| Aihe: Sähkörumpujen virittäminen | 1 |
|---|
|
Meikäläisellä on Rolandin td-4k setti kd 120-basaripadilla ja iron cobra tuplapedaaleilla (rolling glide). Itselleni on tuottanut suurta tuskaa saada soittotuntumaa sopivaksi. Kyseinen setti on ollut kolme vuotta ja viime kesänä ostin iron cobrat edellisten tilalle. Sen jälkeen on ilmennyt ongelmia soittotuntumassa. Myönnän olevani enemmän sellainen fiilisoittaja, eli tekniikka jne on aikalailla itse opittu ja en ole kovin hyvä virittämään kamoja. Tällä hetkellä vaivaa se, etten saa pedaaleja viritettyä haluttuun moodiin yhdistettynä kalvon kireyteen ja soundeihin. Olen kokeillut thresholdin ja triggauksen muuttamista jne, mutta en vaan tahdo löytää asetuksia jolla saisin homman toimimaan. Vaikeuksia tuottaa etenkin perus "tuku tuku tukut" tällä hetkellä. Iron cobrathan ovat viritettävyydeltään hyvät, mutta edelleen pähkäilen mikä olisi nuijan sopiva kulma jne. Tällä hetkellä myös soundit ovat jotenkin pielessä sen suhteen, että iskiessäni hiljaa kalvoon niin se ei tuota ääntä, mutta "normaalilla" voimakkuudella siitä kyllä tulee, eli se on ikäänkuin joko tai ja silloin soittaessa saattaa jäädä ääni tulematta ulos jolloin rytmi myös nopeasti katoaa. Penkkini on melko matalalla kun soitan, sillä koen sen olevan hyvä juttu. Onko kellään antaa mitään vinkkejä rumpujen virittämiseen, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Myönnän olevani myös hieman laiska treenaaja ja soitan hyvin pitkälti jopa itselleni liian vaikeita kappaleita. Taso siis hieman heittelee, välillä tuntuu että menee helvetin hyvin ja välillä taas soittaminen on suurta tuskaa. Eli jos nyt tiivistetään niin miten padeja (etenkin basaripadia) kannattaisi virittää, jotta niistä tulisi mahdollisimman luonnolliset soittotuntumaan. Tiedän, että tässä pitäisi nyt avata hieman tarkemmin soittotyyliä jne, mutta jos joku on hyvä virittämään niin hyvät neuvot on kalliit! | |
Huttunen12: Meikäläisellä on Rolandin td-4k setti kd 120-basaripadilla ja iron cobra tuplapedaaleilla (rolling glide). Itselleni on tuottanut suurta tuskaa saada soittotuntumaa sopivaksi. Kyseinen setti on ollut kolme vuotta ja viime kesänä ostin iron cobrat edellisten tilalle. Sen jälkeen on ilmennyt ongelmia soittotuntumassa. Myönnän olevani enemmän sellainen fiilisoittaja, eli tekniikka jne on aikalailla itse opittu ja en ole kovin hyvä virittämään kamoja. Tällä hetkellä vaivaa se, etten saa pedaaleja viritettyä haluttuun moodiin yhdistettynä kalvon kireyteen ja soundeihin. Olen kokeillut thresholdin ja triggauksen muuttamista jne, mutta en vaan tahdo löytää asetuksia jolla saisin homman toimimaan. Vaikeuksia tuottaa etenkin perus "tuku tuku tukut" tällä hetkellä. Iron cobrathan ovat viritettävyydeltään hyvät, mutta edelleen pähkäilen mikä olisi nuijan sopiva kulma jne. Tällä hetkellä myös soundit ovat jotenkin pielessä sen suhteen, että iskiessäni hiljaa kalvoon niin se ei tuota ääntä, mutta "normaalilla" voimakkuudella siitä kyllä tulee, eli se on ikäänkuin joko tai ja silloin soittaessa saattaa jäädä ääni tulematta ulos jolloin rytmi myös nopeasti katoaa. Penkkini on melko matalalla kun soitan, sillä koen sen olevan hyvä juttu. Onko kellään antaa mitään vinkkejä rumpujen virittämiseen, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Myönnän olevani myös hieman laiska treenaaja ja soitan hyvin pitkälti jopa itselleni liian vaikeita kappaleita. Taso siis hieman heittelee, välillä tuntuu että menee helvetin hyvin ja välillä taas soittaminen on suurta tuskaa. Eli jos nyt tiivistetään niin miten padeja (etenkin basaripadia) kannattaisi virittää, jotta niistä tulisi mahdollisimman luonnolliset soittotuntumaan. Tiedän, että tässä pitäisi nyt avata hieman tarkemmin soittotyyliä jne, mutta jos joku on hyvä virittämään niin hyvät neuvot on kalliit!
Tuohon triggaus ongelmaan saattaisi auttaa Xtalk cancelin laskeminen!
