Kitarat: kitarakamat ›

Töynävä: ..kun sarjanumerotkin väärennellään, niin - edelleen - omilla taidoillani hudin mahis kasvaa.
 
...
 
Kaikeksi onneksi noissa feikeissä on käytetty vain paria sarjanumeroa, että sekin "helpottaa" - olkoonkin että niissä on kaikki "autenttista" Team J-Craftin logoja myöten.
Sarjanumeroissa nuo eivät ole ihan riittävän "streetwise" porukkaa, olipa tässä taannoin eräs "Gibson" Ace Frehley-sigu, jossa se sarjanumero oli kyllä niin pielessä kuin saattaa olla. Ei vastannut ollenkaan esim. tuotannossaolovuosia kyseisen mallin kohdalla. (Eikä se muutenkaan ollut ihan aidon näköinen kaikilta spekseiltään)
 
Ihan "normi-soittajan" osaltahan näistä kaikista väärennöksistä on sellainenkin haitta, että välttämättä ei enää se oma soitinkauppa ota vaihdossa kitaraa, koska suhtautuvat jo melkoisin varauksin sellaiseenkin mahdollisuuteen, ettei se skeba olekaan "se miltä se näyttää" vaan jotain aivan muuta.
 
Internet on tuonut kovin "lähelle" nuo hankintahinnaltaan naurettavan halpojen "näköispainosten" tuottajat, kuten täälläkin on niin monen monituista kertaa saanut huomata. Ja aina on sellasia oman elämänsä sankareita, jotka noita väärennöksiä tuolta hankkivat. "Eihän täs mitään väärää saati muutakaan kyseenalaista ole, kunhan nyt ihan seinälle koristeeksi hommasin!" Ja paskat, kiertoonhan ne menee.

fox: Kaikeksi onneksi noissa feikeissä on käytetty vain paria sarjanumeroa, että sekin "helpottaa" - olkoonkin että niissä on kaikki "autenttista" Team J-Craftin logoja myöten.
Sarjanumeroissa nuo eivät ole ihan riittävän "streetwise" porukkaa, olipa tässä taannoin eräs "Gibson" Ace Frehley-sigu, jossa se sarjanumero oli kyllä niin pielessä kuin saattaa olla. Ei vastannut ollenkaan esim. tuotannossaolovuosia kyseisen mallin kohdalla. (Eikä se muutenkaan ollut ihan aidon näköinen kaikilta spekseiltään)
 
Ihan "normi-soittajan" osaltahan näistä kaikista väärennöksistä on sellainenkin haitta, että välttämättä ei enää se oma soitinkauppa ota vaihdossa kitaraa, koska suhtautuvat jo melkoisin varauksin sellaiseenkin mahdollisuuteen, ettei se skeba olekaan "se miltä se näyttää" vaan jotain aivan muuta.
 
Internet on tuonut kovin "lähelle" nuo hankintahinnaltaan naurettavan halpojen "näköispainosten" tuottajat, kuten täälläkin on niin monen monituista kertaa saanut huomata. Ja aina on sellasia oman elämänsä sankareita, jotka noita väärennöksiä tuolta hankkivat. "Eihän täs mitään väärää saati muutakaan kyseenalaista ole, kunhan nyt ihan seinälle koristeeksi hommasin!" Ja paskat, kiertoonhan ne menee.
 
Laitoin plussaa tälle.
 
On mukavaa, kun löytyy 'auttavaa kättä' joka viitsi nähdä vaivaa ja jakaa oikeaa, päivitettyä infoa.
Itse touhusin vielä reippa vuosi sitten paljonkin Ibanez'ien kanssa, mutta maun muututtua on sittemmin jäänyt seuranta vähemmälle, niin uutuuksien, kuin tuoteväärennösten suhteen.
 
Hyvää kamaa!

Töynävä:
On mukavaa, kun löytyy 'auttavaa kättä' joka viitsi nähdä vaivaa ja jakaa oikeaa, päivitettyä infoa.
 
