| Aihe: Ensimmäinen toinen kitara hankinnassa, apuja. | 1 |
|---|
 Xihu
14.08.2012 23:00:06 | |
|
Elikkä olen taas 12 vuoden tauon jälkeen aloittelemassa kitaransoittoa ja nyt olisi aika ostaa se kepakko kun kaverilta lainassaolevalla ei iäisyyksiä soitella. Hevikeppi olisi hakusessa ja pohdinnoissa on ollut Jakcsonin Flying V, kaverin omaa olen testannut ja hyvät soundithan siitä lähti ja sopi käteen.
Nyt kuitenkin ongelmana on http://www.thomann.de/fi/jackson_kvxmg_king_v_sw.htm kitarasta löytyvä floikka. Interwebsin ihmeellisestä maailmasta en löydä että onko tuo lisenssi vai ihan alkuperäinen, kuitenkaan ei tee mieli kiinnittää 600 euroa kapineeseen joka ei pysy vireessä ei sitten millään.
Toinen pohdinnassa ollut vekotin on niin ikään Jackson, http://www.thomann.de/fi/jackson_kvxt_king_v_bk.htm pääsyynä tähän kyseiseen keppiin ovat tallan puuttuminen (sitä kun ei vielä omilla taidoilla juurikaan tarvita, että ostais sitten uuden kepin kunnon floikalla jos KVXMG ei kunnollinen ole). Mikit tässä taitaa vähän heikommat olla kuin ylempänä mainitussa, mutta niilläkin kuulemma aloittelee.
Mielellään kuuntelesin ihmisten kokemuksia ja kuuntelisin suosituksia muutenkin, budjetti tuolle skeballe olisi max ~600e. Eihän se paljoa ole, mutta luulisi sillä nyt alkuun pääsevän.
PS.
Pahoittelut jos noista Jacksoneista on ollut juttua jo aiemminkin, uusi olen tällä foorumilla ja hakukoneen kanssa hieman töpeksin näin alkuun. =/ |  Hynkel
14.08.2012 23:04:04 (muokattu 14.08.2012 23:04:39) | |
|
Koska olet uusi foorumilla, annan sinulle erittäin arvokkaan neuvon: mene johonkin kauppaan jossa on paljon erilaisia kitaroita. Sitten testailet niitä yksitellen ja makustelet mikä voisi olla omaan lapaseen se kaikkein maittavin. Millään muulla tavalla et voi välttyä riskiltä, että säkistä kurkistaakin possu.
Etenkin suuremmissa kaupungeissa tämä on helppoa. Pienemmistäkin pääsee suurempiin koklaamaan, ja takaan että on bensojen väärti reissu se.
Fender, Bluetone, Bogner. |  Gabe
14.08.2012 23:15:26 (muokattu 14.08.2012 23:17:10) | |
|
Xihu: Jackson, http://www.thomann.de/fi/jackson_kvxt_king_v_bk.htm pääsyynä tähän kyseiseen keppiin ovat tallan puuttuminen
Mä suosittelen myös kauppaan hakeutumista. Ehkä pääsyy kitaran ostoon ei kuitenkaan kannata olla se ettei siinä ole tallaa, vaan se miltä se kuullostaa ja tuntuu käteen. Muutoinkin vähän vaikea toisen puolesta neuvoa mikä on hyvä ja mikä ei. Ilmeisesti heviä kuitenkin soittelet?
" Good music comes out of people playing together, knowing what they want to do and going for it. You have to sweat over it and bug it to death. You can't do it by pushing buttons and watching a TV screen. "
- Keith Richards - | zipa
14.08.2012 23:35:23 | |
|
Kauppaan hakeutuminen on hyvä idea, mutta niin on myös sen floikallisen kepin sinne kauppaan jättäminen jos et nimenomaan ehdottomasti tiedä tarvitsevasi sellaista. Noin pääsääntöisesti niistä ei ole kuin harmia... | |
On tuossa halvemmassakin talla, se vaan ei ole tremolo-/vibratalla. Kalliimmassa oleva Floyd Rose Special on kelvollinen tremolo eikä suinkaan lisenssillä valmistettu, sen tekee muita Floyd Rose -vibroja edullisemmaksi sinkiseoksesta tehdyt tallapalat, ja tietysti valmistusmaakin. Original on tuota parempi, mutta se siitä, tuokin kelpaa.
