Keskustelua raskaammasta musiikista ›

ekikoo: Ja BwBhän on absoluuttisesti ns. heviriffien aapinen.
 
Tuohon biisiin on kyllä tungettu iso määrä järkyttävän kovia riffejä. Kappaleessa vaan tuntuu jotenkin olevan pari vähän tylsempää kohtaa, jonka takia biisi ei itselläni nouse kokonaisuutena ihan terävimpään kärkeen. Kliinikohtakin on vähän liian pitkä (riippuu tosin vähän mielialasta), ja tuntuu alkavan liian aikaisin. Loistava biisi joka tapauksessa, ja riffit ovat tosiaan todella kovia.

Itelläni Opethin suurkulutus alkoi nähtyäni orkesterin livenä 2009. Ainoa ns. "örinäbändi", jota oli aikaisemmin tullut kuunneltua, oli Trivium. Joten oli ihan uusi juttu, että puhtaiden laulujen ja kaikenkarvaisen korinan yhdistelmä voisi toimia näin hyvin + mukaan sopisi vielä tunnelmallisempiakin hetkiä. Albumeista ehdoton suosikki on Still Life, koska kyseisen teoksen päätöskappale White Cluster jäi e.m. keikalta parhaiten mieleen. Tuotannollisestihan levy on melko heikko, johtuen lähinnä huonoista kitarasoundeista ja kiipparien puutteesta.

Nuages: Minusta Heritagessa paistoi läpi vähän sellainen päämäärättömyys ja omaan nokkeluuteensa kompasteleva itsetarkoituksellinen kikkailu. Punainen lanka joko puuttuu tai se on silputtu sinne rönsyjen sekaan niin hyvin, ettei siitä saa oikein mitenkään kiinni. Levyllä on hyvät hetkensä, mutta valtaosa biiseistä on kokonaisuutena vähän vajaita ja siten levy kokonaisuutenakin jäi vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen ainakin mulle aika etäiseksi.
 
Mulla vähän sama homma.

Nuages: Minusta Heritagessa paistoi läpi vähän sellainen päämäärättömyys ja omaan nokkeluuteensa kompasteleva itsetarkoituksellinen kikkailu. Punainen lanka joko puuttuu tai se on silputtu sinne rönsyjen sekaan niin hyvin, ettei siitä saa oikein mitenkään kiinni. Levyllä on hyvät hetkensä, mutta valtaosa biiseistä on kokonaisuutena vähän vajaita ja siten levy kokonaisuutenakin jäi vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen ainakin mulle aika etäiseksi.
 
hermanhez: Mulla vähän sama homma.
 
Sama kans.
 
Eikä mua olisi haitannut edes se progeläpsyttely, jos Ååkke olisi laulanut kuin enkeli niinkuin ennen, mutta Heritagella se tuntuu jotenkin väkinäisesti yrittävän laulaa jotenkin ei-itselleen tyypillisesti. Kai saada laulusoundiinsa jotenkin 70-luvun vibaa. Eniveis, ei toimi musta ollenkaan. Se oldskool-progeilu on kivaa, muttei riitä kantamaan levyn ainoana kantavana voimana, se punainen lanka tuntuu puuttuvan siitä ja pahasti. Ja parhaat laulut taitavat edelleen löytyä Reveriesiltä.
 
Ja joku täällä puhui ettei Åkerfeldtin murinat uppoa, mitäs helvettiä? Yksi harvoja laulajia, joka pystyy niin murisemaan matalalta kuin huutamaan niin että sanoista saa selvää. Oon Opethissa aina ihaillut Åken kykyä artikuloida selvästi.
 
Mut en ookkaan teinihevirääkymisten tai gurglegurgle-gutturaalien fani. Keskitie on paras tie.

Joo ei siitä Heritagesta saanut hyvää lättyä vaikka kuinka kuunteli. Retroprogehassuttelua juum.

Tilasinpa cdonilta Deliverancen ja Damnationin hintaan 7,95/kpl. Blackwater Park potkii niin lujaa, että pitää heti saada lisää.

CountX: Tilasinpa cdonilta Deliverancen ja Damnationin hintaan 7,95/kpl. Blackwater Park potkii niin lujaa, että pitää heti saada lisää.
 
Deliverance on raskasta, mutta sisältää yhden ehkä Opethin hienoimmista biiseistä, nimittäin A Fair Judgement.

Vestu: Joo ei siitä Heritagesta saanut hyvää lättyä vaikka kuinka kuunteli. Retroprogehassuttelua juum.
 
On siinä paljon hyvää. Olis vaan vaatinu aika rajusti suoremman ja pop-henkisemmän tuotannon erityisesti sovitusten osalta. Aina ku meinaa päästä tunnelmaan ni tulee joku aivan älyvapaa vaihto.

AnonHero: Deliverance on raskasta, mutta sisältää yhden ehkä Opethin hienoimmista biiseistä, nimittäin deliverancen.
 
Ne riffit ja rummutukset, aivot räjähtää.

Anti-Social: deliverancen.
 
Ne riffit ja rummutukset, aivot räjähtää.
 
Se viimenen osa, mieli räjähtää.

Ghost Reveriesillä on muuten ihan sairaan monta biisiä joita ei ole ikinä soitettu livenä. Olisi siistiä kuulla Atonement(yksi mun suosikeistani), Hours Of Wealth ja Isolation Years livenä.

Scrobble: Se viimenen osa, mieli räjähtää.
 
ne viimeset vajaa 5minsaa on kyllä musiikkihistorian parhaita minuutteja. voi helvetti!

pehko: ne viimeset vajaa 5minsaa on kyllä musiikkihistorian parhaita minuutteja. voi helvetti!
 
Siinä viimesen osan rytmissä on kyllä jotain maagista, pakko hakata pöytää sen tahdissa aina.

Onneks täällä sentään voi ilmaista mielipiteensä niin, että porukka sietää sen, toisin kun jossain Metallica topicissa kaikki metallicahomostelijat tulee aukoo päätä.

AnonHero:Olisi siistiä kuulla Opeth livenä.
 
--------------

Nyt kun liveen päästiin, niin mikä on, milloin ekan kerran nähty?
 
nimim. Lutakko 2003 neva förget

Viime itsenäisyyspäivänä. Oli pieni pettymys kun yhtäkään örähdystä ei kuulunut. Credence, closure ja face of melinda oli sentään hienoa kuultavaa, ihan hyvä maku jäi. Ja ne Åken jutut jakso kyllä naurattaa aika pitkään.

Ali: Nyt kun liveen päästiin, niin mikä on, milloin ekan kerran nähty?
 
nimim. Lutakko 2003 neva förget
 
Sama! 17.10.2003. Edelleen yksi jyreimmistä keikkamuistoista.

_Petri_: Sama! 17.10.2003. Edelleen yksi jyreimmistä keikkamuistoista.
 
Kyllä. Täysin samaa mieltä. Mutta onko siitä kohta 10 vuotta :o