No kiitos.. Tietoahan noista japseista, uusista paremmin, mutta vanhoista hieman hankalammin (täytyis joko "osata kieltä" tai omata tuttuja..) on saatavilla..
Siltikään en voi sanoa, että kaikki on "oikeaa". Mutta - yrittää täytyy, jos jollekulle siit infosta olisi jotain hyötyä.. ;)
 
Itse touhusin vielä reippa vuosi sitten paljonkin Ibanez'ien kanssa, mutta maun muututtua on sittemmin jäänyt seuranta vähemmälle, niin uutuuksien, kuin tuoteväärennösten suhteen.
 
Hyvää kamaa!
 
Näistä uudemmista en tiedä juur hölkäsen pöläystä, olen tuohon "japsi-vintageen" ihan muutenvaan mieltynyt ja hiukka perehtynytkin, olosuhteitten pakosta. Lähinnä on "sydäntä lähellä" nuo Ibanezin Artist-mallit, kun jouduin "olosuhteitten pakosta" yhden sellasen hommaamaan tuossa 80-luvun alkupuolella, ja sittemmin ovat lisääntyneet. Tosin ihan viime aikoina niitten hinnat on nousseet aikas merkittävästi, kysyntä ja todella pienet valmistusmäärät on tehneet tehtävänsä. Eikä ne soittimina ole ollenkaan hullumpia...minusta ainakaan.

fox: Ja aina on sellasia oman elämänsä sankareita, jotka noita väärennöksiä tuolta hankkivat. "Eihän täs mitään väärää saati muutakaan kyseenalaista ole, kunhan nyt ihan seinälle koristeeksi hommasin!" Ja paskat, kiertoonhan ne menee.
 
Kai sitä nyt sentään omalla rahallaan saa hommata jotain minkä posti suostuu ovelle kantamaan.
 
Ja saa kai ladankin myydä eteenpäin vaikka siinä olis mersun johtotähti nokalla pultattuna.
 
Kukaan ei oo vielä toistaseksi pystyny selvittää mulle mikä tässä nyt on niin pahasti väärin, moraalisesti kuin lainkaan puolesta.

Ssyba: Kukaan ei oo vielä toistaseksi pystyny selvittää mulle mikä tässä nyt on niin pahasti väärin, moraalisesti kuin lainkaan puolesta.
 
Kyllä fox sen tuossa selvitti. Jos et ymmärrä lukemaasi, sille ei voi sitten mitään.

Kaverini ei ole keräilijä, soittaja mutta ei ole enää kovin aktiivinen. Hänellä oli harvinaisen hyvä tuuri aikanaan, tämä asia kirvelee vieläkin minua. Helsingissä Iso-Roballa oli ennen useita osto- ja myyntiliikkeitä. Hän osti sieltä vuonna 1984 Fenderin Jazz Basson ja taisi maksaa siitä 600 - 800 markkaa. En ole aivan saletti tuosta hinnasta, mutta lähellä totuutta.
Hän kirjoitti sitten suoraan Fenderin tehtaalle kirjeen ( ei ollut muuten nettiä vielä) ja tiedusteli sarjanumeron perusteella basson ikää.
Vastaus: Jazz Bass, vm1966.
Olen vieläkin kateellinen ja katkera hänen löydöstään. Basso on vielä hänellä, ei ole kauaakaan kun kävin hänen luonaan ja kiristelin hampaitani nähtyäni sen basson taas.
Siinä oli kyllä esimerkki sijoituksesta, epätavallisesta löydöstä ja kouluesimerkki siitä,miten muilla paitsi minulla on onnea...

Ssyba:
Kukaan ei oo vielä toistaseksi pystyny selvittää mulle mikä tässä nyt on niin pahasti väärin, moraalisesti kuin lainkaan puolesta.
 
Helpottaisko tämä ao. lainaus tullin sivuilta ainakin tuota lakipuolta?
Tavallisen kansalaisen moraaliin laki ottaa toistaiseksi vain vähän kantaa.
 
Tuoteväärennös on tavara, joka loukkaa jonkun tavaramerkkioikeutta, esim. t-paita, joka on varustettu Lacoste-merkillä.
 
Piraattituote puolestaan loukkaa toisen tekijänoikeutta, esim. luvatta kopioitu CD-levy. Vuoden 2006 alussa voimaan tullut uusi tekijänoikeuslaki kieltää piraattitallenteiden maahantuonnin myös omaan käyttöön. Maahantuonnista voidaan tuomita sakkoja ja laittomat levyt voidaan määrätä hävitettäväksi.
 
