Tosiaan harva niistä joita nykyään pidetään kitaransoiton uudistajina tai muuten omaperäisinä tyyliltään tai soundiltaan ovat alunperin lähteneet tietoisesti tekemään jotain täysin uutta. Useimpien ura on lähtenyt siitä samasta omien sankareiden jäljittelystä kuin kenellä tahansa meistä, sitten ehkä tiedostamatta se oma lahjakkuus ja ilmaisu on noussut esiin, ja syrjäyttänyt tylsän jäljittelyn johon useimmat juuttuvat. Harvassa ovat ne joilla ei olisi ollut kopiointivaihetta, ja niistäkin harvoista vielä harvemmasta on kukaan koskaan kuullut mitään.
Mielenkiintoista on myös se että monet kuuluisat muusikot ovat leimautuneet tiettyihin kitaroihin ja vahvistimiin koska käyttivät niitä livenä. Studiossa sitten vedettiin usein paljon monipuolisemmalla kalustolla ja ties millä maitopurkkikomboilla marsuseinien sijaan. Siitä huolimatta kuulostavat levylläkin siltä kuin miltä kuvittelee että juuri niillä kamoilla joilla näköaistimuksen mukaan soittavat kuuluu kuulostaa. Todellisuudessa kuulostavat itseltään.
Tässä on kyllä asiaa, tosin kopiointi ja vaikutteiden otto erikseen. Aikas monen kitarasankarin nimen kun esim wikipediaan syöttää niin tulee esille kuinka Hän ja Hän vaikutti suuresti muodostuneeseen soittotyyliin ja saundiin... |
McLeach
Kontiak
joku muu sikko
