Kitarat: kitarakamat ›

eeeikä oo , missään ei oo mitään eroa, kaikki saundaa samalta ihan kaikki!!

Onko millään oikeasti mitään väliä? Kitarat totta kai ovat tatsiltaan kaikki erilaisia ja mitä ilmeisimmin bodyn puumateriaali ym. vaikuttavat sointiin, mutta mites tuo sähköpuoli?
 
Riippuu aivan siitä mitä ja miten arvioidaan/mitataan.
 
Katso tuosta alta:
http://muusikoiden.net/dyn/users/88036.jpg

tender.insanity: Kumpi vaikuttaa enempi soundiin, soittimen mojo vaiko valmistusmateriaalit? Onko huonoista materiaaleista valmistettu mojoinen (?) kitara parempi kuin hyvistä materiaaleista valmistettu mojoton kitara? Mnetin kaikkitietävät oraakkeliturilaat vastatkoot.
 
Vaikka soitin olisi kaikilta mitattavilta ominaisuuksiltaan ihan täyttä paskaa, on se silti hyvä jos se inspiroi soittamaan. Ja toimii myös toisinpäin, vaikka olisi kitara priimaa kaikin puolin, mutta ei inspiroi soittamaan, on se ihan paska.
 
Semmoista on taiteen tekeminen.

tender.insanity: Kumpi vaikuttaa enempi soundiin, soittimen mojo vaiko valmistusmateriaalit? Onko huonoista materiaaleista valmistettu mojoinen (?) kitara parempi kuin hyvistä materiaaleista valmistettu mojoton kitara? Mnetin kaikkitietävät oraakkeliturilaat vastatkoot.
 
Mun mielestä Mojo ei ole kitaran ominaisuus, vaan soittajan näkökulma kitaraan. On täysin kiinni soittajasta onko kitarassa mojoa, vai ei.
 
Ao linkin takaa noin 2 minuutin kohdalta alkaa herra Morellon low gear osuus. Tässä taitaa m.netin koodiston mukaan olla kaikki väärin, mutta ainakin minulle yksi eniten kolahtaneita asioita musiikin saralla.
http://www.youtube.com/watch?v=BYqmu1GxV7o

minimarshall: mites tuo sähköpuoli?
 
Perinteinen kaksikelainen mikki, eli humbucker tarkoittaa kahta kelaa sarjaankytkettynä niin, että kelojen keskellä olevat magneetit ovat eri suuntiin. Samat kelat voi kuitenkin kytkeä myös rinnan, jolloin soundi on hieman erilainen. Tai voi käyttää vain toista keloista, jolloin on käytännössä kyse yksikelaisesta mikistä.
Aina kun keloja on käytössä enemmän kuin yksi, voidaan myös vaiheella kikkailla (= piuhat toisinpäin). Kitaramikithän antavat aina vaihtovirtaa. Ja kun on useampia mikkejä, saadaan enemmän erilaisia yhdistelmiä.
Harva tosin siitä taitaa pitää, että tulee kitaraan uusia kytkimiä ja nappuloita, eli entisestään lisää muistettavaa. Tyyliin nyt pitää tallahumppari muuttaa vakiosta rinnankytkennäksi ja kytkeä sarjaan tämän vaiheeltaan käännetyn yksikelaisen kanssa, joka itse asiassa on toinen kaulamikin keloista, vai olikos se sittenkin toisinpäin...
 
Esimerkkinä Queenista tutun Brian Mayn erikoinen soolosoundi ymmärtääkseni pohjautuu perinteistä enemmän mikkien sähköisiin kytkentöihin. Eli ihan ilman mitään efektejäkin, kun vain laittaa kelat sopivasti vastakkaisvaiheeseen yms., on ääni sellainen terävä, "ontto" tai "nasaali".
Tosin itse mikitkään eivät aivan tavallisia yksikelaisia ole, vaan aina jotain tämänkaltaisia: http://en.wikipedia.org/wiki/Burns_Tri-Sonic . Toki muillakin valmistajilla on hieman omanlaisiaan versioita, jotka näyttävät ja joskus myös kuulostavatkin hieman erilaisilta, kuin yksikelaiset tai humpparit yleensä.
Mayn tapauksessa kitaran lyhyt skaalakin (24") helpottaa, tai no ainakin keventää bendauksia, siis samanpaksuisista kielistä ja samasta vireestä puhuttaessa. Koska kielet ovat silloin hieman löysemmät. Vakiovirettä reippaasti matalimmilla vireillä pitkä skaala on kuitenkin hyväksi, siis stratoistakin tuttua 25,5":aa pidempi.
 