Tällaisten tuotteiden tuonti elinkeinotarkoitukseen on aina rikollista. Tuoteväärennösten jälleenmyynti esimerkiksi nettihuutokaupassa on näin ollen laitonta.
 
http://www.tulli.fi/fi/tiedotteet/l … tteet/tiedote_20110608_1/index.html

jussi1976: Music Man EVH signature (EI Axis). Melko harvinainen soitin, arvo pysyy ja on todella laadukas laites.
 
Olen juurikin samaa mieltä. Silloin kun nämä myyntiin tulivat, oli jo arvattavissa moinen asia. Hintakaan ei ollut tuolloin kallis - 5950mk. Elettiin aivan -90 luvun alkua.
Sanoisinpa niin, että kun vielä tovi odotellaan, niin näiden kitaroiden arvo pompsahtaa. On muitakin Music Man -malleja. Albert Lee model esimerkkinä.
Harvemmin nähty. Nykyään niitä saa jopa alle tonnin. Se on todella halpa hinta loistosoittimesta. Hyvin valmistettu ja mukava soittaa. Siinä voi sitten odotella samalla arvon nousua kaikessa rauhassa.

triaxis: Olen juurikin samaa mieltä. Silloin kun nämä myyntiin tulivat, oli jo arvattavissa moinen asia. Hintakaan ei ollut tuolloin kallis - 5950mk. Elettiin aivan -90 luvun alkua.
 
Jos en nyt aivan väärin muista niin Ms Audiotron Ruskeasuolla myi EVH Musareita n. 25000 markalla juurikin silloin 90-luvun alussa.

triaxis: ...5950mk. Elettiin aivan -90 luvun alkua.
 
En tiedä auttaako vaiko sotkeeko vain, mutta tuo tekee nykyrahassa noin 1 450 EUR. Siis tämän laskurin mukaan (1990 - 2011): http://www.nordea.fi/Henkil%C3%B6as … ineet/Rahanarvonkerroin/702504.html
 
Vuoden 1990 rahanarvonkerroin on 1,4520 kun vuosi 2011 on tasan 1.
 

 
makoskela: Jos en nyt aivan väärin muista niin Ms Audiotron Ruskeasuolla myi EVH Musareita n. 25000 markalla juurikin silloin 90-luvun alussa.
 
Tuo taas on nykyrahassa noin 6 100 EUR.
 

 
Mainitsemastasi luvusta tulee itselle mieleen - muistaakseni - noin 25 000 EUR maksava Frankenstrat. Erittäin kallis kuitenkin. Eli sen Eddie Van Halenin kuuluisan punavalkomusta-raidallisen kitaran näköiskopio, jota Fender massimiehille valmistaa (EVH-merkki on osa FMIC:aa, eli lyhyemmin Fenderiä).
Mitenköhän tuollaisten mallien arvo mahtaa kehittyä vuosikymmenien varrella? Siis toisaalta jo uutena helvetin kalliiden ja harvalukuisten, mutta toisaalta pelkkien näköiskopioiden: http://www.evhgear.com/frankenstein/
 
Samaa voisi kysyä Gibsonin signature-malleista, jotka varmastikin ovat huippulaatua. Mutta toisaalta myöskin upouusia ja niitä on usein toldellisuudessa soittanut vain joku tavis, ellei ole pelkästään seinällä pidettäväksi ostanut.
Tämä Les Paul maksaa spekseistä riippuen jopa $ 25 882, joskin se sisältää nimmarin. Ilman nimmaria kymppitonnin vähemmän: http://www2.gibson.com/Products/Ele … Pearly-Gates-Les-Paul-Standard.aspx

Musicmanin EVH-malliin palatakseni, sitä kait tehtiin suhteellisen vähän per vuosi ja vain öpaut vuosina 1990-1994 tjsp. Mutta ajallisesti eivät kovinkaan vintagea vielä ole, mikä lienee tässä se ongelma, siis sijoitusmielessä.
iGuitar nettilehdessä (http://www.iguitarmag.com/issue10) Jamie Humphries vilauttaa omaa punaista Musicman EVH-malliaan (kts. video sivulla 80) ja mainitsee ohimennen muistaakseni reilusta kahdesta tai ehkä kolmesta tonnista. Brittinä varmaankin puntia tarkoitti (3 000 puntaa tekisi noin 3 800 €).
 
