80-luvun livepätkiä joita on kuullut. Mun korvaan matalampi vire ja hieman säröytynyt ääni sopii komeasti näihin biiseihin.
 
Suosittelen jos joku ei ole tutustunut:
http://www.youtube.com/watch?v=oPW_mc_wYoI

..ja pakko vielä jatkaa kun tuolla edellä Cream oli vertailukohtana. Kyllä heidän comeback oli huomattavasti heikompi veto kuin Zeppelinin "pojilla". Vaikka sillä nyt ei mitään tekemistä minkään kanssa olekaan.

MarkoA: ..ja pakko vielä jatkaa kun tuolla edellä Cream oli vertailukohtana. Kyllä heidän comeback oli huomattavasti heikompi veto kuin Zeppelinin "pojilla". Vaikka sillä nyt ei mitään tekemistä minkään kanssa olekaan.
 
Tarttee ottaa huomioon, että Creamilla tosin rumpali oli 100 vuotta vanhempi. :)

No näinhän se oli kyllä. Ja eipä silti, paremmin ne kermatkin veti kuin olin kuvitellut.

törmättyäni 90-luvun alkuhämärissä Jack Bruceen itä-eurooppalaisessa (Suomea lännempänä tosin) rockluolassa ja todistettuani miehen kunnon (kaitsijat taluttivat rappuja pitkin) täytyi vaan olla tyytyväinen miehen suoritukseen Creamin comeback-taltioinnilla. No, olihan sille välissä vaihdettu maksa, tietääkseni.
 
LZ O2:sta oon kunnolla kuullut vain kenraaliharjoituksen, siinä vähän alennetut sävellajit häiritsivät, mutta eiköhän varsinaisen keikan energia ja tuotanto korvaa tuota.

velipesonen: Jotenkin siinä Zepissä on tämä alkuvaiheen tyylien kokonaisuus, kaikki Creamin jäljittely eli Chicagon taakse kurottavan bluesin englannistaminen, Yardbirdsin rippeet, Pagen soittotekniset ja tyylilliset rippaukset sieltä sun täältä mikä välillä yltää ihan sisällönkin plagiointiin asti, ja folk, mitä bändi jauhaa neljä ensimmäistä levyään. Sitten tulee Houses of the Holy joka on erilaista musaa muttei jaksa potkia enää virtaa myöhempiin levyihin, joista tulee pöhinää.
 
Niin että Zep loppujen lopuksi teki oikeastaan kaksi levyä, 1-4:n sekä Houses of the Holyn.
 
Mut mä oon edelleen sitä mieltä että Lead-Z teki aika vähän mitään sellaista mitä Cream ei olisi jo ehtinyt tehdä vähän paremmin. Ehkä Zeppelinissä on viehkoa se määrätty pakanallinen energia mikä on täysin ilmiselvää, mutta siinäkin lajissa mun mielestä Rollarit on parempi bändi. Jos etsii elämäänsä jotain tällaisia fiiliksiä jostain luonnonuskonnoista tai mistä lie, niin Stones menee syvemmälle fetissien, totemien, naamioiden ja uhritanssien maailmoihin.
 
Eli sä nyt et vaan tykkää Zeppelinistä yhtä paljon ku Creamista, turha näitä on kvasiälyllisellä pohdinnalla yrittää todistaa suuntaan jos toiseenkaan. Tulee mieleen keskustelu jossa eräs toimittaja aikanaan nillitti loputtomiin siitä miten Bob Dylan on totaalisen yliarvostettu, luonnollisesti kyseinen toimittaja ei digannut Dylania. Mut niinku, yliarvostettu suhteessa mihin? Siihen mikä Dylanin status on? Mut eiks se just oo se sen arvostus? Vai suhteessa sen biisien hyvyyteen? No eiks se oo just makuasia eikä yleiseen arvostukseen liittyvä? Tässä on sama fiilis, oma diggaamattomuus pitää yrittää vääntää yleiselle tasolle aika köyhien perustelujen kautta. Sä saat toki ite olla ihan mitä mieltä haluat ihan mistä bändistä haluat, turha kuitenkaan yrittää todistaa Zeppeliniä objektiivisesti huonohkoksi kopiobändiksi.
 
Lisään nyt vielä sen, etten itsekään pidä Zeppeliniä mitenkään ylivertaisena bändinä, esim. verrattuna Creamiin tai Stonesiin, kaikki hienoja bändejä.

GrooverMan: Eli sä nyt et vaan tykkää Zeppelinistä yhtä paljon ku Creamista, turha näitä on kvasiälyllisellä pohdinnalla yrittää todistaa suuntaan jos toiseenkaan. Tulee mieleen keskustelu jossa eräs toimittaja aikanaan nillitti loputtomiin siitä miten Bob Dylan on totaalisen yliarvostettu, luonnollisesti kyseinen toimittaja ei digannut Dylania. Mut niinku, yliarvostettu suhteessa mihin? Siihen mikä Dylanin status on? Mut eiks se just oo se sen arvostus? Vai suhteessa sen biisien hyvyyteen? No eiks se oo just makuasia eikä yleiseen arvostukseen liittyvä? Tässä on sama fiilis, oma diggaamattomuus pitää yrittää vääntää yleiselle tasolle aika köyhien perustelujen kautta. Sä saat toki ite olla ihan mitä mieltä haluat ihan mistä bändistä haluat, turha kuitenkaan yrittää todistaa Zeppeliniä objektiivisesti huonohkoksi kopiobändiksi.
 
Lisään nyt vielä sen, etten itsekään pidä Zeppeliniä mitenkään ylivertaisena bändinä, esim. verrattuna Creamiin tai Stonesiin, kaikki hienoja bändejä.
 
just näin
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!