Keskustelua raskaammasta musiikista ›

2005 Tavastia. Se oli jotain se. Vähän harmitti ettei Lopezin kanssa ehtiny nähä. Mutta loistokeikka oli kuitenkin tuo. Pienen klubin tunnelma, johon ei sittemmin suuremmilla keikoilla ole päässy ja olihan se settilistakin aika jees -
 
The Baying of the Hounds
When
Deliverance
In My Time of Need
The Drapery Falls
The Grand Conjuration
Face of Melinda
Blackwater Park
Encore:
Demon of the Fall
 
- kun vertaa näihin viimeaikaisiin. Noh, vanhoja aikoja kun ei saa takas, voi niitä ainahi muistella.

Ali: Nyt kun liveen päästiin, niin mikä on, milloin ekan kerran nähty?
 
nimim. Lutakko 2003 neva förget
 
Hesan jäähalli, 2009. Erittäin hyvä, vaikka lyhyt. Sama pätee muihin esiintyjiin.

Teatrialla näin Opethin, olikohan '08 vai '09? Saundit oli aika puuroa, en muista liiemmälti innostuneeni keikasta.

Juurikin viime itsenäisyyspäivänä näin orkesterin ensimmäistä kertaa. Muutamia örinäbiisejä jäin kaipaamaan (Deliverance, Heir Apparent, useimmat BWP:n biisit...) mutta erittäin hyvä setti oli sellaisenaankin. Soolokitaran soundissa oli muistaakseni pientä moitittavaa, mutta ei niin paljon, että se olisi pilannut mitään.

Lebowski: 2005 Tavastia. Se oli jotain se. Vähän harmitti ettei Lopezin kanssa ehtiny nähä. Mutta loistokeikka oli kuitenkin tuo. Pienen klubin tunnelma, johon ei sittemmin suuremmilla keikoilla ole päässy ja olihan se settilistakin aika jees -
 
The Baying of the Hounds
When
Deliverance
In My Time of Need
The Drapery Falls
The Grand Conjuration
Face of Melinda
Blackwater Park
Encore:
Demon of the Fall
 
- kun vertaa näihin viimeaikaisiin. Noh, vanhoja aikoja kun ei saa takas, voi niitä ainahi muistella.
 
Tämä. Eturivissä myös kyseisellä keikalla ja yksi parhaista keikkamuistoista ikinä. Myös luonnollisesti paras Opeth-keikka jolla oon ollut. Viime joulukuun keikka oli siinä mielessä jees että Heritage toimi livenä paremmin kuin levyllä. Tulihan siinä joiltain muiltakin levyiltä pehmeäsoundisia biisejä.
 
Deliverance on raskasta, mutta sisältää yhden ehkä Opethin hienoimmista biiseistä, nimittäin A Fair Judgement.
 
Totta. Kappaleet Deliverance ja By the Pain I See in Others ovat myös kovia.

Pitää oikein kunnolla kaivella muistinystyröitä, jos meinaa muistaa kaikki Opeth-keikat, joita on tullut nähtyä. Ihan varmasti unohtuu jokin festariveto!
 
- Pakkahuone 2003
- Lutakko 2003
- Tavastia 2005
- Tavastia 2005
- Nosturi 2005
- Ankkarock 2006
- Ilosaarirock 2007
- Tukholma 2008
- Provinssirock 2009
- Jäähalli 2009
- Kaapelitehdas 2010
- Tukholma 2010 (Blackwater Park keikka)
- Jäähalli 2011
 
Oliskohan siinä kaikki? Nuo kaikki keikat kun ynnäilee, on tullut kuultua livenä melko monen levyn kaikki biisit.
 
Aiemmin tuli lähdettyä Opethin takia Tukholmaankin pari kertaa, mutta nyt Heritagen myötä ja 2011 Jäähallin keikan jälkeen ei kyllä napostele bändin livenä näkeminen enää yhtään. Vaisuksi on mennyt, niin uusin levy kuin keikatkin, juuri levyn takia.