Tuon perusteella ei vielä olisi ns. järjettömiä hintoja. Siis toistaiseksi. Ja tuo kitara on käyttöpelinä. Sitä en tiedä, että onko hän minkään sortin asiantuntija hintojen suhteen. Itse ainakaan en ole.
Jahka Eddie jonain päivänä kuolla kupsahtaa, kuten me kaikki aikanaan, lienee silläkin oma vaikutuksensa. Muutamien ylimääräisten vuosikymmenien lisäksi. Silloin lienee kyse hieman erilaisista summista.
 

 
Tuohan oli se Eddien ensimmäinen "Wolfang-tyyppinen" kitara. Toki nykyään on se Musicman Axis, mutta sehän ei ole täysin sama kitara, vaan eroja on siellä täällä. Ja uusi on aina uusi. Luonnollisesti myös EVH-logo ja nimmari lavasta puuttuvat, mutta muitakin eroja on. Volumepotikassakin lukee 'Volume'. :-)

Groke:
Mainitsemastasi luvusta tulee itselle mieleen - muistaakseni - noin 25 000 EUR maksava Frankenstrat. Erittäin kallis kuitenkin. Eli sen Eddie Van Halenin kuuluisan punavalkomusta-raidallisen kitaran näköiskopio, jota Fender massimiehille valmistaa (EVH-merkki on osa FMIC:aa, eli lyhyemmin Fenderiä).
Mitenköhän tuollaisten mallien arvo mahtaa kehittyä vuosikymmenien varrella? Siis toisaalta jo uutena helvetin kalliiden ja harvalukuisten, mutta toisaalta pelkkien näköiskopioiden: http://www.evhgear.com/frankenstein/
 
Samaa voisi kysyä Gibsonin signature-malleista, jotka varmastikin ovat huippulaatua. Mutta toisaalta myöskin upouusia ja niitä on usein toldellisuudessa soittanut vain joku tavis, ellei ole pelkästään seinällä pidettäväksi ostanut.
Tämä Les Paul maksaa spekseistä riippuen jopa $ 25 882, joskin se sisältää nimmarin. Ilman nimmaria kymppitonnin vähemmän: http://www2.gibson.com/Products/Ele … Pearly-Gates-Les-Paul-Standard.aspx
 
Jaahas, heti täytyy "tarkentaa" vakuutuksia.. =)
http://muusikoiden.net/dyn/users/83000.jpg
Les-setä noita nimmareita kirjoitteli "hylky"plekusuojiin joskus urakalla.
 
Noista "spesiaali"malleista - niitten hintakehityksestä on todella vaikea tehdä minkäänmoisia arvauksia. Tuolla toisessa säikeessä pohdittiin noitten "messumallien" eli ns. "showstopperien" hintoja. Nehän on sellaisia soittimia, joitten rakennukseen ja vallankin ulkoisiin juttuihin on upotettu työtä, tuskaa, ja milloin mitäkin, että saadaan mahdollisimman näyttävä kapistus siihen messuosastolle näytille. Eräs saksalainen tuttuni tuossa joku vuosi sitten möi sellasen Gibson LP Studion, joka oli ollut showstopperina Frankfurtissa. Myyntihinta oli vallan kova. Kuitenkaan tuollasen one-off kitaran hintakehitystä jatkossa on paha ennustella. Kuitenkaan niitä ei liene kuin 1-2 kappaletta olemassa. OK, varmaan joku diehard keräilijä sellasestakin maksaa vaikka mitä, jos sattuu tilanteet olemaan kohdillaan.

Se JEM-malli johon on sotkettu Vain verta.
 
You'll make millions!

FensonGibder: Se JEM-malli johon on sotkettu Vain verta.
 
You'll make millions!
 
Meinaat Y2K DNA -mallia? En tiedä onko ne vielä miljuunia. Se nyt oli sellanen "millennium"-malli, ja olihan niitä muitakin niinku vaikka JS Crystal Planet ja GB 10 Masquerade..

Ainakin joku voisi maksaa hurmospäissään reilua ekstraa, kun Vai piipahtaa sirkuksessa lokakuussa.
 
