| Aihe: Richie Kotzen | 1 |
|---|
|
Ajattelin laittaa tänne aiheen kitaristi-virtuoosi Richie Kotzenista koska löysin taas pitkästä aikaa levyhyllystä miehen levyt ja aika hyvälle kyllä kuulostaa, etten sanoisi loistavalle. Ja on aika vaikea kyllä sanoa mikä on miehen paras levy, kaikki kun on aika vahvoja esityksiä, ainoastaan ehkä "Brake It All Down" on jotenkin mitään sanomaton ja - uskallanko sanoa - turha teos.
Lisäksi rupesin opettelemaan Kotzenin Slow-levyltä löytyvää "The Answers"-biisiä, ja se on ihan mukavaa legatto-harjoitusta ja muutenkin hieno instrumentaali-kipale. Ainakin jos tykkää tiluttelusta (mistähän kaikki tällä tietenkin tykkää..). Ja, juuri tuo legatto-soittohan on - ainakin minun mielestä - yksi miehen parhaimpia ja vahvimpia puolia. Sen hän osaa kiistämättä todella hyvin ja saa tekniikan kuulostamaan hyvälle ja vaivattomalle. Itse pikkaaminen taas taitaa olla aika vierasta hänelle ja ei tosiaan taida olla Kotzenin vahvimpia puolia, tai ainakin sellaisen kuvan saa helposti kun katsoo hänen soittoaan esim. REHin RockChopsDVD:ltä.
Ja mitä tulee tyyliin, niin kyllähän Kotzenilla kiistämättä on vahva oma tyyli mistä hänet tunnistaa helposti tuhansien kitaristien joukosta. Ja sellaisen vahvan, tunnistettavan oman tyylin löytäminen lienee vaikeaa, joten miehelle pisteet vielä siitäkin.
Joka tapauksessa kysessä on hyvä kitaristi niin teknisesti kuin musiikkilisestikin joten saisiko tästä keskustelua?
Aina voi yrittää. |
|
Kotzen on yksi omista suosikeistani ja erityisesti Into the black (2006) kuuluu mun henkilökohtaisen "kaikkien aikojen levyt" -listalle.
Miehen tuotantoa ei meinaa vaan kovin helpolla Suomesta löytää ja itsekin tilasin Ameriikoista noita sen levyjä tässä taannoin.
Toivottavasti hänet nähtäisiin vielä Suomessa myös livenä joskus!
"Automatic simply means you can´t fix it yourself" -Frank Capra |
|
Bonfire: Kotzen on yksi omista suosikeistani ja erityisesti Into the black (2006) kuuluu mun henkilökohtaisen "kaikkien aikojen levyt" -listalle.
Miehen tuotantoa ei meinaa vaan kovin helpolla Suomesta löytää ja itsekin tilasin Ameriikoista noita sen levyjä tässä taannoin.
Toivottavasti hänet nähtäisiin vielä Suomessa myös livenä joskus!
Into The Black-levy on myös minun suosikkeja, erinomainen levy kyllä. Ja tuo on kyllä totta, että levyjä on vaikea löytää Suomesta ja itsekin olen samalla tavalla tilaillut niitä aikoinani ulkomailta. Ainut poikkus taitaa tätä nykyä olla Levykauppa Äx, mistä on ihan mukavasti saatavilla Kotzenia:
http://www.levykauppax.fi/artist/kotzen_richie/
Aina voi yrittää. |
 sirdickyj
10.08.2012 17:30:59 (muokattu 10.08.2012 17:33:20) | |
|
Mutta kyllähän Mother Heads Family Reunion on parasta Kotzenia.
Mä olen noita levyjä kanssa ostellut paljonkin, mutta totuuden nimessä täytyy sanoa että alkaa kyllästyttää jo. Ensinnäkin noissa sen omatekeleissä on järjestään velvetin ankee kokonaissoundi, ja toi ei vaan kanna toi ajatus että soittaa ite kaiken.
Wilson Hawk-projekti oli piristävä tuulahdus, Richie Zito varmaan auttoi asiaa. Samoin se jonkun japsileffan soundtrack on hyvä. Onko se just toi "Into the black"?
Kotzen on parhaimmillaan kun on muutakin bändiä mukana. Mr Bigissä diggasin yli kaiken.
Nythän ukko on studiossa Billy Sheehanin ja Mike Portnoyn kanssa.
EDIT; eiku se soundtrack on toi joku "Al senshi Z X R".
Ja toi Wave of emotion on hieno sooloplatta. Uusin 24 hours on hohhoijaa...
It's the singer, not the song. |
 silhouette
10.08.2012 17:44:53 (muokattu 10.08.2012 17:46:54) | |
|
En ole kuullut tuolta 24 Hoursilta muita kuin avausbiisin ja se on sellaista tasoa ihan ok. Kiva lirutus siinä alussa kyllä on.
Ja joo, Wave Of Emotion on kanssa ihan ok, ja juuri sen levy kuulin Kotzenilta ensimmäisenä ja se vaan kolahti ja upposi. Siitäkin huolimatta, että levy ei ehkä ole kovin rock-henkinen vaan välillä melkeinpä valtavirta-poppia.
