Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Boltsa: Olisko In the name of god-biisin soolo? Tiluttavat Rudesin kanssa kilpaa. Näin äkkiseltään töissä tulee mieleen.
 
Ei taida nyt kyllä olla tämä :( Illalla tuota vielä vähä pähkäilinkonku ja tuli mieleen, että se vois olla tosiaan jonku biisin lopusta ja tuota juttua kuuluu hiljenemiseen asti sitte.
 
Pitää kotosalle, kun pääsen niin tarkastaa muutamien biisien loput. Kiitos kuitenkin, kun vaivauduit vastaamaan.
 
Edit: No nyt tärppäsi eli Petruccin soololevyltä Curve biisin ihan lopussa oli tuommosta tosin siinä oli sitten myös täppingit mukana, kun nyt kuuntelin. Ihan hyvä kappale muuten tuo.
 
Sori pieni OT, kun eihän tuo nyt DT: biisistä kuitenkaan ollu.

ruikku20: Ei taida nyt kyllä olla tämä :( Illalla tuota vielä vähä pähkäilinkonku ja tuli mieleen, että se vois olla tosiaan jonku biisin lopusta ja tuota juttua kuuluu hiljenemiseen asti sitte.
 
Pitää kotosalle, kun pääsen niin tarkastaa muutamien biisien loput. Kiitos kuitenkin, kun vaivauduit vastaamaan.
 
Edit: No nyt tärppäsi eli Petruccin soololevyltä Curve biisin ihan lopussa oli tuommosta tosin siinä oli sitten myös täppingit mukana, kun nyt kuuntelin. Ihan hyvä kappale muuten tuo.
 
Sori pieni OT, kun eihän tuo nyt DT: biisistä kuitenkaan ollu.
 
Ei mitään. Itelle toi Petrucin soolotuotanto ei oo niin tuttua, niin ei tullu siltä puolelta mieleen. Hyvä et löytyi kuitenkin, noi on inhottavia jos soi pitkään päässä eikä löydä oikeeta biisiä :)

Boltsa: Ei mitään. Itelle toi Petrucin soolotuotanto ei oo niin tuttua, niin ei tullu siltä puolelta mieleen. Hyvä et löytyi kuitenkin, noi on inhottavia jos soi pitkään päässä eikä löydä oikeeta biisiä :)
 
soolotuotannosta tuli mieleen, et vieläköhän se tekee sitä sen uutta soololevyä. Muistan jostain joskus lukeneeni vuossitten että se olis ollu tekemässä sillon uutta sooloo, mut mitään ei oo sen jälkeen sit kuluunu... Et jos joku tietää asiasta?

Guitar_Miller: soolotuotannosta tuli mieleen, et vieläköhän se tekee sitä sen uutta soololevyä. Muistan jostain joskus lukeneeni vuossitten että se olis ollu tekemässä sillon uutta sooloo, mut mitään ei oo sen jälkeen sit kuluunu... Et jos joku tietää asiasta?
 
asiasta sen enempää tietämättä, kun ottaa huomioon DT:n aikataulut, ja ton levy/kiertue/levy jne. syklin, niin siinä voi tovi vierähtää.

Kuuntelinpa tässä iltapäivästä tuon FII levyn läpi. En oo sitä oikeastaan koskaan kuunnellut "kunnolla" ja jotenkin ajattelut ja muistikuvat olleet, että se tosiaan on huono levy. Mut nyt se kuulostikin oikeastaan aika hyvältä? Kai sitä maku muuttuu vuosien saatossa, kun levykin on jo kauan ollut hyllyssä. Lines in the sand, Trial of tears, You not me. Nämähän oli kovia veisuja.

Boltsa: Kuuntelinpa tässä iltapäivästä tuon FII levyn läpi. En oo sitä oikeastaan koskaan kuunnellut "kunnolla" ja jotenkin ajattelut ja muistikuvat olleet, että se tosiaan on huono levy. Mut nyt se kuulostikin oikeastaan aika hyvältä? Kai sitä maku muuttuu vuosien saatossa, kun levykin on jo kauan ollut hyllyssä. Lines in the sand, Trial of tears, You not me. Nämähän oli kovia veisuja.
 
