| Aihe: Leipänsä ansaitseminen musiikilla kova pala | |
|---|
|
Hei kaikki!
Olen kolleeganne Rokkitohtori Rouhe, tervehdys!!
Myönnän sen. Minullekin kävi niin. Rämpyttäessä kitaraa keksin sattumalta kivan melodian sekä siihen sopivat hauskat sanat ja mielikuvitus pääsi valtaan. Lankesin unelmoimaan rikastumisesta ja kuuluisaksi tulemisesta musiikin avulla. Olemme kai sen kaikki tehneet?? Onneksi mulla on vakituinen työ ja säännöllinen palkka. Sen verran kuitenkin noita ideoita tuli päähän että päätin tehdä omakustanne-levyn ja koittaa onneani. Lopputulos oli budjettiin nähden hyväksyttävä ja lähetin levyn radio-asemille. Eipä ole vain kuulunut vaikka olen radiota pitänyt auki. Leipänsä ansaitseminen musiikilla taitaa olla melkoinen haaste. En aio kuitenkaan luovutta vielä. Toinen levy on tulossa, kappaleita jo kasassa jonkin verran.
Nyt ajattelin teitä kolleegoilta kysyä neuvoa ja pyytää apua. Mikä meni pieleen? Mikä puuttuu? Mikä saisi kappaleista sellaisia että ne ylittää riman ja saa kuulijan tykkäämään kappaleista spontaanisti sen verran että radiokynnys ylittyy eka kerralla? Tarkoituksena on tehdä radioystävällistä poprokkia, sellaista joista kukaan ei voi olla tykkäämättä riippumatta siitä mikä musikaalinen tausta on.
Ohessa linkki levyn oletettuun hittiin. Se avulla pääsee kuulemaan levyn muitakin kappaleita.
http://www.youtube.com/watch?v=rSR4pe638pM&feature=relmfu
Olisin siis äärimmäisen kiitollinen kommenteista ja kritiikistä (ei pelkästään negatiivista sitten, pliis, en jaksaisi hypätä parvekkeelta..). Asuntolaina pitäisi saada lyhennettyä.. voi paska |  Burn
13.08.2012 13:12:47 (muokattu 13.08.2012 13:19:07) | |
|
Ootko Arttu Wiskari?
EDIT ei vais, mutta olympialaisten tiimoilta lauottu miete suomalaisten urheilumenestyksestä pätee samalla tavalla musiikissakin. Menestys ei ole tavoite, vaan pikemminkin seuraus. Liiasta yrittämisestä käteen ei jää muuta kuin känsät. | |
BirgerB: Nyt ajattelin teitä kolleegoilta kysyä neuvoa ja pyytää apua. Mikä meni pieleen? Mikä puuttuu? Mikä saisi kappaleista sellaisia että ne ylittää riman ja saa kuulijan tykkäämään kappaleista spontaanisti sen verran että radiokynnys ylittyy eka kerralla? Tarkoituksena on tehdä radioystävällistä poprokkia, sellaista joista kukaan ei voi olla tykkäämättä riippumatta siitä mikä musikaalinen tausta on.
Tämä on kyllä mielestäni melko iljettävä lähtökohta musiikin tekemiseen. Tavoitekin on mahdoton, koska kaikkia ei voi ikinä miellyttää.
Onhan tuo fillaribiisi kuitenkin melko tarttuva, varmaan sulla ihan hyvät eväät tuollaisen radioystävällisen poprokin tekemiseen on. Kannattaa varmaan vielä kuitenkin vaikka ottaa selvää menestyneiden artistien biisintekometodeista ja opiskella niitä. Nickelbackin laulaja ainakin jossain lehdessä selitti vähän omasta prosessistaan ja tavoite kyseisellä kaverilla oli juurikin tuo, että mahdollisimman paljon pitäisi saada massoja viihdytettyä.
Taiteilijanimestä tulee mieleen joku Fröbelin Palikoiden tyylinen lapsille suunnattu rokkibändi, joten sitäkin ehkä voisit miettiä uudelleen.
"Voi kun täällä onnistuisi älykkäästi keskustella avaruusliskoista ynnä sun muista. Mutta tervettä keskustelua ei synny minnekään kun heti hyökätään ad hominem viesteillä päälle." - Anonymous-jazz |  Ravenheart
13.08.2012 14:03:09 (muokattu 13.08.2012 14:06:16) | |
|
BirgerB: Hei kaikki!
Olen kolleeganne Rokkitohtori Rouhe, tervehdys!!