Nosturi 2005, lämppärinä Extol.

OrangeD: En kyllä ymmärrä mikä tossa Opethin musiikissa on niin ihmeellistä. Onhan niillä jotain ihan kuunneltavia kappaleita, mutta eipä yksikään kappale ole iskenyt silleen kunnolla niinkuin odotin, että haluaisi kuulla lisääkin. Ei tuo ole mitään sellaista asenneheviä, jossa tulee sellanen adrenaliininen olo, tosin kuin esim. Children of bodomia kuullessa. Minun korvaani tuo on vaan lähinnä sellaista melankolista shaibaa, jota ei vaan jaksa pitemmän päälle kuunnella. Missä on asenne? Missä ovat sellaiset kunnon asenne kitarassoundit ja riffit, niinkuin tavallisessa hevissä? Blackwater Parkin kappaleet ovat vain lähinnä sellaista sointujen rämpyttelyä kevyillä säröillä. Jotkut pitää siitä, jotkut ei. Itse olin kyllä pettynyt.
 
Mua on Children of Bodomissa jotenkin häirinnyt se naislaulaja. Tuommoiseen raskaampaan mättöön sopii kuitenkin mielestäni paremmin mieslaulaja. Åkerfeldtin örinä on enemmän semmoista demonin mylvintää, kun taas tuo Bodomin naislaulaja on semmoinen äkäinen räksyttävä puudeli. Kyllähän se teknisesti on ihan ok kitaristi, mutta se ampiaspesäsärö on kyllä karmean kuuloinen.

Kampela77: Mua on Children of Bodomissa jotenkin häirinnyt se naislaulaja. Tuommoiseen raskaampaan mättöön sopii kuitenkin mielestäni paremmin mieslaulaja. Åkerfeldtin örinä on enemmän semmoista demonin mylvintää, kun taas tuo Bodomin naislaulaja on semmoinen äkäinen räksyttävä puudeli. Kyllähän se teknisesti on ihan ok kitaristi, mutta se ampiaspesäsärö on kyllä karmean kuuloinen.
 
Aijaijai, provo potenssiin 10 :D

Kampela77: Mua on Children of Bodomissa jotenkin häirinnyt se naislaulaja. Tuommoiseen raskaampaan mättöön sopii kuitenkin mielestäni paremmin mieslaulaja. Åkerfeldtin örinä on enemmän semmoista demonin mylvintää, kun taas tuo Bodomin naislaulaja on semmoinen äkäinen räksyttävä puudeli. Kyllähän se teknisesti on ihan ok kitaristi, mutta se ampiaspesäsärö on kyllä karmean kuuloinen.
 
teknisesti hyvä soittaja, soiton sisällöllisesti melko mitäänsanomaton.

Kampela77: Mua on Children of Bodomissa jotenkin häirinnyt se naislaulaja. Tuommoiseen raskaampaan mättöön sopii kuitenkin mielestäni paremmin mieslaulaja. Åkerfeldtin örinä on enemmän semmoista demonin mylvintää, kun taas tuo Bodomin naislaulaja on semmoinen äkäinen räksyttävä puudeli. Kyllähän se teknisesti on ihan ok kitaristi, mutta se ampiaspesäsärö on kyllä karmean kuuloinen.
 
Nimenomaan, CoB on yliarvostettu.

OrangeD: En kyllä ymmärrä mikä tossa Opethin musiikissa on niin ihmeellistä. Onhan niillä jotain ihan kuunneltavia kappaleita, mutta eipä yksikään kappale ole iskenyt silleen kunnolla niinkuin odotin, että haluaisi kuulla lisääkin. Ei tuo ole mitään sellaista asenneheviä, jossa tulee sellanen adrenaliininen olo, tosin kuin esim. Children of bodomia kuullessa. Minun korvaani tuo on vaan lähinnä sellaista melankolista shaibaa, jota ei vaan jaksa pitemmän päälle kuunnella. Missä on asenne? Missä ovat sellaiset kunnon asenne kitarassoundit ja riffit, niinkuin tavallisessa hevissä? Blackwater Parkin kappaleet ovat vain lähinnä sellaista sointujen rämpyttelyä kevyillä säröillä. Jotkut pitää siitä, jotkut ei. Itse olin kyllä pettynyt.
 