Mun mielestä se on iteasiassa yks DT:n parhaista levyistä. Oli vaan varmaan turhan mainstreamia tr00 progediggareille ilmestyessään. No, sit seuraavaksihan tais tullakin se Metropolis II - ähkypökäle.

Eilen pyöräillessä oli napit korvilla, ja soittimesta putkahti yks DT:n biisi, jonka seurauksena päätin sitten kuunnella koko Black Clouds and Silver Linings -albumin kokonaisuudessaan läpi. Itse asiassa tuon albumin myötä Dream Theateriin tutustuin, ja silloin se iski todella kovaa.
 
Nyt, kun bändin muutakin tuotantoa on kuunnellut, niin monin paikoin iski ähky, että voi jestas mitä ideoiden uudelleenkierrätystä monin paikoin. Erityisesti Wither ärsyttää, koska se on muutenkin paska biisi, ja toisekseen The Best of Times pukkasi vitutuskäyrät ylös, kun loppu muistuttaa liikaa Octavariumia. Eihän sitä silloin joskus tiennyt, kun bändin tuotantoa ei tuntenut, mutta noista kahdesta biisistä huolimatta tykkään tuosta levystä melko paljon. The Shattered Fortress ja The Count of Tuscany iskevät minuun edelleen kuin nyrkki silmään.

Tuomoo: Eilen pyöräillessä oli napit korvilla, ja soittimesta putkahti yks DT:n biisi, jonka seurauksena päätin sitten kuunnella koko Black Clouds and Silver Linings -albumin kokonaisuudessaan läpi. Itse asiassa tuon albumin myötä Dream Theateriin tutustuin, ja silloin se iski todella kovaa.
 
Nyt, kun bändin muutakin tuotantoa on kuunnellut, niin monin paikoin iski ähky, että voi jestas mitä ideoiden uudelleenkierrätystä monin paikoin. Erityisesti Wither ärsyttää, koska se on muutenkin paska biisi, ja toisekseen The Best of Times pukkasi vitutuskäyrät ylös, kun loppu muistuttaa liikaa Octavariumia. Eihän sitä silloin joskus tiennyt, kun bändin tuotantoa ei tuntenut, mutta noista kahdesta biisistä huolimatta tykkään tuosta levystä melko paljon. The Shattered Fortress ja The Count of Tuscany iskevät minuun edelleen kuin nyrkki silmään.
 
Juu mulle toi oli myös ensimmäinen dt levy. Ja toimi kyllä heti, enkä edelleenkään pidä sitä mitenkään huonona levynä. Shattered fortress vituttaa kyllä, mutta en mä muutenkaan noista portnoyn juomalauluista välitä. Best of times on myös aika heikko suoritus ja wither melko köyhä, mutta muuten on ihan kelvollista tavaraa ja paikoitellen jopa ihan todella hyvää. Esim nightmaressa se beautiful agony-kohta, ei huhhuh se on hieno.

Anti-Social: Juu mulle toi oli myös ensimmäinen dt levy. Ja toimi kyllä heti, enkä edelleenkään pidä sitä mitenkään huonona levynä. Shattered fortress vituttaa kyllä, mutta en mä muutenkaan noista portnoyn juomalauluista välitä. Best of times on myös aika heikko suoritus ja wither melko köyhä, mutta muuten on ihan kelvollista tavaraa ja paikoitellen jopa ihan todella hyvää. Esim nightmaressa se beautiful agony-kohta, ei huhhuh se on hieno.
 
Best of timesissa on todella hieno kitarasoolo lopussa. Ei mulla muuta.

Kun nyt Black clouds tuli puheeksi niin pitääpä itsekkin pistää hieman kommenttie kys. levyyn liittyen.
 
