| Aihe: Jäähyväiset kamoille | |
|---|
 krk
23.08.2012 21:08:51 (muokattu 28.08.2012 21:32:32) | |
|
Olen tässä reilut viisi vuotta sitten alkaneen iltaruskomusiikinharrastajuuteni aikana ehtinyt hankkia yhtä sun toista musiikkikamaa, mutta juuri mitään ei ole vielä lähtenyt kiertoon. Nyt olen luopumassa Bluetone Lead Jr. -nupista. Totesin, että kaikesta huolimatta me emme sittenkään kuulu toisillemme, vaan hänen on parempi muualla. Ehdimme elää yhdessä hyvät yhdeksän kuukautta.
Nyt kun eron hetki on lähellä, halusin jättää avaruuteen tämän muiston ja toivottaa junnulle kaikkea hyvää uudessa kodissa.
https://dl.dropbox.com/u/5279424/My … %20Lead%20Jr.%20%E2%80%93%20Low.jpg
http://maihinnousu.net/s/17387
Tästä voisi tulla jäähyväisketju, jossa saa käydä jakamassa lähdön haikeuden ääninäytteellä, videolla, kuvalla, itkuvirrellä, maalauksella, runolla, tarinalla tai millä vaan. Voihan se tunne olla joskus muutakin kuin haikeutta - en tiedä, kun tämä on vielä niin uusi ja outo tilanne.
Jäähyväisiähän voi jättää jälkikäteenkin, jos siltä tuntuu. Ymmärrän kyllä, jos joku ei halua tehdä tätä julkisesti, mutta ehkäpä heitäkin löytyy ja porukan tukihan on se millä jaksaa taas eteenpäin..
EDIT
Ettei synny kellekään väärää käsitystä, niin vahvistin oli oikeaan kaappiin soitettuna juuri sellainen kuin odotinkin ja mitä klipit lupasivat. Minulla vaan on pääasiallinen soittoympäristö tällä hetkellä sellainen, että en voi soittaa oikealla kaapilla niinkään hiljaa/lujaa kuin nuppi vaatisi. Käytän suljettua AxeTrak-kaappia, jonka kanssa en saanut nuppia toimimaan halutulla tavalla - Mesa Expressin kanssa AxeTrak taas pelaa ihan ok (mm. kaikki skabavetoni tähän asti).
Kun noita viimeisiä klippejä äänittelin ja kuuntelin niin tuli kyllä mieleen että myynkö sittenkään... no nyt se on myyty.
"This guy makes me sick. He waits until I'm 90..."
- Les Paul Tommy Emmanuelista |
|
Mä kirjoitin joskus aikoinaan Facebookkiin pitkän eroa käsittelevän tunteiden vuodatuksen siitä kuinka me kohdattiin, rakastuttiin ja kuinka ihanaa yhteinen elämämme oli kun muutettiin saman katon alle, ja kuitenkin kuinka kova paikka se oli kun emme kuitenkaan sopineet toisillemme lopulta.
On mulla sita Marshallia vieläkin joskus ikävä.
Alkoholiongelma se on sekin kun viina ei maistu. |
|
Jos ei tosissaan oo elämässä mitään muuta surtavaa kuin jonkun tavaran menettäminen,niin asiat on aika hyvällä tolalla. |
|
vänkylä: Jos ei tosissaan oo elämässä mitään muuta surtavaa kuin jonkun tavaran menettäminen,niin asiat on aika hyvällä tolalla.
Ja jos tähän lisätään vielä huumorin puute voi kaiken toivon heittää ;)
Alkoholiongelma se on sekin kun viina ei maistu. |
krk
23.08.2012 21:34:34 | |
|
jyrkalt: Ja jos tähän lisätään vielä huumorin puute voi kaiken toivon heittää ;)
Jep, ja niille muille suruille on varmaan omat sarat ja palstat...
"This guy makes me sick. He waits until I'm 90..."
- Les Paul Tommy Emmanuelista |
 Gabe
23.08.2012 21:38:53 | |
|
Kyllä noihin kitarakamoihin, varsinkin kitaroihin kiintyy kovasti kun niillä soittelee, niitä huoltaa ja reissaa niiden kanssa jne. Eniten kaikista nyt jälkikäteen harmittaa kun menin myymään vanhan Landolani pois nuorempana. Sen kanssa tuli tuherrettua tunti jos toinenkin.