Mikään kummoinen virittäjä en itsekään ole, mutta sanoisin että kiristä kalvoa niin kauan, kunnes se tuntuu akustiselta kalvolta!
ADHD:ni ei anna miun nukkua... "Yksi lammas, kaksi kilpikonnaa, kolme hevosta, Piippolan vaarilla oli talo... Eeey, Macarena!" | |
Kiitos vinkistä! Täytynee kokeilla sitä heti. Manuaalista on myös varmasti apua ja olen ollut hieman turhautunut ja laiska sitä pläräämään. Kerran kun olin Rolandin maahantuojalla käymässä hakemassa uutta kalvoa niin kaveri paikanpäällä kysyi haluanko kokeilla esillä ollutta settiä. En nyt tarkkaan mallia muista, mutta aika lailla lippulaivasta oli kyse. Perkule siinä oli tarkkaan viritetty basaripädi ja tuntuma oli aivan uskomaton. Siihen pitää pyrkiä kun tuo kd 120 on pädinä kuitenkin kohtuu hyvä. | |
-Dr.DW-: ...mutta sanoisin että kiristä kalvoa niin kauan, kunnes se tuntuu akustiselta kalvolta!
...ja akustisen setin bassarikalvohan on yleensä viritetty aika löysäksi, joten voi olla, ettei paljoa tarvitse kiristää. Monesti neuvotaan virittämään (akustinen) lyöntikalvo juuri ja juuri soivaksi, jotta se soisi mahdollisimman matalalla sävelellä eli haetaan sitä "the lowest punch"ia. No mutta useimmiten tällaista on myös suht vaivaton soittaa, olen huomannut. Etukalvolla on sitten haettu sointiin lisämausteita ja rei'ittämällä kalvo (tai runko) vaikutettu sekä soundiin että soittotuntumaan (reboundia tai reboundin vähentämistä ajatellen).
Erittäin vähän sähkörumpuja soitelleena muistan vain, että usean testisetin basarissa on ollut suht kireä soittotuntuma kalvolla ja/tai itse padissa, joten nuijanhautaajana (jätän nuijan kalvoon kiinni varsinaisen iskun jälkeen) on tullut helposti tuplalyöntejä eli silloin varmaankin opettelisin toisenlaista tekniikkaa (ei-hautaamista) tai sitten kokeilisin kalvon löysentämistä, mutta ihan itse hankintavaiheessa ensiksi katsoisin soittotuntumaa ja sen (hyviä) säätömahdollisuuksia. Toki katsoisin järkeväksi sopeutua siihen, että sähkösetin tuntuma vaan on +/- erilainen luomuun verrattuna.
Play that song, not the instrument. | |
marktark: ...ja akustisen setin bassarikalvohan on yleensä viritetty aika löysäksi, joten voi olla, ettei paljoa tarvitse kiristää. Monesti neuvotaan virittämään (akustinen) lyöntikalvo juuri ja juuri soivaksi, jotta se soisi mahdollisimman matalalla sävelellä eli haetaan sitä "the lowest punch"ia. No mutta useimmiten tällaista on myös suht vaivaton soittaa, olen huomannut. Etukalvolla on sitten haettu sointiin lisämausteita ja rei'ittämällä kalvo (tai runko) vaikutettu sekä soundiin että soittotuntumaan (reboundia tai reboundin vähentämistä ajatellen).
Erittäin vähän sähkörumpuja soitelleena muistan vain, että usean testisetin basarissa on ollut suht kireä soittotuntuma kalvolla ja/tai itse padissa, joten nuijanhautaajana (jätän nuijan kalvoon kiinni varsinaisen iskun jälkeen) on tullut helposti tuplalyöntejä eli silloin varmaankin opettelisin toisenlaista tekniikkaa (ei-hautaamista) tai sitten kokeilisin kalvon löysentämistä, mutta ihan itse hankintavaiheessa ensiksi katsoisin soittotuntumaa ja sen (hyviä) säätömahdollisuuksia. Toki katsoisin järkeväksi sopeutua siihen, että sähkösetin tuntuma vaan on +/- erilainen luomuun verrattuna.
Tuo tuplaisku saadaan korjattua sitten Mask time asetuksista. Joo, noissa rolandin mesheissä on sikäli jännä se tuntuma, että löysällä vireellä reboundia on enempi.
Mitä enempi kiristää, niin sitä kalvomaisempi fiilis.
ADHD:ni ei anna miun nukkua... "Yksi lammas, kaksi kilpikonnaa, kolme hevosta, Piippolan vaarilla oli talo... Eeey, Macarena!" | |
-Dr.DW-: Tuo tuplaisku saadaan korjattua sitten Mask time asetuksista. Joo, noissa rolandin mesheissä on sikäli jännä se tuntuma, että löysällä vireellä reboundia on enempi.
Mitä enempi kiristää, niin sitä kalvomaisempi fiilis.
Oolrait, kiitos sähköisistä tiedoista.
Play that song, not the instrument. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
