Yleistä keskustelua musiikista ›

En tiedä onko tästä aiemmin ollut puhutta, mutta joskus huomaan ostaessani levyn, että niille on turhaan tungettu 3-4kpl täysin keskinkertaisia täytebiisejä jotka pilaavat hienon kokonaisuuden tai vetävät sen keskikastiin. Miksi pitää olla levyllä 16 biisiä? Voisihan siellä olla se 10kpl niitä hyviä. Eikö muka voi enää tehdä 30-40 minuutin kiekkoja muut kuin punkbändit?
 
EDIT: Poikkeuksiakin löytyy, esim soundgardenin superunknown on pitkä kiekko mutta täynnä hyviä biisejä.

Onhan se niin, että mitä monipuolisempi yhtye, mitä enemmän sanottavaa, sitä vähemmän mahdollisuuksia, että yksi ihminen pitää kaikista albumin kappaleista. Ja loppujen lopuksi se, että millä albumilla on kaikki kappaleet hyviä tai ei, on mielipide-asioita.

Noh, täytyy sanoa että noit 70-luvun Miles Davisin liveplättyjä kuunnellessa alkaa välillä vähän keskittyminen herpaantumaan. 2 älppäriä täynä vapaamuotoista musiikkia ilman taukoja, on aika kova paikka, mutta kyllä siitä selviää.
 
Mutta levyäkään en vaihtaisi pois. Ni.

Levy-yhtiö vaatii vähän lisää pituutta ja joku "hauska" coveri ja pari rauhallisempaa ihan kivaa biisiä voisi olla tosi markkinakelpoinen ja blaablaablaa...niinhän se menee.

Noh, täytyy sanoa että noit 70-luvun Miles Davisin liveplättyjä kuunnellessa alkaa välillä vähän keskittyminen herpaantumaan. 2 älppäriä täynä vapaamuotoista musiikkia ilman taukoja, on aika kova paikka, mutta kyllä siitä selviää.
Mutta levyäkään en vaihtaisi pois. Ni.
 
Tai Davisin "On the Corner". Minulla on todella paljon sellaisia
tunnin tai 70 min pituisia albumeita mielessä, jotka
olisi aivan ehdottomasti pitänyt julkaista 45 minuuttia
pitkinä (siis että surkeimmat raidat olisi pitänyt
tiputtaa pois). Lisäksi lähestulkoonkaikki tupla-LP:t
ovat sellaisia että niistä olisi pitänyt tehdä vain
40-60 min pitkä juttu eikä tupla LP:tä.
Tämä koskee myös jotain sellaisia jazz-levyjä
joissa artistille on annettu täydellinen vapaus.
 
Artisteilla kyllä on kyky itsekritiikkiin mutta jostain
syystä he mieluummin julkaisevat 60-70 min
pitkiä levyjä. Ihan vammainen juttu. Olen kyllä
päättänyt että en mitään tyhmiä raitoja kuuntele
vaan skippailen (tai ohjelmoin soittolistan).

Tulee vain mieleen se, että miksi harvempi uskaltaa laittaa esim. 9 biisin levyn markkinoille? Ihmeellistä että heti leimataan tynkä albumiksi. Sitten pitää laittaa pari jotain helvetin haitarinpolku introa tai pörinää yms, että saadaan 11 biisiä ja levy näyttämään standardin mukaiselta.

Tulee vain mieleen se, että miksi harvempi uskaltaa laittaa esim. 9 biisin levyn markkinoille? Ihmeellistä että heti leimataan tynkä albumiksi. Sitten pitää laittaa pari jotain helvetin haitarinpolku introa tai pörinää yms, että saadaan 11 biisiä ja levy näyttämään standardin mukaiselta.
 
Mun mielestä joidenkin artistien kannattaisi tehdä tyylikäs ratkaisu joka tosin on kaupallista itsemurhaa,eli keskittyä tiiviiden EP:iden ja maxisinglejen tekemiseen niinkuin silloin joskus kun minä olin nuori...kokonaisuuksia jaksaa nykyään viilailla niin harva.