Joo eli varmaan joskus vuos sitte kuuntelin ekan kerran siitä en kyllä muista yhtään mitään. Pieni arvostelu tähän joka biisistä :)
 
A Nightmare to remember. - Ihan ok biisi, mutta omaan makuun ehkä jotenkin menee jo vähän yli tuo hirveä tuplabasarijytke vaikka onhan se ihan hienon kuuloista. No soolo nyt on ehkä Petruccin hirvein koskaan tai ainakaan se ei sovi siihen biisin niinkun ei ollenkaan. Rudessin tiluilusta en sano mitään.
 
A Rite of passage. - Itselläni jäänyt vähän semmosen väliinputoajan osaan tämä biisi vaikkakin silloin, kun sitä kuuntelee niin kyllähän se ihan hyvä biisi on. Turhan liisterinen omaan makuun. Eipä tästä sen enempää.
 
Wither. - Itselle kyllä iskee välillä niiiin paljon, että ei mitään rajaa. Riippuu mielentilasta :D Erityisesti soolosta pidän ja itsekkin sen opettelin, kun sattuu sen verran helppo Pettrucci-mittapuulla olemaan.
 
The shattered fortress. - Tuollainen sanotaan nyt vaikka mukava kappale. Uppoaa sillon hyvin, kun ei keksi oikeen mitään muutakaan kappaletta ja tuo tulee mieleen. Petrucci pistää kyllä semmoset sweepit sooloon, että se on pakko kuunnella muutaman kerran putkeen :)
 
The best of times. - Itse kyllä tykkään ehkä vähän liiankin paljon, mutta jotenkin tuo on semmonen sopivan rock biisi ei mitään balladia eikä hirveää metallijytkytystä vaan jotain siltä väliltä ja se Petruccin upea loppusoolo joka räjäyttää tajunnan. Ah! Mikä täydellisyys.
 
The count of tuscany. - Tässä taas yksi hyvä kappale lisää (poisluettuna lopun ihme hempeilyt tai miksi niitä nyt haluaa sanoa) Nuo Portnoy + Labrie ihmeörinät aiheuttaa kyllä vähän huvittavan fiiliksen :D Mutta alku on kyllä toodella hieno!!
 
Todettakoon vielä, että Ocavariumia en ole kuunnellut juuri ollenkaan joten ehkä siten olen päässyt vähän vähemmälllä tuon "juttujen toisto" fiiliksen suhteen. Octavariumin kunniaksi voiskin pistää nimikkobiisin soimaan.

Sipesuikka: Best of timesissa on todella hieno kitarasoolo lopussa. Ei mulla muuta.
 
Juuri olin tulossa tähän, että biisissähän on aivan loistava kitarasoolo. Harvinaista herkkua oli välillä nämä Dream Theaterilta. En kyllä muutenkaan pidä biisiä huonona.

http://www.youtube.com/watch?v=LwHnmxtu8BQ
 
Karjahdin tälle. Johtuukohan liiasta Mnetin kulutuksesta...

kärsä: Juuri olin tulossa tähän, että biisissähän on aivan loistava kitarasoolo. Harvinaista herkkua oli välillä nämä Dream Theaterilta. En kyllä muutenkaan pidä biisiä huonona.
 
Sellaista samantekevää liruttelua korviariipivällä saundilla tuo on kuin muutkin Petruccin soolot (no, Lines in the Sandissa on aika kelpo). Muutenkin koko levy on mielestäni vastenmielistä junttausta. Varsinkin The Count of Tuscany aiheuttaa nykyään suunnatonta myötähäpeää. Minä muuten omistan bändin kaikki levyt paitsi uusimman ja välillä 1992-1997 tehdyt ovat ihan loistavia. Scenes on ensimmäinen, joka alkaa tökkiä jo isonpuoleisesti, eikä vähiten saundimaailman puolesta. 6 Degreesin kakkoslevy oli vielä kiva, mut sen jälkeen on menty metsään aika ryminällä, muutamia yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta. DT on ollut tärkeä yhtye elämässäni, ja on edelleen, mutta niiden juna kyllä meni jo 90-luvulla.
 
