Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Idean syntymiseen vaikutti eräs nettisivu jossa oli ääninäytteitä itserakennetusta analogisesta syntetisaattorista. Syntetisaattori tuotti saha-aaltoa, ja sivulla oli ääninäytteenä melodianpätkä soitettuna tällä saha-aalto äänellä joka kuulosti siltä kuin saha-aalto yleensä, eli ääni oli sirisevä ja pörisevä.
 
Mutta syntetisaattoriin oli rakennettu lisäksi monimutkainen suodin, ja sivulla oli toinen ääninäyte jossa sama melodianpätkä oli viety tämän suotimen läpi. Tämä toinen ääninäyte ei kuulostanut yhtään tavalliselta saha-aallolta vaan ääni oli jonkinlainen sellon imitaatio.
Hieman vibraattoa ja rankasti suodatusta, ja pörisevä analogisyntetisaattori kuulostaa akustiselta instrumentilta!
 
Suodin oli monimutkainen "kampa"-tyyppinen suodatin ja nelikanavainen EQ yhdistettynä. Suodin matki viulun kopan, tallan ja kielen muodostamaa taajuusvastetta.
 
Elektroninen suodin tuntui minusta turhan monimutkaiselta, joten mietin keinoja saada aikaan samanlainen "kampa"-muotoinen taajuusvaste toisella tavalla, kenties mekaanisesti.
 
Sitten keksin ideani: Korvataan normaalin kaiutinelementin kartio akustisen instrumentin kannella.
Akustisissa instrumenteissa kielet painavat tallan välityksellä kopan kantta, ja kun kieli alkaa värähdellä niin kielen värähtely liikuttaa myös kantta, joka säteilee äänen ympäristöön.
Jos kielen ja tallan tilalle laittaisi värähteleväksi osaksi käämittyä kuparilankaa ja voimakkaan magneettikentän, aivan kuin kaiutinelementeissä, niin saisi aikaan kaiuttimen jonka taajuusvaste on samanlainen kuin akustisessa instrumentissa.