Today is the Dayn Sadness Will Prevail on tuhottoman pitkä. Varmaan kerran olen kuunnellut kokonaan yhdellä istumalla.

mä ihmettelin tos jonkin aikaa, et miks mikään uus levy ei tunnu kolahtavan täysillä ja sitten tajusin, että levyjen ylipituudestahan se johtuu!
mun mielestä 14 biisii on aika maksimi, mielluummin 10-12..
 
jotain uusii levyjä mis on jopa päälle 20 biisii ei ees kerkee kuuntelee ikinä loppuun asti saati sitten, että vielä pääsisi levyyn sisälle!
 
ja mikä on mun mielestä myös tärkeetä, että levy avautuu täyteen loistoonsa on sanat liitettynä mukaan!
 
ylipitkä levy, jossa ei edes ole sanoja FORGET ABOUT IT!

Levyn liiallinen kesto on tosiaan joskus huono asia. Esimerkiksi Judas Priestin demolition.
Levyllä on hyviä biisejä, mutta liikaa ja liikaa kestoa. Toisaalta taas yksikään biisi ei ole niin kehno, että sen olisi voinut jättää pois. Se ei ole hyvä kokonaisuus.
 
Esimerkiksi Rainbowin Rising levyllä on vain kuusi biisiä, mutta kestoa melkein 40 minuuttia. Tämä taas on varsin toimiva kokonaisuus.
 
Eli minusta biisien määrä tai albumin kesto ei vaikuta asiaan niinkään paljon kuin, se että albumi on hyvä kokonaisuus.

No Toolin Lateratuksesta olisi ehkä pienellä karsimisella saanut paremman. Loistava se on mielestäni silti.

Metallican St. Anger tuntuu kyllä liian pitkältä levyltä kuunnella yhteenputkeen. Ei korvat kestä kuunnella säröistä musiikkia liian paljon putkeen. Ne puutuvat.

Metallican St. Anger tuntuu kyllä liian pitkältä levyltä kuunnella yhteenputkeen. Ei korvat kestä kuunnella säröistä musiikkia liian paljon putkeen. Ne puutuvat.
 
Juu pari erilaisempaa biisiä vois tuossa ehkä olla. Mutta levystä en luopuisi. Nollapisteen Muovi Antaa Periksissä, jos jossain, on liikaa biisejä. Nimenomaan liikaa heikkoja biiseja. Joku vuosi sitten kovempana YUP fani aikana 90-92 ei tuntunut pitkälle laisinkaan. Tykkäs vaan kuunnella.

Metallican Load, Reload ja St.Anger ovat kyllä liian pitkiä kerralla kuunneltaviksi.

Ihan hyvä pointti on kyllä. Hyvästä esityksestä jää semmoinen fiilis, että tätä haluaa lisää ja mieluummin heti. Eikä niin että puolessa välissä alkaa vaatia pientä tsemppaamista viitsiä loppuun asti. Täähän pätee myös levyihin.

Slayerin Reign In Blood menee karvan alle 30 minuutin ja on yksi kovimpia trässilevyjä kautta aikain.

Slayerin Reign In Blood menee karvan alle 30 minuutin ja on yksi kovimpia trässilevyjä kautta aikain.
 
Niinpä... Huonoutta on tuosta levystä mahdotonta löytää.

Niinpä... Huonoutta on tuosta levystä mahdotonta löytää.
 
Asiaa.Helevetin hyvä levy.

Manic Street Preachersin debyyttilevy Generation Terrorists, jossa on 18 biisiä. Pojat halusivat välttämättä saada julkaistua tuplavinyyli-debyytin, joten muuten mainioon levyyn mahtuu ainakin neljä filleriä ja yksi turhaakin turhempi cover-biisi (damn dog)... Ja voihan sitä uusintakin lättyä Know Your Enemyä joku pitää 16+1 biisin pituisena liian pitkänä...