Nyt on semmoiset kitarat että kirpaisisi aika paljon jos joutuisin luopumaan yhdestäkään, en onneksi näe syytä miksi näin tulisi käymään. Voimia vaan kaikille eron hetkellä :)
" Good music comes out of people playing together, knowing what they want to do and going for it. You have to sweat over it and bug it to death. You can't do it by pushing buttons and watching a TV screen. "
- Keith Richards - |
|
Heitän hyvästit Ibanez Universelle. Kuherruskuukautta kesti 7 kuukautta. Sitten se rupesi kiukuttelemaan ja annoin hänen mennä. Onneksi löysin uuden rakastajan Gibsonista ja nyt on kaikki hyvin. Joskus se vähempi on enempi. Silti muistelen lämmöllä Universen kauneutta :)
Musiikki ei tunne rajoja, eivätkä kitaristit tunne nuotteja. |
krk
23.08.2012 21:42:33 | |
|
Gabe: Kyllä noihin kitarakamoihin, varsinkin kitaroihin kiintyy kovasti kun niillä soittelee, niitä huoltaa ja reissaa niiden kanssa jne. Eniten kaikista nyt jälkikäteen harmittaa kun menin myymään vanhan Landolani pois nuorempana. Sen kanssa tuli tuherrettua tunti jos toinenkin.
Nyt on semmoiset kitarat että kirpaisisi aika paljon jos joutuisin luopumaan yhdestäkään, en onneksi näe syytä miksi näin tulisi käymään. Voimia vaan kaikille eron hetkellä :)
Kiitos... juu ei kitaroita! Ei niitä pysty edes ajattelemaan sillai...
"This guy makes me sick. He waits until I'm 90..."
- Les Paul Tommy Emmanuelista |
|
Olen eläissäni luopunut yhdestä kitarasta ja yhdestä vahvistimesta.
Olin pakotettu pistämään ensimmäiset sähkösoittimeni vaihdossa, kun hankin 16-vuotiaana ensimmäisen vähänkään paremman kitaran. Tästä on aikaa reilut 28 vuotta ja yhä edelleen minua harmittaa se, etteivät nuo vaihdossa menneet kamat enää minulla ole.
Neath the bougie a nimble rigger slyly rolls the pea |
krk
23.08.2012 21:46:26 | |
|
MikaHekkanen: Olen eläissäni luopunut yhdestä kitarasta ja yhdestä vahvistimesta.
Olin pakotettu pistämään ensimmäiset sähkösoittimeni vaihdossa, kun hankin 16-vuotiaana ensimmäisen vähänkään paremman kitaran. Tästä on aikaa reilut 28 vuotta ja yhä edelleen minua harmittaa se, etteivät nuo vaihdossa menneet kamat enää minulla ole.
Eihän se nuoruudessa koettu hurma unohdu koskaan
"This guy makes me sick. He waits until I'm 90..."
- Les Paul Tommy Emmanuelista |
|
Enemmän harmittaa jos tulee modattua jotakin tyhmää kitaraan ja tietää, että eihän se mene kaupaksi sen jälkeen, ainakaan normaaliin hintaan. Vieläkin harmittaa kun tuli hajoitettua yksi kaula koverruksilla. |
|
Yleensä jos päätän myydä jotain pois, sille on hyvä syy enkä tule kaipaamaan sitä. Mutta yhden kerran olen erään kitaran myynyt, jota jäi kyllä kaipaamaan, ja taitaapa olla parasta aikaa torilla myynnissä silloisen ostajan toimsesta. Pitäisi ostaa takaisin prkl. :)
http://www.liveleak.com/view?i=e16c18ff17 |
|
Räkkipeli: Yleensä jos päätän myydä jotain pois, sille on hyvä syy enkä tule kaipaamaan sitä.
Juuri näin. Mitä vähemmän on turhaa roinaa nurkissa pyörimässä, sitä parempi. |
|
krk: Eihän se nuoruudessa koettu hurma unohdu koskaan
Eihän se sen ekakerran jälkeen ole enää ikinä samanlaista;-) Itse tuunasin omat ekat kamani piloille vaan seuraava kitara on kehissä vieläkin. Vahvistimia on jokunen maailmalle jäänyt ja ehkä sellainen jota kaipaan oikein tosissani oli Fender Showman nuppi, jonka arvoa ja potentiaalia en pikkujätkänä ymmärtänyt ja vaihdoin sen mustanaamaiseen Fender 75 nuppiin, joka sittemmin joutui maailman turuille (taisin hölmöyksissäni antaa sen jollekin). Se Showman vaan hiipii mieliin yhä edelleen, vaikka siitä on jo yli kaksytvuotta kun sen hävitin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
Gabe
24.08.2012 01:00:49 | |
|
hallu: sellainen jota kaipaan oikein tosissani oli Fender Showman nuppi, jonka arvoa ja potentiaalia en pikkujätkänä ymmärtänyt ja vaihdoin sen mustanaamaiseen Fender 75 nuppiin
Aijai :/ Showman on hyvä nuppi.