KVXMG on melkoisen varmasti paketista otettuna kelpo soitin eikä mitään osia tarvitse heti vaihtaa parempiin, ellei kouraan satu laadunvalvonnasta ohi kulkenut yksilö.
Uskoisin että nuo molemmat ehdokkaat ovat ok, tosin sillä edellytyksellä ettei ole tarkoitus istuskella sängyn laidalla soittelemassa: Jackson King V (Flying V on niitä Gibsonin juttuja...) "piikeineen" ei ole varmastikaan paras mahdollinen istualtaan soitettava kitaramalli. | Xihu
15.08.2012 11:11:53 | |
|
Ilmeisesti heviä kuitenkin soittelet?
Heviähän sitä lähinnä, mitä nyt joskus jotain muuta ohimennen mutta kun pääasiassa heviä kuuntelen ja soittelen niin ajattelin sitten hankkia siihen hommaan sopiva välineen joka miellyttää omaa esteettistä silmääkin.
Mutta jos tuon KVXMGn floikka tosiaan toimii ja pitää vireen, voisi se sitten olla kannattavampi hankinta. Tosin taidan suositellusti käydä kiertämässä stadin musakaupat ennen hankintaa, kunhan sinne asti kerkiän ensi viikolla.
Sellaista vielä tiedustelisin, että kuinka paljon aikaavievempää ja vaikeampaa on kielten vaihtaminen ja virittäminen floikalliseen kuin floikattomaan kitaraan? | |
Xihu: Sellaista vielä tiedustelisin, että kuinka paljon aikaavievempää ja vaikeampaa on kielten vaihtaminen ja virittäminen floikalliseen kuin floikattomaan kitaraan?
Kai siinä hetki enemmän menee kun floikattomaan kitaraan mutta ei se ole tosiaankaan niin paha rasti että sen kannattaa antaa vaikuttaa ostopäätökseen jos floikallista etsit. | |
nannne: Kai siinä hetki enemmän menee kun floikattomaan kitaraan mutta ei se ole tosiaankaan niin paha rasti että sen kannattaa antaa vaikuttaa ostopäätökseen jos floikallista etsit.
Joo ei missään nimessä. Sitäpaitsi senkin oppii aikaa myöden suorittamaan aika vikkelästi. Mutta vertaa, kokeile, varmasti löydät sopivan.
Fender, Bluetone, Bogner. | |
Mua itseäni närästää noissa floiderivehkeissä se, että eri vireiden vaihtaminen ei onnistu ihan vaan nupista ruuvaamalla. D-tunalla toki saisi droppivireen hyvinkin helposti, mutta se ei aina riitä. Monesti sohvanreunalla soitellessani vaihtelen vireitä eessuntaas (vain huomatakseni, ettei soitto kuulosta yhtään sen paremmalta härövireillä).
Jos tietää että yksi viritys riittää, niin kunnollinen floikka on hyvä kapine. Pitää vireen ja mahdollistaa kampikikkailun, kunhan oppii sen säätämään kohdalleen. Vireen saa tosi tarkaksi tallan hienoviritysnumiskoilla.Jos taas kampeaminen ei erityisesti kiinnosta, tai haluaa soitella paljon eri virityksillä, niin suosittelen kiinteää tallaa helppoutensa takia. (Floikanhan voi totta kai blokata)
Tallan ja ulkonäön lisäksi kannattaa oikeasti kokeilla kaulan sopivuutta käteen. Skaalan pituus ja kaulaprofiili vaikuttavat tosi paljon soitettavuuteen, eikä niistä saa havaintoa postimyyntikatalogista. Kitaran saundi puolestaan riippuu sekä puista että mikrofoneista. Mikkejä vaihtamalla voi saundia muokata mieleisemmäksi puiden antamissa rajoissa.