Myönnän sen. Minullekin kävi niin. Rämpyttäessä kitaraa keksin sattumalta kivan melodian sekä siihen sopivat hauskat sanat ja mielikuvitus pääsi valtaan. Lankesin unelmoimaan rikastumisesta ja kuuluisaksi tulemisesta musiikin avulla. Olemme kai sen kaikki tehneet?? Onneksi mulla on vakituinen työ ja säännöllinen palkka. Sen verran kuitenkin noita ideoita tuli päähän että päätin tehdä omakustanne-levyn ja koittaa onneani. Lopputulos oli budjettiin nähden hyväksyttävä ja lähetin levyn radio-asemille. Eipä ole vain kuulunut vaikka olen radiota pitänyt auki. Leipänsä ansaitseminen musiikilla taitaa olla melkoinen haaste. En aio kuitenkaan luovutta vielä. Toinen levy on tulossa, kappaleita jo kasassa jonkin verran.
Nyt ajattelin teitä kolleegoilta kysyä neuvoa ja pyytää apua. Mikä meni pieleen? Mikä puuttuu? Mikä saisi kappaleista sellaisia että ne ylittää riman ja saa kuulijan tykkäämään kappaleista spontaanisti sen verran että radiokynnys ylittyy eka kerralla? Tarkoituksena on tehdä radioystävällistä poprokkia, sellaista joista kukaan ei voi olla tykkäämättä riippumatta siitä mikä musikaalinen tausta on.
Ohessa linkki levyn oletettuun hittiin. Se avulla pääsee kuulemaan levyn muitakin kappaleita.
http://www.youtube.com/watch?v=rSR4pe638pM&feature=relmfu
Olisin siis äärimmäisen kiitollinen kommenteista ja kritiikistä (ei pelkästään negatiivista sitten, pliis, en jaksaisi hypätä parvekkeelta..). Asuntolaina pitäisi saada lyhennettyä.. voi paska
Jo otsikointi sisältää ristiriidan tekstiisi nähden. Leipänsä ansaitseminen musiikilla on kuin onkin mahdollista, jopa ilman radiosoittoa. Asuntolainan maksaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu. Tiputa omaa vaatimustasoasi ja muuta vuokralle. Myy auto pois ja tingi muutenkin kaikesta siitä, minkä olet oppinut mieltämään tarpeelliseksi. Ennen pitkää huomaat, että aika monenlaiseen reikään sitä nykyihminen työntää fyffeä "tarpeellisuuden" nimissä.
Kyllä musiikilla voi elää, muttei siihen tapaan, kuin palkkatuloon tottuneena. Tämä tietysti edellyttää sitä, että olet valmis panostamaan ainakin oman itsesi keikkailun ja promoamisen muodossa, vaikka kaikenlaiset vipeltäjät kyttäävät koko ajan tilaisuutta kusta sua silmään, ja jaksat arvostaa omaa tekemistäsi silloinkin, kun joku humalainen vatipää tulee roudauksen yhteydessä sönköttämään, kuinka hyvä se sun viimeisin levy on, jonka waretti netistä.
Pätkätöihin on alistuttava aina välillä, se on tämän kokoisessa maassa vaan pakosti osa yhtälöä, ellei nyt sitten siellä kymmenen suosituimman kotimaisen artistin joukossa keiku. Mut hei, sehän vaan muistuttaa, kuinka mukavaa on välillä olla olematta ikeen alla. ;)
Itse musiikkiin en osaa sanoa palautetta, mutta totuushan lienee se, ettei sillä biisillä taida ihan niin hirveästi enää väliä olla. Nätit naamat, tissit, perseet ja aivottomat hokemat kun ynnätään hyviin kontakteihin ja julkisuustempauksiin, aletaan jo olla lähellä menestysreseptiä uuden musiikin saralla.
Ihmiset rakastavat klassikoitaan, ja ne kestävät useita sukupolvia muuttumattomina popmusiikin kulmakivinä. Vaikka popmusiikki nuori kulttuurin osa onkin, näitä klassikoita alkaa jo olla melkoinen määrä, ja kilpailu siitä pienestä jalansijasta siellä mammuttien seassa kovenee koko ajan. Semipornolla on helpompaa lähteä kosimaan ostajia, kuin vetävällä kitarariffillä.
Radioystävällisen poprockin saralla kun on tänä päivänä aika monta yrittäjää enemmän, kuin silloin, kun Aknestik Suomirokkinsa väänsi. Äänitysmahdollisuudet ja jakelukanavat ovat kaikkien ulottuvilla ja tuotantokustannukset sen kuin halpenevat koko ajan.
Tottakai hyvällä biisillä on oltava sysipaskaa biisiä paremmat mahdollisuudet päästä radiosoittoon, mutta kuilu taatusti kapenee suorastaan ilmiömäisesti, jos sysipaskan biisin videossa on tissejä ja pyllyjä ja sen on kirjoittanut Risto Asikainen.
Tämän sanottuani voisin vielä lisätä, että jos haluat hittisi radioon, koska olet vakuuttunut sen sellainen olevan, mieti, oletko itse sille sopivin esittäjä.