Aina voi yrittää. |
|
silhouette: En ole kuullut tuolta 24 Hoursilta muita kuin avausbiisin ja se on sellaista tasoa ihan ok. Kiva lirutus siinä alussa kyllä on.
Ja joo, Wave Of Emotion on kanssa ihan ok, ja juuri sen levy kuulin Kotzenilta ensimmäisenä ja se vaan kolahti ja upposi. Siitäkin huolimatta, että levy ei ehkä ole kovin rock-henkinen vaan välillä melkeinpä valtavirta-poppia.
No toi Wilson Hawk kannattaa tsekata.
Kaikki noi soololevyt on ihan ok tasoa mutta toi "soitan kaikki soittimet ite ja äänitän ja tuotan" ei vaan toimi pidemmän päälle.
Sesijaan Stevie Salaksen kanssa soitettu Cornford Ampsin joku promotilaisuus Whostablessa Englannissa oli makeen kuulonen juttu. Jannut jokoi kitaristin tontin ja vuorotteli basson varressa.
Samoin hksittäisenä vetona Glenn Hughesin kanssa duetoitu "Stoned" on upea.
It's the singer, not the song. |
|
sirdickyj: Mutta kyllähän Mother Heads Family Reunion on parasta Kotzenia.
Rupesin muuten kuuntelemaan kyseistä levyä tarkemmin ja kyllähän sä oikeassa olet, Mother Heads on sitä parasta Kotzenia - ellei paras. Love Divine on hieno veto kyseiseltä albumilta, samoin Cover Me.
Aina voi yrittää. |
|
Pitäisi kyllä Kotzeniinkin perehtyä paremmin. Eka levy oli joskus tiluheviaikoina vinyylinä eikä sillä ollut juurikaan musiikin kanssa tekemistä. Ehkäpä siksi jäi tämän sinänsä taitavan kaverin myöhempi ura tsekkaamatta vaikka kehuja olen lukenut ja tuubipätkien perusteella ei ihan perusteetta.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. |
locoloco
10.08.2012 20:25:41 (muokattu 10.08.2012 20:28:06) | |
|
Eikös kotzen ollut yhen levyn Poisonin leirissä aika keltanokkana ( Native tongue), siinä on muutama hyvä raita kuten Stand jonka mies vissiin on kyhännyt. Muutenkin toi Poisoniin mun mielestä hyvää kitarointia . Miksiköhän mies aikanaan hyppäs tohon bändiin mukaan?. |
 JC
10.08.2012 20:38:04 | |
|
Kotzen soitti myös Vertú-nimisessä, yhden levyn fuusioyhtyeessä mm. Stanley Clarken ja Lenny Whiten kanssa. Omasta mielestäni tuo ei ollut kovinkaan onnistunut levy. |
sirdickyj
10.08.2012 21:14:33 (muokattu 10.08.2012 21:17:57) | |
|
locoloco: Eikös kotzen ollut yhen levyn Poisonin leirissä aika keltanokkana ( Native tongue), siinä on muutama hyvä raita kuten Stand jonka mies vissiin on kyhännyt. Muutenkin toi Poisoniin mun mielestä hyvää kitarointia . Miksiköhän mies aikanaan hyppäs tohon bändiin mukaan?.
Ihan koesoiton kautta. Hyvä levy ja hyvä live-DVD tuloksena.
Tossa siitä klippejä;
http://www.youtube.com/watch?v=8HvgyDXWV3k&feature=related
Bret Michaels jättää suosiolla Kotzenille laulettavaks noi korkeet jutut.
It's the singer, not the song. |
|
Nää on makeita klippejä;
http://www.youtube.com/watch?v=Cd2Lgr6m92g
Löytyy enemmänkin ilman että linkkailen niitä tähän.
It's the singer, not the song. |
|
Tää saa kuitenkin aina hymyn huulille;
http://www.youtube.com/watch?v=T2bXl5AwX8Q
It's the singer, not the song. |
silhouette
10.08.2012 22:05:46 (muokattu 10.08.2012 22:26:09) | |
|
Ihan makeita klippejä. Tosin Mr.Bigin versio Burnista oli kyllä aikamoinen ralli, eikä pelkästään Kotzenilla vaan myös Billyllä ja oikeastaan koko bändillä. Varmaan tuollaista on hauska soittaa, ei siinä mitään, täytyy varmaan joskus yrittää opetella tuo josko oppisi sen. :)
Aina voi yrittää. |
|
sirdickyj: Mutta kyllähän Mother Heads Family Reunion on parasta Kotzenia.
Siinä on kyllä kova rokkilevy noin niin kuin kaikin puolin.
Tämän minä allekirjoitan. |
|
kid ego: Siinä on kyllä kova rokkilevy noin niin kuin kaikin puolin.
On. Se on mun yks niistä levyistä jotka lähtis autiolle saarelle mukaan.
Sitähän ei enää oikein saa mistään.
Atma Anurin osuutta ei voi väheksyä.
It's the singer, not the song. |
|
Itse diggaan kovasti Return of the Mother Head's Family Reunionista joka on jenkkilässä julkaistu nimellä Go Faster.
Humina on mun särö ja feedback on mun laulaja. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