Vähän niinkuin Bonamassan keikan jälkeen vietiin Gold Topit käsistä..

Töynävä: Mainaasin kirjoituksessani, että PeRsSejä hiljaksiin aletaan väärennellä. Jos/kun kiinnostus niitä kohtaan jatkaa nousuaan, niin automaationa väärennöksiä alkaa osumaan tielle - enempi ja parempi laatuisia. Siinä tilanteessa toivon, että PeRsSi hampaankolotus on taakse jäänyttä :)
 
Näin varmaan käy jossain vaiheessa. Rosvojen fokus tulee olemaan todnäk. opaque'eissa, koska loimu- ja quilttitoppeja on vähän paha lähteä kopsaamaan. Fiilis on, että feikin kasariloimutopin haistaisi kyllä kaukaa.

Kukaan ei voi varmuudella sanoa, minkä arvo nousee.
Tämä tekee asiasta varsin mielenkiinoisen.
Se on kuitenkin havaittu, että japanilaisten tuotemerkkien suhteen vain tiettyjen mallien arvoissa on ollut nouseva trendi.
Ibanez Artist on yksi tällainen.
Yamaha SG sarjan "top of the line" malli toinen.
Molemmat olivat -70 luvun lopulla suhteellisen arvokkaita ostaa.
Yamaha on kitarana mielestäni huolellisemmin valmistettu ja paremmin viimeistelty.
 
Myöhemmin -80 luvun alussa Suomenkin markkinoille tulleet Tokai LP mallit ovat todella hyvin valmistettuja soittimia.
Erittäin tarkkoja kopioita vanhoista Gibsoneista.
LS-100 malleja ei monta Suomeen saapunut.
Niiden arvo soittimena on mainio.
 
ESP (electric sound products) valmisti Japanin kotimarkkinoille Navigator -nimellä kitaroita ja bassoja. Suomeen kulkeutui Kitarapajan tuomana kolme Les Paul mallia.
Olen myynyt Oulusta kaikki kolme aikanaan.
Erinomaisia soittimia, joiden arvo on tänä päivänä poikkeuksellisen korkea.
Navigator on tänä päivänä ESP:n "kruunun jalokivi".
Vaikka Navigator ESP on vasta myöhemmin muodostunut ns. Custom Order -tuotteeksi, niin vanhojen arvo on noussut samalla.
Näin se homma kulkee ja muodostuu.
Koskaan ei voi tietää etukäteen. Spekuloida voi.

triaxis:... Myöhemmin -80 luvun alussa Suomenkin markkinoille tulleet Tokai LP mallit ovat todella hyvin valmistettuja soittimia.
Erittäin tarkkoja kopioita vanhoista Gibsoneista.
LS-100 malleja ei monta Suomeen saapunut.
Niiden arvo soittimena on mainio.
 
Osaatko arvioida montako LS-100:sta tänne tuli maahantuojan toimesta? Sen olen kuullut että ainakin 4 kappaletta LS-200:sia on tuotu, ja mulla on yksi niistä vuodelta 1985. Tarinan mukaan yksi meni Stone-yhtyeen Jalkaselle, yksi TT-Oksalalle (jäi kuulema maksamatta), yksi joka on nyt mulla myytiin Joensuulaisen kivijalan toimesta. . Neljännen kohtaloa en muista kuulleeni. LS-200-mallia ei ollut edes esitteessä, koska oli vain tilauksesta tehty. Maksoivat enemmän kuin Gibson LP Standard samaan aikaan, eli piti olla asiantuntija että hankki sellaisen.

Mitenkä lienee tämänpäivän peruskamat, vaikka oma standard strato vm 2012 tai LP Studio 2013. Niitähän on tietysti tehty valtavat määrät, eikä niillä tänään ole käytettynä edes uuden arvoa. Kun joskus äijästä aika jättää ja kepit on hyvässä hoidossa olleet (toivottovasti) jokusen kymmenen vuotta ja perikunta inventoi pesää. Lieneekö niiden arvo pysynyt lähelläkään uuden, sen aikaisen vastaavan arvoa? Saaneeko niistä edes samaa kuin muutaman vuoden ikäisistä käytetyistä? Tämä sillä oletuksella, että vehkeet on kunnossa ja siistejä.