Jos keikkaelämä ei houkuta, voit aina yrittää myydä "hittejäsi" jo tunnetuille artisteille. Jos satut saamaan kelvot ehdot oikeuksista, joku toinenhan hoitaa raskaat julkisuuskuviot ja keikkailut puolestasi, ja Teostopäivänä voit hipsiä nauraen pankkiin. Tälläkin saralla taitaa suhdetoiminta olla kuitenkin se a ja o.
Jos kuitenkin olet biisisi sydänverelläsi kirjoittanut ja koet niiden merkitsevän sinulle muutakin, kuin tulonlähdettä, palaan viestini alkuun ja omien elämänlaadun standardien pienentämiseen, keikkailuun ja omaan juttuun uskomiseen.
Lisättäköön vielä loppuun, että vaikka olen täysipäiväisesti muusikko, en ole kirjoittanut yhtään radiohittiä, ja sikäli tekstini on puhdasta mutua ja arvailua.
Vaatimustason pienentäminen teki kaikesta kuitenkin ainakin itselleni paljon helpompaa.
V |  Kalmo
13.08.2012 15:32:41 (muokattu 13.08.2012 15:33:35) | |
|
Ei tuossa biisissä mitään vikaa sinällään ole, ihan jees rokki-iskelmä, mutta tuo taiteilijanimi on kyllä riskaabeli. Ensimmäinen mielleyhtymäni on lastenrokki, ja toinen on Tohtori Tornadon tyyppinen huumorikohkaus. Pelkkä Rouhe, tai vaikka R.T.Rouhe, voisi jo toimia, ilman sitä valkoista takkia. Ja rehellisyyden nimissä, vaikka tuo biisi on jees, niin ainakaan tuo sovitus siitä ei saa minua mitenkään höristämään korviani. Paikallisradion kautta, "oman kylän poikana", lähtökohta voi olla vähän parempi.
Siihen luottaminen, että joku radioasema ottaisi soittolistoilleen biisin "tyhjästä", on mielestäni aika optimistista, jos tarkoituksesi on levyillä saada levennystä leipääsi. Siihen ei riitä ok-biisi, vaan tarvitaan kyllä aika ilmeistä hittipotentiaalia, tai sitten sinun on ensin saatava taitelijaolemuksellesi huomioarvoa jotain muuta kautta (vaikka TV- tai radiovisailun nokkelana velikultana). Tai sitten 2-3-4 vuotta sitkeää keikkailua kuuntelijapohjan luomiseksi. Ilman keikkailua Suomessa on tienannut vain Leevi & The Leavings.
Itse kallistun yllä jo mainitulle kannalle, että kannattaa vakavasti miettiä biisien tyrkytystä muille artisteille. Tsemppiä.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Kiva saada palautetta näin pian. Mielenkiintoista luettavaa.
Yst t. R.T.Rouhe | Miikss
13.08.2012 16:32:02 (muokattu 13.08.2012 16:32:58) | |
|
Stradlinin kommentin kanssa olen osittain samaa mieltä. Jos musiikin ideana on pelkästään miellyttää massoja, niin siinä on käytännössä aika pieni mahdollisuus että se todellakin menestyy. Yksinkertaisesti siitä syystä, että massoja miellyttääkseen pitää ensin päästä massojen tietoisuuteen ja se ei ole helppo tehtävä. Siihen tarvii ihan vitunmoisen promokoneiston ja rahaa vielä enemmän. Ei pienet demot saa radiosoittoa kuin korkeintaan jossain satunnaisessa demoihin painottuvassa ohjelmassa ja silloinkin vain sen yhden kerran, jonka jälkeen biisi unohtuu taas täysin.
Tai sitten hommaat Biebermäisen fanikunnan sosiaalisessa mediassa ja hyppäät kuuluisuuteen sitä kautta, biisisi kuunneltuani en kuitenkaan tuohon vaihtoehtoon usko. Käytännössä se kuulijakunta, joka tuollaista musiikkia kuuntelee, ei lähde tuolliaiseen fanittamismeininkiin yhtä fanaattisesti kuin ne teini-ikäiset penskat.
Ns. underground-pohjalta on helpompi aloittaa, teet hyvän ja omaperäisen biisin tai levyn ja pieni joukko ihmisiä alkaa diggailemaan sitä. He mainostavat yhtyettä kavereilleen ja hiljalleen kuulijoita tulee lisää. Mahdollisesti tulevaisuudessa odottelee myös se totaalinen läpimurto. Tuo biisisi on tosiaan ihan hyvänkuuloinen, mutta samalla täysin hajuton ja mauton. Nimenomaan radiosoittoon tehty massabiisi, joka vaatisi sen valmiin suuren fanikunnan ja suuret promovoimat.
Ja tuo nimi on muuten tosiaan aika pers... mielenkiintoa herättämätön.