Tästä kyllä tuli raivokkaat huutonaurut, jonka jälkeen lopettelin kohtauksen hiljaisella ja epätoivoisella itkemisellä.
 
Piti siltikin vielä uudestaan lukea ja yrittää ymmärtää tuota mielipidettä todeksi. No joo, eipä mitään. Makunsa kullakin ja sitä rataa. Pistänkö varotusta vai plussaa? En tiedä.

Tuli viime viikolla hommattua morningrise hyllyyn. Olen aika sanaton. On nimittäin ihan vitun hyvä. Mulle ei esimerkiks still life ole ikinä uponnut niin täysillä kuin mitä sitä hehkutetaan. Tämä kylläkin. Orchid enää puuttuu niin sitten on kaikki.

Anti-Social: Tuli viime viikolla hommattua morningrise hyllyyn. Olen aika sanaton. On nimittäin ihan vitun hyvä. Mulle ei esimerkiks still life ole ikinä uponnut niin täysillä kuin mitä sitä hehkutetaan. Tämä kylläkin. Orchid enää puuttuu niin sitten on kaikki.
 
Morningrise on kyllä Opethin parhaimmistoa. Vaikea päättää onko se toiseksi paras tekele vaiko sitten Ghost Reveries. Blackwater Park on tietysti se paras.

EvilDead: Morningrise on kyllä Opethin parhaimmistoa. Vaikea päättää onko se toiseksi paras tekele vaiko sitten Ghost Reveries. Blackwater Park on tietysti se paras.
 
Ghost Reveries oli itelle se levy, jolla "löysin" Opethin. Toki aikoinaan bändistä olin paljon kuullut, mutta siihen aikaan tuli kuunneltua vähän toisenlaista heviä.. Nyttemmin parhaimmaksi levyksi on noussut (ehkä yllättäen) Damnation.
 
Tätä uusinta en ole juuri kuunnellut. Liian 70-luvun progea... Ei maistu.

EvilDead: Tästä kyllä tuli raivokkaat huutonaurut, jonka jälkeen lopettelin kohtauksen hiljaisella ja epätoivoisella itkemisellä.
 
Piti siltikin vielä uudestaan lukea ja yrittää ymmärtää tuota mielipidettä todeksi. No joo, eipä mitään. Makunsa kullakin ja sitä rataa. Pistänkö varotusta vai plussaa? En tiedä.
 
Juu Bodom tarjoaa parempia fiiliksiä ja tunnelmaa kuin Opeth.

Meadow: Teatrialla näin Opethin, olikohan '08 vai '09? Saundit oli aika puuroa, en muista liiemmälti innostuneeni keikasta.
 
2009 se oli. Itsekin keikalla olin, tosin niin järkyttävässä kännissä että en muista Teatrian pihalle saapumisen jälkeen oikeastaan yhtään mitään. Ei menny ihan putkeen, varsinkaan kun tarkoitus oli todellakin nauttia kun bändistä olin juuri alkanut tykkäämään.

Randomizer: Juu Bodom tarjoaa parempia fiiliksiä ja tunnelmaa kuin Opeth.
 
Niinpä, paitsi jos kaipaa hellää tunnelmaa, niin sitten Opeth, mutta kukapa nyt kaipais hevibändiltä sellaista.

OrangeD: Niinpä, paitsi jos kaipaa hellää tunnelmaa, niin sitten Opeth, mutta kukapa nyt kaipais hevibändiltä sellaista.
 
Opeth -diggarit? Muiden samankaltaisten tunnelmallisten bändien diggarit? Niitä on aika paljon, jos olet huomannut.