Itse priorisoisin valintakriteerit jotakuinkin näin
1. Käteen sopivuus
2. Omiin tarpeisiin sopiva talla + mikitys (humppari / singlecoil / P90 jne)
3. Ulkonäkö
4. Saundi
Jokainen tietysti omien mieltymystensä mukaan.
Kirka saatana! | |
markus16: Mua itseäni närästää noissa floiderivehkeissä se, että eri vireiden vaihtaminen ei onnistu ihan vaan nupista ruuvaamalla. D-tunalla toki saisi droppivireen hyvinkin helposti, mutta se ei aina riitä.
Ihan vain varmuuden vuoksi infoan tähän väliin, että tuo vaikkapa E-vakiovireen ja Drop D -vireen välillä virettä lennossa vaihtava D-Tuna toimii ainoastaan sellaisissa floikissa, jotka on säädetty ei-kelluviksi. Siis EVH-tyyliin, eli dive-onlyksi.
Eli käytännössä D-Tunasta ei olisi mitään hyötyä kelluvan tallan kanssa. Korkeintaan haittaa, esim. ollen tiellä aina ylöspäin kammetessa.
Ei-kelluvalla floikalla vakiovirettä matalampien vireiden kanssa lisäongelmana kiinteään tallaan nähden on mahd. lukkosatulan avaaminen ja kiristäminen. Helppo juttu, mutta vie hieman aikaa ja pitää se kuusioavainkin olla aina käsillä. Tai no, voihan ilmankin lukkopaloja soitella (vai oletteko silloin havainneet joitain ongelmia?). Tosin sittenhän ne ovatkin hyvin pian hukassa...
Muutoin homma toimii kuten kiinteätallaisessakin. Eli useimmiten voinee suuremmitta ongelmitta tiputtaa vakiovireen ainakin Open G:ksi, DADGAD:ksi tms.
Mutta vakiota korkeammilla vireillä täytyy jousia kiristää, jotta talla ei alkaisi kellumaan. Tai edes liikkumaan aina bendatessa. Helppo homma (ei-kelluvassa tilassa ei tarvita likikään samaa tarkkuutta), mutta on kuitenkin tehtävä.
Vastaavasti alemmilla vireillä floikan jousissa olisi hieman löysäämisvaraa. Mikäli tarvitsee floikkaa ja haluaa dive-bombit hieman kevyemmiksi. Mutta pakko niin ei ole tehdä.
Pro-meiningissä ei varmaankaan kauheasti renkata eri vireiden välillä, mitä nyt jonkun Drop D:n verran. Ellei sitten talous ole niin tiukilla, että vain yksi kitaroista ei vielä ole kanissa.
Erikoisena poikkeuksen poikkeuksena Van Halen vaihtaa 'Summer Nights' -kappaleessa lennossa kolmen eri vireen välillä, vieläpä "floikkakitaralla". Eli intron G:stä alas vakio E-vireeseen, soolossa vielä alas D-vireeseen, sitten G ja taas E. Ilman että sitä aluksi edes tajuaa. Sen mahdollistaa Steinbergerin TransTrem2, tälviisii: http://www.youtube.com/watch?v=NOZ1fuXJub8#t=1m37s
No nykyään Whammy DT:n tapaiset pedaalit ja kitarasyntikat mahdollistavat hurjempiakin viretemppuja, ihan livenäkin. Kitarasyntikat mahdollistavat lisäksi hurjimmatkin avoimet vireet yms., koska kielien signaalit poimitaan aina erikoismikeillä yksitellen, eikä perinteiseen tapaan monosignaalina.
PS.
Ainakin epämääräisten nettilähteiden mukaan perinteistä D-tunaa on kuulemma ollut saatavilla kahdenlaisia. Eli kunnollinen, sekä "lisenssituna". Ehkä on/oli kyse kahdesta eri valmistajasta, joista ainakin toisella oli laatuongelmia? D-Tunien logot (EVH) kuitenkin ovat ihan silmälläkin katsottuna joskus hieman erilaisia, kenties merkkinä eri valmistajista. Tai jotain.
Teräksistä D-Tunaa saa kolmella eri värillä, lisäksi on juuri julkaistu massimiehille titaaninen versio. Virallinen WWW-sivu: http://www.dtuna.com/index.php | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