"ei kyllä muhun uppoo, oli pakko sulkee kun "laulu" alkoi, kuulosti niinku joku kiimainen vompatti ois tullu kohti ja ähissy tuskissaan"
- Kaverin kommentti linkkaamastani biisistä | |
Miikss:
Ja tuo nimi on muuten tosiaan aika pers... mielenkiintoa herättämätön.
Ymmärtääkseni nimi tulee (ainakin osittain) siviiliammatista. Aika hyvin saa musiikkia tehdä, että pääsisi samoille ansioille:) Todella tarttuva ja hyvä biisi, jäi soimaan päähän ensimmäisellä kuuntelukerralla paikallisradion demonurkan kautta. Paha sanoa, että mitä voisi tehdä paremmin, kun menestys on kuitenkin monen asian summa. Radion soittolistoille ei varmasti pääse helpolla omakustanteella, vaikka musiikki olisi todella hyvää. |  satsi
14.08.2012 20:40:40 (muokattu 14.08.2012 21:00:14) | |
|
http://nyt.fi/20120802-naein-tienaa-suomalainen-hitintekijae/
Kysy vaikkapa Jukalta miten se hitti väännetään.
""""""Jukka Immosen nimi löytyy niin avopuolisonsa Jenni Vartiaisen kuin Anssi Kelan, Mamban, Anna Puun, Sunrise Avenuen, Elastisen, Anna Abreun, Asan, Kapasiteettiyksikön, Redraman kuin pian myös Disco Ensemblen levyjen kansivihoista.
Hänen säveltämänsä Missä muruseni on soi viime vuonna radiossa lähes 20 kertaa joka ikinen päivä. Immosen sovittama ja Teemu Brunilan säveltämä Duran Duran tuli radiosta vain vajaat 18 kertaa päivässä.""""""
Kyllä niitä hittejä tehdään usein juuri tekemällä tekemällä hittejä. Artisti meinaa kyllä myös paljon.
Joitain vinkkejä(joita olen kuullut): Viljele "Minä"- sanaa, ihmiset ovat itsekeskeisiä. Miä sitä ja minä tätä. Ei liian pitkää introa. Sävellä vähänniinkuin mollin ja duurin välimaastossa. | |
Jos kerran leipää lisää niin tuo bändin nimi voisi olla pelkkä Rouhe.
Jäisi ainakin hyvin mieleen.
Biisissä oli musta liikaa kertosäettä alkoi puutumaan.
Kyllä tässä jotain voisi olla tai tulla.En vaan tiedä mitä. | |
satsi: ...
Joitain vinkkejä(joita olen kuullut): Viljele "Minä"- sanaa, ihmiset ovat itsekeskeisiä. Miä sitä ja minä tätä. Ei liian pitkää introa. Sävellä vähänniinkuin mollin ja duurin välimaastossa.
..näihin vielä lisättäköön, että minuutin kohdalla pitää olla jo kertosäkeessä. Sehän tuossa biisissä kyllä toteutuukin jo.
Mun mielestä tuo biisi on tarttuva, mutta toisaalta vähän ehkä liian tylsä lopulta kumminkin - vähän liian perussuomipoprokkia.
En tiedä johtuuko soundimaailmasta pelkästään vai mistä, mutta tämä kuulostaa "vanhalta". Mulle tulee kyllä mieleen kaikki Kolmannet naiset, Eput, Hectorkin vähän - kovia artisteja, mutta ne soivat nykyään radiossa ennen kaikkea klassikoina. Pääasiassa siis siitä syystä, että suuri joukko porukkaa muistaa biisit omasta nuoruudestaan ja assosioi ne siihen liittyviin hyviin juttuihin. Tottakai noilta on radiosoitossa kovia, kovia biisejä noin muutenkin, mutta suuri yleisö miettii sitä tunnelmaa, minkä musiikista saa. Uudella, vaikkakin samankuuloisella musiiikilla tuohon ei päästä vaan pitäisi ehkä olla jokin muu kulma. Soundimaailman "modernisointi" saattaa toki olla rokkimiehelle kirosana, mutta sitä ehkä kannattaa ajatella.
Joskus tietysti mielenkiintoa voi koettaa herätellä vähän jollain "erikoisemmilla" soittimilla - banjoja, hanuria sun muuta peliin, niin johan irtoaa! Tosin nuokin mainitut on ehkä jo liian tavallisia, joten tuostakin pitäisi vielä seuraava askel löytää.
Kaipa tuo tarkoituksellinen hittitehtailu ilman kontakteja varsin hankala rasti on, mutta ehkä tosiaan jonkun paikallisradion kautta voisi sattumalta päästäkin esiin. Tällä matskulla ei ehkä herätellä suurempaa mielenkiintoa YleX:llä, mutta sieltä demokellarinostona tietty voi teoriassa päästä esiin myös. Oman bändin piisi jotain vuosia sitten sitä kautta radiossa sen kerran soi, mutta siihen se tietenkin jäi. Tänään kuulin jotain bändiä, joka oli demokellarinoston perusteella päässyt ihan "oikeaankin" soittoon, joten tapahtuuhan sitäkin sitten kai.