 
Youtubesta löytyy demoja Music Manin uudesta Reflex-kitarasta, jossa on "The Game Changer". Erikoista siinä on "vain" se, että keloja voi jopa lennossa kytkeä em. tavoilla. Läppärin ruudulta klikkaillen, perinteisen kolvaamisen sijaan. Digitaalisesta mallinnuksesta ei kuitenkaan ole kyse.
Tallaan integroiduilla piezomikeillä saa akustista kitaraa muistuttavan soundin, ainakin kalliimpien kitaroiden toteutuksissa varsin hyvältä kuulostavasti. Kitarasyntikkaakin varten saattaa joskus harvoin olla omat erikoismikkinsä (signaali ei ole monoääntä, toisin kuin muissa mikeissä). Silloinhan saa vaikka joka kielellle asetettua eri soittimen, ääniefektin tms. Jälkikäteenkin tuollaisia saa melko usein lisättyä, vakiovarustukseen ne harvemmin kuuluvat.
 

 
Mikit varmastikin vaikuttavat keskimäärin paljon enemmän soundiin, kuin vaikkapa kielet, nauhat, kaapelit, potikat tai satulan materiaali. Varsinkin jos on mahdollista vaihdella em. asioiden välillä. Tosin vain aniharvoin noita kaikkia voi vakiokytkennöillä kokeilla, siis ilman kolvaamista.
 
Perinteisesti tyydytäänkin usein olemassaoleviin kytkentöihin, joita on ne 3 tai vaikkapa 5 kpl. Useimmiten radikaaleimpia kytkentöjä vältellen, jolloin eri asentojen välillä ei ole kovin rajuja eroja volumessa tai soundissakaan.
Vaihtoehtoisesti tehdään tai teetetään jälkikäteen tämänkaltaisia muutoksia ja lisäkytkentöjä: http://www.guitarelectronics.com/ca … g_resources_guitar_wiring_diagrams/
 
Luonnollisesti vahvistinkin vaikuttaa paljon, tai yhdistelmä nuppi+kaappi tai sitten digitaalisen mallinnuksen laatu. Lisäksi erilaisia efektejä ja äänenmuokkaimia on nykyään hurja määrä. Joten erilaisia kombinaatioita on tsiljoona erilaista.
Ääritapauksissa onkin melkein sama, että mikä kitara on kiinni, koska kitaran oma ääni on aina niin pieni osa sitä rajusti ekvalisoitua, säröytettyä, efektoitua ja kompressoitua kokonaisuutta.
Toisessa ääripäässä Telecaster kuulostaa selvästi erilaiselta kuin Stratocaster tai humbuckereilla varustettu Les Paul. Ainakin jos livenä vertailee. Mutta harvemmin kait tarkempia soitinmalleja äänitteiltä pystyy kovinkaan luotettavasti pongaamaan, siis kaiken sen masteroinnin, miksauksen ja efektoinnin jälkeen.
Varsinkin kun muuten samanlaisissa kitaroissa voi olla erilaiset mikit. Tai samat, mutta sähköisesti eri tavalla kytkettynä.

tender.insanity: Kumpi vaikuttaa enempi soundiin, soittimen mojo vaiko valmistusmateriaalit? Onko huonoista materiaaleista valmistettu mojoinen (?) kitara parempi kuin hyvistä materiaaleista valmistettu mojoton kitara? Mnetin kaikkitietävät oraakkeliturilaat vastatkoot.
 
Koska soitin on osiensa summa, niin lähtökohtaisesti hyvät materiaalit ennen mojoa.

Krice: Yksikelainen mikki: ohut soundi.
Kaksikelainen mikki: paksu soundi.
Aktiivinen mikki: kompressoitu soundi.
 
Onhan P90:nenkin yksikelainen mutta viimeisenä tulee varmaan ohut soundi mieleen sitä kuvaillessa ;)

Don Felder: Muuttujia on aivan liikaa. Jotakin saattoi vielä unohtua.
 
Pleku, sen paksuus / ohuus tai sitten, soitto ilman sitä.

Gabe: Onhan P90:nenkin yksikelainen mutta viimeisenä tulee varmaan ohut soundi mieleen sitä kuvaillessa ;)
 
P90: paksusoundinen yksikelainen. Mikkien laatu vaikuttaa mielestäni lähinnä erottelevuuteen eli halvemmat mikit on tunkkaisempia, kalliimmissa soinnut erottuu paremmin. Tosin sitten on mikkejä, joissa jotakin taajuutta on ylikorostettu, mutta minusta sellaisista kannattaa pysyä erossa.

Gibsonin ja Fenderin ainoa ero on siinä, että Gibson palaa kuumemmalla liekillä ja Fender palaa pidempään.