Etno, proge, latin ›

Tämä oli kuitenkin se setin kohokohta
 
http://www.neptunepinkfloyd.co.uk/p … 0Burning%20Man%204.jpg?m=1344811299
 
http://www.neptunepinkfloyd.co.uk/p … 0Burning%20Man%209.jpg?m=1344811324
 
E: linkit korjattu.

danny: Tämä oli kuitenkin se setin kohokohta
 
http://www.neptunepinkfloyd.co.uk/p … 0Burning%20Man%204.jpg?m=1344811298
 
http://www.neptunepinkfloyd.co.uk/p … 0Burning%20Man%209.jpg?m=1344811323
 
Ketkä noissa postimerkin kokoisissa kuvissa kättelee?

StJerky: Ketkä noissa postimerkin kokoisissa kuvissa kättelee?
 
Nuorallakävelijä ja palava nukke.

reverend: Nuorallakävelijä ja palava nukke.
 
Luulin että Frodo ja Gandalf.

StJerky: Luulin että Frodo ja Gandalf.
 
Voihan ne olla nekin.

jazzmies: Hyvin lauloi tämä jätkä.
 
Mielestäni nielee sananloppuja eli lauleskelee. Ei Gilmourilla tämmöisiä vaikeuksia ole.

No niin. Final Cut on taas kuunneltu.
 
Final Cutilla on kyllä hetkensä, mutta siltikin se on niin surullinen floppi verrattuna The Walliin. Saundeissa on parannettu huimasti ja kuten Velipesonen aikasemmin mainitsi, ne on hienoimpia mitä on kuultu. Teos kuitenki hukkuu melkoisesti Watersin tillitykseen ja mies on liian pahasti esillä. Gilmourin kitarointi on hienoa kuten aina ennenkin ja Not Now John on loistava biisi.

The Wall Kamppiin!
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uu … e+wallquot+tulee+lokakuussa/a830690

man9: The Wall Kamppiin!
 
Kyllä joka miehen täytyy kerran elämässään rakentaa muuri.

EvilDead: No niin. Final Cut on taas kuunneltu.
 
Final Cutilla on kyllä hetkensä, mutta siltikin se on niin surullinen floppi - -. Gilmourin kitarointi on hienoa kuten aina ennenkin ja Not Now John on loistava biisi.
 
Juurikin näin. Not Now John on kaikessa höyrypäisyydessään loistava, ja Southampton Dockistakin tykkään.
 
Levyn tuotantoarvot on kyllä kasariudessaankin kohdallaan, eikä ääniefekteissä ole niin päälleliimattua tunnelmaa kuin The Wallilla. Get Your Filthy Hands Off My Desertin alun kuuntelijan yli ammuttava ohjus on aika säväyttävä, kun kuuntelee levyä kuulokkeilla.

Not Now John on kaikessa höyrypäisyydessään loistava.
 
Ainut kappale levyllä, josta en ole ikinä tykännyt. Pilaa tunnelman.
 
The Final cut on itselle siitä merkittävä levy, että kuuntelin sitä todella paljon inttiaikoina. Vissiin levyn ahdistavuus toimi jonkinlaisena terapiana myös omaan ahdistukseen. Varsinkin pitkien iltalomien jälkilimbossa levy toimi oikein mahtavana unimusiikkina.
 
Henkiläkohtaisia kohokohtia levyllä on nimibiisin kitarasoolo ja kohta The Gunners dreamissa, jossa saxofooni lähtee suoraan Watersin rujosta rääkäisystä. Aiheuttaa joka kerta kylmät väreet.
 
The Final cut on kaikessa synkkyydessään ja Watersin diktatuurista huolimatta yksi suosikeistani Floyd- diskografiassa.

Final Cutista puhuttaessa, Not Now John on kyllä se biisi, mikä tulee skipattua lähes poikkeuksetta.
 
Enkä muutenkaan lähtisi ylistämään Final Cutia, mutta juurikin tuo levyn tietty raakuus, ja synkistely toimivat pieninä annoksina.

Stratus: Final Cutista puhuttaessa, Not Now John on kyllä se biisi, mikä tulee skipattua lähes poikkeuksetta.
 
Enkä muutenkaan lähtisi ylistämään Final Cutia, mutta juurikin tuo levyn tietty raakuus, ja synkistely toimivat pieninä annoksina.
 
Synkkähän se on kovin ja just siks raskasta kuunneltavaa. Harvemmin sitä tulee kahta kertaa peräkkäin kuunneltua.
 
Mut Not Now John, sehän on levyn parhaita ellei peräti paras biisi. Your Possible Pastsin, The Gunner's Dreamin, The Flecther Memorial Homen ja Two Suns in the Sunsetin ohella.

Discovery-boxin hankinnan jälkeen Pink Floyd on ollut pitkästä aikaa tehokuuntelussa. Ensimmäisestä levystä The Walliin todella vaikuttavaa tavaraa. The Final Cut ei enää oikein hengitä, ja A Momentary Lapse of Reasonilla yhtyeen jämät tempautuivat tyylitajun pettäessä liian innokkaasti mukaan ajan henkeen, kuten monille parhaat päivänsä nähneille yhtyeille tuolloin kävikin. Division Bell ei ollutkaan kauttaaltaan niin tyhjänpäiväinen kuin muistelin, mutta kyllä kyseisestä Il Divon ja Mark Knopflerin soololevyn ristisiitosta muistuttavasta väsäelmästä aistii puuduttavan raskaasti, että Pink Floydilta on otettu lopullisesti munat veks jo runsas vuosikymmen aiemmin.
 
Barrett oli kyllä todella hieno mies. Erilaisuudessaan usein mainitsematta jäävä Piper on täynnä helvetin mukaansatempaavia ja oikealla tavalla vinksahtaneita kappaleita.

Immersion-bokseista kiinnostuneille tiedoksi että Anttila näyttäisi laittaneen boksit alennukseen 60 euroa per kipale. Ainakin Wish You Were Heren 5.1 on kuulemisen arvoinen, meikän mielestä selvästi paras versio tästä levystä. (vinyylit - eri cd-masteroinnit - 4.0)

sitten Anddilassa oli lisäksi viikonloppuna ne etusetelit, joilla sai kympin tai pari ostoksesta vielä pois...tästä syystä on mullakin nyt kotosalla Discvery boxi sekä ne kaikki kolme immersionia. Näin sitä pitää faneja kohdella, sillä komeata tavaraa kaikin puolin ja ihan täyshintaisinakin rahan väärtejä...
 
Piper ja Meddle eilen kuuntelussa ja kyllähän kyseessä on kenties maailman paras rock-yhtye tai ainakin yksi viidestä parhaasta... Piper kuullostaa re-masteroituna tosi hyvältä, edelleen tuore ja energinen kiekko, ideaa enemmän kuin useimman muun bändin koko tuotannossa.

http://www.youtube.com/watch?v=9ie0ioRGHMQ
 
Nyt kaikki joraamaan!

Wahi: Ei ole kyllä wah-wah biisejä montaa.
 
Mainitsematta jääneistä Obscured by Cloudsilla (joka on hiukan vaikeasti tuttavalliseksi alkava paketti) biisissä Stay on wah-kitara ihan pääroolissa. Eipä niin että asialla olisi erityisemmin väliä.

Wahia kauneimmillaan: http://www.youtube.com/watch?v=QxhB1WMi2qU
 
Ja tämän saisivat julkaista ihan levyllä: http://www.youtube.com/watch?v=ZWvvZUv6IkQ