Jäädään odottelemaan. Lycka till!
... | |
Ravenheart: ...kun joku humalainen vatipää tulee roudauksen yhteydessä sönköttämään, kuinka hyvä se sun viimeisin levy on, jonka waretti netistä.
V
Eikös toi oo hyvä juttu niin ei mennyt rahat niille ilkeille levy-yhtiöille? | |
Kalmo: Ei tuossa biisissä mitään vikaa sinällään ole, ihan jees rokki-iskelmä, mutta tuo taiteilijanimi on kyllä riskaabeli. Ensimmäinen mielleyhtymäni on lastenrokki, ja toinen on Tohtori Tornadon tyyppinen huumorikohkaus. Pelkkä Rouhe, tai vaikka R.T.Rouhe, voisi jo toimia, ilman sitä valkoista takkia. Ja rehellisyyden nimissä, vaikka tuo biisi on jees, niin ainakaan tuo sovitus siitä ei saa minua mitenkään höristämään korviani. Paikallisradion kautta, "oman kylän poikana", lähtökohta voi olla vähän parempi.
MIten olisi vain "Rouhe"? Hyvä piisi, mutta huumori-imago karkottaisi minut ja ei ehkä kantaisi mainstream yleisönkään keskuudessa yhtä kesähittiä pidemmälle. | |
StJerky: MIten olisi vain "Rouhe"? Hyvä piisi, mutta huumori-imago karkottaisi minut ja ei ehkä kantaisi mainstream yleisönkään keskuudessa yhtä kesähittiä pidemmälle.
No, niinhän minä jo ehdotin siinä postissa, jota lainasit.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Kalmo: No, niinhän minä jo ehdotin siinä postissa, jota lainasit.
Aivan. Luin huolimattomasti. | |
Ennen pitkää huomaat, että aika monenlaiseen reikään sitä nykyihminen työntää fyffeä "tarpeellisuuden" nimissä.
Joo rokkarit ostelee skeboja kaapit täyteen ja varastoihin sata vahvaria ja miljoona spedua vaikka paljon vähemmällä pärjäis. Oikeestaan ilmankin pärjäis, ainakin minä jolla kamat roikkuu käyttämättä, kahvakuula maksaa +50€ ja se kuuluu enemmin kuin muut kamat;-) | |
Kiitos taas mielenkiintoisista vastauksista. Ajattelin tähän väliin viestittää muutamia omia ajatuksia.
Burn kirjoitti: Menestys ei ole tavoite, vaan pikemminkin seuraus. Liiasta yrittämisestä käteen ei jää muuta kuin känsät
Stardlin kirjoitti: Tämä on kyllä mielestäni melko iljettävä lähtökohta musiikin tekemiseen. Tavoitekin on mahdoton, koska kaikkia ei voi ikinä miellyttää.
Kuten totesin otsikkotekstissä musiikki ei ole minulle elinehto, koska minulla on turvallinen työ. Totesin onneksi, koska olen voinut pitää musiikkijuttuja ikään kuin harrastuksena, eikä niistä ole tervinnut ottaa liikaa stressiä. Suurin motivaatiotekijä kappaleiden tekemiseen on toki ollut se hyvä mielentila mikä seuraa kun keksii jonkin hyvän riffin, melodian tai sanoituksen, kai siinä on jonkinlainen onnistumisen tunne taustalla. Mutta siinä se vaara onkin: jos sitten ryhtyy suhtautumaan asiaan liian vakavasti ja kunnianhimoisesti ja eläytyy omiin odotuksiinsa, muualta saatu kritiikki ja mahdolliset muut vastoinkäymiset alkaakin tuntua varsin kitkerältä. Ehkä musiikin tuotannon kannalta on paras tällainen suhtautuminen / vaihe, jossa musiikin tekee henkilökohtaisen positiivisen feedbackin voimalla, eli teen kappaleita ja sovituksia joista tykkään itse. Sehän ei tarkoita sitä etteikö menestys olisi tavoite. Satun tykkäämään kappaleista jossa on hittipotentiaalia. Mun henk. kohtaiset lempikappaleet suomenkielisessä poprockissa on Dave Lindholmin annan kitaran lualaa ja Egotripin matkustaja. Ulkomaalaisista kappaleista valitsisin Tom Pettyn Last DJ. Olisin hämmästynyt jos joku uskaltaa väittää ettei tykkää näistä kappaleista. Kyseessä on esimerkkejä kappaleista, joista kukaan ei voi olla tykkäämättä. Haluan sanoa että vaikka menestys olisi tavoittena, se ei tarkoita etteikö voisi tykätä siitä mitä tekee, tässä menestys ja maku menevät käsi kädessä. E.m. kappaleissa on selkeästi samankaltaisia komponentteja: Voimakas akustinen kitara, selkeä ja rytmikäs bassolinja, tarttuva laulumelodia, sanat jotka luovat tunnelmaa (melankoliaa tai huumoria). Rakastan suomalaista melankoliaa, mutta yritin omalla levylläni saada myös duuria ja huumoria mukaan kappaleisiin. Kappale fillarilla duuniin perustuu tähän: huumoria ja melankoliaa. Oma lempikappale omasta levystä on kuitenkin kappale 95vm75. Kappaleen nimi tulee autosta: Saab 95 (96:n farmariversio) vuosimallia -75. Kappale kertoo siitä elinvoimasta minkä saa lapsuuden hyvistä muistoista. Kappaleessa on vakavaa melankoliaa. Muistan vielä sen fiiliksen kun melodia ja sanat asettuivat paikalleen. Olen melko varma etten tule koskaan enää keksimään parempaa kappaletta, se jää ikään kuin musikaaliseksi jäljeksi minusta jälkimaailmaan. Mielestäni kappale on myös hyvin lähellä kappaletta "josta kukaan ei voi olla tykkäämättä. Kappale on muuten nauhoitettu 4-raiturilla / hyvin yksinkertaisilla laitteilla kotioloissa, tunnelma oli näin parempi kuin mitä studiossa saavutettiin.
