Rummut: rumpukamat ›

Samalla kai voisi sanoa, että mitä haittoja on ollut eli esim. rahaa on mennyt, eikä ole voinut hankkia jotain muuta ehkä tärkeämpää, kuten olutta.
 
Itselleni on ollut sellaista hyötyä, että olen päässyt pändiin soittamaan ja on sormivoimat kehittynyt niin pysyy tuoppi paremmin käsissä. Sormivoimista on ollut sellaistakin hyötyä, että pystyy urheilemaan paremmin salibandyn ominaisuudessa.
 
Rumpujen soitolla voi myös purkaa miinusmerkkisiä tunteita, kuten agressiota, jota tosin itsellä ei ole pitkään aikaan ollut..
 
Moniko on muuten tienannut rumpujensa hinnan pänditoiminnalla? Itse oon "miinuksella" n. 400 euroa.

Mä ainakin soitan vain oman, ja ehkä ystävieni iloksi bändissä, enkä suinkaan rahan takia.

Mä ainakin soitan vain oman, ja ehkä ystävieni iloksi bändissä, enkä suinkaan rahan takia.
 
Tarkotukseni ei ollut korostaa tuota rahaa.. Rahan kuuluukin virrata!

Hyötyä lähinnä tutustuminen uusiin ihmisiin, ja ah, tuo soittamisen lysti.
 
Rahaa on mennyt aika pirusti, ei uskalla kalkuloida tarkemmin mutta veikkaus on että miinuksella ollaan ehkä jotain 2000€. Tämä ehkä siksi että rahaa olen rumpujensoitolla tehnyt n.200 euroa! Hehe.

No toi uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut aika iso juttu. Kavereista oikeastaan parhaimmat ovat köytyneet soittoharrastuksen kautta (Toki niitä nyt on löytynyt myös esim. erilaisten musiikkiprojektien kautta.)
 
Soittaminen eri orkestereissa (juttua jäsenkuvauksessa) on ollut myös erittäin palkitsevaa. En kylläkään tarkoita tässä yhteydessä rahaa, heh. Olen erilaisten orkesterikokoonpanojen kanssa käynyt soittamassa myös ulkomailla ja sitä kauttakin on tullut nähtyä vähän maailmaa. Myös musiikin ammattilasten taitoja olen päässyt tätä kautta seuraamaan varsin läheltä.
 
Ja kyllähän toi soittoharrastus (rumpujen ja muidenkin lyömäsoittimien) on varmaan muutenkin ollut sellainen "voimaa antava" tekijä. Kyllä sitä sen verran tuli joskus musiikista innostuttua, että ala- ja yläaste tuli käytyä musiikkiluokilla. Varmaan tämänkin voi laittaa rumpujen soiton piikkiin. :)

Oksettaa usein.

Kehittäny rytmitajua ihan helvetisti, tärkeää kun oon "oikeesti" basisti. Ja rumpuja on kiva soittaa ja settiin on kiva ostaa kaikkea.

Samalla kai voisi sanoa, että mitä haittoja on ollut eli esim. rahaa on mennyt, eikä ole voinut hankkia jotain muuta ehkä tärkeämpää, kuten olutta.
 
Oishan se tietty ihan jees olla noin 3500 kaljapulloa...:o)

Jos en soittaisi, niin bändillämme ei olisi ilmaista reenikämppää. Katsokaas kun reenikämppämme on paikallsen nuorisoseuran omaisuutta ja kun soitan nuorisoseuran soittokunnassa ja kaiken maailman muissa kokoonpanoissa, saamme soittaa sielä.
 
Ja muutenkin auvoista touhua tämä kannuttelu. Rytmitaju on kehittymässä ja soitto kunnon jannujen kanssa on jees.

pelkkää haittaa.. rahan menoa sun muuta..

Voin sanoa itseni puolesta, ja varmaan aika monen puolesta, että soitan koska se on kivaa.