Tykkään muuten LaBrien äänestä, enkä edes usko olevani ainoa, vaikka virallinen mielipide on selkeästi eri kannalla. Se älytön vibrato livenä menee kyllä yli.

Uusin levy oli kyllä selkeä askel parempaan. Jos ne ei seuraavalla lätyllä tekisi hiilikopioita vanhoista klassikoistaan, niin ehkä vielä on toiveita hyvästäkin levystä.

Stiiq: Tykkään muuten LaBrien äänestä, enkä edes usko olevani ainoa, vaikka virallinen mielipide on selkeästi eri kannalla. Se älytön vibrato livenä menee kyllä yli.

arppah8: Tuota Jamesin dissaamista miettiessäni hoksin että omaan korvaan DTn levyillä LaBrie kuullostaa yleensä ihan hyvältä (I&Wlla sekä Marquee-livellä suorastaan jumalaiselta) mutta esmes levyillä joilla se on vieraillut jostain syystä yleensä tahtoo aiheuttaa näppylöitä. Mistä lie johtuu.
 
LaBriellä on hieno saundi/äänenväri ja tekniikkaakin riittää, mutta mää en ymmärrä missä hänen sävelkorva nykään on kun kattoo jotain uusia livevetoja ja lähes 80% varmuudella laulaa epävireisesti. Useimmiten ylävireisesti. Voi olla että rokkari on tuhonnut kuulonsa tai jotain. Ja se ihan selkeesti yrittää peittää sitä epävireisyyttä sitten sillä älyttömällä vibraatolla... Scorella se laulo viä jumalaisesti ja sit tietysti studioissa.

Scorella se laulo viä jumalaisesti
 
Itsekin tykkään miehen soundista, ja tosiaan Scorella LaBrie kuullostaa aivan helvetin hyvältä. Liekö äänitettä korjailtu jälkikäteen studiossa tai jotain. Kaikki korkeimmatkin nuotit lähtevät todella komeasti tuolla keikalla.

Guitar_Miller: LaBriellä on hieno saundi/äänenväri ja tekniikkaakin riittää, mutta mää en ymmärrä missä hänen sävelkorva nykään on kun kattoo jotain uusia livevetoja ja lähes 80% varmuudella laulaa epävireisesti. Useimmiten ylävireisesti. Voi olla että rokkari on tuhonnut kuulonsa tai jotain. Ja se ihan selkeesti yrittää peittää sitä epävireisyyttä sitten sillä älyttömällä vibraatolla... Scorella se laulo viä jumalaisesti ja sit tietysti studioissa.
 
Epävireisyys on vaivannut LaBrietä aina. Myös monet muut laulajat kuten Ian Gillan - josta kaverini tokaisi: "Loppujen lopuksi aika paska laulaja vaikka on niin hyvä" - ovat tästä kärsineet. Scorella laulut menee toden totta ihan nappiin. Ensimmäisillä DT-levyillä on saatu paljon hemmetin hyviä suorituksia purkkiin, Awakella varsinkin.

Guitaristi: Itsekin tykkään miehen soundista, ja tosiaan Scorella LaBrie kuullostaa aivan helvetin hyvältä. Liekö äänitettä korjailtu jälkikäteen studiossa tai jotain. Kaikki korkeimmatkin nuotit lähtevät todella komeasti tuolla keikalla.
 
Muistaakseni tuon kiertueen Suomen keikka oli myös LaBrieltä oikein hyvä, että tuskin ainakaan mitään isompaa korjausta on studiossa tehty.

Boltsa: Muistaakseni tuon kiertueen Suomen keikka oli myös LaBrieltä oikein hyvä, että tuskin ainakaan mitään isompaa korjausta on studiossa tehty.
 
2005 veti kyllä minun mielestä aivan helvetin hyvin.
 
EDIT: eiku widdu, juuri siitä keikasta puhuitkin, hohoh