http://www.youtube.com/watch?v=IZ6BQI9FyKE
Sanat ovat seuraavat:
Se pyörii vieläkin, meitä kuljettaa
Valmistunut vuonna 75, käsityönä tehtaalta
Sattumalta löydettiin, kun siihen kylään ajettiin
Joo, me kaupat sovittiin, ja se kotiin haettiin
Se vielä meitä kuljettaa, vie meidät takaisin
Niihin aikoihin, jolloin vielä tiedettiin
Mitä tunnelmasta saa, mitä siitä irti saa
Kesäpäivien helteet lapsuuden, taas kerran mieleen palautuu
Kun kyläkauppaan silloin lähdettiin, vaarin kautta ajettiin
Muistan vielä tarkalleen, tämän kaiken edelleen
Nyt saan sen elää uudestaan, saan elää uudestaan
Se vielä meitä kuljettaa...
Turha jäädä miettimään, vielä kerran lähdetään
Jo, mä tiedän mitä teen, lähden matkaan uudelleen
Se vielä meitä kuljettaa...
Koen etten ole tässä yrittänyt liikaa, tein kappaleen, josta tykkää itse. Hmmm.. ehkä en yksinkertaisesti osaa laulaa tarpeeksi hyvin. Luulen että kappaleet sinänsä rakenteeltaan, sekä myös melodioiden ja sanotusten osalta ovat rimaa ylittäviä, mutta laulu saisi olla persoonaallisempaa. Ehkä pitäisi palkata laulaja. On vain niin helppo olla "sooloyhtiö". Ei tarvitse sopia ajoista ja taistella erimielisyyksien kanssa.
Ravenheart kirjoitti: Leipänsä ansaitseminen musiikilla on kuin onkin mahdollista, jopa ilman radiosoittoa
Itse kuuntelen aina radiota ajaessani autoa, joskus kotonakin, tosin harvemmin. On aina ilo kuulla uusia suomalaisia kappaleita. Ei mulle merkitse niin paljon se onko kappale tuotettu kaikkien mahdollisten standardien mukaan kunhan siinä on jokin tunnelma, soundi tai mikä tahansa juju, joka saa siitä kiinnostavan. On vaikea ymmärtää miksi radioasemien kynnys soittaa tuntemattomampia bändejä on niin iso, jos kappale sinänsä on kiinnostava / kuuntelijoita miellytävä. Tuo fillarilla duuniin esimerkiksi, ok, ei kenties mikään superhitti (puutteita on: bändin nimi on hieman lapsellinen, kappale on kuulostaa soundiltaan hieman vanhalta, j.n.e). Kuitenkin kappale on uusi ja huonompiakin toistuvasti radiossa soivia biisejä taitaa olla olemassa.
totuushan lienee se, ettei sillä biisillä taida ihan niin hirveästi enää väliä olla. Nätit naamat, tissit, perseet ja aivottomat hokemat kun ynnätään hyviin kontakteihin ja julkisuustempauksiin, aletaan jo olla lähellä menestysreseptiä uuden musiikin saralla.
Saattaa olla...
Jos kuitenkin olet biisisi sydänverelläsi kirjoittanut ja koet niiden merkitsevän sinulle muutakin, kuin tulonlähdettä, palaan viestini alkuun ja omien elämänlaadun standardien pienentämiseen, keikkailuun ja omaan juttuun uskomiseen.