Autokoulun opettaja totesi ensimmäisellä ajotunnilla kytkinjalan toimivan aika hyvin. Meinasin sanoa sen olevan haitsujalka. En ilennyt. Kaduttaa.
 
Tuota olen itsekin miettinyt nyt kun olen autokoulussa. Polkimien käyttä on helppoa kun on koordinaatiota ja independecia enemmän kuin ehkä "tavallisella" kaverilla.

tytöt tykkää...

Mitä hyötyä.. No, ollaan päässyt soittamaan muutamaan eri bändiin ja tietysti keikoille. Ja hieno harrastushan tämä on.
 
Rahaa on tietysti mennyt paljon, vähän liikaakin ja tienattu on kaljaa. Eli siis pakkasen puolella ollaan ja pahasti. Mutta sehän ei ole pääasia, kunhan on hauskaa...

Autokoulun opettaja totesi ensimmäisellä ajotunnilla kytkinjalan toimivan aika hyvin. Meinasin sanoa sen olevan haitsujalka. En ilennyt. Kaduttaa.
 
Sama juttu. Seuraavalla tunnilla sillä oli Zildjianin paita, ja kävi ilmi, että sen poika soittaa rumpuja. Hmm.
 
Rahaahan siihen menee - jotain tulee takaisinkin, mutta miinuksella ollaan vahvasti. Hyviä puolia on kyllä niin paljon... Soittaminen on ensinnäkin parasta, mitä voi yksinään tehdä. Ja bändin kanssa vielä parempaa - hyvän bändin kanssa jopa ekstaattista.
 
Lisäksi on alkanut ymmärtää musiikkia ihan toisella tasolla, saanut kavereita, päässyt näkemään paikkoja (no ei paljon, mutta jotain silti), herättänyt kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa, innostunut keksimään kaikenlaisia värpättimiä ja halpoja tapoja saada joku kallis härkki, päässyt eroon nörtin maineesta (jaa rokkia soittaa, ei se voi kovin paha olla vaikka ymmärtääkin asioita) ... Hmm... kun soittamalla oppii ilmaisemaan itseään, se tulee muutenkin helpommaksi - kuten piirtäminen ja kirjoittaminen. Ei tarvitse enää arastella omaa tuotostaan, miettiä onko se tarpeeksi hyvä. Ei se epäonnistumisia poista, mutta kun tekee enemmän, tulee enemmän hyvääkin. Olikohan tämä nyt liian syvällistä?
 
Sitten on tietenkin taju kappaleiden rakenteesta ja rytmistä. Kun vielä keksisi mitä niillä tekee 'oikeassa elämässä'.

Ehdottomasti se, että on saanut jotain oikeaa sisältöä elämäänsä, eikä vaan tarvitse nyhjätä kotona. Parempia kavereita on löytynyt ja on ihan oikeasti saavuttanutkin asioita ja saanut kehuja soitosta. Erittäin tyytyyväinen olen soitinvalintaani.

Mulla on ollut ihan helvetin hauskaa niin kauan kun olen soittimien kanssa leikkinyt. Se on varmaan se paras hyöty. Pääsee bändiin soittamaan ja kaikkea muuta kivaa.

Autokoulun opettaja totesi ensimmäisellä ajotunnilla kytkinjalan toimivan aika hyvin. Meinasin sanoa sen olevan haitsujalka. En ilennyt. Kaduttaa.
Mulle kävi eilen samoin, kun oli eka ajotunti. Autokoulunopettaja tiesi että käyn musiikkilukiota ja kysyi mitä soitan. Vastasin soittavani rumpuja muunmuassa. Opettaja kehui että sen kyllä huomaa jalkatyöskentelystä.

Mulle kävi eilen samoin, kun oli eka ajotunti. Autokoulunopettaja tiesi että käyn musiikkilukiota ja kysyi mitä soitan. Vastasin soittavani rumpuja muunmuassa. Opettaja kehui että sen kyllä huomaa jalkatyöskentelystä.
 
Kauhistuttaa ajatus näistä nykyajan tuplabasari hemmoista liikenteessä...