" Good music comes out of people playing together, knowing what they want to do and going for it. You have to sweat over it and bug it to death. You can't do it by pushing buttons and watching a TV screen. "
- Keith Richards - |
|
Ite alotin onneks Ibanezilla ja Line6:lla, eipä tuu ainakaan ikävä. Taidan kyllä olla hieman nuorempaa sukupolvea kuin suurin osa täällä. |
|
Vuonna 2002 ostamani japanilaisen Tokain Les Paulin myin muutama kuukausi sitten. Se ehkä vähän harmittaa, mutta koska olen köyhä, on jotain vanhaa myytävä, että voi ostaa uutta. Ei ole rahaa pitää kaikkea, mitä on ostanut.
Ja toisaalta, kuten Räkkipeli sanoi, tarpeetonta ja itselle sopimatonta on turha kerätä nurkkiin pyörimään. Lespakin meni myyntiin, kun ei vain sovi omaan käteen, eikä ole 10 vuoden aikana pahemmin tullut soitettua.
No, täytyy jossain kohtaa ostaa Gibson tilalle... ;)
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. |
|
Mun on toisinaan suunnaton ikävä -78 ibanez artistiani. Se oli mulla ~8vuotta, ensimmäinen oikea kitara paketti-excelin jälkeen.
Jouduin myymään rahapulassa muutaman kitaran ja muuta musaroinaa pois. Ei mitään erityisen tärkeää, mutta silti oli vaikeaa luopua. Silloin ymmärsin että mun on luovuttava myös ibasta. Isä osti sen mulle silloiselta naapurilta kun olin 16 ja soitellut kitaraa puolivuotta. Naapurinsetä oli sen saanut omalta isältään ja soittanut sillä melkein 20 vuotta. Möi pois tonnilla (markalla), kun oli pakko saada rahaa. Annoin kitaran takaisin oikealle omistajalleen ilmaiseksi, vaikka aika mielenkiintoisia ostotarjouksia siitä olin saanut vuosien varrella. Tahtoisi, mutten kehtaisi, pyytää että hää sen minulle vaikka testamenttaa.
Siinä oli sitä paljonhuudeltua Mojoa.
Kirka saatana! |
 Hynkel
24.08.2012 09:38:07 (muokattu 24.08.2012 09:38:37) | |
|
modattua jotakin
Mun nykyisen straton tuunasi J. Ruokangas, ei ole lainkaan ikävä edeltävää aikaa. Voin muuten suositella ihan noin muutenkin kuin kitaroiden rakentajana.
Eniten harmittaa kun tuli tyhmyyksissään myytyä 80-luvun alun hieno Squier, ja vain siksi että nauhat oli entiset. Taisin saada kitarasta 900 markkaa tuossa 90-luvulla. Enkä nyt puhu siitä, että "olisi pitänyt saada enemmän", vaan lähinnä siitä että kyseessä oli niin hyväsoundinen kitara. Tiedän missä se on nyt, ehostettuna, soi edelleen kuin unelma... eikä ole myytävänä.
Erään San Dimas Charvelin haluaisin myös takaisin, mutta eipä ole tietoa missä kulkee...
Toisaalta voi olla ettei noilla kuitenkaan tulisi soiteltua. Jos rehellisiä ollaan. Mutta ihmisen kuuluu katua, muutenhan elämä tuntuu ihan liian helpolta.
Fender, Bluetone, Bogner. |
|
Volle: Juuri näin. Mitä vähemmän on turhaa roinaa nurkissa pyörimässä, sitä parempi.
Tavara on tavaraa vain. Vaikka kitaroita on ollut ja mennyt, jos jonkinlaista, eikä samanlaisia ole välttämättä helppo löytää, niin ei kyllä mikään ole korvaamatonta ollut.
Ei ne kitarat ja vahvistimet maailmasta lopu, vaikka omansa möisi.
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