Sticky fingers: En tiedä johtuuko soundimaailmasta pelkästään vai mistä, mutta tämä kuulostaa "vanhalta". Mulle tulee kyllä mieleen kaikki Kolmannet naiset, Eput, Hectorkin vähän - kovia artisteja, mutta ne soivat nykyään radiossa ennen kaikkea klassikoina. tietysti mielenkiintoa voi koettaa herätellä vähän jollain "erikoisemmilla" soittimilla - banjoja, hanuria sun muuta peliin, niin johan irtoaa! Tosin nuokin mainitut on ehkä jo liian tavallisia, joten tuostakin pitäisi vielä seuraava askel löytää Soundimaailman "modernisointi" saattaa toki olla rokkimiehelle kirosana, mutta sitä ehkä kannattaa ajatella.
Jees, painavia ajatuksia. Valitettavasti olen vain amatööri. Aloitin soittamisen teini-iässä, koska se oli jännää ja hauskaa. Musiikkiin liityyvää koulutusta ei ole ja elämän aikana on tullut monta vaihetta, jossa ei ole ehtinyt harrastaa musiikkia juuri ollenkaan. Taso jäänee sen takia keskitasolle, mutta musiikki on ainakin rehellistä, se on mitä osaan. Taidan lähteä keikkailemaan, ei ainakaan ole haitaksi, ja hauskaa se on niin kauan kun leipä pöydällä ei ole siitä riippuvainen asia.
Yst. terveisin
R.T. Rouhe | |
reaper666: Eikös toi oo hyvä juttu niin ei mennyt rahat niille ilkeille levy-yhtiöille?
No, sanotaan nyt vaikka näin, että kun oot oikeasti matkustanut päivän aikana sen 500 km, roudannut, venttaillut koko päivän, ja sitten pistänyt kaikki ne viimeiset paukut siihen keikkaan ja nyt pitäisi vielä roudata kamat ja ajaa takaisin kotiin, se, että joku "diggaa" sun musiikkia niin paljon, että jaksaa sössöttää känniltänsä vaikka tunteja, muttei ole valmis maksamaan siitä levystä sitä parin tuopin hintaa, saa joskus miettimään, että onko tämä nyt oikeasti tämän arvoista. Ja silloin nimenomaan se arvostus omaa tekemistä kohtaan mitataan.
Vaikka ne massit levy-yhtiölle meniskin, niiden myyntitulojen perusteella ne lafkat bändeille sitten antavat sitä rahaa esim. levyjen tekemiseen ja runditukeen (jota ilman ei ulkomaille nykyään kovinkaan helposti vakavasti otettavia rundeja tehdä).
Tietenkin tilanne muuttuisi, jos ao. musiikin ystävä perustelisi kantansa ja sanoisi ostaneensa vaikkapa paidan, jotta tukisi suoraan bändiä. Mutta arvatkaapa huviksenne, onko näin kertaakaan käynyt...
Rubuinen: Joo rokkarit ostelee skeboja kaapit täyteen ja varastoihin sata vahvaria ja miljoona spedua vaikka paljon vähemmällä pärjäis. Oikeestaan ilmankin pärjäis, ainakin minä jolla kamat roikkuu käyttämättä, kahvakuula maksaa +50€ ja se kuuluu enemmin kuin muut kamat;-)
Näin juuri. Tätäpä vähän sillä vaatimustason pienentämisellä tarkoitin. Joskus huvittaa, kun uransa alkutaipaleella olevien bändien roudausta ja kamoja katselee, styrkkarit kaikki viimeisintä huutoa, on viisi tonnin varakitaraa ja ne kaikki pitää tietenkin tuoda näytille tukkimaan se astiakaapin kokoinen takahuone.
Ei kamapornossa sinänsä mitään, itsekin siihen tuli syyllistyttyä nuorempana, kun realiteetit oli vielä vähän hakusessa, mutta lähinnä tuntuu järjettömältä rahan ( ja tilan) haaskaukselta moinen. Toki jokaisella on oikeus rikastuttaa oman kylän soitinkauppiasta tienaamillaan rahoilla niin paljon, kuin tahtoo, mutta mitenkään oleellista se ei musiikin tekemisen kannalta kyllä ole.
Olen itse soittanut yhdellä ainoalla kitaralla noin 500 keikkaa vuodesta 2004 (paitsi alkuvuoden 2006, jolloin soitin lainakitaralla, kun oma oli pakko viedä kaniin) ja vasta taannoin sain sen verran fyrkkaa kasaan, että oli varaa sellaiseen oikeasti hyvään kitaravahvistimeen. Styrkkarina toimi ensimmäisen parin vuoden ajan käsisahalla 70-luvun Dynacordin combosta irroitettu jeesusteipillä kasassa pysyvä "nuppi", jolla vedeltiin kepeesti Tuskat ja Tavastiat. Maksoin ko. vahvistimesta muistaakseni 20 euroa.
Myöhemmin on sitten tullut kuvioon näitä maahantuojan endorsementeja, että saa kamoja halvemmalla, mutta mitäpä vittua niillä tekee, jos kitara ja styrkkari löytyy jo, eikä rahaa riitä edes siihen alennettuun hintaan?
Kumma juttu, että kieli- ja plekuendorsementit ovat paljon vaikeammin hankittavissa...
Tällä hetkellä yritän kuumeisesti pohtia, miten saisin raavittua kasaan sen verran rahaa, että voisin hankkia nupilleni casen, rundi kun häämöttää jo kuukauden päässä, eikä ilman casea kyllä ole puhettakaan, että tuo mun styrkkari lähtee mukaan. Pätkätöihin ei enää ehdi, joten lienee levyhyllyn harvennus edessä.
Jostain pitää luopua saadakseen jotain. Jos haluat ostella vitusti tonnia maksavia putiikkivahvistimia ja jenkkiskittoja, joudut todennäköisesti luopumaan vapaudestasi. Jos haluat olla vapaa, et voi ostella vitusti tonnia maksavia putiikkivahvistimia ja jenkkiskittoja (ellet satu siis olemaan valmiiksi ns. rikas).
Muutenkin, samaa downsizingia olisi ihmiskunnan aika oppia soveltamaan. Mutta ei mennä sinne nyt.
Sori tulitus, aamukahvit pistää aina näpit sauhuamaan.
V | |
Tässä keskustelussa on useaan kertaan toistettu tuota hokemaa, ettei biisillä väliä, jos on tissit. Jos nyt kuitenkin kuuntelette avoimin korvin, niin vaikka kansainvälinen listapoppi sijoittuukin aika rajatulle tyylilliselle alueelle, niin onhan siellä osaamista älyttömästi ja kilpailu verisen kovaa. Kyllä biisi ja erityisesti sen toteutus/sovitus merkitsevät ratkaisevan paljon. En kyllä pysty nimeämään yhtään tällä hetkellä pinnalla olevaa tähteä, jonka kehtaisin sanoa olevan pinnalla vain ulkonäön vuoksi.
HUOM! Se ei tarkoita sitä, että he olisivat pinnalla yksin musiikillisten avujensa vuoksi. He ehkä ovat olleet oikeasssa paikassa oikeaan aikaan, tuntevat oikeat ihmiset, ovat kyllin hyviä laulajia ja esiintyjiä, ja ehkä olemuksellaan vastaavat johonkin senhetkiseen "tilaukseen".
Esim. tapaus Rihanna, ihan keskitason pyllynpyörittäjä, ja laulajana nöpönassu keskiverto, mutta kuitenkin ihan esiintyjä, jolla on persoonallinen ääni. Miksi levy-yhtiö maksaisi tusinan maailman kalleimpia biisintekijöitä kahdeksi viikoksi Hawaijille luksushotelleissa täysylläpidolla pelkästään tekemään biisejä Rihannalle, jos biiseillä ei olisi väliä?
Musiikkikustantajat ja levy-yhtiöt etsivät koko ajan hyviä biisejä korvat höröllä, hyvät/halutunlaiset esiintyjät tulevat heidän tietoonsa paljon helpommin.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Ravenheart: No, sanotaan nyt vaikka näin, että kun oot oikeasti matkustanut päivän aikana sen 500 km, roudannut, venttaillut koko päivän, ja sitten pistänyt kaikki ne viimeiset paukut siihen keikkaan ja nyt pitäisi vielä roudata kamat ja ajaa takaisin kotiin, se, että joku "diggaa" sun musiikkia niin paljon, että jaksaa sössöttää känniltänsä vaikka tunteja, muttei ole valmis maksamaan siitä levystä sitä parin tuopin hintaa, saa joskus miettimään, että onko tämä nyt oikeasti tämän arvoista. Ja silloin nimenomaan se arvostus omaa tekemistä kohtaan mitataan.
Vaikka ne massit levy-yhtiölle meniskin, niiden myyntitulojen perusteella ne lafkat bändeille sitten antavat sitä rahaa esim. levyjen tekemiseen ja runditukeen (jota ilman ei ulkomaille nykyään kovinkaan helposti vakavasti otettavia rundeja tehdä).
Tietenkin tilanne muuttuisi, jos ao. musiikin ystävä perustelisi kantansa ja sanoisi ostaneensa vaikkapa paidan, jotta tukisi suoraan bändiä. Mutta arvatkaapa huviksenne, onko näin kertaakaan käynyt...
Juu siis ihan samaa mieltä mä noista asioista olen sun kanssa. Toi mun kommentti oli tuollainen sarkastinen heitto koska yllättävän iso mnetissä on tuota mieltä, että ei niitä levyjä tarvikkaan ostaa. Kun se on niin vaikeetakin nykyään kuulemma :D | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
